Vanhoillislestadiolaisuuden varmaan tärkein opinkohta on ripittäytyminen, jota olen vastikään kuullut nimitettävän termillä Tahrateologia. Sen mukaan uskovainen pysyy uskovaisena ja taivaskelpoisena puhdistautumalla synneistä, matkan vioista ja virheistä, kiusauksista, epäilyksistä ja tottelemattomuuksista pyytämällä ja uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lyhyesti: ripittäytymällä. Eräs edesmennyt puhuja kirkasti asiaa seuraavilla sanoilla aikoinaan:
”Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä.”
Saman asian, hieman eri sanoin voimme lukea uusimmasta Siionin keväästä:
Siionin kevät SYYSKUU 9/2013 sivut 3, 8 ja 25
—-”Onko sinulle käynyt niin, että et ole aina jaksanut olla kuuuliainen vanhemmillesi ja totella heitä? On onnellista, kun isä ja äiti saarnaavat tottelemattomuudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun haluamme turvautua ja uskoa Jumalan johdatukseen, säilymme uskomassa ja pääsemme taivaaseen.” —-T.M.
—-”Tärkein ja paras lahja on Jeesus. Hänen nimessään ja veressään saamme uskoa synnit anteeksi.
Kun uskomme, pääsemme kerran taivaaseen.”
—-”-Minä en käsitä, miten jotkut pelaa sotapelejä, minä sanoin.
-Kuka sellaisia pelaa? isä kysyi.
-Petteri. Ja monet muutkin, minä kerroin ja katselin maton hapsuja.
-Niihin jää helposti koukkuun, isä pohti.
-Vähän kuin tupakanpolttoon.
-Minä en enää aio pelata sitä peliä, se oli ihan tyhmä.
Me istuttiin siinä, ja isä siunasi kaikki synnit anteeksi. Tuli parempi olo. Onneksi Petterin kanssa saattoi tehdä muutakin, minä mietin.”—-
Tätä tahrateologiaa kutsutaan liikkeen sisällä evankeliumiksi. Kun syntejä saarnataan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, saarnataan evankeliumia. Jos puhujalta/papilta puuttuvat saarnassaan nämä sanat, hänen puheestaan ei kuule evankeliumia, vaikka kuinka hän saarnaisi Kristuksesta syntisen ainoana syynä pelastukseen.
Kun jotain yksittäistä syntiä, yleistä syntisyyttä, epäilyksiä, kiusauksia, väsymystä tai uskon huonoutta pyydetään joltakin anteeksi, eli ripittäydytään, anteeksipyytäjä/ripittäytyjä pyytää kohdallensa evankeliumia.
Jos vl-uskovainen lakkaa pyytämästä syntejään, vikojaan, virheitään yms. anteeksi, hänen kohtansa katsotaan pahimmilllaan epäuskoksi; hän ei halua enää uskoa omalle kohdalleen evankeliumia.
Liikkeen opetuksen mukaan evankeliumia ei voi saarnata eikä kuulla puhtaana ja oikeana missään muualla kuin vl-liikkeessä. Jotkut ovat kuulema omineet evankeliumin itselleen kun saarnaavat samoilla sanoilla syntejä anteeksi, mutta heiltä puuttuu saarnastaan Pyhän Hengen/Jumalan voima ja näin ollen heidän synninpäästöjulistuksensa on mitätön.
Usko Kristukseen ei siis ole keskeisin vl-liikkeen opetus, usko Kristukseen ei liikkeen mukaan vapauta ihmistä hänen synneistään, vaan hommaan tarvitaan äänellinen synninpäästö vl-ihmiseltä: Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Vaikka Raamattu ei tällaista esimerkkiä anna, liike mainostaa opetuksensa ja käsitystensä perustuvan Jumalan sanaan, Raamattuun. Yhtään ainutta esimerkkiä ei Raamattu anna vl-tapaisesta synninpäästötilanteesta, jossa veli/sisar pyytää veljeltä/sisarelta: saanko uskoa kaikki syntini/epäilykseni/napinamieleni/tms. anteeksi? ja veli/sisar antaa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
Hommaa voisi verrata riippuvuuteen. Kun olet juonut kahvia, sulla on vähän aikaa hyvä olo ja kohta elimistö alkaa huutamaan taas tarpeellista kahviannostaan. Jos et ota, päätä särkee, olo on levoton ja jotain tosi oleellista tuntuu puuttuvan elämästä. Kahviriippuvuudessa elimistössä oleva kofeiinimäärä sanelee olotilan ja toiminnan. Kahvia kitaan ja olo paranee.
Vl-liikkeessä olotilan ja toiminnan sanelee yhteisön määritelmä uskovaisuuden tunnusmerkeistä. Jos olet uskovainen, se näkyy tietyllä tavalla elämässäsi. Jos tunnusmerkkeihin tulee säröjä, matkavaatteeseen tahroja, ne on korjattavissa tahrateologian avulla. Sinulla on lupa uskoa syntisi, vikasi ja virheesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen jälkeen olosi on noin puolesta vuorokaudesta kokonaiseen hyvä ja onnellinen ja sitten riippuvaisuussuhteesi mantraan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit on anteeksi nostaa päätään.
Itselleni on ollut niin vapauttavaa päästä irti tuosta tahrateologiasta. On ollut ihmeellistä käsittää, että synnit ovat kaikenaikaa anteeksi Jumalan lahjoittaman uskon kautta Kristukseen.
Toisaalta. Ihminenhän voi keksiä ihan mitä tahansa mantroja ja temppuja syyllisyyden häivyttämiseksi. En saisi syödä pullaa kun vyötärönseutu on muutenkin jo liian paksu, mutta vapaudun syyllisyydestä, kun käyn kymmenen kilsan lenkillä.
Sanoin ruman sanan, mutta vapautan itseni syyllisyydestä pesemällä suuni saippualla.
En välittänyt ystävästäni, läheisestäni hänen elinaikanaan, mutta voin vapauttaa syyllisyyteni, rauhoittaa omatuntoni pitämällä hänen hautajaisissaan oikein kauniin puheen ja hankkimalla oikein kauniin seppeleen hänen arkulleen.
Yhteisöt voivat myös keksiä ihan mitä tahansa juttuja jäsentensä syyllisyyden lisäämiseksi ja niistä vapauttamiseksi. Olet syyllinen ja syntinen kun ajattelet ja toimit tietyllä tavalla, mutta pääset irti syyllisyydestäsi, syntisyydestäsi tietyllä tavalla. Tämä on vain vallasta johtuvaa mielenhallintaa. Kun porukan mielet saadaan hyppysiin, niitä voidaan helposti ohjata syyllisyyden ja niistä vapautumisen avulla.
Jaha, orwellilainen uuskieli saa lisää kannatusta.
Pikku juttu, että ihmiset, jotka haluavat heittää väärinajattelijat ulos kirkosta, kutsuvat itseään ”avarakatseisiksi”.
Nyt siis henkilö, joka avoimisesti vastustaa hoitajien omantunnonvapautta ja oikeuksia, kutsuu itseään naisten oikeuksien puolustajaksi.
Muistikohan haastateltu mainita, että toivottaessaan uskonnollisille ihmisille väkivaltaista kuolemaa, hän nimenomaan kannattaa rakkautta ja suvaitsevaisuutta?
Kannattaa lukea järjen ääntä näihin ”uudistushankkeisiin”. Hyvä kirjoitus:
”http://www.seurakuntalainen.fi/kolumnit/5161/matkalla_sivistykseen”
Jotenkin tuntuu siltä, että aika (ainakin neljä vuosikymmentä) on ajanut tämän Klemolan ja hänen produktionsa ohi. Joskus 1970-luvulla tällainen oli ”uutta”. Ja ”johtaville ajattelijoille” riitti ansioksi se, että ”se ärsyttää porvaria”. Silloin oli kovin helppo tehdä itsestään intellektuelli. Mutta nyt tällainen on niin passe.
Todella radikaali ja kiinnostava olisi näytelmä, mikä perustuu dialogin säkenöivään kiinnostavuuteen ja hyvään näyttelemiseen. Mutta nehän vaatisivatkin sekä käsikirjoittajalta että näyttelijöiltä ammattitaitoa.
Mulla on yks näytelmäidea, mihin toivoisin tukea Kotimaa-putiikilta ja vallankin K24-saitilta.
Siinä kuvitellun maan pääkaupungin seurakunnan tiedotuslehden päätoimittaja homoilee näyttämöllä kyseisen spekulatiivisen maan arkkipiispan kanssa. Päätoimittaja myös ylistää arkkipiispan sanoja ja viisautta. Pääkaupungin piispa sopertelee lavan nurkassa noille kahdelle rakkauslyriikkaa.
Näytelmä siis tapahtuu kuvitellun maan tapahtuu tulevaisuudessa, missä kaikki on toisin. Ja mahdollista.
Saanko rahoituista?
Tämähän tutkii raikkaasti ihmisyyttä ja ajaa tasa-arvoa, jka ihmisoikeuksia ja suvaitsevaisuutta ja rakkautta, ja ennen kaikkea on loistavaa korkeakulttuuria.
– Pitääkö mun opiskella kätilöksi, että voin itse abortoida omat tyttäreni?, Klemola kysyy viitaten vallitsevaan aborttikeskusteluun.
Vastaus on, sinun ei tarvitse opiskella kätilöksi, sillä vaikka joillakin olisikin vakaumukseen perustuva oikeus olla suorittamatta abortteja, niin jäljelle jäisi aivan riittävästi heitä, jotka edelleen suorittavat raskauden keskeytyksiä.
Klemola voisi vaihtoehtoisesti opettaa tyttärilleen seksuaalietiikkaa, tai jos se on mahdotonta, niin edes ehkäisyä.
Siistimpää kuin abortointi.
Kyllä Suomessa on myös naisilla laajat oikeudet sananvapaudenkin saralla, kun esim. Klemola saa suoltaa suustaan kuvatunlaista miehiin kohdistettua tekstiä.
En ole perehtynyt Klemolan näytelmään, mutta naiset eivät ole enää synnytyskoneita. Kuten pitäisi tietää, jos on seurannut yhtään viimeaikaista keskustelua vanhoillislestadiolaisnaisten elämästä ja väsymisestä.
Abortti ei ole mikään ehkäisykeino, muttei Raamattuakaan pitäisi nähdä miesten ylivallan oikeuttajana naisten kustannuksella.
Ja niitä perhesurmia ihan oikeasti tapahtuu, joten keskittyisitte nyt ihmeessä niiden ehkäisemiseen, eikä kaiken sortin lakihenkisyyteen.
Helena Holmberg,
Tarkentaisitko, miten Suomessa tapahtuneet perhesurmat liittyvät lestadiolaisuuteen tai yleensä uskontoon? En ole havainnut surmista uutisoinnin yhteydessä mainittavan, että surmaajat olisivat erityisen uskonollisia henkilöitä. Kunniasurmia ei kait ole meillä ollutkaan.
Vaikka myönnettäisiin omantunnonoikeus kieltäytyä abortin suorittamisesta, niin kyllä niitä varmasti riittää, jotka abortteja haluaville tekevät.
Ihme, ettei Suomi saa tässä asiassa toimia kuten Euroopan ns sivistysmaat.
Milloin naiset ovat olleet synnytyskoneita?
Helena Holmberg näemmä kauttarantain puolustaa Klemolan sanomaa, vaikkei näytelmää ole nähnytkään.
Eiikös nykynaiset väsy jo yhdestä lapsesta.
K24: ”Klemola tyrmistyi muun muassa kansalaisaloitteesta, jolla halutaan terveydenhuoltohenkilökunnalle oikeutta kieltäytyä abortin tekemisestä.”
Onhan se tässä lapsimurhien maailmassa erikoista, että joku vaatii oikeudekseen kieltäytyä tappamasta edes elävää sikiötä – ilmeisesti sillä odotusarvolla, että tuosta sikiöstä voisi kasvaa lapsi, jota joku saisi rakastaa.