Vanhoillislestadiolaisuuden varmaan tärkein opinkohta on ripittäytyminen, jota olen vastikään kuullut nimitettävän termillä Tahrateologia. Sen mukaan uskovainen pysyy uskovaisena ja taivaskelpoisena puhdistautumalla synneistä, matkan vioista ja virheistä, kiusauksista, epäilyksistä ja tottelemattomuuksista pyytämällä ja uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lyhyesti: ripittäytymällä. Eräs edesmennyt puhuja kirkasti asiaa seuraavilla sanoilla aikoinaan:
”Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä.”
Saman asian, hieman eri sanoin voimme lukea uusimmasta Siionin keväästä:
Siionin kevät SYYSKUU 9/2013 sivut 3, 8 ja 25
—-”Onko sinulle käynyt niin, että et ole aina jaksanut olla kuuuliainen vanhemmillesi ja totella heitä? On onnellista, kun isä ja äiti saarnaavat tottelemattomuudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun haluamme turvautua ja uskoa Jumalan johdatukseen, säilymme uskomassa ja pääsemme taivaaseen.” —-T.M.
—-”Tärkein ja paras lahja on Jeesus. Hänen nimessään ja veressään saamme uskoa synnit anteeksi.
Kun uskomme, pääsemme kerran taivaaseen.”
—-”-Minä en käsitä, miten jotkut pelaa sotapelejä, minä sanoin.
-Kuka sellaisia pelaa? isä kysyi.
-Petteri. Ja monet muutkin, minä kerroin ja katselin maton hapsuja.
-Niihin jää helposti koukkuun, isä pohti.
-Vähän kuin tupakanpolttoon.
-Minä en enää aio pelata sitä peliä, se oli ihan tyhmä.
Me istuttiin siinä, ja isä siunasi kaikki synnit anteeksi. Tuli parempi olo. Onneksi Petterin kanssa saattoi tehdä muutakin, minä mietin.”—-
Tätä tahrateologiaa kutsutaan liikkeen sisällä evankeliumiksi. Kun syntejä saarnataan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, saarnataan evankeliumia. Jos puhujalta/papilta puuttuvat saarnassaan nämä sanat, hänen puheestaan ei kuule evankeliumia, vaikka kuinka hän saarnaisi Kristuksesta syntisen ainoana syynä pelastukseen.
Kun jotain yksittäistä syntiä, yleistä syntisyyttä, epäilyksiä, kiusauksia, väsymystä tai uskon huonoutta pyydetään joltakin anteeksi, eli ripittäydytään, anteeksipyytäjä/ripittäytyjä pyytää kohdallensa evankeliumia.
Jos vl-uskovainen lakkaa pyytämästä syntejään, vikojaan, virheitään yms. anteeksi, hänen kohtansa katsotaan pahimmilllaan epäuskoksi; hän ei halua enää uskoa omalle kohdalleen evankeliumia.
Liikkeen opetuksen mukaan evankeliumia ei voi saarnata eikä kuulla puhtaana ja oikeana missään muualla kuin vl-liikkeessä. Jotkut ovat kuulema omineet evankeliumin itselleen kun saarnaavat samoilla sanoilla syntejä anteeksi, mutta heiltä puuttuu saarnastaan Pyhän Hengen/Jumalan voima ja näin ollen heidän synninpäästöjulistuksensa on mitätön.
Usko Kristukseen ei siis ole keskeisin vl-liikkeen opetus, usko Kristukseen ei liikkeen mukaan vapauta ihmistä hänen synneistään, vaan hommaan tarvitaan äänellinen synninpäästö vl-ihmiseltä: Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Vaikka Raamattu ei tällaista esimerkkiä anna, liike mainostaa opetuksensa ja käsitystensä perustuvan Jumalan sanaan, Raamattuun. Yhtään ainutta esimerkkiä ei Raamattu anna vl-tapaisesta synninpäästötilanteesta, jossa veli/sisar pyytää veljeltä/sisarelta: saanko uskoa kaikki syntini/epäilykseni/napinamieleni/tms. anteeksi? ja veli/sisar antaa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
Hommaa voisi verrata riippuvuuteen. Kun olet juonut kahvia, sulla on vähän aikaa hyvä olo ja kohta elimistö alkaa huutamaan taas tarpeellista kahviannostaan. Jos et ota, päätä särkee, olo on levoton ja jotain tosi oleellista tuntuu puuttuvan elämästä. Kahviriippuvuudessa elimistössä oleva kofeiinimäärä sanelee olotilan ja toiminnan. Kahvia kitaan ja olo paranee.
Vl-liikkeessä olotilan ja toiminnan sanelee yhteisön määritelmä uskovaisuuden tunnusmerkeistä. Jos olet uskovainen, se näkyy tietyllä tavalla elämässäsi. Jos tunnusmerkkeihin tulee säröjä, matkavaatteeseen tahroja, ne on korjattavissa tahrateologian avulla. Sinulla on lupa uskoa syntisi, vikasi ja virheesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen jälkeen olosi on noin puolesta vuorokaudesta kokonaiseen hyvä ja onnellinen ja sitten riippuvaisuussuhteesi mantraan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit on anteeksi nostaa päätään.
Itselleni on ollut niin vapauttavaa päästä irti tuosta tahrateologiasta. On ollut ihmeellistä käsittää, että synnit ovat kaikenaikaa anteeksi Jumalan lahjoittaman uskon kautta Kristukseen.
Toisaalta. Ihminenhän voi keksiä ihan mitä tahansa mantroja ja temppuja syyllisyyden häivyttämiseksi. En saisi syödä pullaa kun vyötärönseutu on muutenkin jo liian paksu, mutta vapaudun syyllisyydestä, kun käyn kymmenen kilsan lenkillä.
Sanoin ruman sanan, mutta vapautan itseni syyllisyydestä pesemällä suuni saippualla.
En välittänyt ystävästäni, läheisestäni hänen elinaikanaan, mutta voin vapauttaa syyllisyyteni, rauhoittaa omatuntoni pitämällä hänen hautajaisissaan oikein kauniin puheen ja hankkimalla oikein kauniin seppeleen hänen arkulleen.
Yhteisöt voivat myös keksiä ihan mitä tahansa juttuja jäsentensä syyllisyyden lisäämiseksi ja niistä vapauttamiseksi. Olet syyllinen ja syntinen kun ajattelet ja toimit tietyllä tavalla, mutta pääset irti syyllisyydestäsi, syntisyydestäsi tietyllä tavalla. Tämä on vain vallasta johtuvaa mielenhallintaa. Kun porukan mielet saadaan hyppysiin, niitä voidaan helposti ohjata syyllisyyden ja niistä vapautumisen avulla.
Ehkä kommenttini menee aiheesta ihan sivuun, mutta sanon nyt kuitenkin, että en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että esimerkiksi armon ja anteeksiannon saamiselle asetetaan jotakin tiettyjä kaavoja tai sanoja, oli se sitten Luther tai Laestadius tai kuka tahansa, joka niitä asettaa. Mielestäni silloin vaanii äkkiä tekopyhyys ovella, mikäli asiat pitää tehdä aina jonkun tietyn kaavan tai tiettyjen sanojen mukaan ennen kuin ne ovat päteviä. Jumalanpalveluksen liturgiassa tietyt kaavat toki ovat ymmärrettäviä, koska jos niissä lähdettäisiin ”lipsumaan”, voisi kirkonmenoista tulla aika villejä…
Vuokolle; moitit yhtäaikaa Vl-kristillisyyden ”yleistä evankeliumin saarnaa”, salarippiä, julkirippiä, hoitokokouksia… Punainen lanka on siis synninpäästön vakiintunut sanamuoto: ”synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”. Kuten monissa tolkuissa puheenvuoroissa on todettu, kiteytys on varsin hyvä VT:n ja UT:n sovitusuhriteologiasta. Senhän ei tarvitse olla ristiriidassa sen kanssa, että kristitty saa levätä uskossa Kristuksen sovitustyön varassa! – Mutta on tietysti väärinkäsitys, jos sanamuodon kaavamaisuudesta tulee ”deus ex machina”. Tosin tällaisiä kaavamaisuuksia taitaa olla kaikien kirkkojen jumalanpalveluskaavoissa. Ja tuskalliseen itsetarkkailuun ja rippikierteeseen on jouduttu niin katolisessa kirkossa, pystykorvaluterilaisuudessa kuin lestadiolaisuuden eri suunnissa. Ja se psykologia mahtaa olla mukana ihan kaikissa uskonnoissa. – Suorastaan huvittavalta vaikuttaa, kun äänessä on väliin pieni piiri niin yksimielisenä – ei opissa – vaan vl-kristillisyyden turmiollisuudessa
Jorma Ojalalle: hyvää argumentointiahan ei ole vielä se, että sanoo; ”olet väärässä” tai että ”tätä raamatunpaikkaa ei voi tässä käyttää” tai että ”argumentoit epäasiallisesti” (silloin kun se poikkeaa omasta näkemyksestä). – Mitä tulee Lestadiuksen ja vl-lestadiolaisuuden suhteeseen niin verrataanpa: Jos kristityn nimen käyttöä tarkastellaan Jeesuksen taikkapa Lutheruksen opetuksen valossa, niin kuinka oikeutettu nimitys on esim. Suomen 4 miljoonalle luterilaiselle kristitylle? Joku on sanonut, että Jeesus saarnasi Jumalan valtakuntaa, mutta tuloksena oli kirkko – yhden suhteen yhteenkö? – Saimme viime kesänäkin kuulla useita kertoja teologiemme suusta, kuinka Raamattua ja tunnustuskirjoja ei tarvitse eikä saa ottaa enää vakavasti – oleellista on meidän käsityksemme! Ainoa käyttökohde lieneekin niille enää herätysliikkeiden ja erityisesti vl- kristillisyyden kuritus
En silti ymmärrä tätä Elias Tannin kommenttia. Näen siinä aika tavalla
liikkeen halveksuntaa. Kyllä hekin ovat sisaria ja veljiä Kristuksessa ja rakastamisen arvoisia!!!
Sovintoverestä puhuminen ei ole mikään lestadiolainen keksintö.
Luther puhuu siitä myös, jopa siinä määrin, että Lucas Cranah maalasi erinäisen määrän alttaritauluja, joissa veri priiskuaa Jeesuksen kyljestä ja avoinna olevasta evankeliumikirjasta, jota saarnaaja pitää kädessään.
Kristuksen veri siis todistaa syntien anteeksiantamusta ja Biblian mukaan ”se puhuu parempia kuin Abelin veri”.
Olen tutkinut lestadiolaisuutta puolen ikääni, enkä ole tavannut mitään ehtoja synninpäästölle, kuten Kari Roos esittää.
Mitä kommenttiani et ymmärrä?
Minä en ole halveksinut ’veren teologiaa’, vaan kritisoinut sitä, että veri sotketaan jalkojenpesuun, jolla taas on ihan toinen teologinen merkitys. Ja tuohon ’sisaria ja veljiä Kristuksessa, rakastamisen arvoisia’ , kyllä, ehdottomasti, mutta silloin soisin itsekin olevani heille sellainen.
Mehän kaikki tiedämme virallisen näkemyksen:
Oli Brandell, jonka luo tuli Lapin Maria. Hänelta taas Laestadius sai
synninpäästön ja elävän uskon. Pyhä Henki oli mukana.
Kun nyt Lars Levi Laestadius on oikeassa uskossa, täynnä Pyhää Henkeä, jonka hänen kauttaan saa Juhani Raattamaa ja hänen kauttaan taas koko SRK, niin
miten Lars Levi Laestadiuksen opetus seurakunnasta, avainten vallasta ja seurakunnan rajoista on kokonaan toinen???
Miksi Laestadiuksella on nykypäivän veeällän näkökulmasta eriseuraisen oppi? Miten se on mahdollista? Eikö Pyhä Henki johdata uskovaa
kaikkeen totuuteen, kuten Jeesus sanoo?
Kommentteja on tullut paljon, ja moniin niistä olisi varmasti hyvä vastata. Valitettavasti aikaresurssini eivät kuitenkaan riitä. Olen pahoillani.
Pertille kuitenkin: Lainasin pari vuotta sitten lukemaani Raattamaan kirjettä ulkomuistista. Se on todennäköisesti tuo löytämäsi.
Ja vielä: Ei vl-kristillisyydessä ketään kielletä uskomasta syntejään anteeksi mistä tahansa saarnasta. Se mikä on asiasisällöllisesti totta, on totta, oli puhuja kuka tahansa.
Ongelma vain on siinä, että emme usko, että kukaan todella jaksaa ylentää sydäntään uskomaan, mikäli julistuksessa ei kuulu se rakkaus ja lämpö, minkä vain sydämessä asuva Ylösnoussut voi siihen synnyttää.
Mielestäni tämä raamatunkohta kertoo jotain siitä, millaista oikean evankeliumin julistuksen tulee kaikkina aikoina olla:
1. Johanneksen kirje 1
1 Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta.
2 Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille.
3 Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.
Jorma kirjoitti:
”Helppo tunnustaa, että Niukkanen on fiksumpi mies jättäytyessään pois keskustelusta, joka ei näytä johtavan asialliseen argumentointiin.”
Jos tarkoitat minun viestejäni, voisitko tarkentaa, missä olen argumentoinut epäasiallisesti. Pyydän anteeksi, jos olen jotakuta loukannut. Tuollainen heitto tuntuu kuitenkin pahalta.
Sanon edelleen, ollaan rehellisiä!
Otan esiin tämän Joona Korteniemen perustelun, joka puhuu omaa karua kieltään:
>>>14 Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa;
15 mutta paha henki vastasi heille sanoen: ”Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?”>>>>>
1) Juutalaiset ylipapin pojat eivät olleet kastettuja ja Jeesuksen seuraajia.
On vähän kornia – suorastaan valheellista – verrata Kristukseen turvaavaa ja parannuksen tekijänä vaeltavaa kastettua pappia näihin juutalaisiin,
jotka EIVÄT olleet kristittyjä.
Olen sanonut, etteivät argumenttisi ole asiallisia, Joona Korteniemi.
Ne eivät liity käsiteltävään asiaan, ja tuo apostolien tekojen yhden tapauksen esiin tuominen on suorastaan valheellinen. Sinä et sitä tietenkään ole huomannut, kun se on liikkeen peruskamaa.
En minä halua horjuuttaa uskoasi. Minun puolestani pidä kiinni oppimastasi niin kauan kuin suinkin pystyt. Jos perusta joskus alkaa tutisemaan, ole itsellesi rehellinen. Jos uskomme ei kestä ihmisten edessä, miten se kestää kuolemassa???
Jorma,
tällaisessa keskustelussa asioita ymmärtääkseni käsitellään – ja tulee pystyä käsittelemään – periaatteellisella tasolla.
Valtavirtaluterilaisen tulkinnan mukaanhan evankeliumi ja synninpäästö ovat päteviä, julisti niitä millainen roisto tahansa. Riitää, että käyttää oikeita sanoja (ja ehkä vielä se, että on oikein virkaansa kutsuttu). Ei tarvitse olla edes kastettu – näin minulle on teologian tohtoritasolta asti kerrottu.
Tuo lainaamani Apostolien tekojen kohta vaikuttaa kuitenkin olevan avoimessa ristiriidassa tämän tulkintalinjan kanssa. Raamatun kuvauksen valossa näyttää siltä, että ylipapin pojat käyttävät kyllä oikeita sanoja ja päämääräkin on oikea: he pyrkivät karkottamaan riivaajan ”sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa”. Pieleen kuitenkin meni.
Tämän pohjalta on käsittääkseni aivan relevanttia kysyä,
onko yllä esitelty ”standardiluterilainen” tulkintalinja Raamatun, uskon ja opin ylimmän ohjeen, mukainen?
Jos joku pystyy sovittamaan normiluterilaisen tulkinnan ja tuon raamatunkohdan uskottavalla tavalla yhteen, seuraan mielenkiinnolla. Tunteikas retoriikka ei ole kuitenkaan argumentti eikä mikään.
Painotan kuitenkin, että tarkoitukseni oli keskustella asiasta vain periaatteellisella tasolla. Tarkoitukseni ei ollut väittää esimerkiksi, että joku kanssakeskustelijoista olisi moraalisessa mielessä samalla tasolla kuin ylipappi Skeudaan pojat. Mielelläni uskon, että kaikki täällä keskustelevat ovat rehellisiä ja mukavia ihmisiä.