Viikon takainen takatalvi on vaihtunut viimein kevään lämmöksi. Eilen iltakymmeneltä lämpimässä ilmassa on kukkivan vaahteran, mehiläispesien ja tuomen tuoksua. Suuren tuomen kukat ovat pyöreällä nupulla ja tuoksu on hieno, kunnes se kukkien avauduttua muuttuu melkein pistäväksi. Kävin kanalassa katsomassa tilanteen. Yksi kana hautoo kohta kolmatta viikkoa. Olen poistanut sen alta päivittäin munitut munat ja jättänyt merkityt munat.
Edellisen poikueen isommat tiput ovat kolmatta yötä orrella emonsa Violan kanssa. Joku tipu oli pudonnut orrelta ja kiivennyt takaisin ylös, mutta orrella istuvat kanat olivat tulppana. Se yritti kiivetä kanojen yli emonsa luo, mutta vanhat rouvat eivät sitä hyväksyneet. Nostin tipun emon viereen. Pienet tiput ovat herkkiä kylmälle. Viikon takaiset kylmät sairastuttivat tipuja ja osa kuoli kanalan lämmityksestä huolimatta.
Yksi heikoista tipuista on selvinnyt tähän asti: Se jäi muutamia päiviä sitten sisaruksistaan jälkeen, kyyhötti lämpölampun alla siipi maassa, hengitti raskaasti silmät ummessa, siritti ja piipitti vaimeasti tipun itkua. Se ei jaksanut tulla muun pesueen mukana lattialla olevaan pesälaatikkoon emon alle. Yleensä tipu ei selviä tästä tilanteesta.
Kymmenvuotias Hunio, persoonallinen kana, josta olen kirjoittanut ennenkin, haluaa tänäkin kesänä hautoa ja on ollut pesässä keinomunien päällä jo toista viikkoa. Laitan heikon tipun Hunion alla ja varaudun aamulla löytämään sen kuolleena. – Miten Hunio suhtautuu kesken haudonnan vieraaseen tipuun? Onko tipu liian heikko selvitäkseen?
Yllätyn aamulla, kun tipu on pirteänä pesässä ja Hunio osoittaa sille tarmokkaasti syötävää pesälaatikon pienestä ruokakupista ja juoma-astiasta. Vara-emo ja orpo saavat olla pari päivää pesässä ja nostan ne sitten alas kanalan lattialle. Hunio protestoi ensin eikä halua jättää keinomunia, mutta hyväksyy kohta tilanteen. Tipu – nimetään se vaikka Liljaksi – on edelleen heikko, eikä sen selviäminen ole varmaa.
_ _ _
Jatkan vielä hieman kanalan kuulumisilla. Olemme pitäneet talven yli useampia kukkoja – johtajakukko, musta Jack, toisena varajohtaja kultaniskainen Romeo – joka lähtee pienen kanaparven kanssa kesäksi serkun marjatilalle Padasjoelle – sekä vanha johtaja Augusto. Augustolle on luvassa ensi pääsiäisenä taas rooli Petri Liskin ohjaamassa Lahden seurakuntayhtymän Kärsimysnäytelmässä, Pietarin hiilivalkealla -kohtauksessa. Augusto veti roolin viisi vuotta sitten ja on käytettävissä, jos konkarilla vielä kuntoa riittää. Sen käyrät kannukset ovat venyneet 15 sentin mittaisiksi. Lyhensin niitä sahalla muutaman sentin sen kävelyn helpottamiseksi.
Vielä oli kaksi edellisen kesän kukkoa, punainen ja harmaa. Ne kurmoottavat vanhaa Augustoa ja parittelevat rajusti kanojen kanssa aina kun Jack on kauempana. Näin ne hakevat asemaa itselleen. Olin paikalla kun nuori punainen kukko ryntäsi pakenevan emokana Violan kimppuun ja ajoi sen kirsikkapuuhun, itse perässä ja siellä parittelemaan. Sen jälkeen Riitta keitti kukosta curryä, teki kanasalaattia ja vielä liemestä sienikeittoa.
_ _ _
Viime kesän perunoita laskettiin vapun aattona pari säkillistä siemeneksi laakeisiin puuntaimialustoihin ja nostettiin kellarin ikkunalaudoille itämään. Ensi tiistaina on perunan istutus. Sitä varten maahan on jo viety peräkärryllinen hevosen lantaa ja kompostia. Tänään istutetaan kuitenkin muutama rivi varhaisperunaa
.
Istutustapamme on hioutunut 30 vuoden aikana: Maahan vedetään haralla merkkiviivat, pudotellaan siemenperunat 30 cm välein viivalle, kaivetaan parilla kauhaisulla kullekin istukkaalle kuoppa, pohjalle kourallinen lantaa ja kompostia, peruna perään ja kuoppa umpeen. Homma etenee polvillaan ja aari perunaa on istutettu muutamassa tunnissa. Päälle harso, kivet painoiksi. Kun perunan taimet tulevat näkyviin, vedetään rivien väliin auralla vaot. Auraaminen uusitaan pari kertaa kesässä ja samalla harataan rikkaruohot. Perunoita myös kasteellaan läheisestä purosta, pari ämpärillistä riviä kohden. Noin 50 ämpärillistä on hyvä iltalenkki kahdelle.
_ _ _
Kaikki kuusi mehiläispesää selvisivät talvesta ja niissä on munivat emot. Tänään, lämpimänä päivänä pesien edustalla on kuhinaa, kun mehiläiset lentävät pesään tuoden sinne reisipusseissaan siitepölyä ja mesimahassa mettä tai vettä.
Kahdessa pesässä on ollut nosemavirusta ja pesäkalusto on ulosteiden tahrimaa. Vaihdan tilalle puhtaan pesälaatikon ja otan pesästä pois likaiset kehät ja talvisokerikakut. Laitan tilalle muutamia viimekesäisiä hunajakakkuja, joissa on myös siitepölyä. Vauhditan näiden heikentyneiden pesien vahvistumista tuomalla niihin lisäksi pari sikiökakkua nuorine mehiläisineen yhdestä vahvasta pesästä.
Keväällä yhdyskunnat voivat kiihtyä kun pesä avataan ja sieltä poistetaan talven ruokintakakkuja. Vielä seuraavana päivänä pesän suuaukolta saattaa lentää pari vartijamehiläistä varoittamaan ja surisemaan korvan juuressa: pysythän nyt kauempana! Silloin ei pidä ryhtyä huitomaan vaan on hyvä väistyä kauemmas.
Tummat kakut sekä niissä jäljellä olevan hunajan ja sokerin sulatin äsken kiehuvassa vedessä suuressa padassa ulkona. Kuorin sulatusveden pinnalta vahan ja valutin mehumaijan kattilan läpi ämpäriin, missä se jähmettyy kauniin keltaiseksi.
Pitkin talvea olen uusinut kehiä putsaamalla puulistat, kiristämällä niihin terälangat ja sulattamalla muuntajan avulla niihin kiinni uudet ja tuoksuvat vahapohjukkeet. Voin alkaa lisätä vahvistuneisiin pesiin uusia pohjukkeita, joihin mehiläiset rakentavat vahakennot.
_ _ _
Kevät on täynnä mukavia töitä. Valoisan huoneen taimipöydällä kurpitsoiden, kurkun, tomaatin ja chilin taimet kasvavat ja odottavat istutusta kasvihuoneeseen ja avomaalle. Pensaspavut kylvetään kasvihuoneeseen, missä ne koulitaan ja istutetaan sen jälkeen avomaalle. Porkkanat, punajuuret, sipulit, salaatit ja muut vihannekset odottavat lämpimiä kylvöilmoja. Siperialaiset valkosipulit ovat nousseet runsaina, osin vääriin paikkoihin. Niitä siirtoistutetaan eri paikkoihin. Lisäksi olemme käyttäneet niitä vihersipulina naatteineen. Todella hyvää!
Tässä muutamia reseptejä:
Curry
Öljyssä kuullotetaan hienoksi hakattua sipulia, valkosipulia, chiliä ja karam masalaa. Lisätään pilkottua porkkanaa, kukkakaalin nuppuja, tomaattimurskaa ja vettä. Lisätään keitetyn kukon pilkottuja koipilihoja. Curryä keitetään, lisätään suola ja tarkistetaan maku. Lopuksi lisätään paksua turkkilaista jugurttia. Syödään kukon keitinliemessä keityn riisin ja sulalla voilla siveltyjen ohuiden sämpylöiden kanssa.
Kanasalaatti
Kukon keitettyä rintalihaa, tuoretta kurkkua, pakasteherneitä, jäävuorisalaattia paloiksi. Hienonnetaan puolikas sipuli, pari valkosipulin tainta naatteineen. Kukon keitinliemessä keitettyä riisiä. Ainekset sekoitetaan kulhossa, jonka pohjalla omatekoista majoneesia ja cyrryä maun mukaan. Pinnalle voi silputa uutta ruohosipulia.
_ _ _
”Älkää pelätkö, pellot, iloitkaa ja riemuitkaa! Herra tekee suuria tekoja. Älkää pelätkö metsän eläimet! Autiot laitumet tulevat jälleen vihreiksi, puut kantavat hedelmää, viikunapuu ja viiniköynnös antavat runsaan sadon.” Joel 2:21-22.
Ei hullumpaa seurailla tällaista elämisen raportointia. Totesin vain , että vaikka sympatisoinkin tällaisen elämäntyylin suhteen ja ymmärrän hyvin, että ilman maanviljelystä meidän väkilukumme vähenisi radikaalisti, niin minunlaiselle laiskurille se ei sopisi.
Mutta maksan mielelläni siitä mitä toisten aherrus on tuottanut. Olen iloinen myös siitä, että emme elä vain luontaistaloudessa jotta voin jatkaa vielä tovin kaupunkimaista elämäntyyliäni johon vierailut maaseudulle kuuluvat oleellisena osana..
Koululaisena kolmena kesänä osallistuin metsänharvennukseen ja -istutukseen sekä maatalossa renkiharjoittelijan vaivoihin. Sellainen antaa ymmärrystä toisenlaiseen elämäntyyliin.
Ylläolevaa lukiessani tuumailin että pitäisi lukea kenttäpiispan saarnoja jotta tulisi selväksi se missä määrin tuo maanläheisyys heijastuu niissä.