Siivosyntisten kohdalla muutos ei juuri mitenkään näy, mutta suurten rikollisten ja paheellista elämää elävien kanssa näkyy selkeästi. Heillä ei olisi mitään mahdollisuutta muuttaa oman elämänsä suunta ja muuttua, niin radikaalisti hyvään suuntaan, jolleivat olisi saaneet taivaallista apua. Silti joidenkin mielestä uskoontuloon kehottaminen on turhaa ja hyödytöntä, koska lapsi saa Pyhän Hengen jo syntyessään. Mikään ei estä nimittämästä jokaista kastettua kristityksi, mutta kristityksi alettiin alun perin kutsumaan uskovia. Nämä uskovat kun olivat ja ovat yhä, joissakin suhteissa erilaisia , kuin kaikki muut. Miksi sitten Pyhän Hengen voima ei näy kaikissa kastetuissa, jos he ovat sen saaneet? Missä on se elämänmuutos, jonka usko Jeesukseen saa aikaan? Miksi kaikkien pelkäämä vaarallinen rikollinen muuttuu uskoon tultuaan lauhkeaksi lampaaksi, jota lapsikaan ei pelkää? Miten voin itselleni selittää tämän ilmeisen ristiriidan, joka nousi nyt pintaan?
Tarvitseeko tulla uskoon?
Pekka mitä ajattelet että jos kysyisit rukouksessa Jumalalta suoraan, eikö rakastava Isä anna lapsilleen viisautta kun he sitä pyytävät?
Muistan kun uskoontuloni alussa ovelle tuli jehovan todistajia ja he puhuivat omaa oppiaan, kun he menivät pois niin olin hiukan hämilläni, siis niiden puheet olivat ”vakuuttavia” mutta kun rukoilin että Jumala näyttäisi miten asia on niin sain selkeän Raamatun kohdan joka todisti heidän puheensa vääriksi. Samoin kun menin seurakuntaan jossa opetettiin tätä ”Jeesus julistilakia”-oppia niin kun rukoilin sain selkeän evankeliumin Sanan:
Mark. 9:7
Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä”.
Yksinkertaiset uskon perusasiat ovat useimmille jokseenkin tuntemattomia. Niitä ei juurikaan käsitellä missään yhteyksissä. Joten kansa on niistä aivan tietämätön.
VT. on täynnä ratkaisuja siitä haluaako kansa seurata Heraa vai omia jumaliaan. Mitä erityistä tässä ratkaisussa on siihen verrattuna? Jos esitän nämä kaksi vaihtoehtoa sinulle, niin joudut valitsemaan ja tekemään ratkaisun. Eli haluatko uskoa itsesi Jumalan varaan , vai päättää itse elämäsi suunnasta?
Ari. Sun on vähän turha kysellä mitään minulta. Olen tullut siihen tulokseen, ettei sinulta puutu mitään tietoa mistään asiasta. Joten miksi vastaisin? Kysymyksesi ovat vain ansoja, jotka johtavat pelkkiin turhiin väittelyihin. Sinustahan on outoa, että kyselen teologeilta viisauksia. Minä kun en kaikkea vielä tiedä, enkä ymmärrä. Sinulla ei tätä ongelmaa ole.
Pekka mietippä nyt, minä uskon että Isä antaa todella kaiken sen viisauden jonka tarvitsen Hänen tuntemisessaan, eikö rakastava Isä annakkin?
Kuinka sinä toimisit isänä jos lapsi kysyy?
Nyt kyselysi on sen tuntuista että etsit hyväksyntää omalle ymmärryksellesi ns ”toelogeilta”, tämä on minusta sama juttu kun isä olisi kieltänyt pientä lasta menemästä heikoille jäille ja tämä lapsi sitten kysyy toisilta pieniltä lapsilta saako sinne mennä, eikö olekki hassua?
”Isä antaa todella kaiken sen viisauden jonka tarvitsen Hänen tuntemisessaan.” Varmaankin, mutta antaako Hän viisauden arvioida lähimmäisä ja heidän elämäänsä? Antaako Hän viisauden ymmärtää totuuden kirkkohistorian eri vaiheista? Antaako Hän viisauden yksin sinulle, Ari Pasanen? Tuskinpa.
Martti Pentti en luule että minulle ainoastaan, Jumala lupaa kaikille jotka ottavat Jeesuksen Sanan vastaan eli nöyrtyvät parannukseen.
Eikö sulla ole ”viisautta” arvioida lähimmäisen elämää, taidat arvioida minua aikalailla?
Kirkko historia on selkeä, kyllä sinäkin sen ymmärrät eli mitä siellä on tehty, et vaan yhdistä sitä onko se hyvää vai huonoa hedelmää eli onko siellä rakkaus KAIKKIIN lähimmäisiin, siis myös toisin ajatteleviin (toisuskoisiin). ”Hyväksyt” kaikenlaisen väkivallan kun se on tehty ns ”yhteiskunnan” suojeluksessa eli vaikka toisuskoisien vainot.
”Kirkkohistoria on selkeä. Kyllä sinäkin ymmärrät, mitä siellä on tehty. Et vain yhdistä, onko se hyvää vai huonoa hedelmää. Onko siellä rakkaus KAIKKIIN lähimmäisiin, myös toisin ajatteleviin (toisuskoisiin)?” Tämä täydellisyyden vaatimus on juuri se, mikä on sinun omaa ymmärrystäsi, Ari Pasanen. Se, että löydät kirkon historiasta ’huonoja hedelmiä’, ei ole mitenkään ihmeellistä. Onhan se myös kirkossa vaikuttanaiden raadollisten ihmisten historiaa. Sinulle on tyypillistä sokeus kaikille ’hyville hedelmille’ heti, kun joku huono ilmaantuu.
Sinulla on tietysti Ari, lupa ajatella minusta mitä haluat. Minulla ei kuitenkaan ole mitään tarvetta puolustaa itseäni, tai ajatteluani. Joten en suostu väittelyyn.
”Yksinkertaiset uskon perusasiat ovat useimmille jokseenkin tuntemattomia. Niitä ei juurikaan käsitellä missään yhteyksissä. Joten kansa on niistä aivan tietämätön. VT. on täynnä ratkaisuja siitä haluaako kansa seurata Heraa vai omia jumaliaan. Mitä erityistä tässä ratkaisussa on siihen verrattuna? Jos esitän nämä kaksi vaihtoehtoa sinulle, niin joudut valitsemaan ja tekemään ratkaisun. Eli haluatko uskoa itsesi Jumalan varaan , vai päättää itse elämäsi suunnasta?” Pekka (8:52)
Juuri tästä on kysymys. Jos meille sanotaan valitse elämä ja tee kuten Jumala tahtoo, niin eikö ihminen ajaudu juuri noin lain alle? Kristus kuitenkin tuli juuri sen tähden, ettemme joutuisi lain alla, vaan Armon.
Lain saarna on ”tehkää parannus”, (jota esim. Ari Pesonen julistaa täällä) mutta lailla on kuoleman virka. Eikö meidän tulisi päästä POIS lain alta, jossa olemme luonnostamme? Mehän synnymme synnin ja lain alle. Eikö meille ole lapsesta asti sanottu: ”Älä tee noin, vaan tee näin.” ja me onnettomat olemme kuvitelleet, että käskijämme itse ovat täydelliset. Lakia ei ole pantu vanhurskaalle ja Kristitty on Jeesuksen työn tähden Vanhurskas uskon lain mukaan elääkseen. Meidät on vapautettu kuoleman laista.
Elämä Kristuksessa on ilman lakia, sillä Rakkaus täyttää koko lain. Jumalan rakkaus on tullut Kristuksessa, että me pääsisimme vapauteen, emme pahaa tekemään vaan hyvää, mutta ilman rangaistuksen pelkoa, sillä Herramme on ottanut syyllisyyden ja synnin kuorman meidän päältä pois. Syyllisyys kelvottumuudesta ja raadollisuudestamme tulee juuri lain saarnasta: ”Tehkää paremmin, tehkää parannus, ei kelpaa tuo teidän menonne, ette ole vielä luopuneet kaikesta ja kuunnelleet mitä Jumala on sanonut!”
Jumalan Armo on kokonaan toinen Tie, se asetettu eteemme Kristuksessa. Kun Uskomme Häneen, niin Hänen kauttaa on kaikki.
”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,
saarnaamaan Herran otollista vuotta”. Luuk.4:18-19
Paavali kirjoittaa Galatalaisille:
”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”
Uskomisen rinnalle ei siis saa vaatia mitään valintaa tai ratkaisua. Ja aina täytyy muistaa, että usko on Jumalan Lahja. Jos joku uskoo, niin silloin Jumala työ on tapahtunut Evankeliumin mukaan.
Miksi uskoa ei enää laajasti synny Suomessa? Koska Raamatun Sanan julistusta pyritään kaikin keinoin suitsemaan yhteiskunnassa ja perheissä.
Jumalan Sana kulkee ajasta aikaan uskosta uskoon.
Ismo malinen oletko joskus yrittänyt elää Jumalan tahdossa ja epäonnistunut siinä eli oletko saanut ”piston” sydämeen ettei se elämä jota elit ollut Jumalan tahdon mukainen ja lähtenyt etsimään ”voimaa” elää Jumalan tahdossa, ehkäpä mennyt kasteelle?
Koko vuodatuksesi on pelkoa ”lain alle” menemisestä, siis niinkuin uudestisyntyneet olisivat lain alla kun he elävät Jumalan tahdossa?
Ari, mitä tarkoitat kun sanot: Voimaa elää Jumalan tahdossa”?
Lakihan on hyvä, kun sitä lain mukaan noudatetaa. Laki on siis itsessän hyvä ja vanhurska, mutta ihminen on vääryyden tähden kelvoton noudattmaan itsessään hyvää lakia. En minäkään olisi tullut tuntemaan lain voimaa, jollei se sanoisi: ”Älä himoitse”
Mitä siis tarkoitat ”Voimalla, jolla elät Jumalan tahdossa” Onko meissä sellaista eroa, että voit sanoa, miten sinä ja minä eroamme toisistamme?
Älä ajattele kuitenkaan, ettenkö minä tuntisi Jumalan Voimaa. Kysyin sinulta, mitä tuo lauseesi tarkoittaa? Mitä sillä kongreettisesti tarkoitat?
Ismo Malinen et vastannut kysymykseeni omasta historiastasi, siis ihmettelen mistä kumpuaa tuo sinun ”lain alle” joutumisen pelkosi?
Mikä on Jumalan voima, ne joita henki kuljettaa ovat Jumalan voiman alaisia, siis ei voimaa tarvitse itsestä puristaa vaan elää uskossa että Jumala antaa sen minkä lupaa, VOIMAN.
Olisin ihan kiitollinen jos muutkaan ei ryhtyisi Arin kanssa väittelemään ja näin toimien pilaamaan tätä keskustelua.
Pekka juu voinhan vaieta, oo sitten varovainen kun kivet alkaa huutamaan, ei evankeliumia voi vaientaa.
Ei ole kiva, kun muut keskustelijat jäävät pois, kun kaksi alkaa keskenään väittelemään. Toivoisin edelleen saavani lisävalaistusta siihen, miksi uskoontuloa paheksutaan ja Pietistä – ja vapaiden suuntien käytäntöä vieroksutaan. Mitä syitä siihen on ja miten niitä perustellaan? Keskustelu on pyörinyt näiden kysymysten ympärillä, mutta keskeiseen kysymykseeni en ole vielä saanut perusteellisia vastauksia.
On aika outoa, että rippikoulu ei vaikuta mitään siihen uskovatko nuoret Jumalaan. Luulisi että rippikouluopetuksessa olisi tarvetta saada muutosta aikaan. Vaikkapa kutsumalla nuoria uskon osallisuuteen. Nyt jätetään tärkein asia kokonaan huomioimatta ja opetetaan kristinuskon perusasioita nuorille . Aivan kuin he uskoisivat Jumalaan ja pitäisivät opetettavia asioita tärkeinä. Jollei uskoontulo ole tärkeää rippikoululaiselle, niin kenelle sitten. Näistä nuorista kasvaa tulevaisuuden uskovat kirkkoomme.
Muistan itselläni riparin menneen täysin ohi. Kun ei tartu niin ei tartu. Mutta 3 vuotta sen jälkeen tarttui. Onko Jumalalla sitten vain aikansa kaikelle? Pystymmekö koskaan perustelemaan uskoa kellekään niin vakuuttavasti, että ihminen sen perusteella löytäisi sen. Se vaatinee Jumalan kutsun.
En tiedä, ymmärtääkö kukaan ajatustani uskoontulon tai uskonratkaisun outoudesta, mutta itse vain, ehkä selittämättömästi, koen ne jotenkin luotaan työntävinä käsitteinä. Usko vain on uskoa ilman tulemisia ja ratkaisuja minun mielessäni. Jeesus on se, joka vakuuttaa ja Hän herättää uskon ainutlaatuisuutensa ansiosta. Häntä ei voi ohittaa, jos elämää syvällisesti pohtii. Apostolit vakuuttuivat Hänen jumaluudestaan ja siitä kristinuskossa on kyse.
Uskoon tuleminen on varmasti tärkeää, mutta kuten on jo aikaisemmin esitetty, uskoa ei voi ottaa, eikä valita. Täytyy luottaa Jumalan Sanaan, se saa aikaan juuri sen, että ihminen herää omaan suruttomuuteensa. Tapahtuuko tuota rippikoulussa?
En tiedä, ehkä nuorissa tapahtuu hiljaista muutosta, kun kuulevat Jeesuksen Sanat.
Jos nuori ei usko Jumalaan tai edes mihinkään ihmistä Korkeampaan, niin sitten on asiat huonosti. Ottavatko nuoret riparilaiset synnin tunnustamisen ja uskontunnustuksen kevyesti? Näin taitaa olla. Itse en riparilla ymmärtänyt mistään mitään. Myöhemmin kun Raamatun Sana alkoi puhuttelemaan, niin en tiennyt, että edes sitä, että Paavi ja Paavali ovat eri henkilö.
Pietistinen käsitys, että uskon tulee näkyä ihmisessä, kun ihminen on uskossa, on mielestäni hiukan vaarallinen, koska ihmisillä on tapana jakaa ihmiset oman käsityksensä perusteella. Lihallisuuteen katsominen on huono mittari ihmisen arvioinnissa.
Mielestäni ainoa uskoa kuvaava asia ihmisessä on se, että ihminen tunnustaa Kristuksen Herraksi. Mitkään ulkoiset käytöksen eivät tee ihmisestä Kristittyä, ainoastaan sydämen usko on tärkeää ja se ei näy onneksi ihmisille.
Tosin usko voi myös näkyä ihmisen elämässä moni eri tavoin, mutta ei se ole mitta mihinkään. Kristityissä on yleensä laupeutta ja Armollisuutta, kärsivällisyyttä ja muiden huomioon ottamista. Nämä Hengen hedelmät ovat tyypillisiä Kristityissä, tosin näitä piirteitä on muissakin ihmisissä kuin Kristityissä, tosin vähemmissä määrin. (Näin olen itse havainnut monesti olevan)
Edelleen olen sitä mieltä, ettei mitään ratkaisua tarvita, mutta on kuitenkin hyvä kehottaa ihmisiä uskomaan Jumalan Lähettämä Evankeliumi. Sovitushan on tapahtunut jo 2000 vuotta sitten. Kyllä sen kertominen on tärkeää, mutta jos ihminen ei usko edes Jumalaan, niin minkäs teet.
Uskosta osaton Ihminen vastustaa Jumalan tahtoa yleensä loppuun asti. Osa on hyvinkin kiinnostunut sanomasta, mutta taistelu käydään Jumalan ja ihmisen välillä juuri luottamuksen tasoilla. Ihminen elää omasta vääryydestään ja pitää sitä ihan hyvänä elämänä. Vasta kun Jumalan laki tulee päälle ja alkaa tappamaan ihmistä, saattaa ihminen kääntyä Herran puoleen. Ihminen on luonnostaan ja sisältään niin syntinen, ettei kukaan yksinkertaisesti kykene tekemään mitään valintaa Jumalan puoleen. Jollei Jumala Armahda ja Pelasta ihmistä, niin minkäs teet? Tosin voimme kehottaa ottamaan vastaan Jumalan Armon Kristuksessa.
”Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” Mark.7:19-23
Kukaan ei liene vapaa noista piirteistä, jos vain tuntee itsensä.
Aika hauska tämä toista sataa kommenttia keränneen herrakerhon keskustelu siitä, kuka uskoo parhaiten. Kuka osaa omaa oppiaan parhaiten tyrkyttää. Kenen kirkollisessa piirissä menestytään parhaiten (nyt ja viimeisellä viivalla).
Joka ukko on viimeisen päälle vakuuttunut oman uskonsuuntansa oikeudesta ja samalla etsii suurennuslasilla vikoja toisten ukkojen virheistä. Jeesus on varmaan tosi mielissään, kun suomalaisukot näin voimallisesti painiskelevat sen ihan oikean uskon löytämiseksi?.
Hei kuulkaa kaverit: Meidät on kaikki lunastettu. Se yksi Jeesus teki sen jo. Nyt teidän pitäisi keskittyä siihen, miten tämä asia kertotaan niin, että kuka tahansa voi sen ymmärtää.
Heh, näinkin sen voi nähdä, Seija. Mutta tällaista tämä elämä on, niin uskonasioissa kuin politiikassa ja monilla muillakin aloilla. Kuka parhaiten pystyy nokittamaan, niin se on kukkona tunkiolla. Eikä kai pelkästään ”herrakerhoissa”…
Mutta miten itse kertoisit nämä asiat niin, että kuka tahansa voisi ne ymmärtää?
Niin, ihan oikeasti mietiskelen, miten pitäisi puhua uskosta sille yhä kasvavalle osalle väestöä, joka ei tunne uskonnollista jargonia.
Leo Iikka Vuotila (1933-1975) osasi hartauspuheissaan tuoda kristinuskon lähelle tavallisten ihmisten arkea (näitä koottuna kirjaksi ”Kanssapuheita. Porvoo, WSOY, 1974).
On näitä ihmisten arkikielellä evankeliumia julistavia pappeja ja piispoja nykyäänkin. Ja heitä on paljon. Enimmäkseen naisia.
Tällä palstalla vain usein tökkii se, että jotenkin omasta uskostaan varmat ja omalla uskollaan rehentelevät postaavat tänne sata kommenttia.
Ja se joku poloinen, joka etsii jotakin uskon siementä elämäänsä, ei ymmärrä höykäsenpölähtämää edes siitä kielestä, mitä nämä tämän palstan ukot viljelevät.
Ja siitä tulee taas yksi syy painaa kirkon ovi kiinni.
Seija on ihan oikeassa. Kyllä me ukot ihan liikaa tuijotamme erilaiuutta, mutta yhtäläisyydet unohdetaan.
No sepä se. Ihan sama Jeesus on meidät pelastanut ja ihan samaan kotiin ollaan matkalla. Ja tosiaan, kirkon tärkein kysymys on se, että tämä sanoma käännetään ymmärrettäväksi nykysuomeksi.
Ihan sama onko joku herra x tehnyt jonkun uskonratkaisun vuonna xxxx. Ja samalla luopunut kaikista synneistään ?heh-heh.
Näistä tavallista suomea (ei siis kaanaankieltä) puhuvista piispoista haluaisin erityisesti nostaa esille Hintikan, Luoman ja Laajasalon.
Usein papeilla ja joillakin piispoillakin on taipumus puhua seurakunnalle niin kuin vähä-älyiselle tai lapselle. Kun keskiverto kirkonkävijä kuitenkin nykypäivänä on melko korkeasti koulutettu, niin miksi monet papit lopottavat saarnansa kuin kuulija ei olisi koskaan kirjaakaan avannut?