Sytyvyyteen vaikuttaa moni asia

Mitäpä muutakaan tällainen valintamenettely voi muuta edustaa kuin komikkaa. Edustajat joutuvat tekemään valinnan tilanteessa, jossa heiltä pantataan paremmuusjärjestykseen asettamisen kriteerit. Saakohan kk:lle viime vaiheessa esityksen tekevä puhemiesneuvostokaan tietää perimmäiset syyt varsinkin tilanteessa, jossa keskukirkollinen vieraanvaraisuus on liikuttavan varovainen näkemään arkensa ulkopuolella valoa ja mahdollisuuksia. Tällaiset edustajia jopa halventavat valintapelit saadaan eliminoitua vain niin, että säännöksiä muttamalla kaikkien, niin kp:n kuin kaikkien neuvosten, valinta siirretäään jatkossa kirkkohallituksen täysistunnolle. Näin samalla kp:n paikka viraston johdossa asemoituisi terveemmällä tavalla suhteessa kirkon ylimpään päätöselimeen. Kirkolliskokouksen ’työnohjaus’ tulee valmisteluineen olla kirkkohallituksen täysistunnon käsissä eikä sen edustaminen tai sen esitysten puolustaminen kirkolliskokoukselle tule jäädä kansliapäällikön harteille perustuen siihen, että kirkolliskokous on hänet tehtävään valinnut. Eri yhteyksissä on käynyt selväksi, että johtaminen ja kirkon äänen käyttäminen on pahasti levällään. Kirkkohallituksen täysistunnon rooli tulisikin nähdä tosiasiallisena kirkon hallituksena. Niinpä virastojohtajan eli kp:n sijaan haluaisikin useammin kuulla julkisuudessa, mitä kantaa kirkkohallituksen täysistunnon jäsenet päivänpolttavista asioista ajattelevat.

Ulkopuolisena seuraan silmät pyöreinä ja ehkä vähän huulikin tätä nykymenoa. Käsitän asian näin, että on olemassa joku ryhmä, joka on valittu hoitamaan esimerkiksi kp:n ehdokasasettelua. Oletan, että piispan johdolla on toimittu suunnitelman mukaan. Nyt näyttää tämän pienen otoksen mukaan siltä, että luottamus luottamushenkiöihin ei riitä, koska vaatimus asian julkituomiseen valmisteluvaiheessa osoittaa luottamuksen puutetta.

Itse en oikein ymmärrä, miksi kaimasi alleviivaa toistuvasti avioliittojen merkitystä syntyvyyteen, kun jo edellisessä blogikirjoituksessaan huomautin hänelle, että puolet lapsistamme syntyy avioliittojen ulkopuolla. Parisuhteet taas kestävät tai ovat kestämättä riippumatta siitä, onko kesähäissä sanottu vuoronperään tahdon.

Antero on siinä oikeassa, että toisaalta avioliiton asema alkaa sen aidossa ja perinteisessä merkityksessä olla ns. menneen talven lumia. Ja lienee niinkin, että eivät aviliitotkaan enää taida tavoitella ns. kunnes kuolema erottaa -periaatteita, joka klassisen kristinuskon avioliittoteologiassa on ollut jonkinlainen vallitseva ajatustapa.

Ehkä olisikin kysyttävä, millainen avioliitto edistää syntyvyyttä. Syntyyhän lapsia paria tiuhaan vahtamallakin – eri asia, seuraako siitä suuri kansallinen siunaus.

Kaiman puolesta en voi vastata. Aviosuhteessa olen elänyt lähes viisikymmentä vuotta ja kahdenkymmen vuoden aikana olimme yhdessä vertaistukeen perustuvassa avioliittotoiminnassa. Jonka ansiosta olemme viimeiset vuosikymmenet saaneet elää hyvässä ja jopa onnellisessa avioliitossa. Alku oli meilläkin aika hankalaa, mutta kun saatiin opetusta siitä millaisin periaattein kristillisessä avioliitossa eletään, niin saimme aivan uuden avioliiton. Juuri nyt elämme avioliittomme parhaita aikoja. Joten ei avioliitossa ole mitään vikaa. Se ettei kaikki saa avioliittoaan toimimaan ei suinkaan johdu avioliitosta, vaan ihan jostakin muusta.

Sille että kaima ottaa esiin avioliiton syntyvyyteen vaikuttavana tekijänä on oikein hyvä perustelu siinä, että hyvä avioliitto antaa oikein turvallisen kasvuympäristön isommallekin lapsijoukolle. Avioliitto on siihen tarkoitukseen oikein mukava väline. Vaikeudet aviolittojen kanssa johtuvat suurelta osin siitä. ettei avioliiton toimintaperiaatteiden mukaan eletä. Nuo kristillisen avioliiton periaatteet eivät kuitenkaan ole vaikeita oppia. Harmi vain että opetusta on melko vähän. Eikä moni usko että sellaisesta on mitään hyötyä. Ne jotka lähtevät kouluttautumaan valittavat aina sitä, että miksi vasta nyt. Olisimmepa tienneet näistä asioista jo alussa ja jo ennen avioliittoa.

Vuonna 2022 lapsiperheitä oli kaikista perheistä 38%. Lapsiperheistä 55% oli avioliittossa elävien vanhempien perheitä, n. 20% avosuhteessa elävien perheitä ja n. 20% äidin ja lasten perheitä. Loput alle 5% ovat isän ja lasten perheitä.
Edelleenkin siis valtaosa lapsiperheistä on avioparien perheitä. Osuus on tosin laskenut. Onko syntyvyyden lasku yhteydessä avioliittojen määrän laskuun?

Itse luulisin, että eräs syy syntyvyyden vähenemiseen on, että yleisestikin ajatus pitkäaikaisesta sitoumimisesta ja sitoutuneisuudesta on vähenemässä ja vähentynyt. Toki avoliittokin voi olla sitoutunutta. Näin ehkä siinä tapauksessa, että on jotain opittu entisestä avoliitosta tai entisestä avioliitosta. Tämä patee ehkä lähinna ehkä siihen, että elämää on jo jonkinaikaa ehditty fundeeraamaan, siis ei aivan nuoriin (ja ns. hedelmallisessä iässä oleviin, joilla kenties useampikin lapsi onnistuisi. Nuorten tilanteeseen taas vainee vaikuttaa se, että ajatellaan, että hyvin suunnitelktu (lasten tai lapsen) ”hankinta” voi johtaa sen unohtamiseen, että hyvin suunniteltu voi johtaa tiukkoiuhin kriteereihin sen suhteen, onko nyt se ”oikea hetki”, vai odotettaisiinko vielä parempaa.

Tämä ”passelin hetken ja tilanteen” odottaminen voi avosuhteessa tai avoliitossa olla haasteellisempaa kuin ns. perinteisessä avioliitossa. Ainakin aikaisemmin avoliittoja satettiin käsittääkseni muuttaa avioliitoiksi, kun lapsi oli tulossa. Ja ehkä ei ainoaksi jäävä.

Tässä(kin9 milessä avioliittojen väheneminen voi olla taustalla syntyvyyden vähenemiseen.

Lapsi tai lapset taitavat nykyisin olla parisuhteen ”fiitsereitä” eli valinnaispiiretä, siinä missä nmonet muutkin asiat, joilla parisuhdetta rakennellaan.

Kiitos Pekka Särkiö tuosta. Taas kerran saa nähdä sen miten tilannetajuun media vaikuttaa nostamalla tässäkin asiassa esille avioliiton ulkopuolella syntyvät lapset. Moni pari menee vihille vasta lapsen syntymän jälkeen, joten tämäkin voi luoda tuota tilastoharhaa. On selkeä tosiasia se, että avioliitto on yhä se lapsen kannalta turvallisin tapa elää.

Avioliiton merkityksen mitätöinti ei perustu tosiasioihin. Se perustuu siihen ettei avioliittoa arvosteta, koska se ei kykene pitämään aviopareja yhdessä. Tässä tulee ilmi yleinen ajatusharha, jonka mukaan vihkitoimitus yksin varmistaa liiton kestämisen. On sillä tärkeä merkitys sille joka sitä tärkeänä pitää. Paljon suurempi merkitys on sillä miten aviopari suhdettaan hoitaa. Toinen yleinen ajatus on : sen oikean puolison löytämisessä. Yllättävän usein aivan samat ongelmat nousee ajan mittaan pintaan jokaisessa avioliitossa. On sen alku ollut suuri rakastuminen tai vain ensi tapaaminen alttarilla. Näihin jokaisen avioliiton perusvaikeuksiin tulisi olla valmiuksia ennen kuin ne osuvat kohdalle. Hyvin toimivat liitot kestävät vain siksi, että ovat oppineet selviämään vaikeuksistaan yhdessä. . .

Tutustumiseni nelilapsisen perheen arkeen nosti esiin yhden hankaluuden. He tarvitsivat isomman auton. Jos valtio tukisi neljännestä lapsesta perhettä autonhankinnassa. niin sillä olisi varmasti merkitystä asiassa. Henkilöauton takapenkille kun mahtuu vain kolme. Syntyvyyden laskuun on useita syitä. Syntyvyyttä tulee tukea useammalla tavalla. Vain yhden tavan kokeilu ei välttämättä saa toivottua tulosta aikaan. Syntyvyyden lasku on meille ilmastonmuutosta paljon suurempi ongelma, mutta syntyvyyden laskua ei pidetä kovin merkittävänä asiana.

Lähipiirissäni on monia hyvinkin liittoonsa ja toisiinsa sitoutuneita nuoria pareja, jotka eivät halua tai uskalla hankkia lapsia tähän maailmaan. Syinä ovat Suomen työntekijöiden palkkojen sekä työolosuhteiden jatkuvat heikennykset ja epävarmuus, äärioikeiston nousun myötä koventunut yhteiskunnallinen ilmapiiri, Venäjän hyökkäyssota, luonnon tuhoaminen, joka johtaa ihmiskunnan tuhoon.

Joku huttu siitä, ollaanko naimisissa vai ei, on ihan toisarvoista.