Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. (Ef. 5:25-27)
Minkälainen on hyvä seurakunta; minkälaista seurakuntaa voidaan sanoa pyhäksi?
Miksi on tärkeää, että Jumalan sanaa saarnataan seurakunnassa oikein?
Miksi kristillinen kaste on välttämätön?
Mitä on pyhitys; mitä on kristittyjen pyhyys?
Miten syntinen ihminen voi olla pyhä ja paha?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Aikaisin aamulla (26.2.2015)
Luther – evankeliumi kaikille kansoille omalla kielellä (12.3.2015)
”Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille jotka uskovat.”
Tuo on hieno kohta, sillä sen lupauksen mukaan, jonka Jumala on täyttänyt Kristuksessa, me olemme päässeet perillisen asemaan uskon kautta Häneen, Jumala on meidän Isämme. Suuri on Kristuksen salaisuus.
Minulla oli mahdollisuus eri yhteyksissä ”seurata” Tuomo Mannermaan ”teologista prosessia” ( 1960-luvulla ns. X-seminaari,
joka kokoontui ”Frebellä”, Fredrikink. 61 B, mukana mm. Tuomo Mannermaa, Kalevi Lehtinen, Olavi Peltola ). 1960-luvun alkuvuosina Luteilaisen Maailmanliiton kokous Helsingissä inspiroi
varsin räväköitä keskusteluja ja väittelyitä, joissa loppujen lopuksi ei
päästy yksimielisyyteen miten luterilaisen tunnustuksen mukaan ihminen pelastuu. Saksalaisen professorin Peter Mannsin ja Mannermaan johtamassa seminaarissa saattoi selvästi havaita miten Mannermaan x”koulukunta” johti ”suvereenisesti” suomalaista
Luther-tulkintaa.
Tuomo Mannermaalta ilmestyi In ipsa fide Christus adest, jonka,ydinajatus: itse uskossa Kristus on läsnä.
Kirjassa Mannermaa pyrkii löytämään analogioita ortodoksisen kristinuskon tulkinnan kanssa. Mannermaa uskoo löytäneensä yhtäläisyyksiä ”idän” uskon ja luterilaisuuden välillä: vanhurskauttava usko ei siis uskonpuhdistajan mukaan merkitse pelkästään Kristuksen ansion perusteella luettavaa anteeksiantamuksen vastaanottamista. Usko ”kommunikoi”
uskovalle Kristuksen ominaisuudet. Juuri näissä uskontulkinnoissa ovat monet luterilaiset tutkijat katsoneet Mannermaan ylittäneen
klassisen luterilaisuuden rajat. Yhä edelleen voidaan asettaa kysymys: riittääkö pelastukseksi pelkkä usko Kristukseen ilman lain tekoja. Jos tähän totuuteen jotakin lisätään, turmeltuu yksinkertainen puhdas vanhurskauttava usko Kristukseen?
Mannermaan osuus uuden raamatunkäännöksen valmisteluissa oli ainakin yhdessä merkittävässä kohdassa ainutlaatuisen tärkeä:
Alkukielen ”Kristuksessa” esiintyvät kohdat saivat säilyä uudessa
käännöksessä. Mannermaa puolusti klassista kristinuskoa, kun tietyt eksegetiikan uudet tuulet pyrkivät ” modernisoimaan” sananselitystä. Tuomo Mannermaastä jäi muisto sydämellisenä ihmisenä, joka lämpimästi osasi asennoitua opiskelijoihin.
Jo vuosia sitten oli Sanansaattaja lehdessä Mannermaan haastattelu jossa hän totesi, ettei vanhurskauttamista ja pyhitystä voi erottaa toisistaan. Ne ovat kokonaisuus, jonka Jumala saa aikaan.
Kun Porvoon sopimus tehtiin siinäkin sanottiin vanhurskaaksi julistamisesta ( vanhurskauttaminen) ja vanhurskaaksi tekemistä ( pyhitys) tekemättä selvää eroa näiden välille. Tällainen oppi sopii roomalaiskatoolisille, sillä siinä on vanhurskutus ja pyhitys sekoitettu keskenään.
Tämän vuoksi on syytä kysyä: tapahtuuko vanhurskauttaminen meidän ulkopuolella vai meissä ? Golgatalla vai nyt ? Luterilaisuus on painottanut edellistä jälkimmäistä unohtamatta. Siinä mitä on tapahtunut meidän ulkopuolellamme on perusta, jossa syntisen ihmisen on hyvä toivonsa laittaa.
Jotenkin olen ymmärtänyt, että ”meidän ulkopuolellamme” tapahtunut vanhurskauttaminen on nimenomaan Messussa lausutun absolution vankkumaton ja järeä perusta. ”Saat uskoa syntisi kaikki anteeksiannetuiksi okolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä!” Mannaa Jumalan lapsille joka päivä! Jos jään tutkimaan mahdollisesti ”muuttunutta” sydäntäni jään epävarmutteen pelastumiseni perustasta,
Uskovan ihmisen Pelastus on tapahtunut täydellisesti Kristuksessa, mutta se on ilmoitettu myös niille jotka eivät usko. Uskon kautta tulee siis pelastus, pyhitys ja kirkkaus. Kaiken vaikuttaa Jumala antamalla lahjaksi uskon Sanansa kautta.
Ilman Sanaa ei ole uskoakaan. Sana on Jumala.
Minussa itsessäni ei ole Pelastukseen vaikuttavaa tekijää, siinä tulee juuri Armo täydelliseksi. Pyhitys on Jumalan teko Kristuksessa, jossa me olemme uskon kautta. Jos pyrin täydentämään Jumalan työtä, niin teen tyhjäksi Armon ja menetän sen myötä kaiken. Kun olemme sisällä Kristuksessa, niin olemme kuin Nooa arkissa, jossa elämä pelastettiin. Jos olemme ulkopuolella, me hukumme maailman mukana.
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room.8
Ismo,
”Pyhitys on Jumalan teko Kristuksessa, jossa me olemme uskon kautta. Jos pyrin täydentämään Jumalan työtä, niin teen tyhjäksi Armon ja menetän sen myötä kaiken.”
Hebr. 12:14 ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;”
Näetkö tässä hebrealaiskirjeen kohdassa elementtejä, joiden vuoksi menettää kaiken?
Haluan ennakoida, että olemme varmaan yksimielisiä siitä, että on kysymys vain pyhityksestä, jonka Jumala vaikuttaa. Oletko eri mieltä Raamatun ja minun kanssani, ettei siihen voi edes pyrkiä?
Reijo Mänttäri :” Oletko eri mieltä Raamatun ja minun kanssani, ettei siihen voi edes pyrkiä?”
Henk.koht. olen sitä mieltä, että meistä kukaan ei ihmisinä voi muuta kuin korkeintaan ”pyrkiä”.
Maailmankaikkeus on ääretön. Maailmankaikkeuden Luoja on ääretön. Maapallolla elävä ihminen on äärellinen ja samalla tavalla myös hänen tietoisuutensa on äärellinen. Meidän käsityksemme Jumalasta on ihmisinä “vajavaista” ja kun ihmisen ”arvojen perusta on aina subjektiivinen usko johonkin olivatpa arvot teistisiä tai ei, ja niiden takana on aina jonkin määrätyn arvon asettaminen muiden mahdollisten arvojen edelle riippumatta siitä onko ilmaisun esittäjä näistä arvoista ja niiden syntymekanismista tietoinen tai ei.” [Ahlmania], niin kukaan meistä ei voi lyödä lukkoon merkityksiä, jotka annamme Jumalalle ja maailmankaikkeudelle, ei sen vuoksi, että niitä ei kyettäisi lyömään lukkoon, vaan sen vuoksi, että ne kyetään jättämään auki.” [Heideggeriä]
Meillä on sielussamme usko, järki ja omatunto, ”jotka on meille annettu” ja niiden avulla me vajavaisin kyvyin maanpäällisessä elämässä suunnistamme.
Tuula H.:
”Henk.koht. olen sitä mieltä, että meistä kukaan ei ihmisinä voi muuta kuin korkeintaan “pyrkiä”.”
Olen täysin samaa mieltä, että uskova voi k o r k e i n t a a n pyrkiä, joka myös voidaan ilmaista haluta tai alistua Hänen johtoonsa, joka meissä vaikuttaa kaiken tahtomisen ja tekemisen. Alistuminen on suuri ponnistus silloin, kun ei haluta alistua.
”Minkälainen on hyvä seurakunta; minkälaista seurakuntaa voidaan sanoa pyhäksi?”
Voisiko Evlut kirkko olla pyhä seurakunta?
Vai voisiko luterilaisessa kirkossa, sen sisällä olla Jumalalle, Jumalan pyhittämä seurakunta?
Voisiko tämä seurakunta olla Luther säätiön seurakunnat paikkakunnittain?
Ajatus maallisen kirkon sisällä olevasta pyhien seurakunnasta ei taida tarkoittaa edes Lähetyshiippakuntaa. Sekin on tämän käsityksen mukaan maallinen rakennellma, jonka sisällä on ’sekä pyhiä että pahoja’.
Martti,
Olet mielestäni aika lailla jyvällä, ei pelkästään tästä minunkin edustamastani käsityksestä, vaan niinkuin Paavalin kautta ohjeistettiin tässä ajallisessa ajassa vaeltavan Seurakunnan järjestäytyminen. Tietysti sikäli jos mielestäsi Raamatulliseen seurakuntaan kuuluu vain ne, jotka joka päivä ottavat ristinsä ja seuraavat Jeesusta.
Vaikka ajallisen seurakunnan kirjanpidossa saattaa olla valheveljiä ja -sisaria he sanoutuvat irti Jumalan Seurakunnasta, koska Seurakunnan Pää näkee sydämemme tilan. Toisaalta jumalaton ei kestä uskovien seurakunnassa tai ei pitäisi kestää.
”Toisaalta jumalaton ei kestä uskovien seurakunnassa tai ei pitäisi kestää.” Jumalattoman tulisi ’uskovien seurakunnassa’ kääntyä jumaliseksi. Jos hän ei pärjää porukassa ja lähtee pois, onko vika hänen vai seurakunnan?
Martti,
kyllä mielestäni ”vika” on sen, joka hylkää tarjotun pelastuksen.
Jos tarkoitat jumalisella uskovaista, uudestisyntynyttä, niin ei ole muunlaisia kuin Pyhästä Hengestä uudestisyntyneitä uskovia, jotka voisivat Seurakunnan paikallisen osaston perustaa.
Kirkon voi perustaa ulkopuolelle Kristus-kallion.
En oikeastaan tarkoittanut pelastuksen hylkäämistä, vaan jotain inhimillisempää. Jos jumalaton kohtaa seurakunnassa kylmyyttä ja torjuntaa, jumalisuus näkyy hänelle kovin huonossa valossa eikä Jumalakaan häntä juurikaan kiinnosta.
Jo pyrkimys hyvään on mielenliike, jonka Jumala vaikuttaa Henkensä kautta, kun olemme Kristuksessa. Emme siis voi lukea Jumalan edessä hyväksemme ja ansioksemme tahtotilaamme tai mielenliikkeitämme.
Näen kaiken ”Hyvän” juontuvan Uskosta ja Luottamuksesta Jumalaan, jonka Hän on saanut aikaan Lähettämänsä Jeesuksen sanan kautta, jonka olen siis kuullut ja saanut myös sitä kautta sydämeeni.
Jumalan Sana synnyttää kuulemisen ja uskon.
Uskon ja luota siis Jumalaan, että Hän vaikuttaa minussa kaiken oman tahtonsa mukaan ja vie minut perille (johdatus) Uskon kautta.
Tiedän, että Jumala On ja Luottamus Jumalaan on vahvistettu Kristuksen kautta, sillä on antanut Henkensä sinetiksi, etten pelkäisi synnin tähden tulevaa tuomiota, vaan toivoni olisi vahva Kristuksen sovituksen tähden, joka on vakaa ja täydellinen. Sanoohan Paavalikin:
”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.
Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. 2.Kor.3
Sen sijaan, että katsoisin itseäni ja omia tekojani, on katseeni on käännetty Kristukseen, jossa olen ja elän.
Kristuksessa olen Vapaa, vaikka maailmassa on ahdistus synnin paljouden tähden. Minut on erotettu maailmasta (pyhitetty), vaikka elänkin maailmaSSA.
Jumalan Pyhitys, on sitä erottavaa työtä, mitä Herra tekee, ihmisessä antamansa Hengen kautta. Jumalan Henki vaikuttaa rukousta, kiitosta, kaikkea sitä työtä mihin seurakunta on asetettu maailmassa. Kaikki jotka uskovat Kristuksen päälle, kuuluvat siihen. Seurakuntien nimet ovat tässä asiassa sivuseikka ja monet eriseurat ovat lihan tekoja. Jumala tuntee omansa, se on varmaa.
Seurakunnan osa on vainot ja kaikenlaiset kärsimykset Jeesuksen nimen tähden, mutta saman kärsimyksen kautta tulee myös Kiitos sillä Jumala on katsonut seurakuntansa arvolliseksi taistelemaan Totuuden puolesta valhetta vastaan.
Meidät, jotka uskomme on oksastettu, Kristukseen, jonka kautta on kaikki, sillä ilman Kristusta on vain pimeyttä. Joka pimeydessä vaeltaa, etsii valoa, mutta joka rakastaa pimeyttä, se ei edes etsi valoa.
”Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.
Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh.16.
Ismo M.:
”Jo pyrkimys hyvään on mielenliike, jonka Jumala vaikuttaa Henkensä kautta, kun olemme Kristuksessa. Emme siis voi lukea Jumalan edessä hyväksemme ja ansioksemme tahtotilaamme tai mielenliikkeitämme.”
Kirjoitat pitkästi ja kieli keskellä suuta. Ymmärrän, ettet haluasi edes omatahtoisella ajattelulla turhentaa Jumalan Armoa.
Kuitenkin yrityksistäsi huolimatta sotkeudut sukkiisi (anteeksi, huumoria vain). Uudestisyntynyt ihminen alistaa ja altistaa itsensä Jumalan työlle. Kuitenkin Jumala aina kysyy, että ”tahdotko?”. Tuontuostakin Jeesus kysyi, tahdotko, että minä sinut parannan ja tahdotko vastaanottaa valmiin pelastuksen. Sitten Jumala aina vetoaa meidän tahtomiseemme seurata Häntä opissa ja elämässä. Tämä kaikki johtuu siitä, että Jumala loi ihmisen vapaasti tahtovaksi ja kutsuu uskovan työtoveruuteen Itsensä kanssa.
Vapaudesta ja tahtomisesta voisi kysyä, miten vapaa ihminen lopulta on?
Mitä teen sellaisella tahdolla ja vapaudella joka ei tee mitä tahdon? Jos tahtoni olisi vapaa, niin en koskaan tekisi mitään väärää. Olisin siis kuin Jumala ja täysin vanhurskas omissa voimissani. Koska en sitä ole, on siis välttämättä niin, etten ole vapaa. Synti asuu minussa, mutta ei Kristuksessa.
Syntiin nähden minulla kyllä on vapaus, mutta sen olen havainnut olevan vapaa vain synnin sisällä, voin kyllä kääntyä oikealle tai vasemmalle. Mutta tunnustan, että en pysty siihen hyvään mitä tahdon.
Jos olisin Jumalan lakiin nähden vapaa, niin voisin myös lain täyttää, mutta lihassani näen myös toisen lain, joka ei taivu Jumalan lakiin ja teen sitä mitä en tahdo.
Kuka voi pelastaa minut? Haluaisin täyttää Jumalan lain, mutta en sitä tee, vaan tietoisesti ja tietämättäni teen väärin joka hetki, joka päivä ja aina.
Tahto hyvään minulla kyllä on, mutta voima sen toteuttamiseen puuttuu.
Olenkin löytänyt kokonaan toisen Tien, joka on Kristus, jossa minut on vanhurskautettu Jumalan toimesta Uskon mukaan vaeltaakseni. Jumala ei lue siis enää tekojani vanhurskauteni perusteeksi, vaan oman Poikansa teot.
Jumala on Vapauttanut minut Kristuksessa tekojen laista, uskon lakiin, jossa ei ole enää ansiota, vaan se tilalle on tullut ARMO.
Jeesuksessa Kristuksessa ei siis vaikuta enää meidän omat tekemiset, vaan Rakkauden kautta vaikuttava Usko.
Jos Jumala kysyy meiltä tahdotko pelastua, niin eikö niin, että Jumalaan täytyy uskoa, että voi vastata? Vai onko niin, ettei uskolla olekaan mitään tekemistä pelastuksen kanssa, vaan sillä että valitsemme pelastua? Ei se silloin ole enää Armoa vaan lakia.
Usko on se, minkä Jumala synnyttää ihmisessä Sanallaan ja Kristus Pelastaa ihmisen. Meidän tahtomme ei siihen mitään lisää, eikä pois ota. Meidän oma operoimisemme ei vaikuta asiaan mitenkään.
Ismo, hyvä, että jatkoit jälkeeni. Näin on helpompi seurata, mistä on kyse.
”Vapaudesta ja tahtomisesta voisi kysyä, miten vapaa ihminen lopulta on?”
Edellä oleva pätkä jo selvittää koko pitkän selityksesi.
Kaikkea voi kyseistää, niinkuin teki Lutherkin ja kirjoitti mm. Sidottu ratkaisuvalta, jossa tahtominen on langoitettu ja käännelty niin, että jäljelle jää sekava tunne, niin vapaudesta kuin ei-vapaudesta.
Ei ihmiseltä vaadita enempää kuin Jumala hänelle kykyjä, edellytyksiä tai voimaa suo. Minä tahdon ja pyrin mm. pyhitykseen sen voiman/uskon määrän mukaan, kuin minulla on tai minulle on suotu. Jumala ei vaadi omilta lapsiltaan enempää, kuin Hän on voinnut uskoaan uskovaan vuodattaa. Jumalattomalta, uskomattomalta, siis uudestisyntymättömältä ei Jumala vaadi eikä tiukasti ottaen, edes odota mitään.
Mänttäri. Armosta olemme pelastuneet. Jumalaton tulee uskoon, kun Jumala herättää hänessä uskon. Kaikki tapahtuu Jumalan aikataululla. Vasta taivaissa olemme täydellisiä vailla syntiä ja sairauksia. Meillä on kaikkivaltias Jumala. Autuas on se, joka on kutsuttu Karitsan häihin.
Juha,
”Vasta taivaissa olemme täydellisiä vailla syntiä ja sairauksia. Meillä on kaikkivaltias Jumala.”
Voimme olla tästä yhtä mieltä, – aina!
Kristitty ihminen tosiaan elää Armosta, eikä vaatimuksia enää ole. Rakkaus toimii uskon kautta, eikä lain noudattaminen ole enää ohjaamassa, vaan Kristuksen Rakkaus, joka on täyttänyt lain. Vapaus Kristuksessa on täysin eri kuin vapaus lihassa, joka on kuolemaksi. Sillä se toimii saavuttaakseen pelastuksen lain kautta, tehden Kristuksen turhaksi. Erasmus esitti sen tien mahdolliseksi, että ihminen tekee parhaansa ja se riittää vanhurskauteen. Luther taas näki toisin.
Lutherin väittely Erasmuksen kanssa on kirkas helmi jonka syövereissä heikompaa huimaa. Lopulta sen ytimestä löytyy kuitenkin se kirkas ajatus, minkä myös Paavali toteaa:
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Room.8
Rakkaudessa ei ole mielestäni vaatimuksia, vaan se toimii vapaudesta käsin, ilman pelkoa, vaatimuksessa näen rangaistuksen ja uhkan. Sanoilla on eri ihmisille erilainen sävy ja merkitykset sen mukaan.
Itse ajattelen mustan ja valkoisen olevan toisistaan erillään ja harmaan näen sekoituksena. Armon päälle ei voi laittaa enää vaatimuksia, muuten siitä tulee jälleen laki. Ne on siis pidettävä mielestäni selkeästi erillään. Laki on loppuun asti, samoin Armo on loppuun asti. Kristus on lain loppu niille, jotka uskovat.
Ismo Malinen:”Jumalan Sana synnyttää kuulemisen ja uskon.”
Jeesus Sanoo evankeliumissa seuraavaa:
18 Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:
19 Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.
20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;
21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.
22 Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.
23 Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.”(Matt.13)
Siis ei Sana aina synnytä hedelmää.
Ismo Malinen:”Uskon ja luota siis Jumalaan, että Hän vaikuttaa minussa kaiken oman tahtonsa mukaan ja vie minut perille (johdatus) Uskon kautta.”
Siis ymmärränkö että elät TÄYSIN Jumalan tahdossa? (Jumala vaikuttaa SINUSSA kaiken oman tahtonsa mukaan?)
Vertaus kylväjästä laittaa ajattelemaan. Olemmeko jo ominaisuuksiltamme ja olosuhteiltamme niin eri asemassa, että toiset omaksuvat sanan kestävästi ilman ongelmia ja toisille se on aivan mahdotonta. Tämänkö perusteella meidät pelastetaan tai tuomitaan? Missä on Jumalan ääretön armo, jos näin on? Uskon, että sanan kylväjällä on myös valta ja hyvä tahto muokata kehnostakin maasta kelvollista peltoa, kitkeä rikkaruohot siementä tukahduttamasta ja hätistää jyviä himoitsevat linnut loitommalle.
Ari, tämä on toteamus: ”Kun joku kuulee valtakunnan sanan…” Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Meidän ei tule sitä pohtia, kuka kuulee ja tuottaa hedelmää, Jumala antaa kasvun ja hedelmän, jos se mikä itää on Jumalasta lähtöisin. Mikä on hyvää maata, ellei se, minkä Jumala on puutarhaansa asettanut. Kuka voi tehdä sen suoraksi, jonka Jumala on tehnyt vääräksi? Maailmassa on myös huonoa maata, mutta kuinka se voisi antaa kasvun? Jos me rupeamme maata muokkaamaan, niin silloinko se kelpaa, ja tulee hyväksi? Ei usko ole joka miehen. Lapsensa Hän pelastaa maailmasta, ei suinkaan kaikkia. Sana on julistettava kaikille, mutta ei se kaikkia hyödytä. Jos nyt kysyt miksi niin? Niin on se kuitenkin turhaa, sillä Jumala on tahtonut pitää sen meiltä salassa, ettemme repisi toisiamme. On parempi hyvää tehden kärsiä, kuin pahaa tehden.
Sana on se Siemen joka kylvetään ihmiseen, ja se tuottaa hedelmän, sen mukaan kuin annetaan. Se joka on Isältä kuullut, se tulee Pojan luo, eikä kukaan riistä sitä Isän kädestä. Hyvää maata on jokainen jolle on annettu Voima tulla Jumalan lapseksi.
Ari, minä elän täysin Jumalan tahdossa, en omassa tahdossani. Jumalan tahto on se, että uskon Evankeliumin, näin on tapahtunut Jumalan tahto. Minä Uskon.
”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh.6
Hänen käskynsä on myös selkeä.
”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut. 1.Joh.3
Tuollainenkin ajatus putkahti mieleen Reijon ajatuksista ”uudestisyntyneiden” seurakunnan kokoamisesta: mikä ”instanssi” loppujen lopuksi kykenee tarkistamaan seurakunnan ”oikeellisuuden ” niin että siihen tulisi kuulumaan sataprosenttisella
varmuudella vain ”uudestisyntyneet” ihmiset. On suuri mahdollisuus, että mukaan luikahtaa teeskentelijöitä ( jotkut Ananiakset ja Safirat tai Simon noidan kaltaiset) luikertajat, joilla erinomainen taito näytellä tosiuskovaista; Jumala näkee kuitenkin
sydämen.
Sittenkin lienee niin, että jokaisessa kristillisessä seurakuntayhteisössä totiset ja teeskentelevät jäsenet ovat loppuun asti
”sekoittuneina” ( mixet ) . Jumalan valtakunnan verkko kokoaa sekä
eläviä ja kuolleita kaloja: viimeisenä päivänä erottelun suorittavat Jumalan enkelit, jotka ilmeisesti tekevät tositarkkaa työtä ( aikaakin
on varsin riittänästi ” tuomiotoimen” suorittamiseksi iiäisyydessä; jos
nyt kaikessa kiireessä ja pintapuolisesti pyrimme erittelemään kalojen aitoutta ja ”tuoreutta”.