Vanhoillislestadiolaisuuden varmaan tärkein opinkohta on ripittäytyminen, jota olen vastikään kuullut nimitettävän termillä Tahrateologia. Sen mukaan uskovainen pysyy uskovaisena ja taivaskelpoisena puhdistautumalla synneistä, matkan vioista ja virheistä, kiusauksista, epäilyksistä ja tottelemattomuuksista pyytämällä ja uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lyhyesti: ripittäytymällä. Eräs edesmennyt puhuja kirkasti asiaa seuraavilla sanoilla aikoinaan:
”Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä.”
Saman asian, hieman eri sanoin voimme lukea uusimmasta Siionin keväästä:
Siionin kevät SYYSKUU 9/2013 sivut 3, 8 ja 25
—-”Onko sinulle käynyt niin, että et ole aina jaksanut olla kuuuliainen vanhemmillesi ja totella heitä? On onnellista, kun isä ja äiti saarnaavat tottelemattomuudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun haluamme turvautua ja uskoa Jumalan johdatukseen, säilymme uskomassa ja pääsemme taivaaseen.” —-T.M.
—-”Tärkein ja paras lahja on Jeesus. Hänen nimessään ja veressään saamme uskoa synnit anteeksi.
Kun uskomme, pääsemme kerran taivaaseen.”
—-”-Minä en käsitä, miten jotkut pelaa sotapelejä, minä sanoin.
-Kuka sellaisia pelaa? isä kysyi.
-Petteri. Ja monet muutkin, minä kerroin ja katselin maton hapsuja.
-Niihin jää helposti koukkuun, isä pohti.
-Vähän kuin tupakanpolttoon.
-Minä en enää aio pelata sitä peliä, se oli ihan tyhmä.
Me istuttiin siinä, ja isä siunasi kaikki synnit anteeksi. Tuli parempi olo. Onneksi Petterin kanssa saattoi tehdä muutakin, minä mietin.”—-
Tätä tahrateologiaa kutsutaan liikkeen sisällä evankeliumiksi. Kun syntejä saarnataan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, saarnataan evankeliumia. Jos puhujalta/papilta puuttuvat saarnassaan nämä sanat, hänen puheestaan ei kuule evankeliumia, vaikka kuinka hän saarnaisi Kristuksesta syntisen ainoana syynä pelastukseen.
Kun jotain yksittäistä syntiä, yleistä syntisyyttä, epäilyksiä, kiusauksia, väsymystä tai uskon huonoutta pyydetään joltakin anteeksi, eli ripittäydytään, anteeksipyytäjä/ripittäytyjä pyytää kohdallensa evankeliumia.
Jos vl-uskovainen lakkaa pyytämästä syntejään, vikojaan, virheitään yms. anteeksi, hänen kohtansa katsotaan pahimmilllaan epäuskoksi; hän ei halua enää uskoa omalle kohdalleen evankeliumia.
Liikkeen opetuksen mukaan evankeliumia ei voi saarnata eikä kuulla puhtaana ja oikeana missään muualla kuin vl-liikkeessä. Jotkut ovat kuulema omineet evankeliumin itselleen kun saarnaavat samoilla sanoilla syntejä anteeksi, mutta heiltä puuttuu saarnastaan Pyhän Hengen/Jumalan voima ja näin ollen heidän synninpäästöjulistuksensa on mitätön.
Usko Kristukseen ei siis ole keskeisin vl-liikkeen opetus, usko Kristukseen ei liikkeen mukaan vapauta ihmistä hänen synneistään, vaan hommaan tarvitaan äänellinen synninpäästö vl-ihmiseltä: Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Vaikka Raamattu ei tällaista esimerkkiä anna, liike mainostaa opetuksensa ja käsitystensä perustuvan Jumalan sanaan, Raamattuun. Yhtään ainutta esimerkkiä ei Raamattu anna vl-tapaisesta synninpäästötilanteesta, jossa veli/sisar pyytää veljeltä/sisarelta: saanko uskoa kaikki syntini/epäilykseni/napinamieleni/tms. anteeksi? ja veli/sisar antaa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
Hommaa voisi verrata riippuvuuteen. Kun olet juonut kahvia, sulla on vähän aikaa hyvä olo ja kohta elimistö alkaa huutamaan taas tarpeellista kahviannostaan. Jos et ota, päätä särkee, olo on levoton ja jotain tosi oleellista tuntuu puuttuvan elämästä. Kahviriippuvuudessa elimistössä oleva kofeiinimäärä sanelee olotilan ja toiminnan. Kahvia kitaan ja olo paranee.
Vl-liikkeessä olotilan ja toiminnan sanelee yhteisön määritelmä uskovaisuuden tunnusmerkeistä. Jos olet uskovainen, se näkyy tietyllä tavalla elämässäsi. Jos tunnusmerkkeihin tulee säröjä, matkavaatteeseen tahroja, ne on korjattavissa tahrateologian avulla. Sinulla on lupa uskoa syntisi, vikasi ja virheesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen jälkeen olosi on noin puolesta vuorokaudesta kokonaiseen hyvä ja onnellinen ja sitten riippuvaisuussuhteesi mantraan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit on anteeksi nostaa päätään.
Itselleni on ollut niin vapauttavaa päästä irti tuosta tahrateologiasta. On ollut ihmeellistä käsittää, että synnit ovat kaikenaikaa anteeksi Jumalan lahjoittaman uskon kautta Kristukseen.
Toisaalta. Ihminenhän voi keksiä ihan mitä tahansa mantroja ja temppuja syyllisyyden häivyttämiseksi. En saisi syödä pullaa kun vyötärönseutu on muutenkin jo liian paksu, mutta vapaudun syyllisyydestä, kun käyn kymmenen kilsan lenkillä.
Sanoin ruman sanan, mutta vapautan itseni syyllisyydestä pesemällä suuni saippualla.
En välittänyt ystävästäni, läheisestäni hänen elinaikanaan, mutta voin vapauttaa syyllisyyteni, rauhoittaa omatuntoni pitämällä hänen hautajaisissaan oikein kauniin puheen ja hankkimalla oikein kauniin seppeleen hänen arkulleen.
Yhteisöt voivat myös keksiä ihan mitä tahansa juttuja jäsentensä syyllisyyden lisäämiseksi ja niistä vapauttamiseksi. Olet syyllinen ja syntinen kun ajattelet ja toimit tietyllä tavalla, mutta pääset irti syyllisyydestäsi, syntisyydestäsi tietyllä tavalla. Tämä on vain vallasta johtuvaa mielenhallintaa. Kun porukan mielet saadaan hyppysiin, niitä voidaan helposti ohjata syyllisyyden ja niistä vapautumisen avulla.
Vuokko hyvä, olet kiinnittänyt kirjoituksillasi huomiota usein ihan aiheellisiin kristillisyyden kipukohtiin ja monet lainauksistasi ovat siinäkin mielessä rehellisiä, että ne jopa todistavat omia väitteitäsi vastaan. Ajattelussasi vaikuttaa asuvan oikeinnii fundamentalistinen vl-kristitty; niinkuin sanotaan ”paavillisempi kuin paavi itse” – Ja onko hiukan murrosikäisen logiikkaa ajatella, että jos jostakin sanamuodosta on ylimeneviä tulkintoja ja käytäntöjäkin, niin se on sitten tyystin vailla perusteita ja että siitä seuraa välttämättä, että asiat ovatkin juuri päinvastoin. Kyllähän kristillisyydessä on aina tiedetty, ettei vakiintunut evankeliumiin sisältyvän synninpäästön sanamuoto ”Jeesuksen nimessä ja veressä” ole 1800-lukua vanhempi, mutta sitä on pidetty erinomaisena kiteytyksenä, kun on haluttu korvin kuullen ”todistaa” epäilevälle matkaystävälle evankeliumin lupauksista. Jos se on lähtenyt laajentumaan omaksi teologiseksi mekanismikseen, niin se on toki ollut viemässä harhaan.
Jorma Ojalalle; Ainakin äärimillään sanan- tai viranpyhitys on tuottanut renesanssipaaveja ja suruttomia pappeja, jotka jumalanpalveluksen jälkeen ovat kiirehtineet juopottelemaan, murhaaman ja huoraamaan. Lestadius taisteli valtiokirkon piispojen ja pappien ”peruukkiin” sijoittuvaa ”kuolleen uskon liivaa” vastaan, saarnasi Taivaallisen Vanhimman verihaavoista ja lähetti uskon käsittäneitä heränneitä lähetystyöhön.
”…Hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3:6)
Kiitos!
Paavilla vaan on aika paha mennä perustelemaan opinkäytäntöjä. Raamattua pitäisi tueksi olla, hyvä Markku Korteniemi.
Tunnen Laestadiuksen saarnat varsin hyvin, samoin hänen elämäntyönsä.
Siksi on helppo sanoa, että Laestadius opetti avainten vallasta ja seurakunnasta eri tavalla, mitä nyt opetetaan.
Kirkon arvosteleminen on ihan eri asia kuin kirkon vastaisuus tai kirkon mitätöiminen.
Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3:6)
Tämä on usein mainittu sitaatti, mutta se ei oikein liity koko asiaan.
Kirjain nimittäin tarkoittaa tässä lakia. Lakihan on se, joka kuolettaa eli ilmoittaa synnin.
Kiitos Markku kommentistasi, vaikka en välttis hokannu kaikkea sanomaasi. Rehellisyydestä. Se on ainut ja tärkein juttu näissä keskusteluissa ja elämässä ylipäätään. Mistään ei tule mitään tolkkua ilman rehellisyyttä kun ei aina senkään muassa.
Eli kun kerron jotain, esimerkiksi nyt tästä tahrateologiasta, joka on ollut ja on edelleenkin vl-liikkeessä elävä harhaoppi ja mulle sanotaan asiasta päinvastaista, eli sanomani mitätöidään ja löydän vaikkapa mustaa valkoisella myös tähän mitätöinnin perusteluksi, niin totta kai tuon senkin esille. Vaikka asia kirvelisikin. Mutta. Tiedän, että asiasta opetetaan myös oikein, että se on armoetu ja ettei se ole pakollinen ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta kun tässä ja niin monessa muussakin asiassa käytäntö ei ole ollenkaan sama kuin teoria ja opetus.
Eli jos ja kun toisella suupielellä opetetaan oikein ja toisella väärin ja käytäntö menee päin hongikkoa, niin on se ja sama sille, että jossakin yhteydessä jossakin päin Suomea on joskus yhden ainoan kerran lausuttu asiasta oikeanlainen näkemys. Jos oikea opetus ja näkemys sössitään seuraavassa lauseessa tai viimeistään käytännössä, homma on päälaellaan.
Tiedän vanhana velluna mitä on olla vellu, mitä on opetettu ja mitä opetetaan, minkälaisia käytäntöjä on minkäkin opetuksen päässä. Tuosta tahrateologiasta kärsivät eniten henkisesti heikoilla olevat, he kun käyvät koko ajan pyytämässä jos mitä ajatuksenpoikasiaankin anteeksi, kun he ottavat synnin poispanemisen ja omantunnon talouden hoitamisen niin kirjaimellisesti.
Turha mulle on asiasta urputtaa, tiedän tasan tarkkaan sekä omani ja monien monien vl-uskovien ahdistuksen ja käytännön tuon tahrateologian tiimoilta.
Ja tuosta synninpäästösanojen synnystä. Mulle se on ollut täysi yllätys, että ne ovat syntyneet vasta Raattamaan aikoihin. Koskaan tällaista tietoa ei ole rivivelluille kerrottu! Eikä kukaan nykyäänkään meinaa uskoa, kun kerron heille asiasta. Heiltä meinaa mennä koko elämältä pohja, kun kuulevat siitä. P.Korteniemikin sanoi saarnassaan, että jotkut oliko se nyt 1500-luvulla kun olivat menossa mestattaviksi, saarnasivat ennen kuolemaansa toisillensa synnit anteeksi JNJV.
Paljon on asioita, joista tietävät vain teologiaa opiskelleet ja niitä ei kerrota tavantallaajille.
Heino, sopii hyvin. Sovitaanko niin, että tämä koskee myös sitä, että pyrimme vastaisuudessa välttämään ”venkoilija” tai ”selittelijä” -leimoja.
Jorma, Hengen viran tueksihan löytyy vaikka kuinka paljon Raamattua:
”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Ap. t. 1:
”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut…” (Joh. 20:22)
”Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.” (Matt.10:20)
”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” (Matt.12:34)
Vanhoillislestadiolaisuuden oppi Hengen virasta on myös johdonmukainen seuraus
– Jeesuksen tavasta kritisoida ulkokohtaista uskonnollisuutta – tärkeintä ei lopulta ole ulkonaisesti oikea toiminta vaan sisäinen tila
– sekä reformaattorien opetuksesta, jonka mukaan todellinen Kristuksen kirkko on uskon ja Pyhän Hengen yhteys sydämissä. Tätä esimerkiksi Apologia alleviivaa.
Jos Kristuksen löytää hänen kirkostaan, kuten kristinuskossa on vanhastaan opetettu, ja jos todellinen kirkko on Pyhän Hengen kokoama pyhien yhteys, niin silloin Kristuksen löytää tästä pyhien yhteydestä.
Vilkkaalta näyttää keskustelu täällä. En jaksa lukea näitä kaikkia kommetteja. Hieman silmäilin ja huomasin, että jossakin Joonan ja minun rehellisyyttäni kyseenalaistettiin. Joksikin velloiksikin meitä jossakin kutsuttiin. Toisaalta tuntuu hyvältä, että joku tunnisti tekstimme aidoksi vl:ksi. Huomasin myös, että vanhoillislestadiolaisten kommentteja kaivattiin jonnekin.
Toivon, ettei sitä lueta ylimielisyydeksi, etten jaksa näitä lukea läpi. Ollaan tässä sukuloitu ja muutoinkin tavattu paria vanhaa ystävää. Luulen sen olevan ilmeistä, miksi meitä vanhoillislestadiolaisia täällä näkee harvakseen.
Kun Vuokko lainaat Srk:n julkaisujen tekstejä ja teet niistä omat päätelmäsi, nämä päätelmät ovat omiasi ja jotkut voivat päätyä samoihin, mutta toiset myös muunlaisiin. Sinä olet vakuuttunut omasta tulkinnastasi ja koet omat kokemuksesi aidoiksi, mutta samaan aikaan minä voin olla vakuuttunut omistani ja tuntea omat kokemukseni aidoiksi. Katson että minulla on myös oikeus tuoda omani julki ilman, että rehellisyyttäni kyseenalaistetaan ja lisään heti, että et sinä ole tainnut siihen langetakaan. Kiitos sinulle siitä.
Mitäpä tässä voimme? Nostan sinulle kättä lippaan ja toivotan kaikkea hyvää sinulle kuten myös kaikille muillekin.
Jorma, kyllähän se Raattamaakin kirjoittaa, että ”suruttomalla papilla ei ole taivaan valtakunnan avaimia, hänellä ei ole muuta kuin kirkon avaimet, joilla hän ei pääse taivaan valtakuntaan sisälle itsekään”.
Totta kai meidänkin mielestämme evankeliumia julistetaan Jumalan sanan pohjalta ja Jeesuksen nimessä. Jos ei puhu Jumalan sanan mukaisesti, se on väärin vaikka puhuja olisi elävä kristitty.
Ja Pyhästä Hengestä osattomankin puhe on toki sinällään totta, mikäli hän puhuu Raamatun mukaisesti, ja se voi vahvistaa ja rohkaista uskovaisen uskoa.
Mutta evankeliumi on kuitenkin syvimmiltään Kristuksen ylösnousemuksesta todistamista. Ylösnousemuksesta voi sanan varsinaisessa merkityksessä todistaa siis vain sellainen, jonka on itse sen kokenut ja jonka sydämessä Ylösnoussut asuu elävänä.
Jos Kristus ei asu sydämessä elävänä, voivat sanat olla sinällään oikeita, mutta Hengen voima ja rakkaus puuttuu. Siksi on tarpeen, kuten Paavali kirjoittaa:
”evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme” (1.Tess.1:5)
Pääsiäissalaisuutta ei lopulta voi vangita sanoihin, joten oikeat sanat eivät viel riitä vaikka nekin ovat sinällään tarpeellisiä. Tarvitaan myös sisimmässä asuva Ylösnousemuksen voima, Pyhä Henki.
Minusta rehellisyydestä on hyvä puhua. Ennen muuta on kysymys itsekunkin rehellisyydestä omaa itseään kohtaan.
Nuo Joonan monet sinänsä hyvät raamattusitaatit eivät kuulu lainkaan keskusteltavaan asiaan.
Kun opin sanotaan olevan raamatullinen, miksi Laestadius, Raattamaa ja heitä ennen Luther eivät sitä omaksuneet? Kannattaa jäädä miettimään sitä asiaa.
Jos vain oikeat sanat ilman uskoa ja Pyhää Henkeä riittävät, miksi Raamatusta löytyy tällainenkin tapaus?
Apostolien teot 19
13 Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ”Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa”.
14 Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa;
15 mutta paha henki vastasi heille sanoen: ”Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?”
16 Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.
17 Ja tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset; ja heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti.
Vahvasti tuo näyttäyisi viittaavan ”Hengen viran” suuntaan.
Mielelläni Jorma kuulisin, mihin asiaan nuo lainaamani raamatunkohdat mielestäsi sitten liittyvät, jos eivät tähän?