Tässä blogissa on ollut usein nimimerkillä ja nimellä kriittisiä kirjoituksia vl-liikettä, sen oppia ja SRK:n johtohenkilöitä kohtaan. On vaadittu opin muuttamista, varsinkin seurakuntaopin, SRK:n johdon vaihtamista, virheiden myöntämistä, anteeksipyytämistä 70-luvun henkiopista, naisten aseman korjaamista, naispappeuden avaamista jne. Lista on pitkä ja tässä oli vain osa. On ihmetelty vl-uskovien elämää ja varsinkin vl-äitien jaksamista ’synnytyspakon’ alaisessa liikkessä. Vl-uskovia on verrattu Pohjois-Korean ja muiden diktatuurien alaisuudessa eläviin ihmisiin. Äänessä ovat enimmäkseen olleet ns. vakiokommentoijat, vl-liikkeestä eronneet tai eroamassa olevat tai muuten vl-liikkeeseen loukkaantuneet henkilöt.
Jotkut vl-uskovaiset ovat yrittäneet tällä palstalla kertoa omaa näkemystään, mutta tyrmäys on ollut takuuvarma. Niin tulee olemaan tämänkin kirjoituksen kommentit, jos tämä julkaistaan. Yritänkin tässä nyt vain omalta osaltani kertoa, miksi minä haluan edelleen ’kulkea’ tämän lauman mukana ja uskoa niin kuin vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan.
Olen n. 40-vuotias mies, yrittäjä, työnantaja ja suuren lapsiperheen isä.
Ensimmäinen ja tärkein syy on se, että täällä saa joka päivä kaikki synnit anteeksi. Tämä on se liima, mikä minut pitää tässä uskossa. Olen ns. lapsuudenuskovainen, eli lapsesta saakka vl uskoa tunnustanut. On minullakin ollut ja tulee edelleenkin olemaan kaikki houkutukset syntielämään ja sitä kautta uskonkieltämiseen, mutta minä haluan päivä kerrallaan uskoa ja ’laittaa syntini pois’. Se tuntuu aivan sydämessä asti hyvältä ja tulee rauhallinen vapaa olo, kun on saanut uskoa syntinsä anteeksi. Voi aloittaa aivan kuin alusta. Menneet ovat menneitä, nyt on nyt ja olen uskomassa! Heti näkyy päämäärä, minne olen matkalla. Ei se ole tässä ajassa, se on Kunnian taivaassa. Se onkin se toinen asia ja varmasti yhtä tärkeä, kuin ensimmäinen.
En ole uskomassa tätä aikaa varten. En odota uskoni takia saavani ajallista menestymistä tai kunniaa. Ajallista menestymistäkin tulee, jos Jumala niin hyväksi näkee. Voi tulla myös vastoinkäymisiä. Isojakin. Kaikki on Jumalan käsissä. Hän johtaa kuten parhaakseni näkee. Siihen tarvitaan uskoa, että jaksaa luottaa Jumalaan vastoinkäymistenkin kohdatessa. Mutta uskon, että niilläkin on minun uskonelämän kannalta hyvät tarkoitukset.
Miksi sitten alistua kaikkiin ’sääntöihin ja kieltoihin’? Minulle ne eivät ole sääntöjä ja kieltoja. Ne ovat armoneuvoja. Niitä annettiin jo opetuslasten aikaan. Yhteisesti on nähty asioita, jotka vievät pois uskomisesta. Omista kokemuksistani olen myös huomannut, miten helposti synti vie mukanaan. Ensin pieni synti, ’höpösynti’ monen kriitikon mielestä, sitten isompi ja lopulta uskon kieltäminen. Päämäärä jää saavuttamatta.
Ehkäisyn käyttäminen on niin suuri synti Jumalan sanaa vastaan ja täydellinen epäluottamus Jumalaa vastaan, etten halua siihen ryhtyä. Toki ymmärrän sen, ettei oman tai puolison hengen uhalla tarvitse synnyttää. Jotkut arvostelevat tätä ’ehkäisykieltoa’ sen takia, että siinä äidin voimavarat ajetaan ihan loppuun ja äidinrakkautta ei voi riittää kaikille lapsille. Omasta kokemuksestamme voin sanoa, että kyllä voimavarat olivat aika vähissä, kun oli viisi pientä lasta. Se olikin raskainta aikaa. Sen jälkeen saimme vielä useita lapsia, mutta raskain aika oli meillä silloin aiemmin. Se aika oli kuitenkin suhteellisen lyhyt ja saimme siihen tukea hyvin omasta kunnastamme ja ystävien kautta. Nyt lapset auttavat tasapuolisesti eri kodin töissä ja nuoria käy iltakylässä. Elämä on mukavaa, ei tarvitse hiljaisuudessa kuunnella kelon tikitystä ja toivoa jotakin tapahtuvan. Koko ajan tapahtuu.
Vielä tuosta SRK:n johdon vaihtamisvaatimuksista. En ’usko’ SRK:een. Se ei ole uskoni kohde. Niinkuin se ei ole muillekaan vl-ihmisille. Niin SRK:n johtajat kuin me kaikki teemme virheitä, kaikki tekevät virheitä. Kuka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Me uskovaiset emme ole kivien heittäjiä. Käteen olen kiven monta kertaa ottanut, monessakin asiassa, mutta yleensä olen vähän puristeltuani pudottanut maahan. Emme jaksa jauhaa vanhoja virheitä, katsomme eteenpäin, päämäärää kohti, kohti kunnian taivasta. Oppi on raamatunmukaista. Se vastaa henkeen. Tunnistan kyllä ja muutkin ’armosta uskomassa olevat’ tunnistavat Jumalan valtakunnalle vieraat puheet ja kirjoitukset. Meidän paikkakunnallakin niitä on kuulunut, jopa puhujanpöntöstä. Ei ole jäänyt hyvä mieli, jos syntejä ei ole saarnattu anteeksi ja on keskitytty puheessa ajallisten asioiden parantamiseen ’maailman mielen’ mukaiseksi.
Kirjoitin tämän nimimerkillä oman uskonelämäni takia. En halua kuormittaa itseäni julkisuudella. Varsinkaan, kun tästä ei positiivista julkisuutta saa. Toivon kuitenkin tässä suvaitsevaisuuden nimeen vannovassa ajassa, että mekin saamme rauhassa uskoa ja elää niin kuin uskomme.
Nimimerkki ”vl-uskovainen”
En nyt jaksa kommentoida laajemmin koska blogissa ei ole sinänsä mitään uutta ja koska blogisti itse tuskin tulee tänne vastailemaan. Hyvä kuitenkin että uusia keskustelunavauksia tulee.
Mutta koska näissä lestadiolaiskeskusteluissa kaikki liittyy vähän kaikkeen niin laitan linkin. Vasta tänään sain luettua tämän Lauri Pietilän kirjan ’Sota Perintöosasta’. Kirja on kirjoitettu v. 1980 ja se kertoo niistä kuuluisista hoitokokouksista. Suosittelen kaikkia näihin keskusteluihin osallistuneita – olitpa sitten kirjoittelija tai lukija – lukemaan opuksen. Mielenkiintoista tietoa, helppolukuista tekstiä ja yllättävänkin ajankohtaista asiaa. Ajankohtaista pääosin siksi, koska hoitokokouksia ei ole vielä(kään) selvitetty kunnolla (jos lainkaan). SRK näyttää edelleen olevan hoitokokousten viitoittamalla tiellä. Ja miten muuten voisikaan olla, koska, kuten jo sanoin, asioita ei ole vielä selvitetty.
Kirjan voi lukea / ladata täältä: http://www.hakomaja.net/julkaisuja/92-sota-perintoeosasta
Sen unohdin sanoa että tuli tuota ’Perintöosaa’ lukiessa monesti mieleen Tynkkysen Jussi ja Korpelan Heino. Terveisiä vaan ”veljille”. 😉 Toivottavasti jaksatte jatkossakin jakaa kokemuksianne sieltä historian hämärästä meille nuoremmillekin ja muillekin kiinnostuneille.
Pentti olisi ehkä voinut, vaikka ohimennen pienellä kirjoitetussa sivulauseessa, mainita, että Lauri Pietilän kirja ”Sota perintöosasta” on äärimmäisen súbjektiivinen pamfletti, jonka arvo minkäänlaisena lähteenä hoitokokouksia arvioitaessa on vähintäänkin kyseenalainen
Tottakai se on subjektiivinen teos. En katsonut tarpeelliseksi lisätä kirjoitukseeni ohjetta tyyliin: ”Tämä kirja ei sitten ole koko totuus!” tms. Ihmiset ymmärtävät sen muutenkin. Se on (vain) yksi pala tässä kaoottisessa, tuhansien palojen palapelissä. Mutta on se mielestäni lukemisen arvoinen. Vai väitätkö että Pietilän kirja on valetta? Jos näin teet niin voinet myös osoittaa sen jotenkin?
Muistaakseni Pietilä oli mukana pienessä eriseurassa 1970-luvulla, jota kutsuttiin ”sillanpääläisyydeksi”, joka sekin sitten hajosi, kuten eriseuroilla tapana on, ja osa palasi takaisin vanhoillislestadiolaisuuteen/SRK-vanhoillisuuteen. Tosin ei Pietilä. Olen lukenut, ja suuremmalta osin unohtanut, ko. pamfletin.
Hoitokokoukset ovat edelleen ”kirkkohistorian tutkimusaseman odotusraiteella” kaivaten perusteellista teologis-historiallista tutkimusta.
Pentti Alin:
”Sen unohdin sanoa että tuli tuota ‘Perintöosaa’ lukiessa monesti mieleen Tynkkysen Jussi ja Korpelan Heino. Terveisiä vaan “veljille”. 😉 Toivottavasti jaksatte jatkossakin jakaa kokemuksianne sieltä historian hämärästä meille nuoremmillekin ja muillekin kiinnostuneille.”
Täällä ollaan, Pentti. 🙂 Heino ja minä myös, hoitokokouksissa läsnäolleina. Ja Vuokko myös, joka meistä nuorimpana ehti ”jälkimaininkeihin” mukaan. Minä ja Heino olimme mukana jo 1960-luvun alkupuolella, jolloin uuden opin ensimerkit olivat jo selvästi havaittavissa. Mutta tuskinpa kukaan vielä silloin aavisti mitä tuleman pitää, tuskin Heinokaan, vaikka oli vl-puhuja vielä silloin. Kyllä Pietilän kirjan tiedot pitävät täysin paikkansa ja niinkuin Heino sanoikin jo tuossa edellä, paljon pahempiakin tilanteita koettiin, ainakin koillismaalla.
Kari-Matti Laaksonen:
”Hoitokokoukset ovat edelleen “kirkkohistorian tutkimusaseman odotusraiteella” kaivaten perusteellista teologis-historiallista tutkimusta.”
Onhan näistä SRK:n näkemyksen mukaisisata ”siunauksellisista” hoitokokouksista jo nyt jonkin verran dokumentaatiota olemassa, mm. Lapin yliopiston tutkimuksissa (Linjakumpu). Teologia ei niissä tapahtumissa kovin isoa roolia tainnut tainnut olla, mutta ainakin sen verran, että joissakin hoitokokouksissa hoitomiesten suulla todettiin, että ”ei tässä raamatuita tarvita”. 😉
Korjaus edelliseen:
”Teologia ei niissä tapahtumissa kovin isoa roolia tainnut näytellä, mutta ainakin sen verran, että joissakin hoitokokouksissa hoitomiesten suulla todettiin, että “ei tässä raamatuita tarvita”. ”
Hyvä ja asiallinen kirjoitus.
Syntien ”porttiteoriasta” olen osin eri mieltä. Armoneuvojen vaara taas on skitsofreeninen ”tarkkailla ja rangaista”- mentaliteetti koko yhteisön tasolla.
Ehkäisy on nähdäkseni asia, jota ei virallisesti voida sallia, mutta epävirallisesti se vääjäämättä yleistyy.
Ymmärrän hiukan, mitä kirjoittaja tarkoittaa ”syntien anteeksi uskomisella.” Mistään muualta kuin vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piiristä tuskin löytyy niin kertakaikkisen hienoa sielunhoidollista ja armollista elementtiä kuin se, että periaatteessa joka hetki on mahdollisuus uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Voi olla, että tämän ultraevankelisuuden ja lain kolmannen käytön hylkäämisen vastapainona ovat armoneuvot ja kilvoittelu välttämättömiä.
Kari-Matti Laaksonen: ” Mistään muualta…tuskin löytyy…” Mistä tiedät? Oletko käynyt tutustumassa?
Petteri Maunun tavoin ihmettelen tätä Kari-Matin kommenttia. Minun tiedossani ei ole toista uskonyhteisöä, jossa niin hanakasti olisi käytetty sideavaimia ja armon ehdollistamista kuin mitä SRK -lestadiolaisuudessa on käytetty. Kertokoon Kari-Matti omat perustelunsa tuolle varsin omituiselle käsitykselleen ettei kristillisyyden piirissä muualla ole mahdollista saada syntejä anteeksi. Tämä ”Jeesuksen nimessä ja veressä”, sehän on vain pelkkä slogan, jolla.halutaan ilmoittaa jumalanvaltakunnan olinpaikka täsmällisesti.
Eriseura ja eriseura… Kaikki on niin suhteellista. Onhan lestadiolaisuuskin eriseura luterilaisen kirkon vinkkelistä. Ja luterilainen kirkko on eriseura katolisen kirkon vinkkelistä. Pietilä itse kertoo näistä tapahtumista, joten ehkä voisit Kari-Matti muistin virkistämiseksi lukea kirjan uudelleen? 😉 Vilahtaa se Sillanpääkin siellä. Ja muutama muukin jopa minulle tuttu nimi. Kyseessä ovat kuitenkin verrattain tuoreet tapahtumat.
(Tämän piti siis olla vastaus Laaksosen kommenttiin alla [Kari-Matti Laaksonen
23.01.2014 20:43])
Jos hoitokokouksista haluaa Pietilän propagandaa asiallisempaa tietoa voi lukea vaikkapa Jorma Kurvisen Raportti lestadiolaisuudessa(Kurvinen 1980) tai Voitto Savelan 1970-luvun tapahtumien tarkastelun SRK:n 2007 vuosikirjassa.
Korjaan: Kurvisen Raportti lestadiolaisuudesta.
Kiitos Kari-Matti vinkistä. Pitääpä joskus lukea tuo Kurvisen kirja.
Sen sanon vielä noista -70-luvun ”hoitokokouksista”, että vl-liike on sittemmin sanoutunut irti suuresta osasta sen ajan harhoista (”kolmen kyynärän oppi”, ”huoneenhallitusoppi” jne). Kuitenkin tuon ajan ”henki” vaikuttaa jossain määrin edelleen. Hoitokokousaikaa ei ole vielä tarpeeksi perusteellisesti selvitetty. On ilmeistä, että vl-liikkeessä on paljon henkilöitä, joiden mielestä tuo aika oli siunauksellista. Nämä ihmiset, joista osa on liikkeessä merkittävissä asemissa, käyttäytyvät nykyään samaan tyyliin kuin hoitomiehet aikoinaan (itseasiassa osa heistä ON näitä hoitomiehiä; nämä henkilöt tuskin enää muuttuvat). Osaa harhoista ei myöskään ole vielä tunnustettu & käsitelty. Mielestäni esim. tv-kielto olisi sellainen joka tulisi kumota. Tv-kielto näyttäisi ikään kuin kumoutuvan itsestään, mutta se ei ole lainkaan sama asia.
Hoitokokousten aikana ulosheitetyt sekä heidän omaisensa odottavat edelleen anteeksipyyntöä.
Kielteinen asennoituminen televisioon oli ihan järkevää 1960-luvun alussa. Tietoteknisen vallankumouksen myötä tv-kiellosta siitä on tullut naurettava, ja se vie uskottavuutta ja pohjaa koko liikkeeltä.
Mitä kristityltä kiellettyä mahtoi tulla televisiosta 60-luvulla? Me Tammelat vai Nuorten tanssihetkikö?
Hieno kirjoitus, uskovainen isä, kiitos siitä. Sydämellä kirjoitettu.
Haluan rohkaista kaikkia meikäläisiä kertomaan avoimesti ja vapaasti uskostaan. Vaikka netti ja some ovat tuoneet mukanaan myös ongelmia, koskaan aikaisemmin ei tärkeimpien asioiden esillä pitäminen ole ollut myöskään näin helppoa. Kun ne kerran ovat olemassa olevia tosiasioita, ne kannattaa kääntää eduksi ja ottaa mahdollisimman suuressa määrin evankeliumin palvelukseen.
Kari-Matti Laaksonen: ”Jos hoitokokouksista haluaa Pietilän propagandaa asiallisempaa tietoa.”
Oletkohan sinä Kari-Matti ollut itse läsnä hoitokokouksissa? Minä olen ollut useissa! Minulla on tuo Pietilän kirja, siitä on vain vuosia kun sen luin. Ei kirjassa ole mielestäni mitään kummallista, juuri tuommoisia hoitokokoukset pääasiassa olivat. Minä vain olen ollut paljon hullummissa hoitokokouksissa.
Kerron yhdestä hieman: Vaimoni isä Ville Suutari oli käskenyt vaimonsa (minun vaimoni äitipuoli) soittaa vaimolleni ja neuvoa, miten tulee kokouksessa käyttäytyä.
Ville – isän neuvo oli tämä: ”Istu hiljaa Heinon kanssa, älä puhu mitään ja jos kysyvät, vastaa yksitavuisesti. Teille on tuomio pantu työvaliokunnassa Oulussa ja tuomio ei muutu, vaikka todistaisi mitä.”
Kokouksen aikana Erkki Reinikainen totesi, että meissä vaimoni kassa on saastainen väärä henki. Sitten hän jatkoi: ”Katsokaa kun Ville Suutari menee siunaamaan lihallista tytärtään!”
Pappa nousi seisomaan, purskahti itkemään, tuli vaimoni tykö ja saarnasi: ”Jeesuksen nimessä ja veressä väärä henki anteeksi.” Sitten hän kääntyi minun puoleen ja sanoi: ”Minä saarnaan Heinollekin.” Sanoin tähän, että ei tarvitse, minulla on jo synnit anteeksi.
(Vaimooni oli tullut väärä henki, kun oli Heinon vaimo ja ilmeni liian harvoissa seuroissa käynneissä)
Oliko Sillanpääläisyys eriseura? Entä SRK:läisyys? Eriseura sanaa tulisi harkiten käyttää, eriseura, tai lahkonimeä raamattu käyttää Ihmisjoukosta, jotka seuraavat omia opinkappaleitaan (lahko tai puolue) Jos joku uskonyhteisö on keksinyt omia opinkappaleita, niin SRK. Näitä on henki opin lisäksi julkirippi, Jumalan huoneen hallitus joka keksi sääntöjä ja opetti kuuliaisuutta seurakunnalle. Uskovien ei tule seurata laumaa, vaan Hyvää Paimenta.
Paljon käytettiin Bibliasta otettu raamatun kohtaa 1 Tes.1: 6. ”Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan,”
Tämä selitettiin, että ensin on sana ”meitä ja sitten vasta Herraa” ja tämä sitten tarkoitti, että tulee seurata seurakuntaa.
Oikea selitys on uudemmassa käännöksessä. Siinä sanotaan ihan selvästi, että seurata apostolien esimerkkiä, miten he seuraavat Kristusta.
6 ”Te puolestanne seurasitte meidän esimerkkiämme, niin, itse Herran esimerkkiä, ja ankaran ahdingon keskellä otitte sanan vastaan täynnä riemua, jonka Pyhä Henki antoi.”
Kyllä on ihmeellistä lukea tästä SRK:läisyydestä. En mitenkään voi käsittää, miten tällaista voi olla! Nuo hoitokokouksethan jne kuulostavat järkyttäviltä! Mihin Raamatun kohtaan ne perustuvat? Tuntuvat todella ihan omilta opinkappaleilta.
Tarja Aarnio: ”En mitenkään voi käsittää, miten tällaista voi olla! Nuo hoitokokouksethan jne kuulostavat järkyttäviltä! Mihin Raamatun kohtaan ne perustuvat? Tuntuvat todella ihan omilta opinkappaleilta.”
En ihmettele yhtään sinun hämmästystäsi! Hoitokokoukset ovat ällistyttävän suurta hulluutta! Mutta se on mielestäni nytkin kummallista, että nykyisinkään ry:n uskovia ei ollenkaan edes hävetä hoitokokouksien julmuudet. Kysyt: ”Mihin Raamatun kohtaan ne perustuvat?” Tähän voi vain vastata; ei mihinkään raamatun kohtaan!
Tämä ei kuitenkaan ole ainutkertaista, uskovien käyttäytymistä, sillä kyllä israelilaiset jo muinoin käyttäytyivät samalla lailla. Jumala käski Jeremiaan nuhdella heitä:
Jer. 8:4 – ”Puhu heille: Herra sanoo näin: — Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
5 Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
6 Minä olen kuunnellut heitä tarkoin — eivät he puhu niin kuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!”
Tänäänkin on selvästi näkyvissä se, miten kukaan ry:n uskovista ei kadu tekojaan, ei pyydä anteeksi mitään vääriä vääryyttään. Tapasin kuukausi sitten muutamia vl – uskovia, minulle ennestään tuntemattomia. Puhuimme uskosta, he sanoivat, että he eivät ole olleet minua tuomitsemassa. Sanoin, että näin on, mutta olette osallisia kuitenkin saamaani tuomioon. Yhdestä suusta sanoivat, etteivät ole! Mutta kun kysyin pidättekö siis minua uskovaisena, kun en kuulu ry:hyn? He vaikenivat, joku tupisi – kun et kuulu Jumalan valtakuntaan.
On käynyt niin kuin Israelin kansalle, hekin ylpistyivät, koska kuvittelivat, että ovat pyhiä kun kuuluvat tähän pyhään kansaan:
4 Moos. 16:3 ”He kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin eteen ja sanoivat: ”Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä, ja Herra on meidän keskellämme?”
Heille, jotka näin ylpistyivät, heille kävi huonosti. Jumala hävitti heidät! Nytkin on moni tuonut esiin vl – uskovien raamatunvastaiset uskonopit, he kyllä pakon edessä tunnustavat ja pahoittelevat. Mutta sitten sysäävät koko oppiharhat joidenkin jo kuolleitten ihmisten kontolle ja jatkavat salatusti samoja oppejaan.
Pietilä kirjoitti kirjan hoitokokouskäytännöistä. Täälläkin kirjasta sanotaan; kirja on propakantaa! Olen miettinyt, että ehkä minunkin tulee kirjoittaa kokemani hoitokokoukset kirjaan. Minulla on tekeillä novellikokoelma, siihen kyllä kävisi yhdeksi novelliksi hoitokokoukset. Pitää miettiä tätä.
Kerron lopuksi pienen pätkän meidän viimeisestä hoitokokouksesta: Olimme syytettyinä Kärsämäen rauhanyhdistyksellä saastaisesta väärästä hengestä. Syyttäjinä ry:n johtokunta + hoitomiehet. Ylivieskasta kotoisin oleva insinööri, saarnamies Urho Savela hypähti vaimoni eteen ja osoitti vaimoani kynällä tökkien häntä. Sanoi – Sanopa onko kiitoksesi pirusta lähtöisin, sano nyt! ( kun vaimoani kiusattiin tuntikausia, hän yhtä äkkiä alkoi kiitämään; rakas Jeesus kiitetty, rakas Jeesus kiitetty)
Vaimoni vastasi: ”Kyllä Jumala tietää.” Tähän Urho: ”Niin, niin mutta sanopa sinä onko kiitos pirusta?” Johtokunnan puolelta paikallinen saarnaaja Paavo Korkatti huuteli; ”Piru ääntelee monella tavalla.” Kun Urho ei saanut vaimoltani muuta vastausta, hän kääntyi minuun päin, tökki kynällään minua ja kysyi: ”Sanopa Heino, onko vaimosi kiitos pirusta lähtöisin?” Johtokunta pidätti hengitystään, mitä Heino vastaisi? Kun vastasin, johtokunnan puolelta kuului huokaus, kun jännitys laukesi, sillä vastasin: ”En sano sellaista nyt, enkä koskaan tule sanomaankaan!”
Tämän jälkeen hoitokokous päätti, että Korpeloitten synnit pidätetään, eivätkä he saa syntejään anteeksi. Tämän jälkeen hoitajat ja johtokunnanjäsenet siunailivat toisilleen syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin he näyttivät meille, että heillä oli armollinen Jumala joka antoi heille synnit anteeksi. Tätä armoa aloittaja myös ihasteli ja kutsui sitä ”liimaksi” joka pitää häntä tässä laumassa. Myös nuori papiksi opiskeleva Joona tämän totesi ja ihasteli tätä: ”Hieno kirjoitus, uskovainen isä, kiitos siitä. Sydämellä kirjoitettu.”
Blogisti: ”Tunnistan kyllä ja muutkin ’armosta uskomassa olevat’ tunnistavat Jumalan valtakunnalle vieraat puheet ja kirjoitukset.”
Mistä tunnistat?
Miten on mahdollista että SRK julkaisi taannoin kannanilmaisun Päivämiehessä
”Valitettavasti vuosikymmenen puolesta välistä alkaen hoitokokouksissa ilmeni kristillisyydelle vieraita piirteitä, kuten opillisia harhoja ja siitä johtuvia väärinkäytöksiä. Tämä todettiin jo vuonna 1989 Ranualla suviseurojen yhteydessä pidetyssä puhujien- ja seurakuntavanhinten kokouksessa”
Samasta kannanotosta pari kappaletta myöhemmin:
”Pahoittelemme esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään LÄHES KAIKKIALLE KRISTILLISYYTEMME TOIMINTAAN.”
Mistä, rakas blogistiveli, tunnistat väärän opetuksen jos lähes koko vl-kristillisyys meni 70-luvullakin vääriin opetuksiin mukaan?
Laaksonen kirjoittaa yleensä hyvin, joskin hän tietää kyllä,
että tuo sielunhoidollinen piirre koskee lestadiolaista herätysliikettä kokonaisuudessaan.
Ei yksinomaan SRK-laisuutta!!!
Eihän se edes ole vanhoillislestadiolaisuudessa käyttöön otettu………… vaan 50 v. ennen hajaannuksia.
Rauhansanalaisuudessa ja esikoisuudessa on aivan samoja hyviä kokemuksia, jos on tiettyjä huonojakin.
Vaikka ”päästösanat” eivät samalla tavalla ole käytössä, on vanhempi herännäisyys myös luettava tähän ryhmään.
Ilman muuta tämä on outous maallistuneessa kirkollisessa kulttuurissamme, jossa harvoin kukaan tekee rippiä tai edes näkee syytä sellaiseen, kun antinomismi valtaa alaa…
Paitsi, että luterilaisen kirkon sisällä on koko joukko erilaisia yhteisöjä niin nekin ovat hajallaan. Kertoisiko joku lestadiolainen tällaiselle tavalliselle maallisen kirkon jäsenelle, mikä lestadiolaisen liikkeen osista on se ainoa oikea?
Eiköhän Tarja Aarnio tiedä itse parhaiten vastauksen tuohon retoriseen kysymykseensä!
Jorma Ojala. En tiedä. Kysymys ei ole retorinen. Toivon jonkun liikkeen edustajan sen minulle kertovan.
Mietin tavallaan tuota kokemusperäistä kirjoittamista ja valintojen tekoa.
” Elämä on mukavaa, ei tarvitse hiljaisuudessa kuunnella kelon tikitystä ja toivoa jotakin tapahtuvan. Koko ajan tapahtuu.”
” Tunnistan kyllä ja muutkin ’armosta uskomassa olevat’ tunnistavat Jumalan valtakunnalle vieraat puheet ja kirjoitukset. Meidän paikkakunnallakin niitä on kuulunut, jopa puhujanpöntöstä. Ei ole jäänyt hyvä mieli, jos syntejä ei ole saarnattu anteeksi ja on keskitytty puheessa ajallisten asioiden parantamiseen ’maailman mielen’ mukaiseksi.”
Sinänsä ymmärrän tuon tarpeen ja oikeutuksen omaan elämäntapaan, enkä lähde sitä vähättelemään. Itsellä on omien valintojen ja päätösten pitäminen yksistään Jumalan edessä lähes yhtä tärkeä kuin hengittäminen. Kyse on vapaudesta uskossa. Lisään vain, että Hänen tiensä on paljon suurempia meidän teitämme. Ne maailman parannus toimet varmaan tehdään sitten siellä arjessa, jos yrittäjästä on kysymys. 🙂
Tavallaan oikein hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus. Ihan rehellinen ja hyvä tilitys vl-uskosta, erityisesti tuo kohta jossa kirjoittaja sanoi ettei usko tätä aikaa varten vaan taivastoivossa, se oli jopa koskettavaakin, niinhän se on että aika on hyvin sekasortoinen ja taivastoivo antaa lohtua.
Sehän ei nykyaikana kovin muodikasta ole. Kovin on miehisestä näkökulmasta kirjoitettu, naisena varmaankin kokemusmaailma toinen, mutta sehän on vl-liikkeessä ollut perinteisesti toissijaista jonka takia itsekin lähdin. Ihan mielenkiinnolla seuraan että mihin vl-liike tulevaisuudessa kehittyy.
Pekka: ”Paavali sanoi jopa mielistyneen heikkouteen, hätään ja vainoihin.Ei kai ole ihme jos muut pitävät meitä täysin kaistapäisinä.”
Haiskahtaa vahvasti masokismilta.
Ja eikö nainenkin hänelle käynyt suurempien syntien välttämiseksi.
Ero masokismiin on siinä, ettei usko nauti kärsimyksestä. Kärsimyksen kohtaamissa tapahtuu uskon kannalta jotain hyvin merkityksellistä. Vain usko voi nähdä sen merkityksen.
Jokainen meistä joutuu kärsimystä kohtaamaan monin tavoin. Sitä emme voi välttää. Käsittämätön kärsimys lisää kärsimyksen painolastia. Usko kykenee keventämään tuota taakkaa.
Pekka: ”Jokainen meistä joutuu kärsimystä kohtaamaan monin tavoin. ”
Eipä juuri pahemmin ole minun kohdalleni osunut ainakaan vielä seitsämäänkymmeneenviiteen ensimmäiseen vuoteen.
Pekka: ”Sitä emme voi välttää.”
Aika hyvin olen päässyt välttelemään – mitä nyt kerran fillarilla nurin, viikko lasaretissa ja nuorempana pari kertaa hammassärkyä. Muuten on mennyt mukavan tasaisesti ja terveissä merkeissä ihan ilman minkään sorttista uskoakin.