Osa tämän lukijoista vastustaa ehdotusta avioliittolain muuttamisesta ja osa kannattaa. Osalla perustelut nousevat Raamatusta ja osalla ei. Näistä asioista on jo keskusteltu tarpeeksi, ja toivon että nyt voidaan keskittyä muuhun. Ja koska toive ei muuten toteudu, tulen tämän (ja vain tämän) kirjoituksen kommenteista poistamaan kaikki sellaisen kommentit; nyt ei puhuta asiasta vaan meta-asiasta.
Ensinnäkin esitetty muutos on nähdäkseni selvä yksittäinen päätös ilman laajempia kytköksiä. Esimerkiksi ”Arvonlisävero alas!” ei olisi sellaisenaan toteutettavissa: sen lisäksi tulisi joko vähentää valtion menoja tai nostaa joitakin muita veroja. Juuri yksittäisessä erilliskysymyksessä kansalaisaloite on omiaan. Ollaanko tästä eri mieltä?
Toiseksi mielipidemittausten mukaan kohtuullinen enemmistö suomalaisista kannattaa lain muuttamista. Suhteet eivät kuitenkaan ole 90-10 tai edes 80-20 vaan pikemminkin ehkä luokkaa 60-40. Voi kritisoida mediaa joka on ”aivopessyt” kansalaiset tms, mutta joka tapauksessa enemmistön kanta on selvä. Ollaanko tästä eri mieltä?
Valituksi tulleiden kansanedustajien enemmistö on vaalikoneissa ennen vaaleja ilmaissut kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia. Tässäkään enemmistö ei ole kovin suuri, mutta kiistaton kuitenkin; suhde ei ole 101-99 eikä 102-98. Tästä tuskin on eriäviä mielipiteitä?
On ilmeisesti niin, että lakiovaliokunnassa lain muuttamista vastustaa niukin mahdollinen enemmistö, kannattajia on yksi vähemmän. Tässä ei ole mitään kummallista: jos valitaan satunnaisesti noin kymmenesosa 200 kansanedustajasta, voi valituksi tulleiden enemmistö vastustaa sitä, mitä 60% kansanedustajista kannattaa. Käsittääkseni valiokunta voi estää lakiesityksen etenemisen suureen saliin.
Ja nyt se olennainen kysymys: Toimiiko lakiovaliokunnan jäsen oikein estäessään lain etenemisen? Toisin sanoen, onko tärkeintä ajaa omaa kantaa kaikin keinoin jotka järjestelmä sallii, vai sallia demokratian toimia, vai onko vain mentävä mekaanisesti sääntöjen mukaan, kun säännöt nyt sattuvat olemaan nykyisen kaltaiset?
Vastauksen ohella toivon pohdittavan kuvitteellista toista tilannetta: Oletetaan että aborttilain kiristämisestä tehty kansalaisaloite olisi vastaavassa tilanteessa. Olisiko vastaus silloinkin sama kuin nyt?
Lainsäädäntöä ei voi eikä tule titetenkään laatia oletettujen henkiolentojen oletettujen tahtojen varaan. .
Minun käsittääkseni prosessi menee siten, että eduskunnan täysistunto käsittelee lakialoitteen, jonka jälkeen se päättää, mihin valiokuntaan se lähetetään lausuntoa varten. Oletettavasti se tulee menemään lakivaliokuntaan.
Valiokunta käsittelee aloitteen. Tyypillisesti tähän sisältyy asiantuntijoiden kuulemisia. Tämän jälkeen valiokunta kirjoittaa aloitteesta mietinnön, jossa tyypillisesti ehdotetaan aloitteen hyväksymistä, hyväksymistä muutoksin tai hylkäämistä. Eduskunta käsittelee lakialoitteen valiokunnan mietinnön pohjalta, ensimmäisessä käsittelyssä keskustellaan sisällöstä toisessa se joko hyväksytään tai hylätään.
Toki valiokunta voi venyttää kansalaisaloitteen käsittelyä vaalikauden loppuun asti, jolloin se raukeaisi. Kuten kansanedustaja Joutsenlahden kirjoitukseen kommentoin, kansalaisaloitteen käsittelemättä jättäminen, jolloin se ei saisi asianmukaista käsittelyä eduskunnan suuressa salissa, olisi minusta kansanvallan halveksintaa.
Oletan, että lakivaliokunta ymmärtää, että sen tehtävä ei ole päättää kansalaisaloitteen kohtalosta vaan se tehtävä kuuluu eduskunnan suurelle salille. Jos lakivaliokunta ei kannata aloitetta, se voi toki kirjata mietintöönsä suosituksen sen hylkäämiselle.
Kansalaisaloitteiden osalta mielestäni reilu toimintatapa on se, että ne kaikki tuodaan eduskunnan täysistunnon päätettäväksi riippumatta siitä kannattaako vai vastustaako herra Vihervaara niiden sisältöä. Jos käytäntö osoittaa, että kansalaisaloitteita tulee liikaa ja eduskunta tukehtuu niihin, tällöin oikea ratkaisu on mielestäni nostaa niiltä vaadittavaa kannatusta (nykyisin 50000 allekirjoitusta).
Oikein ilkeä vaihtoehto lienee odotella, pyytää lausunto toiselta valiokunnalta, odottaa ja esittää sitten hylkäämistä. Tällöin kai asia voidaan siirtää suureen valiokuntaan(?), joka vie taas lisää aikaa ja uudet vaalit ehtivät tulla.
Toisaalta on ihan äänestäjien kanta. Kuinkahan moni äänestäjä ajattelee, että kylläkin vastustaa lakiesitystä, mutta pitää vääränä viivyttelyä tai kuvaamaani taktikointia?
Jori. Logiikkaan, analyyttisyyteen, johdonmukaisuuteen ja järkiperäisyyteen vetoaminen on utopistista. Vain pieni prosentti ihmisistä toimii ja ajattelee niin. Moni varmasti oppisi niin toimimaan, jos sattuisi liikkumaan piirissä, jossa piirrettä arvostetaan. Oikeus, totuus ja tasapuolisuus kiinnostaa vain ani harvoja. Oikeassa oleminen on paljon palkitsevampaa ja helpompaa.
Kyllä tässä sidoksia on vähän enemmän kuin ehkä itse asiaa katsellen näyttää. Kyseessä on ensimmäinen kansalaisaloite, ja nyt lakia sovelletaan ensi kertaa käytäntöön. Nähtäväksi jää, minkälaisen periaattellisen aseman tämän eduskunnan lakivaliokunta haluaa ottaa kansalaisaloitteisiin. Eiväthän kaikki kannata kansalaisaloitteita lainkaan, ja tämä saattaa joidenkin kohdalla vaikuttaa haluun torpata ensimmäinen tätä kautta tullut lakialoite. Olisi outoa, jos lakivaliokunnan pitäisi olla kansalaisaloitteiden käsittelyssä vain kumileimasin.
Minusta kansanedustajia sitoo tässä asiassa lopulta vain poliittinen vastuu. Jori Mäntysalon kuvaama viivyttely on kuitenkin aivan laillinen ja mahdollinen keino, samoin kuin esimerkiksi jarrutuskeskustelu.
Sitä tärkeämpää on muistuttaa poliittisesta vastuusta ja siitä, että kyllä lakialoitteen mahdolliset torpedoijat muistetaan, eikä yleensä mitenkään hyvällä.
Olihan tätä ennen jo aloite turkistarhauksen kieltämiseksi. Se hylättiin, mutta toisaalta oletettavasti enemmistö sekä kansanedustajista että äänestäjistä olikin hylkäämisen kannalla.
Tarkalleen ottaen tämä ei ole ensimmäinen eduskunnalle tuotu kansalaisaloite, tätä enne on käsitelty kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi. Lähetekeskustelussa se päätettiin antaa maa- ja metsätalousvaliokunnalle, joka laati siitä mietinnön. Valiokunta ei puoltanut aloitetta, ja täysistunnossa se hylättiinkin äänin 146-36. Tämän aloitteen kohdalla eduskunta siis toimi periaatteessa kansalaisaloitteen tarkoitusta kunnioittaen.
Pulkkisen hiukan epäselvä ajatus siitä, että osa edustajista ei kannata koko kansalaisalotetta (sen olemassaoloa?), mikä olisi peruste torpedoida aloitteita, on kummallinen. Eduskunta nimittäin on itse säätänyt kansalaisaloitteen mahdollistavan lain, vieläpä vaikeutetussa järjestyksessä, koska kyseessä oli perustuslain muutos. Aika erikoinen ajatus, että edustaja voisi vastustaa voimassa olevaa lainsäädäntöä kieltäytymällä käsittelemästä sen mukaan käsiteltäväksi tulleita kansalaisaloitteita.
Kyllä lakien sisällöstä päätetään eduskunnan suuressa salissa. Niitä tuodaan sen käsiteltäväksi lakiin perustuen, ja kansalaisaloite on yksi tällainen tapa. Edustuksellinen demokratamme tulee kokemaan merkittävän kolauksen, jos muutaman yksittäisen edustajan kyseenalainen toiminta asemassaan aiheuttaa sen, että eduskunnan ja kansalaisten enemmistön kannattaman lakihankkeen käsittely estetään. Muutama kansanedustaja halveksii silloin koko demokratiaa sivuuttaessaan eduskunnan kansalaisille juuri tällaisia tilanteita varten säätämän mahdollisuuden käytön kokonaan.
Valiokuntien merkitys ei ylipäätään liity lakialoitteiden ratkaisevaan käsittelyyn, niiden tehtävä on lakialoitteiden sisällön viilaaminen eduskunnan työjärjestyksen mukaisesti siihen kuntoon, että täysistunto voi niistä päättää. Jos sitä pitää kumileimasimen homana, niin sitten se kai on sitä.
Matti Pulkkinen: ”Olisi outoa, jos lakivaliokunnan pitäisi olla kansalaisaloitteiden käsittelyssä vain kumileimasin.”
Ei missään tapauksessa näin. Valiokunnan rooli on käsitellä aloite eli kuulla asiantuntijoita sekä kirjoittaa mietintö, jossa se ilmaisee kantansa eduskunnalle lakialoitteen hyväksymisen suhteen. Eduskunta sitten tekee päätöksen aivan kuten Tarjan kertomassa turkistarhausesimerkissä, jossa valiokunta otti aloitteeseen kielteisen kannan ja eduskunta hylkäsi aloitteen suuressa salissa.
Mielestäni valiokunnissa yksittäisten kansanedustajien tehtävä ei ole estää itselleen epämieluisien aloitteiden päätyminen eduskunnan päätettäväksi. Se olisi demokratian halventamista. Valiokunta on valmisteleva elin ja päätösvallan pitäisi kuulua eduskunnalle.
”muutaman yksittäisen edustajan kyseenalainen toiminta” , ”Muutama kansanedustaja halveksii silloin koko demokratiaa ”
Elleivät jotkut edustajat ole samaa mieltä joistakin kanslaisaloitteiden sisällöistä, niin se ei suinkaan ole kyseenalaista toimintaa tai demokratian halveksimista vaan pelkästään omilla aivoilla ajattelemista ja kykyä olla taipumatta massapainostuksen alla.
Jos kaikki olisivat samaa mieltä (yleensä näin on pelon tähden) niin silloin ei eletä demokratiassa vaan diktatuurissa.
Salme, ohitat nyt pointin. Otan tästä nyt selkeydeksi esimerkin:
Olkoon kysymyksessä lehmän ostaminen va-liitolle. Oletetaan, että tiedän va-liiton jäsenten enemmistön ja liittohallituksen enemmistön kannattavan lehmän hankintaa, itse vastustan. Oletetaan vielä, että voin vaikuttaa esityslistoihin. Sijoitan lehmähankinnan sellaiseen liittohallituksen kokoukseen, jossa tiedän olevan paikalla enemmistön vastustajia.
Teenkö silloin oikein?
Jori, minä en kommentoinut lehmän ostoa vaan eduskuntalaitoksen toimintaa.
Salme, kyse on olennaisesti samasta asiasta. Se, että lakivaliokunnan jäsen sanoo ”ehdotan aloitteen hylättäväksi” on ilman muuta OK.
Mutta valiokunnalla on toinenkin mahdollisuus, viivytellä. Silloin se saisi itselleen käytännössä veto-oikeuden. Onko tämä OK?
Ai oli vai! Kas, meni ohi.
Tarja Koivumäki: Olisihan aivan normaalia parlamentarismia, että lain rajoja ja tulkintaa kokeiltaisiin. Suomessa ollaan vähän arkoja näihin edustuksellisen järjestelmän kikkailuihin. Niiden käyttäminen ja seurauksista vastaaminen on yksi edustuksellisen demokratian vanhoista tavoista. Vahinko, että olen antanut pois Al Goren kirjan ”The Assault on Reason”; joka tarkasteli valtiosääntöoikeuden ja moraalin suhteita. Esimerkiksi jarrutuskeskustelun (”filibuster”) moraalista siinä oli sopivan realistinen käsittely.
Se mitä perään, on ajatus siitä, että korkeimman vallan käyttäjien poliittista vastuuta päätöksistä pitäisi alleviivata nykyistä enemmän.
Summa summarum: toivon tietysti, että tasa-aravoinen avioliittolaki tulee ennemmin kuin myöhemmin ja mieluiten tämän eduskunnan aikana.
Summa summarum: toivon tietysti, että tasa-aravoinen avioliittolaki tulee ennemmin kuin myöhemmin ja mieluiten tämän eduskunnan aikana.
Nimenomaan. Eikö se lakialoitteen valmistelussa ja käsittelyssä merkitse yhtään mitään, että kansalaisaloitteen allekirjoitti 160000 suomalaista?
Ei se merkitse mitään, jos nämä 160 000 eivät lähde kadulle.
166 851 suomalaista on melko pieni otos 5,414 miljoonasta kansalaisesta.
Kansalaisaloitteesta annetussa laissa katsotaan, että 50 000 allekirjoitusta riittävän merkittävä määrä siihen, että eduskunta ottaa asian käsiteltäväksi. Kukaan tuskin olettaa, että kaikki suomalaiset osallistuisivat kansalaisaloitteiden allekirjoittamiseen.
166 851 on enemmän kuin mihinkään muuhun kansalaisaloitteeseen on tullut allekirjoituksia. Se on ylivoimaisesti suosituin kansalaisaloite tähän asti. Ja mikä tärkeintä, se ylittää kansalaisaloitteelta vaaditun äänimäärän.
Viimevuosien gallupeissa tasa-arvoisen avioliittolain kannatus on pyörinyt noin 60% lukemissa ja vastustus noin 35% lukemissa. Tuosta voi laskea, että lailla on kannattajia 3,248 miljoonaa ja vastustajia 1,895 miljoonaa. Desimaaleissa on varmasti heittoa, mutta tuo on suuruusluokka jos asiaa kysyttäisiin jokaiselta suomalaiselta.
”Tuosta voi laskea, että lailla on kannattajia 3,248 miljoonaa ”
Miksiköhän nämä 3,248 miljoonaa eivät sitten allekirjoittaneet ko. kansalaisaloitetta? On paljon helpompi vastata ”Kyllä” johonkin gallupin kyselyyn kuin olla samaa mieltä omalla nimellään kansalaisaloitteessa.
Usein gallupien kysymyksetkin on muotoiltu suuntaa antavasti. Ehkä tässä tapauksessa on voinut vastata vain ”kyllä” tai ”ei”. En ole koskaan saanut kyselyä yhteenkään gallupiin, kenelle ne sitten suunnataankin.
Salme, älä viitsi. Kyselyitä on tehty useampia ja tulokset ovat olleet samansuuntaisia. Mikä kumman halu on kiistää niiden tulos? Kristinuskon näkökulmasta ”Enemmistö on väärässä.” ei edes ole mitenkään uusi kannanotto.
Moni muukin aloite koskee asiaa, jota kyselyjen mukaan kannattaa erittäin suuri joukko. Miksi esim. pakkoruotsin poisto ei saanut heti alkuunsa miljoonaa allekirjoitusta?
Jori, en mitään ”viitsi” vaan keskustelen täällä samoilla argumenteilla kuin muutkin. Numeroita voidaan pyöritellä moneen suuntaan ja saada siten vastaus näyttämään halutunlaiselta.
Salme, ei se nyt ihan niin ole, että numeroilla saisi mitä tahansa tuloksia. Tai ei ainakaan suoraan valehtelematta. Erilaisia painotuksia voi esittää ja rajatapaukset kaataa kummalle puolen aitaa vain, mutta nyt käsiteltävässä asiassa totuus on selvä:
Suomalaisten enemmistö, mutta ei kovin suuri enemmistö, kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia.
Jori, minä olen siinä käsityksessä, että valiokunnan niukka enemmistö kannattaa kansalaisaloitteen mukaista lakiesitystä. Edustaja Arja Juvonen (ps) kannattaa asiaa ja totesi aiemmin, että mikäli kansalaisaloite saa kannatusta, hän toimii silloin äänestäjilleen ennen vaaleja ilmoittamansa ja vakamuksensa mukaan ja kannattaa aloitteen lähettämistä suuren salin käsittelyyn.
Sittemmin puheenjohtaja Soini (ps) ilmoitti, että puolueessa onkin puoluekuri tämän asian suhteen. Että ehdokkaat ovat sitoutuneet puolueen linjaan. Tämä tarkoittaa, että puolueessa ei ole tilaa niille, jotka kannattavat tasa-arvoista avioliittolakia. Ennen vaaleja tilanne oli toinen, onhan Juvonen, eikä hän ole suinkaan ainoa, ilmoittanut myönteisen kantansa asiaan äänestäjille.
Joka tapauksessa kyse on valiokunnan osalta tosiaan siitä, että katsooko se, että aloite, jonka on allekirjoittanut 160000 kansalaista, ansaitsee tulla käsitellyksi siten kuin on tarkoitus. Valiokunta ei äänestä siitä, kannattaako se esitystä vaan kannattako se sitä, että että eduskunnalla on mahdollisuus käsitellä aloite. Ihmettelen, jos valiokunta toteaa, että ei ansaitse. Toisaalta Jaakko Herranen lienee oikeassa edellä.
Noinhan se olikin. Vaikeaa peliä. Varsinkin tuolle Juvoselle…
Taas toisaalta: Vaatiiko Soini puoluekuriin vedoten vain äänestämään reilusti vastaan, vaiko myös pelaamaan aloitteen epäreilusti pois äänestyksestä?
Todennäköisesti tarkoitus on juuri pakottaa Juvonen äänestämään homma nuriin valiokunnassa. Juvosella varmasti riittää mietittävää. Soinia ei ilmeisesti haittaa, että edustaja joutuu mahdottomaan tilanteeseen ja leimaantuu joko petturiksi tai valehtelijaksi. Jos puolueessa on kuri tällaisen asian suhteen, se kannattaisi ehkä tehdä tiettäväksi ennen vaaleja sekä ehdolle asettuville että äänestäjille.
Uskoisin edustaja Juvosen ymmärtävän, ettei valiokunta äänestä aloitteen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Aloitteen asianmulainen käsittely on valiokunnan normaalia työskentelyä eikä valiokunnassa ylipäätään edes pitäisi äänestää siitä, tekeekö se työtänsä.
Ei nyt maalailla piruja seinille. On ihan mahdollista, että lakivaliokunta ottaa aloitteen käsiteltäväksi aivan kuten minkä tahansa kansalaisaloitteen. Normaalisti valiokunnan puheenjohtaja tuo valiokuntaan siellä käsiteltävät asiat eduskunnan sääntöjen mukaista eikä valiokunta äänestä siitä, että jotain käsiteltäväksi tuotuja asioita jätettäisiin käsittelemättä.
Normaalitilanne on se, että tämä aloite käsitellään normaalin käytännön mukaisesti ilman mitään äänestystä. Valiokunta äänestää ennemminkin siitä, minkä kannan se ottaa aloitteeseen ennen kuin aloite palautetaan suureen saliin. Valiokunnan kanta on kuitenkin vain eduskunnalle menevä suositus eikä kielteinenkään kanta estä asian käsittelyä täysistunnossa.
Täytyy muistaa, että ne ovat kaksi eri asiaa, että valiokunta antaa asiasta kielteisen lausunnon kuin että se kieltäytyisi käsittelemästä asiaa kokonaan. Normaalisti valiokunta ei tee lopullista päätöstä aloitteen kohtalosta vaan tuo eduskunnan päätettäväksi myös ne aloitteet, joihin se on ottanut kielteisen kannan.
Mutta voiko Juvonen katsoa toimivansa loogisesti, jos hän kannattaa asian käsittelyä ja aloitteen hylkäämistä, tietäen samalla tämänkin kannan tosiasiallisesti tarkoittavan aloitteen hyväksymistä?
En minä näe kysymystä metatasolla ihan selvänä. Ei demokratiakaan ole kaiken muun ohittava arvo; jos enemmistö haluaa vangita juutalaiset keskitysleireille, on parempi jarruttaa prosessia epäreilustikin.
Minusta Juvonen voi toimia loogisesti oikein. Ylipäätään valiokunnan tehtävä ei ole tehdä päätöksiä siitä, mitkä aloitteet hyväksytään ja mitkä hylätään. Valiokunta ei voi äänestelemällä mielivaltaisesti päättää, mitä asioita se käsittelee vaan valiokunnan työskentelyä ohjaa eduskunnan säännöt.
Jos valiokuntaan tulee hallituksen esitys, valiokunnan on se pakko käsitellä vaikka jokainen valiokunnan jäsen vastustaisi esitystä. Valiokunnan tehtäviin ei kuulu estää niiden lainsäädäntöhankkeiden käsittelyä, joita se vastustaa. Moinen sooloilu romuttaisi koko eduskunnan työskentelymallin. Lakien hyväksyntä kuuluu eduskunnalle, ei valiokunnalle.
Kansanedustajien jättämien lakialoitteiden osalta on muodostunut sellainen käytäntö, että jos yli puolet kansanedustajista allekirjoittaa aloitteen, valiokunta ottaa sen aina käsittelyyn. Valiokunnan tulee jättää asiasta mietintö ja palauttaa asian käsittely suureen saliin vaikka enemmistö valiokunnan jäsenistä vastustaisi aloitetta.
Niitä kansanedustajien aloitteita, jotka eivät saa eduskunnan enemmistö, valiokunta ei yleensä käsittele. Ne otetaan käsittelyyn vain siinä tapauksessa, että hallitus antaa samasta asiasta lakiehdotuksen. Tällöin edustajien jättämät aloitteet otetaan huomioon valiokuntatyössä.
Siinä mielessä edustaja Männistön työryhmän jättämän lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliitosta käsittely eteni valiokunnassa tyypilliseen tapaan. Alla sadan allekirjoittajan aloitteena se ei edennyt. Valiokunnalla olisi ollut harkintavallassaan ottaa se siitä huolimatta käsittelyyn ”asian merkittävän yhteiskunnallisen roolin” vuoksi. Se oli valiokunnalta huonoa harkintaa jättää asia käsittelemättä, koska se sai vahvasti poliittisen pelin leiman. Reilumpaa olisi ollut antaa eduskunnan tehdä asiassa päätös.
Nyt kun asia tulee vireille uudestaan kansalaisaloitteena mielestäni on itsestäänselvää, että valiokunta ottaa sen käsittelyyn ja jättää asiasta mietinnön. Olisi outoa, jos asian käsittelystä jouduttaisiin edes äänestämään. Se johtaisi täysin mielivaltaiseen tilanteeseen, jos valiokunta kieltäytyisi käsittelemästä yksittäisiä sellaisia asioita, joita se yleensä käsittelee. Valiokunnan jäsenet eivät voi ottaa itselleen eduskunnalle kuuluvaa roolia lakimuutosten hyväksyjänä tai hylkääjänä.
Se, että asia jäi kerran käsittelemättä, jätti joillekin ihmisille virheellisen käsityksen, että valiokunta voisi jatkossakin kieltäytyä käsittelemästä näitä ”homojuttuja” ja että avioliittolain muutos olisi jotenkin satunnaisesti valiokuntaan valikoituneiden ihmisten mielipiteen varassa.
Jori Mäntysalo kehotti testaamaan tilannetta aborttilain kiristykseen, ilmeisesti Puolan tai Irlannin tyyliin. Tänään toisaalta Sveitsin kansanäänestyksessä hyväksyttiin 50,3 ulkomaalaislain tiukennuslinja, jonka takia Sveitsin pitää nyt yrittää muuttaa sopimuksiaan mm. EU:n ja ilmeisesti myös YK:n kanssa.
On vaikea kuvitella, että valiokunnalla ei voisi olla oikeutta ampua alas ilmeisen älytön, vahingollinen tai epäinhimillinen kansalaisaloite. Sveitsin äänestystuloksen pelätään siellä jo nyt heikentävän vakavasti maan kansainvälistä mainetta.
Minusta valiokunnan ei ole tarpeen todella torpata, ts. jättää käsittelemättä, älyttömiäkään aloitteita. Riittävän älytön aloite voidaan hylätä täysistunnossa nuijaa kopauttamalla.
(Jos systeemi tulee liian raskaaksi, niin tokihan vaihtoehtoja on. Kannattajien määrän kynnystä voidaan nostaa, tai sitten vaikka valiokunta voisi kolmen neljäsosan enemmistöllä suoraan hylätä aloitteen.)
Toisaalta lakivaliokunta on myös parlamentaarinen, demokraattinen elin jonne valitut edustajat käyttävät eduskunnan heille delegoimia oikeuksia.
Ei valiokuntaa ja sen jäseniä voi mielekkäästi syyttää siitä, että käyttävät valtuuksiaan niiden rajoja hipoen. Toisaalta kansalaisten pitää pitää huolta siitä, että tälläiset oharit tulevat poliittisesti kalliiksi.
Minusta tasa-arvoisen avioliittolain kannattajien tulisi nyt organisoida mielenilmauksia. Minä olen ainakin valmis lähtemään Eduskuntatalolle luomaan painetta lain hyväksymisen puolesta.
Oikeusministeriö tarkistaa kansalaisaloitteen ennen sen julkaisua. Aiheeseen liittyen jos joku tekisi kansalaisaloitteen homoseksuaalien tappamisesta, uskoisin että oikeusministeriö katsoisi, ettei se täytä kansalaisaloitteelle asetettuja vaatimuksia. Se jäisi julkaisematta.
Kansalaisaloitteelta vaadittavien allekirjoitusten määrä on mielestäni paras keino säädellä eduskunnan työkuormaa aloitteiden käsittelyssä sekä varmistaa aloitteiden laatu. Aloitteen allekirjoittaminen vaatii vahvan tunnistautumisen pankkitunnuksilla ja hyväksytyn aloitteen osalta kannattajien nimet ovat nykyisinkin julkista tietoa.
Valiokuntien rooli on valmistella lainsäädäntöhankkeita eduskunnan päätettäväksi. Se järjestää lakihankkeisiin liittyvien asiantuntijoiden kuulemisia ja kirjoittaa niiden pohjalta mietintöjä eduskunnalle. Tällä mahdollistetaan se, että eduskunta saa asiantuntijoiden lausunnot päätöksenteon tueksi.
Lainsäädännöstä päättäminen kuuluu eduskunnalle. Se olisi demokraattisen järjestelmän halventamista, että valiokunta ottaisi päätösvallan eduskunnalle kuuluvassa asiassa torppaamalla asioiden käsittelyä eduskunnassa. Demokraattiseen järjestelmään kuuluu, että lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle ja uskon, että lakivaliokunta tulee tässäkin asiassa sitä kunnioittamaan vaikka valiokuntaan kuuluukin henkilöitä, jotka eivät aloitteessa mainittua lakia kannata.
Oikea hetki aloitteen vastustamiselle on silloin kun eduskunnan täysistunto toisessa käsittelyssä äänestää aloitteen hyväksymisestä. Koko poliittinen järjestelmä menisi aivan sirkukseksi, jos eduskuntaa pesiytyisi uusi käytäntö, jossa 17 jäsenisen valiokunnan 9 jäsentä voisivat torpata minkä tahansa lakihankkeen kieltäytymällä käsittelemästä sitä valiokunnassa.
Mielestäni lakivaliokunnalla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä aloitteen käsittelystä vaikka sen kaikki jäsenet vastustaisivat aloitetta. Valiokunnan tehtävä on aloitteiden käsittely. Niiden hyväksymisestä päättää eduskunta, ei valiokunta.
”Eikö se merkitse mitään, että 160 000 kansalaista kannatti…?”
Entäs eikö se merkitse mitään, ettei 4 840 000 kannattanut?
Aktiivisesti jotakin asiaa ajavat huutavat kovalla äänellä. Muutosta vastustavat ovat suurena enemmistönä hiljaa ja meuhkaamatta. Aktivisteilla on media ja ilmeisesti pääkaupunkiseudun kirkot hallussaan (ainakin tiedotus), ja näin luodaan kuva hirmuisen suuresta kannatuksesta. Samanlainen kupla kuin Haaviston suosio pressanvaaleissa. Kuplat puhkeavat.
Useiden vuosien ajan eri tahojen tekemissä mielipidemittauksissa avioliittolain muutos saa kansalaisilta säännönmukaisesti noin 60% kannatuksen ja 35% vastustuksen. Muutoksen vastustajat ovat vähemmistö, kannattajie on noin kaksinkertainen määrä.
Haavisto oli ehdolla tilanteessa, jossa Niinistöllä on valtaisa kansansuosio. Pitää lisäksi muistaa, että Haavisto voitti presidentivaalien ensimmäisellä kierroksella suosiossa mm. kristillisdemokraattien, perussuomalaisten ja keskustan ehdokkaat.
Itseasiassa Haavisto sai Helsingin vaalipiirissä varsinaisena äänestyspäivä enemmän ääniä kuin Niinistö. Se ei ole aivan huono saavutus. Uskallan väittää, että jos kokoomus ei olisi onnistunut saamaan Niinistöä ehdokkaaksi, olisimme hyvin lähellä tilannetta, että Haavisto toimisi tällä hetkellä tasavallan presidenttinä. Hän kuitenkin voitti vaaleissa Niinistöä lukuunottamatta kaikkien muiden puolueiden ehdokkaat.
”Itseasiassa Haavisto sai Helsingin vaalipiirissä varsinaisena äänestyspäivä enemmän ääniä kuin Niinistö.”
Suomessa asuu kansalaisia muuallakin kuin Helsingissä. Presidenttiä ei valita vain helsinkiläisiä varten. Kuten lakejakaan ei laadita vain Etelä-Suomea varten.
Presidentti Niinistö toimii hienosti esim. talviolympialaisissa suomalaisten urheilijoiden keskuudessa. Oikeastaan siellä pitäisi olla myös urheiluministerin joukkoja kannustamassa. Ei ole uutisissa ministeri Arhinmäkeä näkynyt tai nimeä mainittu. Onko se katsottava oman maan urheilijoiden halveksimiseksi/mitätöimiseksi, etteivät he ola sen arvoisia, että kannattaisi matkustaa heitä kannustamaan ja yhteyttä luomaan.
Salme: ”Suomessa asuu kansalaisia muuallakin kuin Helsingissä. Presidenttiä ei valita vain helsinkiläisiä varten.”
Kiitos tiedosta. Ikään kuin en olisi tätä tiennyt. En muuten itsekään asu Helsingissä enkä pääkaupunkiseudulla. Enkä ole koskaan asunutkaan.
Kommenttini oli vastaus Lahtisen valheisiin.
Jusu, kyllähän minä tiedän, että sinä tiedät. Kommenttini oli yleinen totamus, ei suunnattu vain sinulle.
Eli besser-wisserismi huipussaan. Ei siinä mitään, varmaan siihen syyllistyn itsekin useammin kuin harvemmin.
Jusu, en ymmärrä mistä minua nyt syytät. Minulla ei ole besser-wissermäisiä taipumuksia.
Salme, olen hyvin tietoinen että sinussa ei ole mitään vikaa etkä ole koskaan väärässä.
Jusu, kiitos!
Sittenpä meillä olisi tullut medialle mielenkiintoinen hahmo presidentin puolisoksi! Näitten jäyhien ja värittömien tavallisten kantasuomalaisten sijasta. vähemmistöt osaavat näyttää avoimemmin tunteitaan!
Seiskapäivä olisi elänyt pitkään seuraamalla pressan puolison diskokäyttäytymistä. Hänhän on ollut diskonahinoissa todella tasa-arvoinen: turpiin on vedetty niin naisille kuin miehille, tasa-arvoisesti.
Minkä lööppilähteen mediamme menettikään, surku keltaista mediaa.
Niinhän se Ari menee, että Suomessa ei ole yhtään heteroseksuaalia, joka olisi koskaan tapellut yökerhossa. Tästä syystä homojen mustamaalaaminen on mielestäni aivan asiallista.
Muistetaan kuitenkin, että tämä blogi oli varattu keskustelulle lakialoitteiden käsittelystä. Tätä ei ollut tarkoitettu yksittäisten nimeltä mainittujen henkilöiden mustamaalaamiseen. Se ei ole mielestäni missään yhteydessä asiallista käyttäytymistä.
Mikäli blogialusta mahdollistaa keskustelun moderoinnin, melkeinpä kehottaisin blogisti Mäntysaloa siivoamaan aiheeseen liittymättömät keskustelut. Tämän keskustelun tunnistaisin siihen kategoriaan kuuluvaksi.
Jos rohkenen vielä ottaa kantaa off topic, niin olen Jusun kanssa samaa mieltä siitä, että ottaen huomioon Niinistön valtavan kansansuosion ja vahvan ennakkosuosikin aseman, niin siihen nähden Haavisto sai paljon ääniä. Myös siitä, että yksittäisten henkilöiden mustamaalaaminen on lapsellista.