Ystäväni Emil Anton muistutti tästä jo aiemmin, mutta kertaus ei liene pahasta näin tärkeässä asiassa. Eli allekirjoittakaa, ystävät, tämä kansalaisaloite ja levittäkää siitä tietoa mahdollisimman laajalle. Tykätkää Facebookissa, twiitatkaa, lähettäkää sähköpostia, tekstareita, paperikirjeitä, kertokaa suullisesti.
Toimitaan nopeasti, sillä asialla alkaa olla jo kova kiire: Aloitteessa pitäisi tietääkseni olla 50 000 nimeä 23.11. mennessä, jotta eduskunta ottaa sen käsittelyyn. Toivottomuuteen ei silti ole vielä syytä: Parissa viikossakin ehtii vaikka mitä! Jos vaikkapa panisimme allekirjoitusvetoomuksen tekstiviestitse kolmelle ja pyytäisimme jokaista lähettämään viestin eteenpäin kolmelle, niin jo ketjun kymmenennet viestit voisivat tavoittaa lähes 60 000 henkilöä!
Perusteita sille, miksi näin kannattaa tehdä, voi lukea tarkemmin täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.
Höpön lööperiä koko aloite. Ei tarvitse pakolla kouluttautua alalle minkä työtehtäviä ei kykene suorittamaan.
Mitä seuraavaksi. Ammattisotilaille omantunnon lupa kieltäytyä tappamasta ketään?
Aloitteen hyväksymistä tukee muun muassa Euroopan neuvoston päätöslauselma. Samoin Maailman lääkärijärjestö sekä Kansainvälinen gynekologiyhdistys. Lähes kaikissa Euroopan maissa terveydenhuollon henkilökunnalla on jo lakisääteinen oikeus eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella kieltäytyä osallistumasta raskaudenkeskeytyksiin.
Terveydenhuoltohenkilökunta on olemassa ihmiselämän vaalimista, ei sen tuhoamista varten. On todella väärin, jos ihmiselämän suojelemisen kutsumuksekseen kokeva henkilö ei voi toteuttaa sitä lääkärin tai sairaanhoitajan ammateissa aborttiin osallistumispakon vuoksi.
”Terveydenhuoltohenkilökunta on olemassa ihmiselämän vaalimista, ei sen tuhoamista varten.”
Tämä on täysin sinun oma määritelmäsi mitä varten joku kouluttautuu alalle. Eiköhän ne kauneuskirurgit ihan rahasta sitä tee. Se on myös sinun oma määritelmäsi mikä on elämä inminen, 2 solun alkiota ei ihmiseksi voi parhaalla tahdollakaan voi sanoa.
Omantunnonvapaus toimii täysin mm. siten, että ketään ei pakoteta työskentelemään sairaalassa, jolla on lupa tehdä abortteja. Minä en pidä kristinuskoa vammana tai vajavaisuuutena, jonka takia pitäisi antaa kompensaatiota.
Jos ihmiselämä ei ala hedelmöityksestä, mistä sitten? Näin vakavaa kysymystä kuin ihmiselämän alku ei ole lupa jättää epämääräisesti kellumaan. Ihmiselämän tuhoaminen on niin vakava asia, että meidän on kerta kaikkiaan varmistettava, ettemme sellaiseen syyllisty. Ei ole hyväksyttävää suhtautua siihen vain olankohautuksella.
Tai mikäli näin suhtaudumme, meillä ei ole oikeutta puhua ihmisoikeuksista ja ihmisarvon ehdottomuudesta sekä vaatia sellaista omalle elämällemme. Jos ihmisyyden raja ei ole hedelmöityksessä, silloin ihmisarvo on ilmeisesti riippuvainen jostain ominaisuudesta. Tämä on äärimmäisen ongelmallista.
Ensinnäkin siksi, että koko länsimainen ihmisoikeusajattelu lähteet siitä, että ihmisarvon ainoa ehto on kuuluminen ihmissukuun. Syntymättömien lasten kohdalla tehdään kuitenkin mielivaltainen poikkeus ja totalitaaristen ideologioiden hengessä vaaditaan ominaisuuksia eli tiettyä ikää, elimiä tai tietoisuuden tasoa ehtona ihmisarvolle.
Toiseksi kaikki yritykset vetää ihmisyyden raja tietyn ominaisuuden tai kehitysvaiheen kohdalle ovat mielivaltaisia veteen piirrettyjä viivoja. Rajan voi vetäistä tähän, mutta yhtä hyvin perustein sen voi vetäistä tuohon tai ehkä sittenkin tuonne. Kuten edellä kirjoitin, ihmisyyden ollessa kyseessä tällainen epämääräisyys ja mielivalta ovat sietämätöntä. Ei voida kerta kaikkiaan hyväksyä tilannetta, jossa ”toisaalta olemme nyt tappamassa ihmistä, mutta toisaalta voi ajatella, että kyseessä ei vielä ole ihminen”.
Näin ollen perustelluimmaksi ja turvallisimmaksi vaihtoehdoksi jää nähdä ihmiselämä prosessina, joka alkaa hedelmöitymisestä ja päättyy luonnolliseen kuolemaan. Koko tälle kaarelle kuuluu luovuttamaton ihmisarvo. Kaikki vaiheet hedelmöitymisen ja kuoleman välissä on loogisinta ymmärtää yksilöllisen ihmiselämän kehitys- ja ikävaiheiksi.
On biologinen tosiasia, että yksilöllinen ihmiselämä alkaa hedelmöittymisestä. Jo hedelmöityneellä munasolulla eli tsygootilla on oma, ainutlaatuinen, inhimillinen geeniperimänsä. Sillä on ihmisen geeniperimä, joten se on ihmiselämää, sillä on oma, ainutlaatuinen geeniperimä, joten se on yksilöllistä ihmiselämää.
”Alkio” ja ”sikiö” ovat samalla tavoin ihmiselämän kehitysvaiheiden nimiä kuin vaikkapa vauvaikä, lapsuus, murrosikä tai aikuisuus. Kerran minulle väitettiin, ettei sikiö ole ihminen, koska sillä ei ole vielä keskushermostoa. Yhtä hyvin perustein voisi väittää, ettei vauva ole ihminen, koska sillä ei ole vielä puhekykyä tai ettei lapsi ole ihminen, koska sillä ei ole vielä kykyä ymmärtää abstraktioita.
Hyvin suositun väitteen mukaan alkio tai sikiö ei ole ihminen, koska se ei ole vielä ”tietoinen persoona”. Ensimmäiseksi voimme kuitenkin vaatia perusteluja sille, miksi tietoisuus pitäisi asettaa ihmisarvon ehdoksi. Toiseksi ”tietoinen persoona” on niin epätarkka, löysä, retorinen käsite, että on vaikea määritellä mitä se tarkkaanottaen edes tarkoittaa. Kolmanneksi jos käsite pystytäänkin määrittelemään, täysin mahdottomaksi jää paikantaa myöskään absoluuttista tietoisen persoonan rajapyykkiä mihinkään kehitysvaiheeseen. Ainoaksi loogisesti kestäväksi ihmiselämän aluksi jää siis hedelmöittyminen.
Tähän joku tietysti väittää, että sikiö on osa äidin kehoa ja näin äidillä on oikeus päättää sen tulevaisuudesta. Väitteen järjettömyyttä havainnollistaa, jos ajattelemme, että sikiö on poikavauva. Jokainen ymmärtänee, ettei ole mahdollista, että naisella olisi kivekset tai että naisen jossakin elimessä olisi edes y-kromosomeja.
Syntymättömän lapsen elämä on siis ihmiselämä, joka vain on riippuvainen äidin kehosta. Kenelläkään ei ole ”subjektiivista oikeutta” päättää omasta ruumiistaan, kun toisen henki on siitä riippuvainen. Kenenkään tunteet, tulevaisuuden suunnitelmat jne. eivät voi olla toista ihmiselämää tärkeämpiä vaikka ne sinällään arvokkaita ovatkin.
Tuollaisella käsitteellisellä kikkailulla ei vastata niihin ongelmiin, joita epätoivotut raskaudet aiheuttavat. Suomessakin on aivan tarpeeksi lapsia, joista ei pidetä kunnolla huolta, ja on ikävä tosiasia, että raskauden keskeytykset ovat monissa tapauksissa kaikkein vähiten inhimillistä kärsimystä aiheuttava ratkaisu. Kukaan ei tee aborttipäätöksiä mielellän, mutta äidin ja lapsen tulevaisuus huomioon ottaen vähimmällä päästään, jos lapsi, jota ei haluta, ei synny.
Tuollainen teoretisointi on tosielämelle ja sen sosiaalisille ongelmille vierasta, hyväosaisten puuhastelua.
En jatka enää aiheesta.
Kehittyäkseen ihmisoikeusajattelu on kautta aikojen tarvinut avukseen ”käsitteellistä kikkailua” ja ”teoretisointia”: On pitänyt miettiä analyyttisesti, mitä ihmisyys tarkoittaa, kenelle ihmisarvo kuuluu.
Ilman tällaista teoreettista johdonmukaisuutta esimerkiksi naiset ja affrikkalaissyntyiset eivät olisi ehkä vieläkään täyden ihmisarvon piirissä. Nyt tämän ihmisarvon piiriin pitäisi saada takaisin myös syntymätön ihmiselämä, koska sekä järjen että sydämen valossa se kuuluu myös heille.
Voimme toki keskittyä myös reaalitodellisuuteen kaikessa karmeudessaan. Ihmettelen jälleen, voiko kukaan vakavissaan väittää oikeaksi sitä, että Suomessa on pelkin sosiaalisin syin luvallista poistaa kohdusta ja jättää kuolemaan vauva, jolla on kädet, jalat, sormet, kynnet, varpaat, pää, suu, joka osaa ilmeillä, nielaista, imeä peukaloa, pissata ja tehdä kuperkeikan? Jos voi, joudun sanomaan, että se on minun mielestäni sekä järjetöntä että sydämetöntä.
Voiko olla oikein, että Suomen laki mahdollistaa sen, että yhdessä huoneessa vauva kuolee henkeään haukkoen ilman, että kukaan auttaa häntä, samalla kun toisessa osassa rakennusta raskausviikoiltaan saman ikäinen vauva elvytetään ja jää henkiin? Ainoa ero on se, että ensimmäisessä tapauksessa kyse on abortissa, toisessa aikaisesta synnytyksestä.
Voiko joku näitä järkyttäviä kuvia katsoessaan todella sanoa, että kyse ei ole ihmiselämä tuhoamisesta?
http://www.lopettakaatappaminen.info/
Minä ainakaan en voi.
Koen myös hyvin kylmäksi, kyyniseksi ja julmaksi ajatteluksi sen, että abortti nähdään ”ratkaisuksi” lasten huolenpidon puutteen ongelmaan. Eihän se niin voi mennä, ei todellakaan. Sellainen ongelmahan täytyy hoitaa ihmisten asenteita ja arvomaailmaa sekä yhteiskunnan palveluja parantamalla, ei surmaamalla ”ei-toivotut” lapset.
Eihän vanhustenhoidon ongelmiinkaan voi ratkaisu olla se, että dementikot ja alzheimerpotilaat surmataan, kun kukaan ei välitä pitää heistä huolta. Oikea ratkaisu on se, että ihmisten asenteita ja arvomaailmaa on pyrittävä muuttamaan niin, että he haluavat pitää huolta vanhuksistaan heidän luonnolliseen kuolemaansa saakka.
Joona Ojanen: ”Mitä seuraavaksi. Ammattisotilaille omantunnon lupa kieltäytyä tappamasta ketään?”
Öh, eikö ammattisotilaan tehtävänä nimenomaan ole tappaa muita. Tai ainakin olla siinä valmiudessa.
Ajatteletko, että terveydenhuollon henkilökunnan tehtävä on myös tappaa?
Voidaan tietysti kinastella siitä, milloin elämä alkaa ja milloin ihminen on ihminen, mutta kun monen mielestä se sikiökin on jo ihminen, niin miksi pakottaa heidät tappamaan? Tämähän ei tietenkään tarkoittaisi vähempiä töitä, vaan (hyvin pienessä määrin) töiden erilaista jakaantumista.
Luulisin, että aborttia vastustavien hoitajien ja lääkärien tavoite yleensä on potilaan terveydestä huolehtiminen sekä se, että nämä pysyisivät mahdollisimman varmasti elossa ja toimintakykyisenä. Pitääkö heitä estää tekemästä työtään, jos eivät halua tappaa?
Aborttia vastustavan lääkärin tavoitteena ei kuvaamassasi tapauksessa ole huolehtia potilaan terveydestä vaan tuputtaa omaa vakaumustaan. Raskaana olevalla naisella on subjektiivinen oikeus saada abortti ja sairaanhoitohenkilökunnan tehtävä ei ole kyseenalaistaa naisen päätöstä uskonnollisilla perusteilla. Sairaanhoitohenkilökunnan tehtävä on suorittaa kyseinen operaatio oikein ja turvallisesti.
Nykyinen aborttilainsäädäntö on moraalisesti kestämätön sekä rationaalisen johdonmukaisuuden että tunnepohjaisen moraalisen intuition valossa. Tämän huomaamiseen ei tarvitse uskonnollista vakaumusta. Järki ja empatiakyky riittävät. Tiedän itsekin aborttia vastustavia ateisteja.
Ihmettelen, voiko kukaan vakavissaan väittää oikeaksi sitä, että Suomessa on pelkin sosiaalisin syin luvallista poistaa kohdusta ja siten surmata vauva, jolla on kädet, jalat, sormet, kynnet, varpaat, pää, suu, joka osaa ilmeillä, nielaista, imeä peukaloa ja tehdä kuperkeikan? Jos voi, minun täytyy sanoa, että se on minun mielestäni sekä järjetöntä että sydämetöntä.
Voiko olla oikein, etä Suomen laki mahdollistaa sen, että yhdessä huoneessa vauva kuolee henkeään haukkoen ilman, että kukaan auttaa häntä, samalla kun toisessa osassa rakennusta raskausviikoiltaan saman ikäinen vauva elvytetään ja jää henkiin? Ainoa ero on se, että ensimmäisessä tapauksessa kyse on abortissa, toisessa aikaisesta synnytyksestä.
Voiko joku näitä järkyttäviä kuvia katsoessaan todella sanoa, että kyse ei ole ihmiselämä tuhoamisesta?
http://www.lopettakaatappaminen.info/
Minä ainakaan en voi.
Käsitykseni mukaan lääkäreitä ja työntekijöitä edustavat ammattiliitot samoin kun työnantajaa edustava työantajajärjestö eivät kannata tätä aloitetta. Sikäli kun työntekijöita ja työnantajaa edustavat tahot eivät halua tätä edustaa, näen aloitteen läpimenon mahdollisuudet olemattomiksi.
Meillä pitäisi olla terveydenhuollon työntekijöiltä selkeä tahtotila siitä, että ikävistä töistä on saatava lupa kieltäytyä ja jättää ne kollegan tehtäväksi. Samoin tämä edellyttää työnantajalta lupausta siitä, että yksikään abortti ei jää tekemättä sen takia, että ei pystytä hoitamaan työvuorojärjestelyjä.
Mielestäni tämä on terveydenhuollon ammattijärjestöjen sisäinen asia ratkaista ja sopii kovin huonosti kansalaisaloitteeksi. Mikä minä olen sanomaan, miten työt sairaalassa pitäisi organisoida kun en itse ole edes siellä abortteja tekemässä.
Uskon, että aloitteella olisi hyvät mahdollisuudet mennä läpi eduskunnassa, kun kerran niinkin arvovaltainen ihmisoikeustaho kuin Euroopan neuvosto suosittelee omantunnonvapauden takaamista. Lisäksi jo pelkästään aloitteen eduskuntakäsittely synnyttäisi kipeästi kaivattavaa kansalaiskeskustelua abortin eettisyydestä.
Tässä nähdään, että hankkeen ajajilla on piiloagendana vastustaa abortteja ylipäänsä
Olisi rehellisempää pelata avoimin kortein, kun tehdä olemattomasta ongelmasta keppihevonen. Homma haisee sadan metrin päähän.
Varmasti moni hankkeen ajajista vastustaa aborttia ylipäätään ja ihan avoimesti, ilman mitään piiloagendaa. Niin myös minä.
Tiedän, että aloitteen allekirjoittajien joukossa on kuitenkin myös monta abortin hyväksyvää kansalaista, jotka eivät kuitenkaan hyväksy vakaumukseen perustuvaa syrjintää. Kuten ei Euroopan neuvostokaan.
Pyydän Sinua lukemaan nämä koskettavat ja puhuttelevat tositarinat ja pohtimaan niiden äärellä, onko todella kyse ”olematomasta ongelmasta”:
http://www.omantunnonvapaus.fi/kokemuksia/
Ihmisten ei pitäisi tehdä ammatinvalintoja, joiden kanssa he eivät pysty elämään. Tuon linkin takana olevasta sosiaalipornosta olen sanonut kantani jo aiemmin.
Kuten sanoin, niin kauan kun lääkäriliitto, Tehy ja Super eivät kannata tätä aloitetta, en näe sillä realistisia mahdollisuuksia edetä laiksi.
Mielestäni alan pelisäännöt pitää luoda alan sisällä eikä vierestä huutelemalla. Mielestäni tämä pitäisi ratkaista sen mukaan, näkeekö alan työntekijät asiassa ongelman, eikä aborttia vaatustavien maallikoiden allekirjoituksilla.
Toisekseen lakimuutos johtaisi siihen, että alan työntekijöiden soveltuvuus työtehtävien hoitamiseen selvitettäisiin työhaastatteluvaiheessa.
Se ei muuttaisi mitään nykyiseen verrattuna. Jo nyt on mahdollisuus jättää hakematta työpaikkaa, johon kuuluvia tuötehtäviä ei halua tehdä.
En ainakaan itse voisi kuvitella palkkaavani työntekijää, joka kieltäytyy osasta tuötehtäviä ja sysää ne kollegoidensa vastuulle.
Tietääkseni ennen Suomen nykyistä aborttilainsäädäntöä lääkäri- ja sairaanhoitajajärjestöt vastustivat tiukasti aborttia. Uusi laki säädettiin heidän kannastaan välittämättä.
Silloinkaan siis ”alan pelisääntöjä ei luotu alan sisällä vaan vierestä huutelemalla”. Kun sellainen sallittiin silloin, miksi ei myös nyt?
En allekirjoita. Työpaikan voi valita; eihän joka paikassa terveydenhoitoalalla tehdä abortteja.
Mites muuten Joona sellainen ajatus, että kun vl-liikkeessähän on ainakin ennen opetettu, että jos työssään joutuu toimimaan tavallaan omantunnon vastaisesti, vaikkapa opettajana osallistumaan oppilaiden kanssa teatterikäyntiin, niin sen voi tehdä, koska sydänhän vl-opettajalla ei ole hommassa mukana vaan hän tekee vain työtänsä? Muitakin vastaavia esimerkkejä aiheesta löytyy; vl-kaupanmyyjä myy olutta, samoin vl-kassaneiti ottaa rahat vastaan siitä jnejne.
Nyky-Suomessa ei käytännössä voi valita työpaikkaansa, ei välttämättä edes terveydenhoitoalalla, jolla tilanne on sentään vielä parhaasta päästä. Työpaikat ovat tässä maassa nykyisin sen verran tiukassa. Tulevaisuudessa tilanne todennäköisesti vain pahenee. Siksikin omantunnonvapaus olisi todella tarpeen.
Varmasti moni joutuu liikkumaan työssään oman arvomaailmansa kannalta harmaalla aluella ja on typerää heittäytyä joka asiassa hankalaksi. Toisaalta ihminen, joka on työnantajan käskystä valmis mihin tahansa, on läpeensä moraaliton.
Aborttikysymyksessä ollaan aivan moraalin ytimessä, ihmiselämän arvossa ja koskemattomuudessa. Työntekijää, jota vaaditaan tekemään abortti ”viran puolesta” vaikka hänen omatuntonsa sanoo toista, vaaditaan tekemään pahin mahdollinen teko, lopettamaan ihmiselämä. Sitä ei voi siis verrata teatterikäynnin johtamiseen tai edes kossupullon myyntiin. On kyse aivan eri tason asiasta.
Sanottakoon vielä se, että tässä asiassa ei ole kysymys mistään erityisestä vl-jutusta eikä edes uskonasiasta. Toki kristinuskolla on lähes 2000-vuotinen abortin vastainen traditio. Aborttia voi silti vastustaa ihan pelkän järjen ja normaalin empatiakyvyn pohjalta ilman minkäänlaista uskonnollista vakaumusta. Tiedän näin myös tapahtuvan.
Ja mites suu sitten laitetaan hedelmöityshoitojen kanssa kun niissähän kuulema tapahtuu myös hedelmöittyneiden alkioiden hävittämisiä? Ja siittiösolutkin otetaan kuulema purkkiin varsin vl-opetuksen vastaisin keinoin. Voiko tällaisella osastolla olla hyvällä omallatunnolla töissä ja tarvihtisiko myös tämä kansalaisaloitteen?
Ehkä, mutta asia kerrallaan. Tuosta asiasta voidaan keskustella vaikka oman avauksen alla, mutta keskitytään nyt tähän.
Enempi kannatan aiheesta keskustelua. Eihän ne abortit vähene tuollaisen aloitteen myötä.
Ensinnäkin sen asian tiedostaminen jo hyvin varhain, että selibaatti on ainut satavarma ehkäisykeino. Toisena se, että jos ehdottomasti ei halua tulla raskaaksi, elää joko selibaatissa tai sitten ehkäisee. Kolmantena se, että aborttiin aikovan on oikeasti tedostettava mitä on tekemässä.
Keskusteluissa tulee huomioida muutamia asioita. Äitien tekemät lapsimurhat ovat vähentyneet laillistetun abortin myötä. Onko myös odottavien äitien itsemurhat? Jokaisen lapsen kotiolojen tasapainoisuus on myös tärkeä lähtökohta ihan mille tahansa ongelmaiselle asialle. Melko varmasti, jos nuori ajatutuu moneen kertaan aborttiin eikä se näytä tuntuvan hänessä missään, hän on valmiiksi jo rikottu ihminen.
Kenenkään naisen, nuoren tahi vanhan, ei soisi päätyvän vastentahoisesti raskaaksi. Tämän asian kanssa on työmaata! Pitäisikö asian puolesta alkaa pitämään kouluissa valistustunteja tytöille? Samaan tapaan kuin päihdevalistustunteja.
Mikään ratkaisu itse ongelmalle ei ole Joonan mainostama kansalaisaloite. Siinä ei välitetä kärsimyksestä, vaan se on peräti hurskastelua.
Vuokko Ilola: ”Mikään ratkaisu itse ongelmalle ei ole Joonan mainostama kansalaisaloite. Siinä ei välitetä kärsimyksestä, vaan se on peräti hurskastelua.”
Se ei tietenkään ole ratkaisu niihin ongelmiin, joita tuossa luettelit. Mutta ei se silti ole hurskastelua, jos joku haluaa tehdä töitä äitiysneuvolassa, mutta ei voi omantuntonsa tähden tehdä abortteja. Eikö näihin tehtäviin pyrkivät noin yleensä ole elämän puolella eikä sitä vastaan?
Huolestuttaa se, miten heikosti täällä osataan asettua toisten asemaan.
Eihän nyt neuvoloissa tehdä abortteja. Tosin en tiedä tarpeeksi sairaaloiden työjärjestelyistä, jotta voisin tarpaaksi sanoa ko. asiasta mitään. Mutta eikö ole mahdollista sanoa jo etukäteen työhaastattelussa sitä, ettei kykene/halua toimia aborttitehtävissä? Ja jos homma ei onnistu, ei ota työtehtävää vastaan.
Ehdottomasti nämä asiat eivät ole yksiselitteisiä ja pelkkä asian moralisoiminen menemättä vastentahtoisesti raskaana olevan naisen asemaan, ei palvele ongelmaista asiaa. Kulkekaa pieni hetki myös sellaisen naisen vierellä, menkää hänen asemaansa.
Vastentahtoiseen raskauteen ei ole olemassakaan hyviä ratkaisuja. Eikä siihen, kuten omalla kohdallani kävi; oma hengenvaara vastaan abortti. Jos lapsestani olisi ollut eläjäksi, olisin asettunut hengenvaaraan. Ehdottomasti. Mutta kun tiesin menettäväni lapsen joka tapauksessa, suostuin ystävieni neuvomana aborttiin. Lapsemme syntyi abortoituna viikolla 19 ja hän oli kuollut kun tuli maailmaan; ei mitään dramaattisia käsien sätkytyksiä tai mitään muutakaan. Hirvittävän raskas tapahtuma oli, en olisi ikinä sitä itselleni halunnut. Puolisen tuntia saimme pienoikaista kämmenellämme pidellä ja kyllä siinä tuli huokailtua useampikin ”miksi” -kysymys ilmoille.
Minä olen allekirjoittanut aloitteen.
Ihmettelen täällä kommentoivien syrjivää asennetta. Eihän se olisi teiltä keneltäkään mitään pois, jos tällainen oikeus olisi olemassa.
Jusu pelkää, että tämän varjolla tuputettaisiin naisille raskaana oleville uskontoa. Miten se mahtaisi onnistua, kun ko. hoitohenkilökunta ei edes kohtaisi abortin hakijoita?
Journalisteillakin on oikeus kieltäytyä vakumauksensa vastaisista tehtävistä ja heidän ei kuitenkaan tarvitse osallistua ihmisen kuolemasta päättämiseen ja päätöksen käytänölliseen toteuttamiseen samoin kuin tässä on kyseessä.
Minä olen sitä mieltä, että terveydenhuollon työjärjestelyistä päättäminen on terveydenhuollon sisäinen asia. Minä näen, että työtehtävien hoitamiseen ja työjärjestelyihin liittyvät kysymykset ovat ensisijaisesti ammattiliitoille ja työnantajaliitoille kuuluvia ja heidän tulisi olla asiassa aloitteellisia, jos he katsovat, että nykytilaan vaaditaan muutos.
Minun mielestäni suomalainen työelämä ei kaipaa lisään sääntelyä, joka tekee siitä kankeampaa ja hankaloittaa työnantajan mahdollisuuksia järjestellä työvuoroja. Pikemminkin kaipaamme joustoja ja sääntelyn purkamista, jotta suomalainen työ ja sitä kautta perheiden hyvinvointi varmistetaan tulevaisuudessa.
Mielestäni myöskään uskonnosta ei pidä tehdä vammaisuutta tai vapaalippua siten, että Jeesus-kortin vetämällä voi kieltäytyä tekemästä epämiellyttäviä työtehtäviä. Ei minullakaan ole mahdollisuutta kieltäytyä ikävistä työtehtävistä. Pahasti näyttää taas siltä, että insinööri käyttää tämän päivän budjettiasioiden selvittelyyn. Ei nappaa, mutta ei ole vapaalippuakaan tarjottu.
Kuten itsekin sanot, tällä aloitteella ei vaikuteta mitenkään naisen oikeuteen saada abortti.
Alleviivaan edellen sitä, että tämä oikeus ei vaikuta millään lailla naisen oikeuteen saada abortti. Aborttilainsäädäntö ei muutu. Ei tule sotkea asioita ja syrjiä hoitohenkilökuntaa väärin perustein eli että he olisivat tässä kaventamassa abortin saanti oikeutta.
Mitä sitten, jos esimerkiksi gynekologisen osaston osastonlääkäri kieltätyy ottamasta osastolle naisia, jolle on määrä tehdä abortti? Tällainen avainhenkilö voi halutessaan pysäyttää yhden sairaalan abortit kokonaan, ja laillisesti, jos tästä aloitteesta tulisi laki.
On todennäköistä, että ilmaantuisi hoitohenkilökunnan jäseniä, jotka yrittäisivät käyttää oikeutta työtehtävistä kieltäytymisestä omana, privaattina abortinvasteisena kampanjana. Laki tällaisena mahdollistaisi painostustoimet, joiden haitat tulisivat yhteiskunnan kalliisti maksettaviksi, kun naisille pitäisi asuinpaikasta riippumatta taata yhdenvertainen oikeus aborttiin.
Kansalaisaloitteessa on siis iso miina.
Outoa. Allekirjoitin ja näköjään kuulun vähemmistöön kotimaa24-kommentoijista.
Kuulut Jori, koska sinulla näyttää olevan paha taipumus ajatella myös itse.