Vanhoillislestadiolaisuuden varmaan tärkein opinkohta on ripittäytyminen, jota olen vastikään kuullut nimitettävän termillä Tahrateologia. Sen mukaan uskovainen pysyy uskovaisena ja taivaskelpoisena puhdistautumalla synneistä, matkan vioista ja virheistä, kiusauksista, epäilyksistä ja tottelemattomuuksista pyytämällä ja uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lyhyesti: ripittäytymällä. Eräs edesmennyt puhuja kirkasti asiaa seuraavilla sanoilla aikoinaan:
”Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä.”
Saman asian, hieman eri sanoin voimme lukea uusimmasta Siionin keväästä:
Siionin kevät SYYSKUU 9/2013 sivut 3, 8 ja 25
—-”Onko sinulle käynyt niin, että et ole aina jaksanut olla kuuuliainen vanhemmillesi ja totella heitä? On onnellista, kun isä ja äiti saarnaavat tottelemattomuudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun haluamme turvautua ja uskoa Jumalan johdatukseen, säilymme uskomassa ja pääsemme taivaaseen.” —-T.M.
—-”Tärkein ja paras lahja on Jeesus. Hänen nimessään ja veressään saamme uskoa synnit anteeksi.
Kun uskomme, pääsemme kerran taivaaseen.”
—-”-Minä en käsitä, miten jotkut pelaa sotapelejä, minä sanoin.
-Kuka sellaisia pelaa? isä kysyi.
-Petteri. Ja monet muutkin, minä kerroin ja katselin maton hapsuja.
-Niihin jää helposti koukkuun, isä pohti.
-Vähän kuin tupakanpolttoon.
-Minä en enää aio pelata sitä peliä, se oli ihan tyhmä.
Me istuttiin siinä, ja isä siunasi kaikki synnit anteeksi. Tuli parempi olo. Onneksi Petterin kanssa saattoi tehdä muutakin, minä mietin.”—-
Tätä tahrateologiaa kutsutaan liikkeen sisällä evankeliumiksi. Kun syntejä saarnataan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, saarnataan evankeliumia. Jos puhujalta/papilta puuttuvat saarnassaan nämä sanat, hänen puheestaan ei kuule evankeliumia, vaikka kuinka hän saarnaisi Kristuksesta syntisen ainoana syynä pelastukseen.
Kun jotain yksittäistä syntiä, yleistä syntisyyttä, epäilyksiä, kiusauksia, väsymystä tai uskon huonoutta pyydetään joltakin anteeksi, eli ripittäydytään, anteeksipyytäjä/ripittäytyjä pyytää kohdallensa evankeliumia.
Jos vl-uskovainen lakkaa pyytämästä syntejään, vikojaan, virheitään yms. anteeksi, hänen kohtansa katsotaan pahimmilllaan epäuskoksi; hän ei halua enää uskoa omalle kohdalleen evankeliumia.
Liikkeen opetuksen mukaan evankeliumia ei voi saarnata eikä kuulla puhtaana ja oikeana missään muualla kuin vl-liikkeessä. Jotkut ovat kuulema omineet evankeliumin itselleen kun saarnaavat samoilla sanoilla syntejä anteeksi, mutta heiltä puuttuu saarnastaan Pyhän Hengen/Jumalan voima ja näin ollen heidän synninpäästöjulistuksensa on mitätön.
Usko Kristukseen ei siis ole keskeisin vl-liikkeen opetus, usko Kristukseen ei liikkeen mukaan vapauta ihmistä hänen synneistään, vaan hommaan tarvitaan äänellinen synninpäästö vl-ihmiseltä: Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Vaikka Raamattu ei tällaista esimerkkiä anna, liike mainostaa opetuksensa ja käsitystensä perustuvan Jumalan sanaan, Raamattuun. Yhtään ainutta esimerkkiä ei Raamattu anna vl-tapaisesta synninpäästötilanteesta, jossa veli/sisar pyytää veljeltä/sisarelta: saanko uskoa kaikki syntini/epäilykseni/napinamieleni/tms. anteeksi? ja veli/sisar antaa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
Hommaa voisi verrata riippuvuuteen. Kun olet juonut kahvia, sulla on vähän aikaa hyvä olo ja kohta elimistö alkaa huutamaan taas tarpeellista kahviannostaan. Jos et ota, päätä särkee, olo on levoton ja jotain tosi oleellista tuntuu puuttuvan elämästä. Kahviriippuvuudessa elimistössä oleva kofeiinimäärä sanelee olotilan ja toiminnan. Kahvia kitaan ja olo paranee.
Vl-liikkeessä olotilan ja toiminnan sanelee yhteisön määritelmä uskovaisuuden tunnusmerkeistä. Jos olet uskovainen, se näkyy tietyllä tavalla elämässäsi. Jos tunnusmerkkeihin tulee säröjä, matkavaatteeseen tahroja, ne on korjattavissa tahrateologian avulla. Sinulla on lupa uskoa syntisi, vikasi ja virheesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen jälkeen olosi on noin puolesta vuorokaudesta kokonaiseen hyvä ja onnellinen ja sitten riippuvaisuussuhteesi mantraan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit on anteeksi nostaa päätään.
Itselleni on ollut niin vapauttavaa päästä irti tuosta tahrateologiasta. On ollut ihmeellistä käsittää, että synnit ovat kaikenaikaa anteeksi Jumalan lahjoittaman uskon kautta Kristukseen.
Toisaalta. Ihminenhän voi keksiä ihan mitä tahansa mantroja ja temppuja syyllisyyden häivyttämiseksi. En saisi syödä pullaa kun vyötärönseutu on muutenkin jo liian paksu, mutta vapaudun syyllisyydestä, kun käyn kymmenen kilsan lenkillä.
Sanoin ruman sanan, mutta vapautan itseni syyllisyydestä pesemällä suuni saippualla.
En välittänyt ystävästäni, läheisestäni hänen elinaikanaan, mutta voin vapauttaa syyllisyyteni, rauhoittaa omatuntoni pitämällä hänen hautajaisissaan oikein kauniin puheen ja hankkimalla oikein kauniin seppeleen hänen arkulleen.
Yhteisöt voivat myös keksiä ihan mitä tahansa juttuja jäsentensä syyllisyyden lisäämiseksi ja niistä vapauttamiseksi. Olet syyllinen ja syntinen kun ajattelet ja toimit tietyllä tavalla, mutta pääset irti syyllisyydestäsi, syntisyydestäsi tietyllä tavalla. Tämä on vain vallasta johtuvaa mielenhallintaa. Kun porukan mielet saadaan hyppysiin, niitä voidaan helposti ohjata syyllisyyden ja niistä vapautumisen avulla.
Juhalta:
”Vuokko, minä uskon mitä Jeesus on opettanut. Itselleni on täyttä evankeliumia kuulla että synnit on anteeksi annettu. Minulle se on tärkeää, koska uskoni on heikko.”
En vähättele tätä asiaa. Puhumme mielestäni nyt hieman eri asioista. Tahrateologiassa on kyse eri asiasta kuin heikon uskon vahvistamisesta. Siinä on kyse taivaskelpoisuuden säilyttämisestä.
Kymmenen käskyä sisältää minustakin kaikki.
Jos luemme Katekismuksen selitystä käskyistä tai uskontunnustuksesta, huomaamme, että 1. kösky pitää sisällään valtavasti sellaista asiaa, joka liittyy perhe-elämään ja vaikkapa tuohon Juhan mainitsemaan aborttiin.
Totta kai usko Kristukseen vapauttaa synnistä. ”Ei tarvitse kuin uskoa omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin se riittää”, on juuri sama asia toisin sanoin sanottuna.
”Syntien anteeksi uskominen” ei tarkoita vain mekaanista rippitilannetta vaan Kristuksen sovitustyön omistamista omalle kohdalle. Tällaisen uskon Jumala on Sanassaan luvannut ”lukea vanhurskaudeksi”.
Rippi ja evankeliumin yleinen saarna eivät vanhoillislestadiolaisuuden vanhan opetuksen mukaan ole autuuden lisäehtoja vaan ”armoetu”: Ne auttavat, rohkaisevat ja vahvistavat uskoa. Samalla on kuitenkin muistettava, että jollei näitä armoetuja käytä, usko alkaa helposti kuivua ja kuolla.
Ainakin minä olen usein kuullut seuroissa julistettavan, että pelastukseen ei tarvita muuta kuin usko Kristukseen. Myös rauhanyhdistys.fi:ssä todetaan sivulla ”Näin me uskomme”: ”Ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.” Tuo lausehan kirjoitettiin SRK:n entisen puheenjohtajan Erkki Reinikaisen hautakiveenkin.
Puheen ”juhlavaatteiden pesemisestä” voi ehkä nähdä luterilaisen vanhurskauttamisopin näkökulmasta ongelmallisena. Kristuksen vanhurskaus on tietysti täydellinen ja tahraton. Niin kauan kun sitä uskolla omistamme, olemme joka hetki Jumalan edessä vanhurskaita, tahroistamme ja lankeemuksistamme huolimatta.
Ajattelen, että ”juhlavaatteiden peseminen” viittaa kuitenkin enemmän kristityn sisäiseen kokemukseen kuin oppiin. Kun lankeamme syntiin, emme koe itseämme puhtaiksi vaikka objektiivisesti ottaen sellaisia Kristuksessa olemmekin.
Samalla tavoin kristitty usein kokee ripittäytymisen puhdistavana vaikka vanhurskauttamisopin näkökulmasta hän onkin yhtä puhdas ennen ja jälkeen ripin, ellei ole kysymys kuolemansynnistä.
Minäkin varoittaisin omien kokemusten liian yksioikoisesta yleistämisestä. On kuitenkin kyse 100 000 ihmisen porukasta. Ainakin minä opin jo ala-asteikäisenä, että me pääsemme taivaaseen uskolla emmekä ripillä, ja minun lapsuuteni oli mielestäni varsin tavallinen vl-lapsuus.
Vanhoillislestadiolaisuuden vanhan opetuksen mukaan evankeliumi ei ole sanamuodosta kiinni. Evankeliumia ei ole myöskään vain synninpäästö ”Jeesuksen nimessä ja veressä” vaan ”koko saarna on evankeliumia”, sanoivat vanhat saarnaajatkin.
”Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi rauhaan, vapauteen ja iloon saakka”, on kuitenkin hyvä kiteytys siitä, mihin me elämässä ja kuolemassa viime kädessä turvaamme. Siksi sitä on minusta hyvä ja oikein käyttää.
Joonalta:
”Totta kai usko Kristukseen vapauttaa synnistä. ”Ei tarvitse kuin uskoa omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin se riittää”, on juuri sama asia toisin sanoin sanottuna.”
Just joo. Ei ole ollenkaan samasta asiasta kyse. Uskoohan ”kirkkouskovaisetkin” Kristukseen, mutta sehän ei riitä, kun ei ole vastaanottanut synninpäästöä Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi vl-uskovaiselta ihmiseltä.
Uskon kautta -kirjasta:
”Parannuksen ovi avataan Jumalan valtakunnasta sisältäpäin sovintosaarnassa Pyhän Hengen avaimilla. Tämä tapahtuu silloin, kun katuvalle syntiselle saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.”
Eli synneistä ei vapaudu uskon kautta Kristukseen, vaan synninpäästösaarnan kautta. Siis ei uskomalla, vaan saarnaamalla.
Ottakaa Heikki ja Joona kantaa noihin Siionin kevään ja Uskon kautta -julkaisuihin, joissa tahrateologiaa viljellään ihan selvästi.
Joona, kommenteistasi tulee jo minulle nykyään tutuksi tullut tunne vl-liikkeen monenlaisesta opetuksesta. Ja siitä, että liikkeen opetus muuttuu kaiken aikaa. Mun aikaan ei tullut kuuloonkaan muunlaiset synninpäästösanat kuin tuo JNJVKSA. Ihan viime vuosina olen kuullut, että jotku puhujat ovat sanoneet, ettei se ole sanamuodoista kiinni. Mutta yhä siltikin monelle on, kuten saan jatkuvasti kuulla asian olevan niin. Vl-ihmisen lausumana juuri nuo sanat vain vapauttavat ihmisen synneistä.
Sitten olen kuullut monen vl-uskovaisen arvostelevan joitakin vl-pappeja, kun HE EIVÄT JULISTA EVANKELIUMIA KIRKOSSA SAARNATESSAAN, kun eivät julista syntejä anteeksi JNJVKSA. En todellakaan keksi omasta päästäni näitä juttuja, tämänkertaisen kirjoituksenikin perustin vanhan saarnamiehen sanoihin ja Siionin kevään kirjoituksiin.
Sitten vielä sellainenkin näkövinkkeli keskusteluun, että ihan vastikään on eräällä paikkakunnalla mitätöity synninpäästön voima tekstiviestin välityksellä. Eli jos katuva pyytää syntejään anteeksi tekstiviestillä ja hänelle annetaan ne anteeksi tekstiviestillä, synninpäästö ei ole pätevä, vaikka se siis tapahtuisikin JNJVKSA. Näin nuorille suunnatussa puheenvuorossa.
Minusta Uskon kautta-kirjan ja Siionin kevään ilmaisuja ei ole mikään pakko ymmärtää ”tahrateologisesti”.
Olennaista lienee se, ymmärtääkö ”syntien anteeksi uskomisen” mekaanisesti vain rippitilanteeseen liittyväksi, kuten Sinä näytät ymmärtävän, vaiko laajemmin Kristuksen sovitustyön omalle kohdalle omistamiseksi, kuten minä olen tottunut ymmärtämään.
Mikäli syntien anteeksi uskomisen ymmärtää jälkimmäisellä tavalla, lainaamissasi teksteissä ei ole mitään ongelmaa: uskomme armon omalle kohdallemme, ja kun tuntuu vaikealta uskoa, saamme rohkaista uskoamme ripillä ja evankeliumin yleisellä saarnalla.
”Just joo. Ei ole ollenkaan samasta asiasta kyse. Uskoohan ’kirkkouskovaisetkin’ Kristukseen, mutta sehän ei riitä, kun ei ole vastaanottanut synninpäästöä Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi vl-uskovaiselta ihmiseltä.”
Nyt sekoitat asioita. Ei vl-opetuksen mukaan ”kirkkouskovaisten” ongelma ole siinä, että heillä olisi oikea usko mutta oikea synninpäästö puuttuu.
Sen sijaan vl-opetuksen mukaan usko sanan varsinaisessa merkityksessä syntyy vain Pyhän Hengen voimalla julistetusta evankeliumista. Kukaan ei jaksa uskoa sanan todellisessa merkityksessä, jollei ihminen, jonka sydämessä Kristus Henkensä kautta asuu, julista hänelle evankeliumia Kristuksesta.
Vl-opetuksen mukaan evankeliumi ei siis ole autuuden ehto uskon lisäksi. Sen sijaan se on välttämätön armonväline oikean, elävän, todellisen uskon syntymiseksi.
Näin ollen vl-liikkeellle ei ole mikään ongelma sanoa, että kaikki, jotka uskovat Kristukseen pelastuvat. Vl-opetuksen mukaan todellisia Kristukseen uskovia ovat kuitenkin ne, joiden usko on syntynyt Pyhän Hengen voimalla julistetusta evankeliumista.
Joonalta:
”Vl-opetuksen mukaan todellisia Kristukseen uskovia ovat kuitenkin ne, joiden usko on syntynyt Pyhän Hengen voimalla julistetusta evankeliumista.”
Eli voima on sittenkin julistuksessa/julistajassa, ei uskossa, jonka Jumala lahjoittaa? Onko tämä myös sinun mielipiteesi asiassa, vai vaan vl-liikkeen?
Eli summa summaarum: synneistä voi vapautua vain Oikean Uskovaisen julistaman synninpäästön kautta. Ei siis uskon kautta Kristukseen. Tätähän juuri ajoin takaa.