Vanhoillislestadiolaisuuden varmaan tärkein opinkohta on ripittäytyminen, jota olen vastikään kuullut nimitettävän termillä Tahrateologia. Sen mukaan uskovainen pysyy uskovaisena ja taivaskelpoisena puhdistautumalla synneistä, matkan vioista ja virheistä, kiusauksista, epäilyksistä ja tottelemattomuuksista pyytämällä ja uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lyhyesti: ripittäytymällä. Eräs edesmennyt puhuja kirkasti asiaa seuraavilla sanoilla aikoinaan:
”Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä.”
Saman asian, hieman eri sanoin voimme lukea uusimmasta Siionin keväästä:
Siionin kevät SYYSKUU 9/2013 sivut 3, 8 ja 25
—-”Onko sinulle käynyt niin, että et ole aina jaksanut olla kuuuliainen vanhemmillesi ja totella heitä? On onnellista, kun isä ja äiti saarnaavat tottelemattomuudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun haluamme turvautua ja uskoa Jumalan johdatukseen, säilymme uskomassa ja pääsemme taivaaseen.” —-T.M.
—-”Tärkein ja paras lahja on Jeesus. Hänen nimessään ja veressään saamme uskoa synnit anteeksi.
Kun uskomme, pääsemme kerran taivaaseen.”
—-”-Minä en käsitä, miten jotkut pelaa sotapelejä, minä sanoin.
-Kuka sellaisia pelaa? isä kysyi.
-Petteri. Ja monet muutkin, minä kerroin ja katselin maton hapsuja.
-Niihin jää helposti koukkuun, isä pohti.
-Vähän kuin tupakanpolttoon.
-Minä en enää aio pelata sitä peliä, se oli ihan tyhmä.
Me istuttiin siinä, ja isä siunasi kaikki synnit anteeksi. Tuli parempi olo. Onneksi Petterin kanssa saattoi tehdä muutakin, minä mietin.”—-
Tätä tahrateologiaa kutsutaan liikkeen sisällä evankeliumiksi. Kun syntejä saarnataan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, saarnataan evankeliumia. Jos puhujalta/papilta puuttuvat saarnassaan nämä sanat, hänen puheestaan ei kuule evankeliumia, vaikka kuinka hän saarnaisi Kristuksesta syntisen ainoana syynä pelastukseen.
Kun jotain yksittäistä syntiä, yleistä syntisyyttä, epäilyksiä, kiusauksia, väsymystä tai uskon huonoutta pyydetään joltakin anteeksi, eli ripittäydytään, anteeksipyytäjä/ripittäytyjä pyytää kohdallensa evankeliumia.
Jos vl-uskovainen lakkaa pyytämästä syntejään, vikojaan, virheitään yms. anteeksi, hänen kohtansa katsotaan pahimmilllaan epäuskoksi; hän ei halua enää uskoa omalle kohdalleen evankeliumia.
Liikkeen opetuksen mukaan evankeliumia ei voi saarnata eikä kuulla puhtaana ja oikeana missään muualla kuin vl-liikkeessä. Jotkut ovat kuulema omineet evankeliumin itselleen kun saarnaavat samoilla sanoilla syntejä anteeksi, mutta heiltä puuttuu saarnastaan Pyhän Hengen/Jumalan voima ja näin ollen heidän synninpäästöjulistuksensa on mitätön.
Usko Kristukseen ei siis ole keskeisin vl-liikkeen opetus, usko Kristukseen ei liikkeen mukaan vapauta ihmistä hänen synneistään, vaan hommaan tarvitaan äänellinen synninpäästö vl-ihmiseltä: Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Vaikka Raamattu ei tällaista esimerkkiä anna, liike mainostaa opetuksensa ja käsitystensä perustuvan Jumalan sanaan, Raamattuun. Yhtään ainutta esimerkkiä ei Raamattu anna vl-tapaisesta synninpäästötilanteesta, jossa veli/sisar pyytää veljeltä/sisarelta: saanko uskoa kaikki syntini/epäilykseni/napinamieleni/tms. anteeksi? ja veli/sisar antaa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
Hommaa voisi verrata riippuvuuteen. Kun olet juonut kahvia, sulla on vähän aikaa hyvä olo ja kohta elimistö alkaa huutamaan taas tarpeellista kahviannostaan. Jos et ota, päätä särkee, olo on levoton ja jotain tosi oleellista tuntuu puuttuvan elämästä. Kahviriippuvuudessa elimistössä oleva kofeiinimäärä sanelee olotilan ja toiminnan. Kahvia kitaan ja olo paranee.
Vl-liikkeessä olotilan ja toiminnan sanelee yhteisön määritelmä uskovaisuuden tunnusmerkeistä. Jos olet uskovainen, se näkyy tietyllä tavalla elämässäsi. Jos tunnusmerkkeihin tulee säröjä, matkavaatteeseen tahroja, ne on korjattavissa tahrateologian avulla. Sinulla on lupa uskoa syntisi, vikasi ja virheesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen jälkeen olosi on noin puolesta vuorokaudesta kokonaiseen hyvä ja onnellinen ja sitten riippuvaisuussuhteesi mantraan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit on anteeksi nostaa päätään.
Itselleni on ollut niin vapauttavaa päästä irti tuosta tahrateologiasta. On ollut ihmeellistä käsittää, että synnit ovat kaikenaikaa anteeksi Jumalan lahjoittaman uskon kautta Kristukseen.
Toisaalta. Ihminenhän voi keksiä ihan mitä tahansa mantroja ja temppuja syyllisyyden häivyttämiseksi. En saisi syödä pullaa kun vyötärönseutu on muutenkin jo liian paksu, mutta vapaudun syyllisyydestä, kun käyn kymmenen kilsan lenkillä.
Sanoin ruman sanan, mutta vapautan itseni syyllisyydestä pesemällä suuni saippualla.
En välittänyt ystävästäni, läheisestäni hänen elinaikanaan, mutta voin vapauttaa syyllisyyteni, rauhoittaa omatuntoni pitämällä hänen hautajaisissaan oikein kauniin puheen ja hankkimalla oikein kauniin seppeleen hänen arkulleen.
Yhteisöt voivat myös keksiä ihan mitä tahansa juttuja jäsentensä syyllisyyden lisäämiseksi ja niistä vapauttamiseksi. Olet syyllinen ja syntinen kun ajattelet ja toimit tietyllä tavalla, mutta pääset irti syyllisyydestäsi, syntisyydestäsi tietyllä tavalla. Tämä on vain vallasta johtuvaa mielenhallintaa. Kun porukan mielet saadaan hyppysiin, niitä voidaan helposti ohjata syyllisyyden ja niistä vapautumisen avulla.
Tahrateologiasta lisää Uskon kautta -kirjasta, sivu 122:
”Pestessään opetuslastensa jalat Jeesus antoi esikuvan siitä, että mekin antaisimme puhdistaa itseämme matkan vaivoista Jeesuksen nimessä ja veressä. (Joh. 13:1-17)
Vedellä Jeesus ne opetuslasten jalat pesi, ei verellä. Turha tehdä teologiaa siitä, mikä oli käytännön toimi. Tietenkin samalla myös esimerkki palvelemisesta.
Vaikka turhaa taitaa olla teologisen ajattelun ujuttamisyritykset vl-liikkeesen muutenkaan…
En sittenkään malta jäädä tyystin katsomoon… Mielestäni Vuokko on ihan oikeilla jäljillä siinä, että JNJVssä -sloganista on tullut vl-piireissä eräänlainen taikasana jonka ajatellaan auttavan a) syntihaavoihin b) epäilyksiin c) kiusauksiin d) epäonnistumisiin e) lankeemuksiin f) väsymykseen g) kiukutteluun (lapsilla) h) epätoivoon i) epäuskoon j) matkan rasituksiin k) yms. Toisaalta, jos ihminen kokee saavansa tämän sanan täsmäkäytöstä ja sen kohteena olemisesta turvaa/ rauhaa/ iloa niin mikäs siinä. Eihän se ole muilta pois.
Noin muutoin nykyinen vl-tallustelu näyttäisi tosiaan perustuvan enemmän psykologiaan kuin teologiaan (esim. tunne voittaa Sanan). Tämäkin keskustelu osoittanee sitä omalta pieneltä osaltaan. Aika monelle on jo tullut selväksi, että vl-liike ei varsinaisesti ole luterilainen. Mutta sen lisäksi, ainakin Ojalan ja Niukkasen tarinoiden perusteella, vl-liike ei ole nykyisin oikeastaan ”Laestadius-Raattamaalainenkaan”. Ehkä puhe SRK-Lestadiolaisuudesta ei olekaan ihan huono…
Minä vielä siitä Raattamaan kirjeestä…
Kaikki jäljet näyttävät johtavan kirjoituskokoelmaan ”Aikakautemme vanhinten kirjoituksia”. Se on julkaistu aivan 1900-luvun alussa esikoislestadiolaisten toimesta (olisiko vanhin Sophia Hillin AWK vuoden 1903 painos). Kokoelmaa on julkaistu myös nimillä Vanhinten kirja 1 – Vanhinten kirja 4. Uudempia painoksia on useita.
Kaikki nämä kirjoitukset löytyvät Lauri Koistisen sivustolta. Uskon, että hän on ne sinne tunnollisesti alkuperäisinä skannannut. Tosin hän sanoo korjanneensa ”muutaman selvän virheen” nojautumalla Raittilan teokseen. Mitään systemaattista vertailua Raittilan kokoelman kanssa ei Koistinen ilmeisestikään ole tehnyt.
Tuo etsitty sitaatti löytyy siis Vanhinten kirja 1:stä (Kirjeitä Kaaresuvannosta/ 1. yhdelle veljelle ja työntekijälle Herran viinamäessä. J. R. 58). Tuota kirjettä on usein lainattu kokonaisuudessaankin, esim. Leonard Typpö 1907 kirjassaan ”Kirjeitä virvoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä” ja Kullervo Hulkko 1967 kirjassaan ”Kukistumaton valtakunta”. Tätä kautta se on päätynyt myös moniin nykyisiin nettikeskusteluihin.
Kirjeen sisältö on aika rankkaa tekstiä ollakseen Juhani Raattamaan kirjoittamaa. Koska ajoitus ja kirjeen saajan nimi puuttuvat, on vaikea arvioida mihin historialliseen tilanteeseen se liittyy.
Uskon, että Raittilan kokoelma sisältää luotettavasti kaikki tunnetut (aidot) Juhani Raattamaan kirjeet. Täytyypä siis uudelleen etsiä, josko sieltä tuo mystinen kirje löytyisi. Siinäpä ensi yö meneekin, kun Raittilan kirjassa on yli 500 sivua!
Eliaksen viimeisen kommentin sinänsä täysin virheelliseen heittoon on pakko todeta: jos missä niin nykykörttiläisyydessä teologinen ajattelu loistaa kirkkaana poissaolollaan. Ei se sillä suunnalla ole koskaan hääppöistä ollut. Herännäisyyden teologinen pohja on seitin ohut. Liikkeen identiteetti on pitkään rakentunut lähinnä muiden, teologisesti rutkasti vahvempien herätysliikkeiden arvostelulle.
Vanhoillislestadiolaisuus on päinvastoin juuri teologisesti herätysliikkeistämme kaikkein vahvimpia. Se on vahvasti paitsi pietistinen, myös luterilainen herätysliike.
Kari-Matilta:
”Vanhoillislestadiolaisuus on päinvastoin juuri teologisesti herätysliikkeistämme kaikkein vahvimpia. Se on vahvasti paitsi pietistinen, myös luterilainen herätysliike.”
Tiedä häntä. Noh, kyllähän liikkeen sisällä saa kuulla aitoluterilaistakin saarnaa, jossa kirkastetaan Kristusta, julistetaan puhdasta evankeliumia, mutta enimmäkseen se on tuota mistä Pentti Alinkin puhui, että homma perustuu enempikin psykologiaan kuin teologiaan. Ja fraseologiaan. Ja tunteeseen. Hirmu vahvasti tunteeseen.
Siellä käytetään myös paljon ilmaisuja, jotka saattavat ulkopuolisistakin kuulostaa tosi raamatullisilta ja hyviltä, mutta joilla on liikkeen sisällä olijoille ihan erilainen, paljon syvempi ja laajempi merkitys.
Miksi tähän piti ne körttiläiset todeta? Miten se liittyi aiheeseen?
Sen, mitä olen körttiläisten teologiasta toisen käden tietoa saanut, on siinäkin paljon korjaamista.
Mua vaan ärsyttää luulo siitä, että olisin jotenkin körttiläisyyden ytimessä tai sen sisäpiirissä. En todellakaan ole, eikä se ole edes täysin oman tahtoni mukainen tila. Olisin mielelläni paljon aktiivisempi Herättäjä-yhdistyksen jäsen, joten tuollaiset puheet ovat ihan suolan sirottelua avohaavaan. Kiitos vaan päiväni pilaamisesta.
Elias,
Olikos heittosi vanhoillislestadiolaisuuden suuntaan erityisen asiallinen? Minusta se oli hiukan mauton.
Vuokko hyvä,
Jokaisella ryhmällä on (myös) oma kielensä sivumerkityksineen, eikä se nyt täysin rakettitiedettä ole ulkopuolisenkaan sitä hitusen ymmärtää tai ylipäänsä tajuta sen olemassaolo.
En ole varma, mutta herrnhutilaisuudesta lienee lestadiolaisuuteen yleensä, ja vanhoillislestadiolaisuuteen ehkä erityisesti periytynyt paitsi emotionaalista latausta, myös hiukan verimystiikkaa.
Pointtini oli siinä, että kyllähän mille tahansa käytännölle löydetään mikä tahansa perustelu Raamatusta, jos sellainen halutaan löytää. Entäs jos alkaisi käyttää Sananl.31:6 perusteena sille, että sielunhoitotilanteessa sopii ottaa kuppia?
Ja heittoni perustelen sillä, että oikeastaan vain vl:t ovat kanssani kieltäytyneet keskusteluista vedoten siihen, että ”näistä asioista on vaikea kertoa uskosta osattomalle” (suora sitaatti). Monien muiden ryhmien jäsenten kanssa olen sentään kokenut keskustelleeni tasavertaisesti. Monesta tällaisesta episodista niin netissä kuin irl olen tullut siihen johtopäätökseen, että vl:ien kanssa teologinen keskustelu on mahdotonta. Toivottavasti joskus joku vl osoittaa tämän vääräksi.