Tasa-arvo ,tuo sana,joka on tullut yhä useammin vastaan Suomalaisessa yhteiskuntakeskustelussa,jonka ihmiset mieltävät olevan hyvää tarkoittavan.Yhä useammin se kytketään pyrkimyksiin ajaa omia päämääriä,useimmin joko poliittisia tai seksuaalietiikan muutoksia.Sen sanan uskottavuus kärsii ,kun sama ihminen kirjoittaa sydämen lämmöllä ”hänen” mielestä uhreista,joille pitää saada tasa-arvoista kohtelua ja parin päivän päästä ,toinen ihmisryhmä saa kuulla epäihmisarvoista arvostelua,rienaavin otsikoin.
Tasa-arvo on myös ihmeitä tekevä sana ,jolla kirjoitetaan historiaa uusiksi,ikäänkuin siinä sanassa itsessään olisi voima ja usein tasa-arvokeskustelussa löydetään syyllinen ja marssitetaan historiasta ihmisiä,jotka ovat syyllisiä ja toiset sankareita.Tasa-arvo on kuin jokerikortti jolla on voima,jota ei voi kukaan kieltää tai sanoa että se on huonoa.
Seurakuntiinkin on talutettu tasa-arvo työkaluksi ja sitä on yritetty raamatun opetuksiin sopeuttaa ja esim. Ruotsissa jo menty niin pitkälle ,että Isä meidän rukouksesta poistettu sana ” Isä ”.Usein mennään tasa-arvon soveltamisessa raamattuun niin pitkälle ,että ainakin välillinen opetus menee jo raamatun sanan yli ja ohi eli mennään todella heikoille jäille,kun opetetaan jotain mitä raamattu ei opeta.
Jumala on parhaaksemme antanut meille ilmoituksen maailman luomisesta maailman loppuun(mooses-ilmestyskirja) ja siinä kokonaisuudessa on kerrottu ihmiskunnan historia ja tulevaisuus aina maailman loppuun saakka ja Jumalan tahto ja suunnitelma on sisällytetty tähän.Kun uskomme tähän suunnitelmaan ,uskomme silloin myös pahan ja pahan suunnitelman,raamatun sanan valossa ja tiedossa,jonka voimme uskossa ottaa vastaan.
Jumalan suunnitelma,luomisjärjästys ja rakkaus ei sisällä tasa-arvoa,joten on turha yrittää tehdä Kaikkivaltiasta täydellistä Pyhää Jumalaa Luojaa meidän keksimien määritelmiin mukaiseksi.
Kun Aadam ja Eeva lankesi syntiin,ensin Eeva sitten Aadam.Miten me toimisimme tässä tilanteessa Jumalana,
Kysyisimme kuka söi ensin,kuka aloitti riidan?
Joku kysyisi ,tulkaa tänne selvitetään asia yhdessä.
Mutta Jumala kutsuikin Aadamia,missä sinä olet? Oliko Jumala tasa-arvoinen – ei,vaan Jumala on asettanut miehelle vastuun perheestään.Jumala teki Aadamille Eevan avuksi ,joka osoittaa miehen tarvetta apuun,vaillinaisuutta.Jumalan rakkaus ei erottele miestä tai näistä.
Avioliittoon ,miehen ja naisen suhteeseen tasa-arvo sopii erittäin huonosti Jumalan suunnitelmassa,sillä Hän on antanut paljon korkeammat tavoitteet ,sille liitolle,jota raamattu vertaa Kristuksen ja seurakunnan suhteeseen ja ne arvot on ”rakkaus ja kunnioitus” .Useisiin pariskuntiin tutustuttua, joilla yhteistä avioliittoa takana 60 jopa 70 vuotta ,sieltä tulee sen avioliiton siunauksen salaisuudet,anteeksianto,rakkaus ja kunnioitus .Tasa-arvo ei tuo kristilliseen avioliittoon mitään hyvää ,mutta pahaa se voi tuoda ,vaatimuksineen yrittää rikkoa Jumalan luomisjärjästystä.Vanhemmat pariskunnat eivät edes mieti näitä,mutta nuorille tämä on tässä ajassa haaste.Miehen tulisi rakastaa vaimoja kuten Kristus rakastaa seurakuntaa,joten on aivan selvää että haaste Jumalan Sanan edessä miehillä on kovempi ja naisen tulee olla miehelle alamainen ja kunnioittaa miestä.Kummallekin on Jumala on antanut tehtävän ja kummallakaan ei ole oikeutta vaatia sitä toiselta vaan on Jumalalle tilivelvollinen,sillä Jumalan tahto ja käskyt ovat ”vanhurskaudeksi Kristukseen”,kuten paavali kirjoittaa Timoteukselle,,tasa-arvo tuo vaatimukset,jotka johtaa toisten ”poliiseiksi” valvomaan miten toinen tekee.Rakkaus on joka muuttaa yhteiskuntaa ,kuten lähetystyössä,siellä parannetaan usein naisten ja lasten asemaa,kun miehet ei kanna vastuutta. Lain edessä miehet ja naiset ovat joskus samalla viivalla joskus eri viivalla,mutta meidän on turha yrittää vääntää tasa-arvoa Jumalan suunnitelmiin Jumala on tehnyt naisen ja miehen omaksi kuvakseen ,mutta erilaiseksi ja Hän on rakastanut meitä niin paljon että antoi ainoa poikansa,että ei yksikään hukkuisi.Ihmisen paras paikka on se kun löytää Jumalan suunnitelmassa sen osan minkä Hän on tarkoittanut. Ei siinäkään ollut tasa-arvoa,kun Jumala teki naisen paljon kauniimmaksi kuin miehen,mutta siihen on tyytyminen.
Tasa-arvoa vaaditaan niille, joita alistetaan, väheksytään ja häväistään. Sitä vastustavat ne, joiden erioikeudet perustuvat alistamiseen, väheksymiseen ja häpäisemiseen. Näin yksinkertaista se on. Kun sanaa käytetään väärin, se on tunnistettavissa tältä pohjalta. Avioliitossa tasa-arvovaatimukset merkitsevät juuri tuon rakkauden ja kunnioituksen edistämistä. Raamattu ei opeta vain vaimon alamaisuutta. Kyllä siellä annetaan aviomiehillekin velvoitteita vaimojaan kohtaan (Ef. 5:25-28).
”Tasa-arvoa vaaditaan niille, joita alistetaan, väheksytään ja häväistään.”
-Kuitenkin on paljon sellaisia, joita alistetaan, väheksytään ja häväistään, mutta joille ei vaadita tasa-arvoa, koska se ei ole tällä hetkellä muodikasta ja poliittisesti tai sosiaalisesti kannattavaa.
Kuten lapsille.
Sen kun ryhdyt vaatimaan, jos se on mielestäsi tärkeää! Onhan se.
Niin vaadinkin, koska pidän lapsen oikeuksia tärkeinä.
Kuten sinäkin.
Kun ajetaan lapsen oikeuksia, on aina oltava kuitenkin tarkkana omien motiiviensa kanssa. Olen tehnyt töitä lasten parissa 14 vuotta, ja siinäkin helposti alkaa selittää itselleen miten jokin suunnitelma tai toimintatapa on lapsille parhaaksi. Vaikka vaikuttimet ovat itsekkäät ja lähtevät aikuisten tarpeista. En siis halua osoitella.
Samuel Pihkala:
”Tasa-arvo on pahasta!”
Ev.lut. kirkkomme arkkipiispa Tapio Luoma piti puheen kirkon tasa-arvopalkinnon luovutustilaisuudessa 22.9.2020.
Palkinnon sai kirja Taantuvan tasa-arvon kirkko.
Luoma viittasi puheessaan 13 kertaa tasa-arvoon, kaikki viittaukset positiivisia.
Haluatko blogistina vastustaa ev.lut.kirkon ja arkkipiispan ajatuksia tai sitten vain trollimaisesti käynnistää reipasta keskustelua
tasa-arvosta tai ihan rehellisesti olet tuota mieltä?
Joo tuo loppuosa on juuri kuten kirjoitit ja johon viittasin myös blogissani.Sitten kirjoitit että tasa-arvovaatimukset avioliitossa …,ei raamatun sanan yläpuolella ole vaatimuksia tai tarvetta siihen lisätä omia ajan hengen mukaisia tulkintoja. Tuosta alkuosasta heräsi kysymyksiä ketä alistetaan ja häväistään meidän nyky yhteiskunnassamme?Ja ketkä ovat alistajia,joiden arvot perustuvat häpäisyn ja väheksymiseen? Blogissa yritin selvittää, että
Rakkaus on ominaisuus,joka vaikuttaa muihin ihmisiin ja päätöksiin yhteisen elämän hyväksi ja henkilökohtaisesti uskon että se löytyy Jumalan sanasta,mutta tasa-arvo on käsite,jota voidaan liittää omiin pyrkimyksiin,joka sisällön voi määritellä itse .Se tarina ei vaan ole uskottava kun ihminen julistautuu tasa-arvon kannattajaksi ja someaikaan on helppo todeta että se onkin hyvin valikoivaa ja jopa vihamielistä taas toisia ihmisryhmiä kohtaan.Sitten on myös ”hedelmät” jollain aika jänteellä nähtävissä mitä ne tuottaa.Jos tasa-arvo vaatimukset ovat itsellään hyvä niin silloin jokainen voi tasa-arvon nimissä vaatia tasa-arvoa vaikka minkä asian puolesta ja kaikkia vastustajia halventaa,sillä kaiken takana on joku arvopohja,johon se perustuu ja politiikassakin sitä käytetään omaksi hyödyksi ja toisten mollaamiseksi.Jumalan tahto että me kunnioitamme ja rakastamme toisiamme,Jumalan sanan mukaan.
Tasa-arvon nimissä voi toki ajaa myös omaa etuaan vastoin todellista tasa-arvoa. Voihan Raamatunkin nimissä ajaa melkein mitä tahansa vääryyttä, jos oikein katalaksi heittäytyy. Kaikkea hyvää ja oikeaa voi valitettavasti käyttää väärin. Esitin edellä nyrkkisäännön, millä tasa-arvovaatimusten aitous voidaan todeta. Sitä, kuka saa Suomessa vielä osakseen alistamista ja halveksuntaa, sopii huolella miettiä.
”Esitin edellä nyrkkisäännön, millä tasa-arvovaatimusten aitous voidaan todeta. Sitä, kuka saa Suomessa vielä osakseen alistamista ja halveksuntaa, sopii huolella miettiä.”
-Nimenomaan, sitä sopii miettiä. Mutta jos/kun on eri näkemyksiä siitä, ketkä saavat osakseen alistamista ja halventamista niin miten tuo ”nyrkkisääntö tasa-arvovaatimusten aitoudesta” toimii?
Se toimii keskustelun käynnistäjänä. Jos keskustelu on aitoa eikä kinastelua, asioissa päästään yleensä eteenpäin.
Niinpä siis pitäydytään Jumalan Sanan opetuksessa ja puhutaan rakkaudesta ja kunnioituksesta ja anteeksiannosta ,näistä ei tule erilaisia käsityksiä eikä harhoja , samalla voi hylätä puheet tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta,ettei tartte kysellä mitä kukin tarkoittaa.
Tasa-arvoa ei pidä tuossakaan yhteydessä unohtaa. Se ei ole tasa-arvoista, jos minä vaadin itselleni kunnioitusta ja rakkaani joutuu pyytelemään minulta jatkuvasti anteeksi.
Martille, kuten kirjoitin blogissa että ei meillä ole oikeutta vaatia toiselta kunnioitusta.
Sarille, pyörittelit mutta et avannut keitä sinun kokemuksen mukaan halveksitaan?
Meillä kaikillahan on oma elinpiiri ja kokemukset voivat olla eri ,median tuoma kuva on taas yksi näkemys.
”Meillä kaikillahan on oma elinpiiri ja kokemukset voivat olla eri ,median tuoma kuva on taas yksi näkemys.”
-Nimenomaan näin.
Eri aikoina on eri ihmisryhmiä, jotka jäävät unohduksiin, joita ei kuulla eikä kuunnella.
Mutta ”tasa-arvo” on nykyisin käypä väline erilaisten ideologisten tavoitteiden ajamiseen, mielikuvana, tunnereaktioita herättävänä sanana, joka kuitenkin jää epämääräiseksi. Samoin kuin jos puhutaan vain jonkun ihmisryhmän ”oikeuksista” määrittämättä niitä sen tarkemmin. Tai puhutaan ”syrjinnästä” tarkentamatta sitäkään.
En pidä mielekkäänä ylipäätään sitä ajatusta, että kaikilla pitäisi olla itsetarkoituksellisesti samat oikeudet joka asiassa. Oikeudet ja velvollisuudet jakautuvat sen mukaisesti mikä on eri asioiden ja järjestelmien tarkoitus. Kuten avioliiton.
”Tasa-arvo” ei siis tarkoita suoraan ja itsestäänselvästi ”oikeuksia”. Se, että ihmisillä on arvo ja paikka yhteiskunnassa ei tarkoita sitä, että kaikilla on samat oikeudet. Yhteiskunta ei pyöri pelkillä oikeuksilla, eikä yhteinen hyvä ja yhteiskunnalliset toimintajärjestelmät rakennu sillä, että kaikilla on ”samat oikeudet”.
Nykypäivänä juuri tuo ”tasa-arvon” ja ”samojen oikeuksien” yhdistäminen kuin itsestäänselvästi samaksi asiaksi on ongelmallista. Asioiden perimmäisestä tarkoituksesta, funktiosta ja tarpeellisuudesta ei edes puhuta.
”Kuten kirjoitin blogissa, että ei meillä ole oikeutta vaatia toiselta kunnioitusta.” Mielestäni meillä on velvollisuus vaatia niille kunnioitusta, jotka jäävät usein sitä ilman. Siitä tasa-arvossa on kysymys. Kyllähän syrjintä täsmennetään milloin minkäkin ihmisryhmän kohdalla. Se tieto ei aina mene perille; ainakin sitä vähätellään.
Raamatusta ei ehkä löydy sanoja ”tasa-arvo” ja ”suvaitsevaisuus”, mutta ei se kai tarkoita, että ne pitäisi unohtaa? Maailma muuttuu ja käytämme erilaisia sanoja ja eteemme tulee uusia asioita, joita kristillisen(kin) rakkauden myös pitäisi sisältää. Siltä pohjalta nämäkin pitää huomioida.
“suvaitsevaisuus”
-Kyllä Raamatussa puhutaan suvaitsevaisuudesta. Mutta ehkä toisessa merkityksessä mitä sanalle on nyt annettu.
”Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.” Ilm. 2:20
Sari,
Löysin toisenkin : 2.Kor 12:20
”Pelkään tapaavani riitaisuutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua, pöyhkeyttä ja kurittomuutta.”
Tasa-arvosta kun puhutaan siinä aina syyllistävä aspekti,mutta jos meillä olisi kunniassa raamatun mukaiset ohjeet,niin meidän suhtautuminen kaikkia ihmisryhmiä kohtaan olisi kunnioittaminen.
Tietysti tänä päivänä kristillisissä piireissä ristivetoa aiheuttaa,juuri tuo Jumalan sana ja lopulta on kiinni siitä pidetäänkö se Jumalan ilmoituksena vai voiko sen tulkita toisin. Koen vahvasti että vaatimus kirkolla on että perinteisestä raamatun tulkinnasta pitäisi luopua ja sopeutua nykymenoon.
Ja osa varmaankin sopeutuu ja osa eroaa kirkosta.
On kuitenkin tutkimuksen valossa tietoa että lähtijät ovat niitä aktiiveja olleet seurakunnissa,mikä on hyvin todennäköistä ,mikäli uhmakkaita piispankannanottoja seuraa että se hetki on lähellä.Yhteiskunnassa on varmaan ihmisryhmiä joiden etuja ei ajeta ja tilanne rikkinäisten perheiden kautta lapsien rakkauden ja turvallisuuden puute,jolta päättäjät sulkee silmänsä.
”Tasa-arvosta kun puhutaan, siinä aina syyllistävä aspekti.” Kun puhutaan vanhurskaudesta, sama ’syyllistävä aspekti’ on mukana. Syntisiähän me kaikki olemme.
Kirkon vapaaehtoisista monet aktiivisemmista ovat niitä heräysliikkeiden ihmisiä, joille Raamattu on Jumalan sanaa. Joten jos Samuelin toive toteutuisi, niin monilta katoaisi mielekkyys olla kirkon toiminnassa mukana. Jäisiköhän paljon muuta jäljelle, kuin kirkko- rakennukset ja hautausmaat.
Niin, Jumalahan on kirjoittanut Raamatun. Siitä ei luovuta.
Konservatiivien pääasia tuntuu olevan, että saadaan kahtiajako aikaan. Niin Suomen kirkossa kuin USA:n politiikassakin. Toisten kanssa ei voi olla edes samassa tilassa, kun ne ovat niin kauheita.
Tämä mustavalkoisuus on oikeasti pelottavaa.
Raamattu onkin mustavalkoinen kirja. Pelottaako vain vai saako se parantaa meitä, jää yksilön vastuulle lopulta.
Nin, mustat kannet ja valkoiset sivut. Armo ja rakkaus parantavat ja hoitavat, ei laki.
”Raamattu onkin mustavalkoinen kirja.” Tämä väite on minusta hämmästyttävän sokea. Raamattu, jos mikä, on riemunkirjava kirja, sävyiltaan epätoivon ahdistuksesta helmeilevään elämäniloon.
Voi olla että kirkkorakennukset tulis toiseen käyttöön.
Tuo toive.. varmaan kaikki odottaa?
Jos Tasa-arvo on huonoa tai pahasta. Silloin kannattaa kilpailuttaa ja irtisanoa tasa-arvoa. Rohkeasti vaan tasa-arvon kipsit rikki. Hän joka on juhlittu ja arvostettu tasa-arvo vaikuttaja peräti maailman ensimmäisiä naisia. Hän saattaakin toisesta näkökulmasta edustaa Euroopan huonointa äitiyden kulttuuria.
Luulen että me ajattelemme eri lailla tuosta tasa-arvo asiasta,siitä kun on tehty arvo,joka on toiselle toista ja toiselle jotain muuta,mutta mikä on arvo jota määritellään miten vain ja mihin se perustuu,missä on pohja sille?
Ei raamatussa ,eikä sen yläpuolella ,ymmärrän että vuosikymmeniä sitten ajettiin lain eteen yhdenvertaisuutta eri kansalaisten suhteen.
Tuntuu olevan samanlainen asia kun kovasti halutaan raamatun sanaan uskovia ,taipumaan sanan vastaisuuden puolelle, niin ei taaskaan löydy sitä selkänojaa,arvopohjaa perusteille.Kyllä suurin osa ihmisistä tietää mitä raamattu sanoo monestakin kiistellystä asiasta mitä nytkin kirkossa käydään,niin eikö olisi rehellisempää sanoa että raamattu on väärässä kuin ottaa sieltä jotain eri yhteyteen kuuluvia opetuksia puolustukseksi.Tiedän että vaatii pokkaa julistaa itsensä tietävämmäksi kuin esim Paavali. Se jonka täällä moni tunnustaa että olemme syntisiä kaikki ,tarkoittaa myös sitä että meidän elämän ohjeet ,johon Jumala on kätkenyt siunaukset tämän ja tulevan elämän varalle tulisi olla meidän ohjeemme eikä niin että elämme miten tahdomme ja pyydämme Jumalaa siunaamaan sen. Jumalan sana sattuu kaikkiin syntisiin mutta se myös antaa vapauden ,armon kun käännymme Hänen puoleen.Uskon että elämme yhtä pimeintä aikaa kristikunnassa 100 vuoteen.Kaikki raamatun ennustukset toteutuu ja ne lopulta kulminoituu Jumalan sanaan,josta nyt kirkko kiistelee.Eksymme kaikki jos emme pidä siitä kiinni ja vaikka olis legioona vihamiehiä,mutta eihän uskovan tarvitse ketään moittia luopumisesta vaan yrittää pitää raamatun sanaa esillä ja rakastaa lähimmäisiä.Uskon vahvasti,että jokainen ihminen kun on yksinäisyydessään on rehellinen Jumalan edessä ja kysyy onko minun elämäni ja tieni sinun tahtosi mukainen,sillä haluan kerran päästä luoksesi ja elää puhtaalla omalla tunnolla tämän elämän palvellen niillä lahjoilla mitä olet antanut lähimmäisten parhaaksi,niin Jumala puhuu ,tavalla tai toisella
”Tiedän että vaatii pokkaa julistaa itsensä tietävämmäksi kuin esim Paavali.” Monessa asiassa oman aikamme koululaisetkin tietävät sellaista, joka oli Paavalin aikana merkittäville filosofeillekin hämärää. Paavalia tietävämpi voi siis helposti olla. Emmehän me hänen kirjeitään tietoteoksina luekaan. Hän kirjoittaa sydämelle eikä päälle.
On totta, että ”monessa asiassa oman aikamme koululaisetkin tietävät sellaista, joka oli Paavalin aikana merkittäville filosofeillekin hämärää”. On sitten toinen juttu se, kirjoittiko Paavali näitä oman aikansa tietämättömyyksiå Raamattuun vai ohjasiko hänen kynäänsä Jumalan henki.(2.Piet1:21)
(Tunnetuin esimerkki on tietysti nykyinen kiista siitä, ymmärsikö poikamies Paavali mitään seksuaalisuudesta – ja erityisesti seksistä samaa sukupuolta olevien välillä. Tämä ei kuitenkaan kuulune tämän otsikon alle.)
Paavali esittää hyvin nykyisen tasa-arvoisuuden vastaiselta vaikuttavan repliikin korinttilaisille: ”Teidän tulee kuitenkin tietää, että…naisen pää on mies”. Oliko taustana tuon ajan yhteiskunnallinen fakta vai laajempi järjestely Raamatussa?
Samaisessa jakeessa kerrotaan nimittäin edelleen, että ”jokaisen miehen pää on Kristus”, mikä ei liene kristitylle mikään vieras ajatus, ja aviomiehelle erinomaisen velvoittava sanoma. Ja varsinkin kun otetaan esille vielä kolmaskin askelma ja malli jakeen lopusta: ”ja Kristuksen pää on Jumala”.
Voimme halutessamme lukea Raamatusta tälläisissa kohden tasa-arvon puutteen ja sitä sitten kauhistella: tietämättömiä olivat, mokomat! Mutta voimme nähdä tässäkin mallin todellisesta rakkaudesta, joka toimii Tekijämme ohjauksessa.
Kun viitataan tähän, on syytä lukea myös Jeesuksen omat opetus siitä, mitä merkitsee olla ’päänä’: ”Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija.”
”ohjasiko hänen kynäänsä Jumalan henki”
Miten ajattelet tämän tapahtuneen?
Paavali ei välttämättä kirjoittanut itse yhtään kirjettä vaan saneli ne kirjurille. Silloin Jumalan Henki lienee ohjannut hänen puhettaan. Mutta miten? Tätä mietin usein, että miten Henki ohjaa käytännössä. Teorioita siitä lienee monia, mutta miten se käytännössä tapahtuu.
Se kai on selvää, että ei Henki Paavalistakaan absoluuttisen erehtymätöntä tehnyt. Mistä tietää, mikä on Hengen ja mikä Paavalin oman järjen ja kokemuksen ja viisauden tuotosta? Vai sekoittuvatko ne kenties keskenään? Järki ja viisaus kuten kokemuksetkin kai tulevat myös Jumalalta.
Raamatun henkeytyksen tarkkaa analyysiä ei liene mahdollista tehdä. Kyseessä ei ole yleisesti ottaen ainakaan suora sanelu vaan pikemminkin eräänlainen johtaja-sihteeri tyyli: johtaja kertoo, mistä kirjoitat ja hyväksyy sitten tuotoksen omalla allekirjoituksellaan.
Joskus näyttää tuo sihteeri jopa tipahtaneen kärryiltä kirjoittamansa suhteen: ”Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt.”(Dan12:8) Myös Paavali tilittää puutteistaan avoimesti, täydellinen hän ei ollut suinkaan ihmisenä, ja sama piirre on havaittavissa monista muistakin Kaikkivaltiaan ”sihteereistä”.
”Mistä tietää, mikä on Hengen ja mikä Paavalin oman järjen ja kokemuksen ja viisauden tuotosta?”
Paavalin tekstissä heijastuu kyllä hänen kokemuksensa ja viisautensa ex-fariseuksena. Se on kuitenkin asetettu kontrolliin ylhäältä, kaikki mennyt on Paavalin silmissä ”pelkkää roskaa” verrattuna siihen parempaan opetukseen Kristuksen jalanjäljissä.
Usein näyttää käyvän niin, että Paavalin järki puhuu silloin kun on kyse minun ja nykyajan trendien vastaisesta sanomasta, tekstin on siinä kohden kirjoittanut ”aikansa lapsi”. Kun Paavali esimerkiksi sanoo, että ”ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä”, voisi nykytutkimuksen ja omasta mielestäni kernaasti laittaa vähän lisää, mutta sellainen johtaa hyvin kaltevalle pinnalle.
Myös tuo hierarkinen ajattelu Jumala-Kristus-mies-vaimo on monille paha juttu, kun se nykyajan tasa-arvon vastaisena halutaan nähdä.