Vanhoillislestadiolaisuuden varmaan tärkein opinkohta on ripittäytyminen, jota olen vastikään kuullut nimitettävän termillä Tahrateologia. Sen mukaan uskovainen pysyy uskovaisena ja taivaskelpoisena puhdistautumalla synneistä, matkan vioista ja virheistä, kiusauksista, epäilyksistä ja tottelemattomuuksista pyytämällä ja uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lyhyesti: ripittäytymällä. Eräs edesmennyt puhuja kirkasti asiaa seuraavilla sanoilla aikoinaan:
”Vahvistakaa kuulkaa, veljet ja sisaret, veren merkkejä tunnon päällä. Peskää pyykkiä vielä, nyt on pyykinpesun aika. Vahvistakaa veren merkkejä sen tähden, että tämä maailma ja aivan erikoisesti synti pyrkii noita veren merkkejä haalistamaan. On tärkeä, että me noita veren merkkejä vahvistamme tuntomme päällä.”
Saman asian, hieman eri sanoin voimme lukea uusimmasta Siionin keväästä:
Siionin kevät SYYSKUU 9/2013 sivut 3, 8 ja 25
—-”Onko sinulle käynyt niin, että et ole aina jaksanut olla kuuuliainen vanhemmillesi ja totella heitä? On onnellista, kun isä ja äiti saarnaavat tottelemattomuudet ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun haluamme turvautua ja uskoa Jumalan johdatukseen, säilymme uskomassa ja pääsemme taivaaseen.” —-T.M.
—-”Tärkein ja paras lahja on Jeesus. Hänen nimessään ja veressään saamme uskoa synnit anteeksi.
Kun uskomme, pääsemme kerran taivaaseen.”
—-”-Minä en käsitä, miten jotkut pelaa sotapelejä, minä sanoin.
-Kuka sellaisia pelaa? isä kysyi.
-Petteri. Ja monet muutkin, minä kerroin ja katselin maton hapsuja.
-Niihin jää helposti koukkuun, isä pohti.
-Vähän kuin tupakanpolttoon.
-Minä en enää aio pelata sitä peliä, se oli ihan tyhmä.
Me istuttiin siinä, ja isä siunasi kaikki synnit anteeksi. Tuli parempi olo. Onneksi Petterin kanssa saattoi tehdä muutakin, minä mietin.”—-
Tätä tahrateologiaa kutsutaan liikkeen sisällä evankeliumiksi. Kun syntejä saarnataan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, saarnataan evankeliumia. Jos puhujalta/papilta puuttuvat saarnassaan nämä sanat, hänen puheestaan ei kuule evankeliumia, vaikka kuinka hän saarnaisi Kristuksesta syntisen ainoana syynä pelastukseen.
Kun jotain yksittäistä syntiä, yleistä syntisyyttä, epäilyksiä, kiusauksia, väsymystä tai uskon huonoutta pyydetään joltakin anteeksi, eli ripittäydytään, anteeksipyytäjä/ripittäytyjä pyytää kohdallensa evankeliumia.
Jos vl-uskovainen lakkaa pyytämästä syntejään, vikojaan, virheitään yms. anteeksi, hänen kohtansa katsotaan pahimmilllaan epäuskoksi; hän ei halua enää uskoa omalle kohdalleen evankeliumia.
Liikkeen opetuksen mukaan evankeliumia ei voi saarnata eikä kuulla puhtaana ja oikeana missään muualla kuin vl-liikkeessä. Jotkut ovat kuulema omineet evankeliumin itselleen kun saarnaavat samoilla sanoilla syntejä anteeksi, mutta heiltä puuttuu saarnastaan Pyhän Hengen/Jumalan voima ja näin ollen heidän synninpäästöjulistuksensa on mitätön.
Usko Kristukseen ei siis ole keskeisin vl-liikkeen opetus, usko Kristukseen ei liikkeen mukaan vapauta ihmistä hänen synneistään, vaan hommaan tarvitaan äänellinen synninpäästö vl-ihmiseltä: Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Vaikka Raamattu ei tällaista esimerkkiä anna, liike mainostaa opetuksensa ja käsitystensä perustuvan Jumalan sanaan, Raamattuun. Yhtään ainutta esimerkkiä ei Raamattu anna vl-tapaisesta synninpäästötilanteesta, jossa veli/sisar pyytää veljeltä/sisarelta: saanko uskoa kaikki syntini/epäilykseni/napinamieleni/tms. anteeksi? ja veli/sisar antaa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
Hommaa voisi verrata riippuvuuteen. Kun olet juonut kahvia, sulla on vähän aikaa hyvä olo ja kohta elimistö alkaa huutamaan taas tarpeellista kahviannostaan. Jos et ota, päätä särkee, olo on levoton ja jotain tosi oleellista tuntuu puuttuvan elämästä. Kahviriippuvuudessa elimistössä oleva kofeiinimäärä sanelee olotilan ja toiminnan. Kahvia kitaan ja olo paranee.
Vl-liikkeessä olotilan ja toiminnan sanelee yhteisön määritelmä uskovaisuuden tunnusmerkeistä. Jos olet uskovainen, se näkyy tietyllä tavalla elämässäsi. Jos tunnusmerkkeihin tulee säröjä, matkavaatteeseen tahroja, ne on korjattavissa tahrateologian avulla. Sinulla on lupa uskoa syntisi, vikasi ja virheesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen jälkeen olosi on noin puolesta vuorokaudesta kokonaiseen hyvä ja onnellinen ja sitten riippuvaisuussuhteesi mantraan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit on anteeksi nostaa päätään.
Itselleni on ollut niin vapauttavaa päästä irti tuosta tahrateologiasta. On ollut ihmeellistä käsittää, että synnit ovat kaikenaikaa anteeksi Jumalan lahjoittaman uskon kautta Kristukseen.
Toisaalta. Ihminenhän voi keksiä ihan mitä tahansa mantroja ja temppuja syyllisyyden häivyttämiseksi. En saisi syödä pullaa kun vyötärönseutu on muutenkin jo liian paksu, mutta vapaudun syyllisyydestä, kun käyn kymmenen kilsan lenkillä.
Sanoin ruman sanan, mutta vapautan itseni syyllisyydestä pesemällä suuni saippualla.
En välittänyt ystävästäni, läheisestäni hänen elinaikanaan, mutta voin vapauttaa syyllisyyteni, rauhoittaa omatuntoni pitämällä hänen hautajaisissaan oikein kauniin puheen ja hankkimalla oikein kauniin seppeleen hänen arkulleen.
Yhteisöt voivat myös keksiä ihan mitä tahansa juttuja jäsentensä syyllisyyden lisäämiseksi ja niistä vapauttamiseksi. Olet syyllinen ja syntinen kun ajattelet ja toimit tietyllä tavalla, mutta pääset irti syyllisyydestäsi, syntisyydestäsi tietyllä tavalla. Tämä on vain vallasta johtuvaa mielenhallintaa. Kun porukan mielet saadaan hyppysiin, niitä voidaan helposti ohjata syyllisyyden ja niistä vapautumisen avulla.
Toisaalla lausuttuja kommentteja tahrateologia-ajatuskuvioon:
”Tahrateologia. Kiitos tästä sanasta. Tuttua on tuo syyllisyydentunne ja lohduttomuus. Minun on ollut pakko luopua jnjvksa:sta kyetäkseni elämään.”
”Vaikka minusta tuli vl vasta lukioaikana, niin kerkesin imaista itseeni täysin tuon tahrateologian. Se myötä meni elämänhalu, ilo ja rohkeus! Tuota ei olisi saanut ottaa tosissaan! Mutta muuta vaihtoehtoa ei vl:ssa ollut tarjolla – ainakaan silloin!”
” Matkavaatteen alituiseen pesuun väsyy. Matkavaatteen tahriintumisen pelkääminen tuntuu samalta kuin pukisi päälleen hohtavan valkeat puuvillahousut metsäretkelle? Pyykinpesuun perustuva armosta uskominen ei johdakaan vapauteen ja iloon.”
”messussa avattiin Jumalan lapseutta, että se on olemista, ei tekemistä. Se on luottamusta huolenpitoon. Siitä vapaus ja ilo.”
” Höpösynninpäästön ainekset:
– viaton ihminen
– tahrainen peili
– syyttävä peilinpitäjä
Laita ainekset vierekkäin, odota höpösynnintunnon kehittymistä, höpösynnintunnustusta, lisää taikasanoja ja vot: höpösynninpäästö on valmis.”
”Tahrateologian lienee kehittänyt joku, joka ei tunne itseään kovin hyvin. On mukava pestä matkanvikoja, jos niitä sattuu harvoin; ennen ehtoolliskirkkoa on kiva sanoa läheisille että saanko vielä uskoa turmelusta ja itsekkyyttä anteeksi. Ja taas mennään.”
”Vaarallisinta, että kyseessä tärkein ja luovuttamattomin opinkohta. Tarkoitus hyvä mutta metodi väärä.”
”Kyseessähän on riippuvuus, addiktio, kuin mikä tahansa muukin addiktio.”
”Vl-höpösynteihin perustettu tahranpoistoaine. Se pitää ihmisten seurapolut nurmettumattomina.”
” Evankeliumi on jokaiselle sen uskovalle autuudeksi. Oikeaa opetusta, joka ihmismielen mukaisen moukaroinnin jälkeen muuntuu vaatimusten pohjattomaksi lähteeksi.”
”Lähtökohtana siionimme julkaisujen ihanteellisessa kasvatusmetodissa on, että vanhemmat ovat oikeassa ja tietävät paremmin. Lapsi on ollut tottelematon ja tuhma. Lapsi tunnustaa sen, pyytää ja saa anteeksi. Vanhemmilla ei ole tässä ajattelutavassa mitään syytä tarkastella omaa toimintaansa eikä keskustella lapsen kanssa. Tai keskustelussa toistetaan kaavaa, joka ei tavoita lapsen todellisuutta.”
”Toisaalta etenkin joissakin piireissä jonkinlaisena uskon mittana pidetään sitä, että nostaako ihminen kättä seuroissa.”
Vuokko, kiitos kirjoituksesta. Luterilaisuuteen kuuluu ripittäytyminen. Viikoittain tunnustamme syntimme ja voimme uskoa ne anteeksi saaduksi. Katekismuksessa on hyvät selitykset 10 käskystä, joiden avulla tutkimme itseämme. Jos omaatuntoa vaivaa esim. lapsensa surmauttaminen (abortti), niin sen voi tunnustaa ripissä. Itselläni on herkkä synnintunto, joten synnin tunnistaminen on minulle helpompaa kuin sellaisella, jonka omatunto sallii mitä tahansa Jumalan tahdon vastaista ilman synnintuntoa. Seuraava lainaus Martti Lutherin Vähä katekismuksesta:
Tästä olisi hyvä saada ihan virallista tietoa, eikö vl-opin mukaan sydän puhdistukaan uskolla?
Minusta päästösanoja ei kannattaisi verrata mantraan, koska niiden käyttö alkoi todelisesta tarpeesta vastata ihmisten sielunhätään.
Sielunhätä?
Tavalliselle suomalaiselle on tuntematon voimakas synnin tunto ja – hätä, joten merkilliseltä voi tuntua tämä synninpäästökin.
Miten on?
Muuttuuko asia toiseksi, jos katuvalle ja ahdistuneelle sanotaankin
”Sinun syntisi annetaan anteeksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”
Haluaisin vanhoillislestadiolaisena oikaista tämän blogitekstin sanomaa, joka näyttäisi väittävän vanhoillislestadiolaisten uskovan pelastuvansa ripittäytymällä. Kyse on rippiopista, josta nimenomaan varoitetaan. Pelastumme yksin armosta Kristuksen sovitustyön ansiosta. Jos jokin asia painaa mieltä, niin siitä voi ripittäytyä oman itsensä vuoksi, koska tunto tuntuu sitten kevyemmältä. Sillä ei kuitenkaan voi korvata Kristuksen lunastustyötä hitusenkaan vertaa.
Hyvä keskustelukumppanini Vuokko, jos olet kokenut asian noin ollessamme joukossamme, se on hyvin surullista. Toivon kuitenkin, ettet yleistä sitä meidän kaikkien muiden kokemukseksi.
Juhalta:
”Luterilaisuuteen kuuluu ripittäytyminen. Viikoittain tunnustamme syntimme ja voimme uskoa ne anteeksi saaduksi.”
Tiedän, että luterilaisuuteen kuuluu ripittäytyminen. Mutta minkälaisesta ripittäytymisestä siinä on mielestäsi kyse? Siitäkö, että seurakunta yhdessä papin kanssa tunnustaa ääneen syntisyytensä ja sitten pappi lausuu vapauttavat sanat siihen perään? Tällaisesta ei ole ollenkaan kyse vl-liikkeen ripittäytymisessä, kuten tuossa aiemmin jo kerroin.
Voitko myös vahvistaa Raamatulla Lutherin käsityksen ripin välttämättömyydestä? Toisaalla Luther kyllä sanoo, että sen, jolla on vahva usko, ei tarvitse ripittäytyä ollenkaan. Tässä on kylläkin kyse salaripittäytymisestä, ei yhteen ääneen syntisyytensä tunnustamisesta.
”Katekismuksessa on hyvät selitykset 10 käskystä, joiden avulla tutkimme itseämme. Jos omaatuntoa vaivaa esim. lapsensa surmauttaminen (abortti), niin sen voi tunnustaa ripissä. Itselläni on herkkä synnintunto, joten synnin tunnistaminen on minulle helpompaa kuin sellaisella, jonka omatunto sallii mitä tahansa Jumalan tahdon vastaista ilman synnintuntoa.”
Ei vl-liikkeessä ripittäydytä pelkkä 10-käskyn mukaisista synneistä. Enempi oikeastaan liikkeen normistoa vastaan kohdistuneista tottelemattomuuksista. Esimerkiksi siitä, että on kuunnellut maailmallista musiikkia tai napinamielestä Jumalaa kohtaan kun syntyy niin paljon lapsia, vaikka niitä ei jaksaisi hoitaa.
Minusta tuo rippihomma on kääntynyt päälaelleen vl-liikkeessä. Kun sen pitäisi olla heikolle uskolle vahvistusta ja mahdollisuus syyllisyydestä vapautumiseen, siitä on tullut autuudelle ehto ja ulkopuolelta tuleva vaatimus ja uskon tunnusmerkki.
Voin sanoa, että olen itse aikoinaan tuskaillut lillukanvarsiviidakossa ja kuormittanut muita ripittäytymisillä, mutta olen suunnattoman kiitollinen siitä, että olen päässyt moisen ikeen alta. On ihanaa, että tällaiseen saa apua matkaystäviltäkin. Nyt käsitän vapauden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin hylännyt ripin armoneuvon kokonaan.
Myös Päivämiehessä valotetaan asiaa:
”Olisi hyvä, että tulisimme seuroihin KUUNTELEMAAN taivaan TIENVIITTOJA. Seuroissa saamme PESTÄ matkan VIKOJA ja VAIVOJA”. Pms 4.9.13
Oletko Heikki sitä mieltä, että usko Kristukseen vapauttaa synnistä? Eikö synninpäästösanoja Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi tarvita synninpäästöön?
Koskaan en ole kuullut seuroissa saarnattavan, että usko Kristukseen vapauttaisi synneistä. Aina sanotaan että ei tarvitse kuin uskoa omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin se riittää.
Vuokko, minä uskon mitä Jeesus on opettanut. Itselleni on täyttä evankeliumia kuulla että synnit on anteeksi annettu. Minulle se on tärkeää, koska uskoni on heikko.
Jeesus sanoo: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (Joh. 20:22-23)
Uskon kautta -kirjasta, sivulta 77 lähtien:
”Evankeliumissa päästetään ihminen lain alta armon alle
Lain herättämälle, syntejään katuvalle ihmiselle saarnataan Jumalan valtakunnasta evankeliumia, joka on Jumalan sanan tärkein osa.
Evankeliumi on ilosanoma Jeesuksesta. Sen ydin on syntien anteeksiantaminen Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jumalan armo opettaa
Uskovainen ihminen on autuas siksi, että hänen syntinsä ovat armosta anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Tätä evankeliumia tarvitsee usein kerjätä omalle sielulle voimaksi ja elämäksi. Evankeliumi, armo, hoitaa uskovaista neuvon, opetuksen ja nuhteenkin sanoin Jumalan perheväen yhteydessä.”