Syy Raamatun pääopin vastustukseen

Tuskin on mitään muuta asiaa, jota vastustetaan, niin voimakkaasti, kuin tätä Raamatun pääasiallista opetusta, että tulemme vanhurskaiksi yksin uskosta. Tässä on jo sellainen suuri vaara, että itse uskosta tulee se epäjumala jota alamme palvoa ja pitää suurena hyveenä, jonka tähden Jumala katsoisi meitä hyväksyvästi. Teemme helposti uskosta jonkinlaisen teon, jota tarjoamme Jumalalle. Jolloin käsitämme koko Raamatun pääasian nurinkurisesti, eikä me silloin olla myöskään osallisia niistä lupauksista, jotka usko antaa.

Emme kelpaa Jumalalle siksi, että käymme kasteella, tai meidät viedään kastettavaksi. Emmekä sillä, että teemme totisen parannuksen. Emme edes jokapäiväisellä Raamatun luvulla, tai jatkuvalla ja kokoaikaisella rukouksella. Emmekä millään hyvillä töillä. On niitä paljon , tai vähän. Vaarallisin näistä väärinkäsityksistä on minusta se, että laitamme luottamuksen omaan uskoomme.

Oma uskomme ei meitä pelasta, jos kuvittelemme, että se on se hyvä asia, joka meissä on ja siksi me olemme Jumalalle kelvollisia. Eikö ole aika outoa ?Usko kun kuitenkin on se, josta kaikki riippuu. Miten voin väittää, ettei se riitä. Tässä ei nyt ole kyse uskon riittävyydestä, vaan siitä että sana usko käsitetään helposti väärin. Jolloin koko Raamatun pääoppi kääntyy ylösalaisin.

Jumalan suurista lupauksista tulee vaatimuksia, jotka meidän muka pitäisi itse toteuttaa ja siitä
mitä Jumala meiltä vaatii tulee Jumalan lupauksia. Evankeliumista tulee siis laki ja laista evankeliumi. Raamatun tekstiä ei mitenkään voi oikein tulkita, jos nämä asiat ensin sotketaan keskenään.

Raamatun pääoppi on siinä, että Jumala vanhurskauttaa syntisen. Ei sitä joka johonkin hyvään ensin kykenee. Vaan sen joka ei kykene yhtään mihinkään, ei edes uskomaan siihen että hänen uskonsa olisi riittävä ansio.

Uskon kohde ja sisältö on Jeesuksen pyhä ja kallis veri, joka on vuotanut sinun ja minun edestä ja Jumala oikein hyvin tietää, että se riittää täydellisesti. Emmekä edes omalla uskollamme voi lisätä siihen mitään. Uskon salaisuus ei ole siinä, että me kykenemme jotakin uskomaan, vaan siinä mitä Jeesus on puolestamme tehnyt Mikäli lisäämme siihen jotain, niin se kertoo vain siitä, ettemme ole ollenkaan käsittäneet vielä mistä uskossa on kyse. Usko ikään kuin katsoo uskon kohteeseen, ei itse uskoon.

Tämä on uskon varsinainen sisältö ja terveeksi tekevä lääke. Tämä oppi vie Jeesuksen seuraan, jossa näemme totuuden itsestämme. Ollessamme hänen seurassaan, joka on itse totuus. Hän näkee meidän avuttomuutemme ja yrityksemme kelvata turhana räpistelynä, joka ei tuota mitään. Jopa uskosta haluamme tehdä Jumalalle kelpaavan teon. Emmekä millään haluaisi käsittää sitä, ettemme voi edes sillä saavuttaa sitä minkä Jeesus on jo meille hankkinut.

Tämä merkitsee sitä, että kaikki se mitä me olemme täytyy siirtyä syrjään ja vain Jumalan lupaus siitä että Jeesuksen sovitustyö riittää, on tultava meille kaikeksi kaikessa. Tämän tähden Raamatun pääoppi on luontaisesti jopa vastenmielinen ja siksi sitä vastaan hyökätään kaikilla rintamilla jatkuvasti.
Se kun ei anna meille mitään kunniaa, eikä arvostusta. Päin vastoin se pitää parhaimmatkin ponnistelumme ja luulotellun hyvyytemme lopulta inhottavana roskana.

Siksi ei Raamatun pääoppia oikein haluta riemuiten ottaa vastaan, vaan enneminkin taistella sitä vastaan. On vaikea uskoa että se voi olla näin yksinkertaista, ettei edes uskolla ole mitään merkitystä, jollei uskomme kohteena ja koko sisältönä ole yksin Jeesus ja hänen rakkautensa.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. ”että tulemme vanhurskaiksi yksin uskosta.”

    Siinä on vaan se, ettei Jeeus eli ko uskonnon perustaja ja pääopettaja ei ole tuosta sama mieltä vaan tekee matteuksen evankeliumisa selväksi,että Jumalale viimeisellä tuomiolla kelpaavat ne jotka ovat t e h n e e t häne tavialisenisänsä tahdon.Ja noita tekoja Jeus luetelee Mateuksenevankeliumin luvusa 25,misäyhteydesä hän ei puhu uskosta mitään, vain teoista.

    Tuo ’yksinuskosta’ perustuu paljolti Paavalin Habakuk sitaatin Hab. 2:4 väärään käännökseen, jonka tulisi olla: Oikeamielinen uskollisuudestaan (בֶּאֱמוּנָת֥וֹ
    be-’ĕ-mū-nā-ṯōw be-emunato) elää”.

    • Selväkielinen uusinta:
      “että tulemme vanhurskaiksi yksin uskosta.”

      Siinä on vaan se, ettei Jeesus eli ko uskonnon perustaja ja pääopettaja ei ole tuosta sama mieltä vaan tekee Matteuksen evankeliumissa selväksi, että Jumalalle viimeisellä tuomiolla kelpaavat vain ne jotka ovat t e h n e e t hänen taivaallisen isänsä tahdon. Ja noita tekoja Jeesus luettelee Matteuksen evankeliumin luvussa 25,missä yhteydessä hän ei puhu uskosta mitään, vain teoista.

      Tuo ‘yksin uskosta’ perustuu paljolti Paavalin Habakuk sitaatin Hab. 2:4 väärään käännökseen, jonka tulisi olla: Oikeamielinen uskollisuudestaan (בֶּאֱמוּנָת֥וֹ be-‘ĕ-mū-nā-ṯōw be-emunato) elää”.

  2. Jeesus ei perustanut uskontoa, vaan hän tuli taivaasta ilmoittamaan sen Taivaallisen Isän tahdon, joka on jo Raamatun alusta asti luettavissa. Hän on myös se, joka oli Taivaallisen isän kanssa oli luomassa koko maailmankaikkeutta. Hänessä maailma myös pysyy kasassa.

    Viime pyhän tekstin keskustelu lähti tilanteesta, jossa Vapahtajamme alkoi puhua niille, jotka uskoivat häneen. Nämä kuulijat vain eivät kyenneet uskomaan sitä, että heidän keskustelukumppaninsa olisi jotain paljon enemmän, kuin hyvä opettaja. Siksi he lopulta hylkäsivät uskon ja olisivat jopa tappaneet hänet kivittämällä siihen paikkaan. Jollei Jeesus olisi poistunut. Ihan samasta syytä oikeaa uskoa vastustetaan yhä. Jollemme usko sitä, että Jeesus on itse Jumala, niin kuin voidaan uskoa niihin lupauksiin, että emme näe kuolemaa ja tulemme tuntemaan totuuden.

    • No vaihda se sana ’uskonto’ vaikka sanaksi ’Jeesus-liike’, jota teologit paljon käytävät Itse Matteuksen evankeliumin luku 25 eikä Habakukin oikea käännös siitä muuksi muutu.

  3. Pekka Veli Pesonen

    ”Jollemme usko sitä, että
    Jeesus on itse Jumala, niin kuin voidaan uskoa niihin lupauksiin, että emme näe kuolemaa ja tulemme tuntemaan totuuden.”

    että emme näe kuolemaa ?????
    Mahtaisko olla pieni vedätys tyhmille, kun jokaisen on hiukan vaikea nähdä oma kuolemansa, usko tai ei. Sehän ei tarkoita sitä, että kuolemaa ei olisi, tai että ei voisi nähdä toisen kuolemaa, jos sattuu olemaan paikalla.

    Totuutta te ette tule tuntemaan koska valheet ovat liian lujassa, ja koska ne lupaavat kivoja asioita, joita ei voi todeksi näyttää.

    • Pekka: ”niin kuin voidaan uskoa niihin lupauksiin, että emme näe kuolemaa ja tulemme tuntemaan totuuden.”

      Kuka semmoiseen uskoo?

  4. Otitpa blogissasi esille olennaisen asian Raamatusta, uskon. Kiitos siitä.

    Kenties tunnetuin uskosta kertova jae on Johanneksen 3:16, joka UT2020 mukaan menee näin: ”Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän.” Luvun lopussa tuohon uskoon tulee kuitenkin hiukan lisävaloa: ”Se, joka uskoo Poikaan, saa elää ikuisesti. Se, joka ei tottele Poikaa, ei saa nähdä elämää, vaan häntä odottaa Jumalan viha.”

    Totteleminen liitetään muutenkin uskoon kautta Raamatun. Kirjoitit Pekka, että ”uskosta tulee se epäjumala jota alamme palvoa”, mikä on tietysti kovasti virheellinen suunta. Mutta eikö ole ihan Raamatun mukaista, että ”uskosta tulee hyve(enä), jonka tähden Jumala katsoisi meitä hyväksyvästi”?

    Uskosta tuli ainakin Nooalle hänen pelastumisensa kannalta ratkaiseva hyve? Näin voisin päätellä siitä lausunnosta, että ”usko sai Nooan suhtautumaan vakavasti ennustukseen tapahtumista, joita ei vielä voinut nähdä. Niinpä hän rakensi arkin pelastaakseen perheensä.”(Hepr11:7)

    Samaisessa luvussa kerrotaan, että ”usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään…” ja ”uskon vuoksi Abel toi Jumalalle arvokkaamman uhrin kuin Kain toi”. Jos usko on uskomista vain jonkun meitä korkeamman olemassaoloon, se tuskin saa aikaan minkäänlaista vaikutusta meihin?

    Jaakob tiivistää uskon tunnettuihin sanoihin ”veljet ja sisaret, mitä hyödyttää sanoa uskovansa, jos teot puuttuvat? Ei kai pelkkä usko pysty pelastamaan ketään? Jos veljesi tai sisaresi ovat vailla vaatteita ja päivittäistä ravintoa, mitä hyödyttää vain sanoa: »Menkää rauhassa, lämmitelkää ja syökää vatsanne täyteen»? Ei mitään, jos et oikeasti täytä heidän ruumiinsa tarpeita. Näin on uskonkin laita: yksinään ja ilman tekoja usko on kuollut.”(Jaak1:14-17)

    Vuosikalenterissamme lähestytään sitä tarkkaa päivää, jolloin Jumalan Karitsa uhrattiin. Vain tuon uhrin perusteella meillä on mahdollisuus ikuiseen elämään, ei oman ansioluettelomme perusteella. Blogissa oli oikein hyvä varoitus juuri tähän liittyen: ”Teemme helposti uskosta jonkinlaisen teon”. Marssijärjestys näyttäisi Raamatussa menevän niin, että ”ilman tekoja usko on kuollut”.

    • Ei Rauli. Ei usko ole se hyvä, joka meidät pelastaa, vaan se uskon kohde. Siinä on valtava ero. Pimeys ja valo ei voi olla kauempana toisistaan, kuin nämä. Uskomme on riittämätön käsittämään Jumalan suuruuta ja valtavia lupauksia. Eikä siksi kykene ottamaan niitä vastaan. Olemme täysin sen uskon varassa joka Jeesuksella on. Meidän tekemiset ja usko ei meitä pelasta. Ne ei riitä. Sillä ne ei ole täydellisiä ja vain täydellinen on kelvollinen. Herralle ei saanut uhrata mitään viallista, eikä sairasta. Jumalalle kelpaavaa uhri eläin tuli olla täydellinen. Niin kuin Vapahtajamme Jeesus Kristus on täydellinen uhri meidän puolestamme.

    • ”Ei usko ole se hyvä, joka meidät pelastaa, vaan se uskon kohde.” Voi sen muotoilla noinkin.

      Kannattaa huomioida kuitenkin myös, että Raamatussa on myös tällaisia opastuksia, kuin ”usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”(Apt16:31)

      Ei varmaankaan tarkoittanut pelkästään Jeesuksen olemassaoloon uskomista? Mitähän usko sai tuossa tilanteessa aikaan? Samaa menoa kuin ennenkin?

      Uskon perustana olevasta Jeesuksen täydellisestä uhrista kerrotaan hyvin kiinnostavasti Raamatussa, esimerkiksi seuraavaa: ”Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle. Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle-”(Hepr10:12,13) Muutamaa jaetta tarkennetaan tuota ”ainutkertaista uhria”: ”kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.”(10)

      Mitä sinun mielestäsi uskon Jeesukseen Kristukseen pitäisi saada meissä aikaan? Vai tarvitseeko saada yhtään mitään, kun kaikki perustuu armoon?

    • ”Kannattaa huomioida kuitenkin myös, että Raamatussa on myös tällaisia opastuksia, kuin “usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.””

      Mitä luulet Rauli, kumpi on oikeampi käännös: ’usko Herraan Jeesukseen…’ vai ’usko Herraa Jeesusta…’
      ja mikä ajatuksellinen ero noilla käännöksillä on? No eka tekee Jeesuksesta toteemin ja jälkimmäinen opettajan. Uskoa opetta j a a on opettajan opetuksiin luottamista, uskoa opetta j a a n on henkilöpalvontaa.

    • Kiitos Seppo hyvästä pohdiskelun aktivoimisesta.

      Käännöstä ”Uskokaa Jeesukseen” voidaan hyvin perustella, ja todellisuudessa se viittaa Jeesuksen opetukseen, vaikka tuo ”toteemiefekti” voi mieleen nousta. En luota näissä asioissa omaan ”luulemiseeni”, vaikka siihen kysymykselläsi viittasit. Käännöstä ”Jeesukseen” puoltaa alkukielinen teksti yhtä hyvin kuin käännösvertailu englantilaisiin käännöksiin.

      Apt 16:31 käytetään verbiä ”pisteuō”, joka esiintyy Raamatussa yli 200 kertaa, joten verrokkeja löytyy. Strongin sanakirja selittää uskomista näin ”to have faith (in, upon, or with respect to, a person or thing). Ja Jeesuksella on kyllä riittävästi respektiä.

      Tässä kohdassa siihen liitetään prepositio (”epi”). Ilman mitään prepositiota ”pisteuō” esiintyy esimerkiksi jakeessa Mat21:32, jolloin käännös menee ”mutta te ette uskoneet häntä” ja ”ettekä uskoneet häntä.”

      Englantilaisissa käännöksissä prepositio vaikuttaa selkeämmin tekstiin: ilman prepositiota aina(?)”believe him” mutta preposition kanssa ”believe in him”( joskus myös ”believe on him”!!Joh2:11) Käytäntö näyttää olevan sama kaikissa käännöksissä, yli kymmenestä asian tarkistin.

      Joskus olisi mukava kuulla jotakin kirkollista kielieksperttiä näissä käännösasioissa. Yksi minulla olisi heprealaiselta puolelta meilin päässä, mutta nyt olisi uupelo kreikkalaisen puolen osaamisesta. Vaikka tämä sinun kysymyksesi Seppo oli taas hyvin mielenkiintoinen, käännökset eivät onneksi Jeesuksen aseman suhteen aiheuta päänvaivaa.

  5. Totisesti juuri näin Pekka, olet löytänyt Aarteen! Jumala nimittäin lahjoittaa ihmiselle kaiken Kristuksessa, Hänessä olemme Vanhurskaat.

    Paavali todistaa läpi kaikkien kirjeidensä juuri Jumalan Pojan uskosta, jonka kautta meidät vanhurskautetaan Armosta. Tämä on ylen ihmeellinen asia käsittää ja Kiitos onkin meidän sovitettujen yhteinen virsi, yhdessä IIon ja Rauhan kanssa.
    Kirjoitin Ilon ja Rauhan isoilla kirjaimilla, koska kyse ei ole samasta ilosta, jota maailma kokee, kun saa vatsansa täyteen ja pehmeän sängyn väsyneelle kropalleen, vaan tämä Ilo ja Rauha on yli ymmärryksen käyvää.

    Jumalan tahto on, että uskomme Hänet, jonka on Lähettänyt alas taivaasta pelastamaan meidät. tämä Jumalan tahto on julistettu pian kaikkeen maailmaan… kuka tämän uskoo, on saanut lahjaksi, Armoa Armon päälle. Jumala Lähetti Kristuksen valitun kansansa keskelle, mutta he eivät kaikki ottaneet häntä vastaan,
    mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

    Jumala synnyttää uskon Evankliumin saarnan kautta, niin, että ihminen saa ottaa Jeesuksen vastaan. Kuka voi kuulla? Jolla on korva, se kuulee.

    Raamatuun on kirjoitettu:

    ”Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä; niin ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan häntä kiinni. Mutta Jeesus sanoi: ”Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt. Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä; ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla.”

    Niin juutalaiset sanoivat keskenään: ”Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä? Eihän vain aikone mennä niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia? Mitä tämä sana on, jonka hän sanoi: ’Te etsitte minua, mutta ette löydä’, ja: ’Missä minä olen, sinne te ette voi tulla’?” Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.

    Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu. Joh.7:32-39

    Tästä Hengestä me olemmee saaneet juoda, sillä Jumala on itse vuodattanut Henkensä maailmaan, Lähde on kaikille avoin ja Hän Itse on se Lähde. Tule, älä viivyttele!

    Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Ilm.22:17

  6. Tämä on se ylistyslaulu, jota kukaan muu ei voi oppi, kuin ainoastaan ne, jotka on puettu Kristuksen vanhurskauteen. Mitä enemmän tätä asiaa pohtii, niin sitä suurempi ilo alkaa sisimmästä pulputa. Tekisi mieli Daavidin tavoin hyppiä riemusta. On valtavan ihmeellistä omistaa todellinen Jumalan pyhyys ja vanhurskaus, vaikka itsessään näkee pelkkää todellista kurjuutta.

  7. Sepolle on kovin rakas tuo Matt 25. Siinä kun kerrotaan niistä, jotka pelastuvat ja he ovat aivan pölmistyneitä siitä, että ovat tehneet nimenomaan Jeesukselle jotain hyvää. Tästähän kertoo juuri tämä Raamatun pääoppi. Uskovat tietävät vain sen etteivät he itse ole kelvollisia ja elävät vain sen tiedon varassa, mitä Jeesus on heidän puolestaan tehnyt. Eivät he tiedä Matt . 25 kodan mukaan, tehneensä mitään sellaista hyvää, jonka tähden he pääsevät paremmalle puolelle. Niinhän tuossa kohdassa sanotaan ihan selvästi.

    Jumala on valmistanut meille hyvät työt ja sitten kun me vain suoritamme ne Hänen antamillaan voimavaroilla ja taidolla, niin siitä ei paljon jää meidän osuudelle, jolla perusteella olisimme etuoikeutettuja loppupelissä. Kyllä Matt 25 puhuu aivan selkeästi siitä, että meillä ei ole omia ansioita, joita voisimme siellä sitten esitellä. Olemme vain hämmästyneitä siitä, että näinkös tässä nyt kävi.

    • Eköhän asia ole ollut tärkeämpi Jeesukselle kuin minulle…Ja joka tapauksessa Pekka se lammasten joukkoon pääseminen riippuu Jeesuksen mukaan niistä vähimmille veljille tehdyistä juurikin t e o i s t a olet sitten ollut niistä tietoinen tai et.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.