Vanhoillislestadiolaisuuden varmaan tärkein opinkohta on ripittäytyminen, jota olen vastikään kuullut nimitettävän termillä Tahrateologia. Sen mukaan uskovainen pysyy uskovaisena ja taivaskelpoisena puhdistautumalla synneistä, matkan vioista ja virheistä, kiusauksista, epäilyksistä ja tottelemattomuuksista pyytämällä ja uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lyhyesti: ripittäytymällä. Eräs edesmennyt puhuja kirkasti asiaa seuraavilla sanoilla aikoinaan:
”Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä.”
Saman asian, hieman eri sanoin voimme lukea uusimmasta Siionin keväästä:
Siionin kevät SYYSKUU 9/2013 sivut 3, 8 ja 25
—-”Onko sinulle käynyt niin, että et ole aina jaksanut olla kuuuliainen vanhemmillesi ja totella heitä? On onnellista, kun isä ja äiti saarnaavat tottelemattomuudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun haluamme turvautua ja uskoa Jumalan johdatukseen, säilymme uskomassa ja pääsemme taivaaseen.” —-T.M.
—-”Tärkein ja paras lahja on Jeesus. Hänen nimessään ja veressään saamme uskoa synnit anteeksi.
Kun uskomme, pääsemme kerran taivaaseen.”
—-”-Minä en käsitä, miten jotkut pelaa sotapelejä, minä sanoin.
-Kuka sellaisia pelaa? isä kysyi.
-Petteri. Ja monet muutkin, minä kerroin ja katselin maton hapsuja.
-Niihin jää helposti koukkuun, isä pohti.
-Vähän kuin tupakanpolttoon.
-Minä en enää aio pelata sitä peliä, se oli ihan tyhmä.
Me istuttiin siinä, ja isä siunasi kaikki synnit anteeksi. Tuli parempi olo. Onneksi Petterin kanssa saattoi tehdä muutakin, minä mietin.”—-
Tätä tahrateologiaa kutsutaan liikkeen sisällä evankeliumiksi. Kun syntejä saarnataan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, saarnataan evankeliumia. Jos puhujalta/papilta puuttuvat saarnassaan nämä sanat, hänen puheestaan ei kuule evankeliumia, vaikka kuinka hän saarnaisi Kristuksesta syntisen ainoana syynä pelastukseen.
Kun jotain yksittäistä syntiä, yleistä syntisyyttä, epäilyksiä, kiusauksia, väsymystä tai uskon huonoutta pyydetään joltakin anteeksi, eli ripittäydytään, anteeksipyytäjä/ripittäytyjä pyytää kohdallensa evankeliumia.
Jos vl-uskovainen lakkaa pyytämästä syntejään, vikojaan, virheitään yms. anteeksi, hänen kohtansa katsotaan pahimmilllaan epäuskoksi; hän ei halua enää uskoa omalle kohdalleen evankeliumia.
Liikkeen opetuksen mukaan evankeliumia ei voi saarnata eikä kuulla puhtaana ja oikeana missään muualla kuin vl-liikkeessä. Jotkut ovat kuulema omineet evankeliumin itselleen kun saarnaavat samoilla sanoilla syntejä anteeksi, mutta heiltä puuttuu saarnastaan Pyhän Hengen/Jumalan voima ja näin ollen heidän synninpäästöjulistuksensa on mitätön.
Usko Kristukseen ei siis ole keskeisin vl-liikkeen opetus, usko Kristukseen ei liikkeen mukaan vapauta ihmistä hänen synneistään, vaan hommaan tarvitaan äänellinen synninpäästö vl-ihmiseltä: Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Vaikka Raamattu ei tällaista esimerkkiä anna, liike mainostaa opetuksensa ja käsitystensä perustuvan Jumalan sanaan, Raamattuun. Yhtään ainutta esimerkkiä ei Raamattu anna vl-tapaisesta synninpäästötilanteesta, jossa veli/sisar pyytää veljeltä/sisarelta: saanko uskoa kaikki syntini/epäilykseni/napinamieleni/tms. anteeksi? ja veli/sisar antaa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
Hommaa voisi verrata riippuvuuteen. Kun olet juonut kahvia, sulla on vähän aikaa hyvä olo ja kohta elimistö alkaa huutamaan taas tarpeellista kahviannostaan. Jos et ota, päätä särkee, olo on levoton ja jotain tosi oleellista tuntuu puuttuvan elämästä. Kahviriippuvuudessa elimistössä oleva kofeiinimäärä sanelee olotilan ja toiminnan. Kahvia kitaan ja olo paranee.
Vl-liikkeessä olotilan ja toiminnan sanelee yhteisön määritelmä uskovaisuuden tunnusmerkeistä. Jos olet uskovainen, se näkyy tietyllä tavalla elämässäsi. Jos tunnusmerkkeihin tulee säröjä, matkavaatteeseen tahroja, ne on korjattavissa tahrateologian avulla. Sinulla on lupa uskoa syntisi, vikasi ja virheesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen jälkeen olosi on noin puolesta vuorokaudesta kokonaiseen hyvä ja onnellinen ja sitten riippuvaisuussuhteesi mantraan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit on anteeksi nostaa päätään.
Itselleni on ollut niin vapauttavaa päästä irti tuosta tahrateologiasta. On ollut ihmeellistä käsittää, että synnit ovat kaikenaikaa anteeksi Jumalan lahjoittaman uskon kautta Kristukseen.
Toisaalta. Ihminenhän voi keksiä ihan mitä tahansa mantroja ja temppuja syyllisyyden häivyttämiseksi. En saisi syödä pullaa kun vyötärönseutu on muutenkin jo liian paksu, mutta vapaudun syyllisyydestä, kun käyn kymmenen kilsan lenkillä.
Sanoin ruman sanan, mutta vapautan itseni syyllisyydestä pesemällä suuni saippualla.
En välittänyt ystävästäni, läheisestäni hänen elinaikanaan, mutta voin vapauttaa syyllisyyteni, rauhoittaa omatuntoni pitämällä hänen hautajaisissaan oikein kauniin puheen ja hankkimalla oikein kauniin seppeleen hänen arkulleen.
Yhteisöt voivat myös keksiä ihan mitä tahansa juttuja jäsentensä syyllisyyden lisäämiseksi ja niistä vapauttamiseksi. Olet syyllinen ja syntinen kun ajattelet ja toimit tietyllä tavalla, mutta pääset irti syyllisyydestäsi, syntisyydestäsi tietyllä tavalla. Tämä on vain vallasta johtuvaa mielenhallintaa. Kun porukan mielet saadaan hyppysiin, niitä voidaan helposti ohjata syyllisyyden ja niistä vapautumisen avulla.
Pentti:
Minunkin mielestäni kaikkia pitäisi kohdella kunnioittavasti ja osa kirjoittajista niin tekeekin.
Kuulisin mielläni, mikä velvoittaa meitä vanhoillislestadiolaisia osallistumaan näihin keskusteluihin. Itse olen käyttänyt näihin aika paljon aikaa. En oikein tiedä, onko siitä juuri mitään hyötyä. Olen luultavasti liian naiivi tänne ja pahoitan mieleni liian helposti. Olen ajatellut niin, että sillä olisi jotakin arvoa, että tuon oman rivivanhoillislestadiolaisen käsityksen esiin siinä toivossa, että on luettavissa edes yksi valtavirran käsityksistä poikkeava käsitys. Seuraamus näyttäää olevan, että minua pidetään epärehellisenä. Se satuttaa enkä tahdo päästä sen yli.
En ole teologi, enkä pysty osallistumaan näihin keskusteluihin teologien lailla. Jos esitän jonkin näkemyksen, sen arvo voisi olla siinä, että on tullut tiedoksi yhden ”rivimeisselin” käsitys asiasta.
Minulle on syntynyt sellainen subjektiivinen (huom. subjektiivinen) käsitys, että teologit täällä asettelevat kauniimmin sanansa kirjoittaessaan toisilleen, ei tosin aina.
Vastauksen minulle osoittamaasi kysymykseen tiedät jo entuudestaan. Ajattelen lapsellisesti, ettei Jumala jättäisi jonkun parannusta sattuman varaan. Sitä paitsi mainitsemassasi tilanteessa saarnaajia olisi varmasti monta, kun seurakuntakin yhtyy mukaan.
Hyvä Joona, tuo logiikka ei yksinkertaisesti toimi. Siinä käy niin, että nostat omat auktoriteettisi Raamatun yläpuolelle.
1)
Luther ei opettanut ”raamatullisuuden” asiaa noin. Hän, jos kuka, lienee ollut raamatullinen.
Luther kirjoittaa Latomukselle:
”Jumalan sanan arvovallalla on isiä tutkittava, jotta voitaisiin nähdä, kuka on asettanut Raamatun kirkkaaseen valoon, kuka taas himmentänyt…”
Näin ME OLEMME, hyvä Joona, nyt tehneet ja Raamatun rinnalla asian todenneet.
1.1)
On täysin tolkutonta tuoda Apt 19:13 argumentiksi ja rinnastaa kastetut, uskossa vaeltavat papit ”juutalaisiin henkienmanaajiin” jotka eivät olleet edes kristittyjä vaan Herran vihollisia.
Onko asia todella niin, hyvä Joona, ettet näe kristityn ja juutalaisen henkienmanaajan välillä mitään eroa?
Kun otamme evankeliumeista parin kohtaa, jossa
Jeesus lähettää uudesti syntymättömät opetuslapset lähetystyöhön
ajamaan pois pahoja henkiä. Katso siis
Mark 6:12 ja Luuk 9
Sitten
Luuk 10:17-
”Ne seitsemänkymmentä kaksi opetuslasta palasivat iloiten ja sanoivat: ”Pahat hengetkin tottelevat metä, kun käskemme sinun nimessäsi..”….
Oliko Pyhän Hengen voima nyt näissä uudesti syntymättömissä ihmisissä, vai oliko se Hänen nimessään ja niissä sanoissa, jotka todistivat Kristuksesta.
Kantsii miettiä ihan rauhassa ja rukouksessa valoa pyytäen………….
Jorma, mielestäni opetuslapset eivät olleet tuossa vaiheessa uudestisyntymättömiä. Tiedän toki, että Laestadiuksen mielestä he syntyivät uudesti vasta pääsiäisenä tai helluntaina.
Minusta sellainen opetus ei ole kuitenkaan raamatullinen. Jeesus itse sanoo kiirastorstai iltana: ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.” (Jh. 15:3)
Uudestisyntymätön ihminen ei ole puhdas, mutta Jeesuksen mukaan opetuslapset olivat. He olivat syntyneet uudesti hänen julistamastaan evankeliumista.
Lisäksi Jeesus itse sanoo vähän lainaamasi kohdan jälkeen opetuslapsille: ”Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.”
(Luuk. 10:20)
Ei uudestisyntymättömän nimi ole elämän kirjassa. Opetuslasten nimet olivat, joten he olivat jo uudestisyntyneet ja julistivat evankeliumia sekä karkottivat pahoja henkiä Pyhän Hengen voimalla.
Toki Laestadius on siinä oikeassa, että opetuslasten vaiheet Kristuksen seurassa on oikein nähdä allegoriana armonjärjestyksestä.
Menee erikoiseksi sikäli, että ainoat kestävät ja hyvin runsaat argumentit löytyvät Lutherilta ja nyt ne eivät VL-yhteisössä yhtäkkiä kelpaa.
Apt 19 tuli jo todettua epäkurantiksi. Sitä yhteisönne aika tylysti kuitenkin käyttää.
Opetuslapset eivät tuossa varhaisessa vaiheesa tienneet mitään
Jeesuksen todellisesta tehtävästä ja kohtalosta.
Heillä ei ollut Pyhää Henkeä, on aivan selvä asia, ei häntä ollut vielä luvattukaan lohduttajaksi.
Mainitsemasi sitaattikin on vasta osa hänen hyvästijättöpuhettaan.
Elämän kirja.
Nimet on kirjassa jo silloin kun Jumala on laskenut päivämme ennen kuin yksikään niistä on alkanut.
Ihminen on valittu jo ennen kuin hän edes on herännyt tuntemaan syntinsä.
Huonoa argumentointia, kerrassaan
Joudumme toteamaan, että hatara opinrakennelma hakee itselleen tukea, mistä luulee saavansa. Aivan yleinen ilmiö, esikoisuudessa on ihan vastaavaa muutamissa ulkonaisissa asioissa.
Martti Luther, Pyhän Paavalin galatalaiskirjeen selitys, sivu 256.
Pyhä Henki. Salatulla tavalla vanhan liiton uskovissa.
—Vanhan liiton aikainen Kornelius oli vanhurskas ja pyhä uskosta tulevaan Kristukseen, niinkuin kaikki vanhan liiton aikaiset isät, profeetat ja jumaliset kuninkaat ovat olleet vanhurskaita, saatuaan uskovaisina tulevaan Kristukseen salatulla tavalla Pyhän Hengen.
Mutta sofistit eivät tee erotusta tulevaan Kristukseen ja jo tulleeseen Kristukseen uskomisen välillä. Kornelius ei siis olisi joutunut tuomituksi, vaikka hän olisikin kuollut ennen kuin Kristus ilmaistiin; sillä hänellä oli niiden isien usko, jotka olivat tulleet autuaiksi yksinomaan uskosta tulevaan Kristukseen, – Apostolien teot, 15. luku (11. jae). Hän pysyi siis pakanana, ympärileikkaamattomana ja vailla lakia olevana, mutta palveli kuitenkin samaa Jumalaa kuin isätkin, uskossa tulevaan Messiaaseen. Mutta koska Messias jo oli tullut, täytyi apostoli Pietarin hänelle ilmoittaa, että häntä ei enää tarvinnut odottaa, vaan että hän oli jo tullut.
On varsin välttämätöntä tietää – sivumennen minä huomautan tästäkin – tämä oppi uskosta vasta ilmaistavaan ja jo ilmaistuun Kristukseen. Kun näet Kristus jo on ilmaistu, emme voi tulla autuaaksi uskolla vasta tulevaan Kristukseen, vaan meidän on pakko uskoa, että hän on jo tullut, täyttänyt kaiken ja poistanut lain. Senpävuoksi Korneliuksellekin piti tehtämän tunnetuksi uusi usko: Kristus on jo tullut, sen sijaan että hän ennen uskoi hänen vasta tulevan. Näin usko antaa tilaa uskolle: <<uskosta uskoon<<, – Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku (17. jae).
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=2582&highlight=salatulla
Lutheria:
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, ettei minun julistamani EVANKELIUMI ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, VAAN SAIN SEN JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYKSEN KAUTTA.
…Mainitessaan taas, että hänen evankeliuminsa ei ole ihmisten mukaista, hän ei sillä tahdo todistaa, että hänen evankeliuminsa alkuperä ei ole inhimillinen, sehän on itsestään selvää; kerskailivathan valeapostolitkin oppiaan jumalalliseksi eikä inhimilliseksi. Mutta hän ehdottomasti kieltää oppineensa evankeliumia MINKÄÄN IHMISEN ANTAMALLA AVULLA JA SAANEENSA SITÄ MINKÄÄN INHIMILLISEN VÄLIKAPPALEEN TOIMESTA – niinkuin me kaikki opimme sen joko ihmisten meitä palvelemalla tahi saamme sen inhimillisen välikappaleen toimesta, MIKÄ KUULEMALLA, MIKÄ LUKEMALLA, KIRJOITTAMALLA, MAALAMALLA ynnä muulla sellaisella – vaan väittää saaneensa sen suorastaan JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYKSEN KAUTTA.
Se, joka haluaa selittää tämän toisin, selittäköön vaan puolestani!
Paavali kieltäessään saaneensa evankeliuminsa ihmiseltä tällä selvästi ilmaisee, että Kristus ei ole ainoastaan ihminen, vaan samalla sekä tosi Jumala että tosi ihminen.
Evankeliuminsa Paavali taas sai ollessaan tiellä, matkustaessaan Damaskoon; siellä Kristus ilmestyi hänelle ja puhui hänen kanssaan. Hän on puhunut myöhemminkin hänen kanssaan Jerusalemin pyhäkössä (Ap. t. 22:17 s.), mutta evankeliumin Paavali sai tiellä ollessaan, niinkuin Luukas Apostolien tekojen 9. luvussa (6. jakeessa) tapahtuman kertoo: ”Mutta nouse”, Kristus sanoo hänelle, ”ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun on tekeminen”. Hän ei käske häntä menemään kaupunkiin oppiakseen evankeliumia Ananiaalta, vaan ANANIIAAN PITI KASTAA HÄNET, PANNA KÄTENSÄ HÄNEN PÄÄLLEEN, USKOA HÄNELLE SANAN PALVELUSTOIMI SEKÄ SUOSITELLA HÄNTÄ SEURAKUNNALLE, mutta tämän EI OLLUT MÄÄRÄ OPETTAA HÄNELLE EVANKELIUMIA; sen hän oli, niinkuin hän tässä kerskaa, jo ennen – tiellä SAANUT YKSINOMAAN JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYKSEN KAUTTA.
Ananias itsekin todistaa sen näillä sanoilla: ”Saul veljeni”, hän sanoi, ”Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi minulle tiellä, jota tulit – jotta saisit näkösi jälleen” jne. (Ap. teot 9:17). Hän siis ei saanut oppiaan Ananiaalta, vaan vasta sitten kun Kristus oli hänet tiellä kutsunut, häntä valaissut ja opettanut, hänet lähetetään Ananiaan luokse, jotta HÄNELLÄ OLISI IHMISILTÄKIN TODISTUS SIITÄ, ETTÄ JUMALA ON KUTSUNUT HÄNET JULISTAMAAN KRISTUKSEN EVANKELIUMIA.
Joona: ”Jos joku pystyy sovittamaan normiluterilaisen tulkinnan ja tuon raamatunkohdan uskottavalla tavalla yhteen, seuraan mielenkiinnolla.”
Jorma: ”Apt 19 tuli jo todettua epäkurantiksi.”
Mahtaako Joona olla vieläkään vakuuttunut? Lainaan vielä omaa perusteluani, joka hiukan poikkee Jorman esityksestä (jos se olisi jäänyt huomaamatta):
Toinen lainaus itseltäni, joka konkretisoi Joonan käyttämiä käsitteitä. Olisiko tuo SRK:n suuhun panemani vastaus mielestäsi oikea, Joona? Jos ei, niin miksi?
Toivottavasti et koe kysymyksiä tungettelevina. Ajatuskokeitahan sinäkin harrastat. Usein ne säästävät aikaa ja vaivaa.
Oikeinnii hyvä, Luther selittää Paavalin kääntymystä pitkälle niinkuin itse Paavalikin.Tämä Paavalin itsekokemus on usein VL-seurojen saarnoissa unohdettu. Mutta tarvittiin siinä seurakuntaan liittämisessä toista kristittyäkin. Kokemus taisi olla sama kuin Erkki-Antti Juhonpietillä väylän varren ”suloisella saarnaajalla”
Lutherilla on myös sellaista, johon ette kai Vuokko ja Jormakaan yhdy – esimerkiksi kun hän kiihottaa saksalaisia juutalaisia tai ruhtinaita talonpoikia vastaan tai kun hän käskee pahasti epämuodostuneen lapsen (vesipää tms.) viedä navetan taakse ja surmata pirunsikiönä…
Kyllä Pyhä Henki vaikutti uskovissa jo ennen Helluntain ihmettä; mm. Elisabet ja Sakarias täyttyivät Pyhällä Hengellä ja Daavid rukoilee, ettei häneltä otettaisi pois Pyhää Henkeä. – Ja kyllä synninpäästö kuuluu evankeliumiin, vaikka evankeliumi on laajempi käsitteenä.
Väliin kyllä tuntuu, että Jorma haluat pitää stereotypiasi, kirjoitti Sinulle mitä tahansa. Johanna Korhonen puhui tänä aamuna ”olkinukeista” radioaamuhartaudessa. – Onkohan mielestäsi sitten muita harhaoppeja kuin VL-kristillisyys? Kristus näki kuitenkin aihetta niistä varoittaa ja kysyi; löytäneekö Hän enää uskoa kun tulee toisen kerran.
On eri asia tuomita, josta meitä Kristus varoittaakin ja toisaalta pidättäytyä ”weljellisestä seurakuntayhteydestä” syvimmässä merkityksessä. Eli on mahdollista heideggeriläisittäin asia ”jättää silleen”, sillä vain Kristuksella on elämän ja kuoleman avaimet! Näin viisaasti neuvoi kauan sitten saarnaajaisänikin. Ja tähän tapaan vastasi SRK:n edellinen puheenjohtaja piispalle: ”Me haluamme mieluummin keskittyä kehumaan sitä, missä me itse olemme elämän ja rauhan löytäneet kuin arvioimaan ja tuomitsemaan muiden kristillisyyttä.” – Se oli hyvin sanottu!
Päivämies 8.4.09 Luento Iisalmessa (Pekka Kinnunen)
”KRISTUKSEN SEURAKUNTA ON SYDÄMEN YHTEYS USKOSSA”
Armo opettaa elämässä
-Tunnustuskirjoihin Lutherin kuoleman jälkeen tullutta opetusta lain kolmannesta käytöstä lestadiolaiset eivät ole hyväksyneet, Kinnunen muistutti.
-Lain kolmas käyttö tarkoittaa sitä, että tarvitaan vielä armon lisäksi laki opettamaan uskon tiellä. Lestadiolaisten saarnoissa kuuluu sanoma terveellisestä armosta, joka opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään, kuten Paavali kirjoittaa kirjeessään Tiitukselle.
Lestadiolaisuudessa on aina opetettu, että Kristuksen seurakunta on sydänten yhteys uskossa, ei ulkonainen järjestys.
-Ulkonaisia organisaatioita tarvitaan, mutta Kristuksen seurakunta on uskontunnustuksemme mukaan uskon kohde, Kinnunen sanoi.
Hän lainasi sanojensa tueksi Lutheria, joka kirjoitti: ”Se, joka siis sanoo, että ulkonainen seurakunta tai yhteys muodostaa kristikunnan, puhuu röyhkeästi omiansa, ja joka tällaisen mielipiteen tueksi vetoaa Raamattuun, hän ottaa Jumalan sanan valheittensa todistukseksi ja tekee Jumalan vääräksi todistajaksi.”
Eli Markku, uskon kautta kuulutaan Kristuksen seurakuntaan. Kun Paavali uskoi, hän liittyi siihen siinä samassa. Sananpalvelijaksi hänet sitten asetettiin Ananiaan toimesta.
Niukkasen kysymykset ovat asiallisia ja syvällisiä.
Kaiken puhutun perusteella on selvää, että lestadiolaisuuden valtasuunnassa Jumalan valtakunnasta tehdään näkyvä, mitä se Jeesuksen mukaan ei ole.
Vuokko voisi seuraavaksi aiheekseen ottaa Herran Pyhän Ehtoollisen.
Voisimme yhdessä tutkia, milloin armoateria muuttui tuollaiseksi, sanoisiinko torsoksi, muistoateriaksi.
Laestadius saarnaa aika selvästi 1854 kuinka se on armoateria, kun hän itse lausuu vapauttavat sanat.
Luehan, Markku, vähän paremmin tekstejäni.
Minulle ei VL ole harhaoppi, vaan yhteisö, jossa on paljon Jumalan työtä ja Jumalan lapsia.
Stereotypioista en tiedä mitä tarkoitat.
Teidän pääargumenttinne Apt 19:17- on kuitenkin osoittautunut
kestämättömäksi.
Markun käsitykset Lutherista on pakko jättää huomiotta, kun ne eivät ihan pidä paikkaansa.
Ne eivät myöskään liity asiaan.