Viime viikolla eri medioissa nousi kohu Opetushallituksen kouluille lähettämästä oppaasta koskien tasa-arvotyötä kouluissa. Keltainen lehdistö ja sosiaalinen media täyttyivät otsikoista, joiden mukaan ensi vuonna kouluissa ei saisi enää puhua tytöistä ja pojista, vaan siirryttäisiin täysin sukupuolineutraaleihin ilmaisuihin. Tämä osoittautui uutisankaksi. Sitä paitsi Opetushallituksen kirjanen on virikeopas – sellaisia tulee Opetushallituksen tuutista koulun kirjahyllyyn pölyttymään jatkuvalla syötöllä.
Vuoden 2017 alussa tulee jokaisessa Suomen koulussa olla tasa-arvosuunnitelma. Meidänkin koulussamme sellainen on laadittu. No määrätäänkö siinä nyt, että opettajat eivät saa puhua tytöistä ja pojista tai että sukupuolineutraali avioliitto on ainoa oikea hyväksytty avioliiton muoto? Ei todellakaan. Tuo suunnitelma pitää sisällään ohjeet seksuaaliseen häirintään ja kiusaamiseen puuttumisesta. Siis siitä, mitä kouluissa on jo tähän saakka tehty. Kenenkään ei tule kokea oloaan epämiellyttäväksi seksuaalisella alueella ja seksuaalista koskemattomuutta tulee varjella. Tämä on täysin linjassa kuudennen käskyn kanssa, eikö vain?
Tuossa oppaassa annetaan vihjeitä, miten tasa-arvoa voidaan edistää koulussa. Tähän kuuluu vaikkapa se, että ei tehdä tyttöjen ja poikien ruokajonoja erikseen, historian opetuksessa annetaan naisten historialle entistä enemmän painoarvoa ja oppilaanohjauksessa puretaan ammatteihin liittyviä stereotyyppisiä käsityksiä. Kristittynä miehenä, historianopettajana ja naisvaltaisella alalla työskentelevänä en näe tässä mitään ongelmaa – päinvastoin.
No mikä sitten tuottaa ongelmia? Yhteentörmäys tulee kun puhutaan seksuaalisesta monimuotoisuudesta, ihmisen oikeudesta määritellä oma sukupuolensa, ”heteronormatiivisuuden” purkamisesta sekä niiden edistämisestä. Tämä on otettu oppaaseen ilman problematisoimista, vaikka se perustuu tiettyyn ideologiaan ja ihmiskäsitykseen. Kristillinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi miehenä ja naisena, edustaa ns. essentialistista ihmiskäsitystä. Sen mukaan ihmisen elämä pohjautuu tietyllä tavalla valmiiksi annettuun ihmisolemukseen.
Opetushallituksen opas puolestaan edustaa eksistentialistista ihmiskäsitystä. Sen mukaan yksilö itse valitsee itselleen oman itsensä ja muotoilee pelkästä olemassaolosta (eksistenssistä) itselleen tietynlaisen olemuksen (essentian). Näin ihmisolemus ei ole mitään valmiiksi annettua ja määriteltyä, vaan omien valintojen tulos. Kristillisen käsityksen mukaisesta taas Luoja on jokaisen ihmisen muovannut jo äitinsä kohdussa – siksi jokainen ihminen on Luojan muovaama ihme.
Sitoutuessaan kritiikittömästi kapea-alaiseen ihmiskäsitykseen ja queer-tutkimukseen seksuaalisuuden monimuotoisuuden osa-alueella ei Opetushallitus edusta todellista moniarvoisuutta, vaan yksiarvoisuutta. Se ei myöskään kohtele tasa-arvoisesti heitä, jotka tahtovat seksuaalisuuden alueella edelleen pitäytyä essentialistiseen ihmiskäsitykseen. Se ei myöskään ole linjassa sen perusopetuksen tavoitteita koskevan asetuksen 2§:n kanssa, jonka mukaan ”opetus edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisten, perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista ja ymmärtämistä.” Liittyminen ja sitoutuminen kapea-alaiseen ideologiaan ei tue tasa-arvoa muiden katsomusten kanssa.
(Sanansaattaja-lehden 43/2016 kolumni)
Juuri näin, hyvä kirjoitus. Ollaanko menossa kohti uskosta vapaata ihmiskuntaa ja opetetaan ihmisestä kuten entinen kommunistinen Neuvostoliitto joka opetti, että ihminen on ”Tabula rasa”
Todetessaan aivan oikein ko. tyylisen uutisoinnin ankaksi kirjoittaja tektinsä lopussa puhaltaa paikalle oikein vaahtomuovisen ankkalammikon.
Seppo Heinola :”Todetessaan aivan oikein ko. tyylisen uutisoinnin ankaksi kirjoittaja tektinsä lopussa puhaltaa paikalle oikein vaahtomuovisen ankkalammikon.”
Mitä hänen sitten pitäisi ”puhaltaa”? Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen oli ESS:n haastattelussa 23.10.2016 sitä mieltä, että ”Evankelisluterilaisen kirkon on syytä pohtia, kannattaako sen vihkiä edes heteropareja, sanoo piispainkokouksen pääsihteeri”
Kun on kysymys kirkosta, päätösten peruste voi olla vain teologinen. Jyri Komulaisen mukaan ”Ruotsissa on jälkikäteen harmiteltu sitä, ettei ratkaisua [ns. ”homoliitoista”] perusteltu riittävän teologisesti. Toivon, että mihin ikinä päädymmekään, se argumentoitaisiin teologisesti. Kirkon ratkaisuja ei pidä perustella pinnallisella Raamatun käytöllä, mutta ei myöskään sinänsä kannatettavalla ihmisoikeuspuheella. Kirkolla on kaikkeen harkintaan omat lähteensä: Raamattu ja kristillinen traditio, joita tulkitaan muuttuvassa maailmassa.”
Älä viitsi Heinola höpistä omiasi. Jos ei ole argumentteja niin mene vaikka ottamaan konjakkia.
Omat ’argumenttisi’ olivat Jaatila aivan tyhjiä. Opetushallitus tietysti laajentaa eikä kavenna ihmiskäsitystä. ’Essentiallinen ’ ihmiskäsitys muka jonkin paimentolaisheimon vanhan yksioikoeisen ja mahd. väärintulkittuunkin taruun tyhjenävänä on puhdasta epätieteellistä höpöä. Tosiasiassa ihminen psykofyyisinenä olentona on biologisten lähtökohtiensa ja ympäristötekijöitensa jatkuvasti varioituva tulos.
Mutta oletan että konjakki-ja ankka-asiantutijana toki ylittänet ko hallituksen virkamiesten ja oman kompetenssini.
Ai yksi lasi konjakkia ei riittänyt? Otahan nyt toinen lasi numerologiystäviesi kanssa ja jutelkaa vaikka hevospoolosta. Etpähän munaa itseäsi enempää tällä foorumilla.
Ilmeisesti et Heinola tiedä, mitä tarkoitetaan essentialistisella ihmiskäsityksellä, kun et edes osaa kirjoittaa sitä oikein? Suosittelen lukemaan jonkin perusteoksen kasvatusfilosofiasta, niin tiedät, mitä eri ihmiskäsityksillä tarkoitetaan. Esimerkiksi Sosiaalipedagogiikan ihmiskäsitykset ja etiikka on oiva teos vaahtokylvyssä kumiankkojen kanssa luettavaksi.
Satun Jaatila olemaan etanoli-nimisen keskushermostomyrkyn suhteen absolutisti että konjakkihuuruiset puheesi hukkuvat tältäkin osaltaan tuuleen. Ja numerologiasta en ole puhunut tässä mitään, joten heittosi siihen suuntaan oli sekin absurdi. Ja puhun essentiaalisesta ihmiskäsityksestä tietenkin tässä yhteydesä vain niissä rajoissa jotka blogisti sanalle tässä ketjussa antaa: ”Kristillinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi miehenä ja naisena, edustaa ns. essentialistista ihmiskäsitystä. Sen mukaan ihmisen elämä pohjautuu tietyllä tavalla valmiiksi annettuun ihmisolemukseen.”
Hienoa että huomaat toki typot tai sanojen eri lukutavat. Emme lue enää esim. fysikalistinen vaan fysikaalinen, niinpä minulakinon tapa muokata sanoja saman periaatteen mukaan essentialistinen = essentiaalinen, kieli katsos Jaatila kehittyy toisin kuin jämähtäneet dogmit. Filosofia lyhentää samoin: Wiki ” Essentiaalinen eli olemuksellinen tarkoittaa piirrettä, joka erottaa olion kaikista muista olioista. Oliolla voi olla myös satunnaisia määreitä, mutta e s s e n t i a a l i n e n ominaisuus kuuluu vain tälle nimenomaiselle oliolle. Aristoteleen filosofiassa olion olemus koostui formasta eli muodosta. Nykyisessä feminismissä ja kulttuurintutkimuksessa on pohdittu sitä, määrittääkö sukupuoli ihmistä essentialistisesti vai voidaanko sukupuolitettua käytöstä selittää kulttuurin vaikutuksella.
Essentialismista on sanottu: ”Olemusajattelua on sanottu naturalistisen
v i r h e p ä ä t t e l y n yleisimmäksi muodoksi. Arkiajattelussa olemusajattelun on sanottu näyttäytyvän tapoina ajatella ”näin asia on” tai ”näin on aina ollut”.
Lukisit Heinola sen suosittelemani kirjan niin tietäisit, että on erikseen olemassa essentialistinen, kulturalistinen, naturalistinen ja eksistentialistinen ihmiskäsitys. Totta kai ne poikkeavat toisistaan ja naturalismi pitää essentialismia ”virhepäätelmänä”. Essentialismin mukaan taas kaikki ei selity naturalismilla.
Jaatila, viimeinen viestisi ei antanut asia enää mitään lisää, sillä minähän jo eka vietissäni totesin, että essentialistinen ihmiskäsitys on minusta väärä. Ja se meni niinpäin, että essentialismia pidetään naturalistisena virhepäätelmänä (ei siis nauralistien…)
Sinulle puolestani suositelen opiskeltavaksi vaika tämä: http://etkirja.pp.fi/et9B.htm#mozTocId616941
Heinola, tuo materiaali on jopa ET-opettajien keskuudessa vitsi.
Ps: olen opiskellut 35 ov elämänkatsomustietoa yliopistossa.
”Ps: olen opiskellut 35ov elämänkatsomustietoa ylliopistossa.”
Taidat siis uskoa jälleensyntymään…
”Ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin” sanoo sananlasku.
Kiitos blogistille, joka työnsä puolesta tietää, mistä on kysymys.
Paljon hyvää, mutta tuo geer-tutkimyuksen sovellus osoittaa opetushallituksen olevan pahasti yksiarvoisuuden kannattaja seksuaalisuuden saralla.
Toivottavasti opettajat ja vanhemmat vaativat muutosta asiaan.
”Paljon hyvää, mutta tuo geer-tutkimyuksen sovellus osoittaa opetushallituksen olevan pahasti yksiarvoisuuden kannattaja seksuaalisuuden saralla.”
Näin sitä tehdään valkoinen mustaksi, ko. fundamentalistisessa matematiikassa 2+2 onkin yhtä-äkkiä yksi….
Peitelty moniarvoisuus voi olla tosiasiassa yksiarvoisuutta.
”Peitelty moniarvoisuus voi olla tosiasiassa yksiarvoisuutta.”
Mitää ei peitetä eikä mitään oteta pois, vain laajennetan, täsmennetään ja lisätään.
Sukupuolten tasa-arvokin perustuu johonkin ideologiaan.
Vaikka 60-, 70-, ja 80-luvuissa ei ole sinänsä mitään ihannoitavaa, vallalla oli kuitenkin tietynlainen viattomuus: pojat saivat olla poikia ja tytöt tyttöjä, lapset lapsia ilman aikuisten ideologiasekoiluja.
Muistan lukeneeni joidenkin ’poikatyttöjen’ lapsuudenkertomuksia siitä, miten heillä jossain vaiheessa oli halu olla poikamaisia ja rasavillejä – leikkiä ns. poikien leikkejä, pitää lyhyttä tukkaa, jopa poikien vaatteita. Myöhemmin heistä tuli identiteetiltään täysin tyytyväisiä ja onnellisia naisia, ja he ilmaisivat kiitollisuutensa siitä, että he saivat kokeilla ’poikana olemista’ turvallisissa raameissa, ilman, että heitä olisi yritetty keinotekoisesti muuttaa miksikään.
Nykyään on jo vaarana, että kasvuikäiselle lapselle annetaan hormonihoitoja, jos tämä ilmaisee haluavansa muuttaa sukupuoltaan: Amerikassa joissakin osavaltioissa terveydenhuoltohenkilöstön on otettava vakavasti, jos tyttö tai poika sanoo haluavansa muuttua sukupuoletaan toiseksi… ja vanhemmilla ei välttämättä ole mahdollisuutta estellä. Lapsen viaton kokeilunhalu voi johtaa arvaamattomiin ja peruuttamattomiin tuloksiin. On eettisesti kestämätöntä ajatella, että kehittyvälle lapselle ja nuorelle annetaan mahdollisuus (ja rohkaistaan!) sukupuolenmuutosleikkaukseen ja vahvoihin hormokäsittelyihin, joilla on vakavia sivuvaikutuksia sisäelimiin; mutta se on jo todellisuutta.
Niin vinoon on länsimainen ajattelu mennyt, että tasa-arvoa ja moninaisuutta etsittäessä on elintila itse asiassa kaventunut..
Tai case Norja, jossa nykyään jo pikkulapset saavat ilmoittaa halustaan muuttaa sukupuoltaan. Siis herkässä identiteetin muodostamisvaiheessa olevat. Voi elämä.
En tajua 🙁
Aikuisten pitäisi antaa lapselle tilaa rauhassa kasvaa ja etsiä rajojaan, ei vetää tätä mukaan ideologisiin fantasioihin.
Jossain onneksi radikaalifeministit ovat nousseet ’transmaniaa’ vastaan sillä perusteella, että sukupuoli on jotain niin perustavanlaatuista ja synnynnäistä, että sitä ei kirurgin tai hormonilääkityksen voimin luoda.
60-luku oli unisex-muodin aikaa. Pojat kasvattivat pitkät hiukset ja tytöt pukivat ylleen farkut. Muistini mukaan se merkitsi, etteivät sukupuoliroolit olleet mikään ahdistava ongelma. Sukupolvikysymykset olivat silloin se iso kysymys.
Kimmo Jaatila pitää hyvänä sitä, että puretaan stereotyyppisiä näkemyksiä sukupuolista, mutta kannattaa kuitenkin essentialistista näkemystä miehistä ja naisista. Miten nämä asiat sopivat yhteen toistensa kanssa?
Ja miksi heteronormatiivisuuden purkaminen on huono juttu? Valtion koulujen on kohdeltava heteroita ja ei-heteroita yhdenvertaisesti ja edistettävä yhdenvertaisuuden toteutumista kaikessa toiminnassa, myös opetussisällöissä. Miten heteronormatiivisuus (eli heteroseksuaalisuuden pitäminen kaikkia ihmisiä koskevana normina) sopisi yhteen tämän tavoitteen kanssa?
Jaatila sanoo kuitenkin pitävänsä kannatettavana sitä tavoitetta, että ”Kenenkään ei tule kokea oloaan epämiellyttäväksi seksuaalisella alueella”. Onko hän tullut ajatelleeksi, että homoseksuaaliset nuoret saattaisivat tuntea olonsa epämiellyttäväksi seksuaalisuuden alueella, jos koulut olisivat heteronormatiivisia?
Jaatila sanoo että opetushallituksen opas edustaa ”eksistentialistista ihmisnäkemystä”. Tämän lisäksi Jaatila sanoo, että: ”Sitoutuessaan kritiikittömästi kapea-alaiseen ihmiskäsitykseen ja queer-tutkimukseen seksuaalisuuden monimuotoisuuden osa-alueella ei Opetushallitus edusta todellista moniarvoisuutta, vaan yksiarvoisuutta. ”.
Minun käsittääkseni opetushallitus on nimenomaan pyrkinyt välttämään yksipuolisuutta tai tukeutumista mihinkään tiettyyn – ismiin, ideologiaan tai uskontoon. Sen sijaan opetushallituksen tasa-arvo-opas perustuu käsittääkseni monialaiseen ja monipuoliseen arviointityöhön ja tutkimustietoon, mm. kehityspsykologiaan.
Viimeiseen kappaleeseen Sarin kommentissa totean vain, että Opetushallituksen opas ei ole ideologisesti neutraali eivätkä sen laatijat ole ideologisesti neutraaleja.
Otan hieman neutraalimman esimerkin.
Onko demokratia ideologia? Jaatilan pitää kertoa että Suomessa asiat päättää viime kädessä kansa äänestämällä. Mitä jos hän antaa ymmärtää, että se on hyvä asia? Onko silloin hypätty ottamaan kantaa, ideologisista syistä antamaan ymmärtää että kuningaskunta olisi huono idea?
Minua on jo jonkin aikaa kiinostanut tuo yhteiskunna verovaroin ylläpidetyn Opetushallituksen toiminta. Olisi aika hieno homma, jos siihen joku tutkiva journalisti paneutuisi.
Itse muistan ensimmäiseen peruskouluun menevään jengiin kuuluvan lapsoseni olleen se beibi, jolle ei sitä vanhanaikasta laskentoa opetettu vaan silloin oli joku joukko-oppi. Heh-heh. Eipä taida enää kuulua opetussuunnitelmaan. Onneksi jossain vaiheessa sentään edes se matikka ilmaantui lapsen kuvioihin. Kukahan Opetushallituksessa joukko-opinkin sai aikaiseksi?
Askarruttaa myös radiosta kuulemani nuorison juttu näistä oppikirjoista, jotka menevät uusiksi kait jo vuosittain. Eli vanhemman systerin tai broidin kirjat eivät enää kelpaa vuoden kuluttua. Maailma muuttuu vaan muuttuuko niin nopeasti? Ei kai vain ole jonkun tahon taloudellinen hyöty kysymyksessä ja kenen ja millä perusteella? Olisi hyvä tietää.
Nyt kun opetus- ja kulttuuriministeri saksillaan ahkerasti koulutuksesta naksii, niin mahtaisiko tuosta kohteesta lölytyä säästettävää? Jotenkin välillä tuntuu, että Opetushallituksessa muutosta väännetään muutoksen vuoksi milloin mistäkin, jotta jotain tekemistä olisi. Saatan toki olla väärässäkin, joten sori siitä.
Kouluissa levottomuus lisääntyy vaan enpä ole huomannut Opetushallituksen siihen mitenkään pontevasti puuttuneen.
Kolumnisti kirjoitti ”Opetushallituksen kirjanen on virikeopas – sellaisia tulee Opetushallituksen tuutista koulun kirjahyllyyn pölyttymään jatkuvalla syötöllä.”
Alkaa todella kiinnostaa, mitä siellä oikeastaan puuhataan. Kun ei tärkeämpää löydy niin mitäs, jos nyt paneuduttaisi oppilaiden seksiin. Aina ajankohtainen aihe tavalla tai toisella. 🙂