Sytyvyyteen vaikuttaa moni asia

Kaima Pekka kirjoittaa hyvästä keskustelun aiheesta. Harmi , että hän ei laittanut ruksia kohtaan ”salli kommentointi ”

Parisuhteen kestävyys on tietysti yksi, mutta syitä on monia ja niihin kaikkiin tulisi voida puuttua, jotta syntyvyys saataisiin kasvamaan.

Nykyisellä syntyvyyden tason laskulla saadaan aikaan tilanne jossa nyt syntyvät lapset eivät voi saada nykyisenkaltaista turvaa vanhuudessaan. En oikein jaksa uskoa siihen , että syntyvyys saataisiin nousemaan, tai parisuhteista kestävämmälle pohjalle siinä määrin, että se vaikuttaisi merkittävästi syntyvyyteen. Jotain kolmekymmentä vuotta sitten sain mahdollisuuden tehdä pientä kyselytutkimusta koululaisten keskuudessa seurustelusta. Silloin jo oli selkeästi nähtävissä se ettei parisuhteet tule kestämään tulevaisuudessa. Jossa olemme siis nyt.

22 KOMMENTIT

  1. Luonnon tuhoutuminen on tietysti vakava uhka, eikä sitä pidä väheksyä, niin kuin väheksytään syntyvyyden laskua.
    Luonto ei katoa mihinkään, mutta lasten katoamisen mukana katoaa myös tulevaisuus. Näin käy vastustamattomalla voimalla. Monet nuoret todellakin ovat hyvin ahdistuneita ja peloissaan, joka on yksi syy, mutta ei ainoa. Yksin elämisestä on tullut muodikasta ja samaan aikaan yksinäisyydestä on tullut yksi suurimpia yhteiskuntamme ongelmia.
    Parit jotka eivät hanki lapsia ovat niitä vailla vanhuudessaan, jolloin isovanhemmuus antaa elämälle merkityksen.

    • Pekka: Kyllä luonto katoaa kiihtyvällä vauhdilla koko ajan. Siitä on saatavana tutkimustietoa vaikka miten paljon.

      Syntyvyys on laskusuunnassa länsimaissa, mutta kyllä maailmassa lapsia piisaa. Ylikansoittuminen on sekin suuri ongelma.

      Minusta on outo ajatus, jos vanhuudessa elämän merkitys pitää löytää lastenlapsista. Kyllä vanhuksilla täytyisi muutakin tarkoitusta elämälleen olla.

  2. Luonnossa tapahtuu katoa, mutta luonto ei katoa. Eikä lasten tulevaisuus katoa sen vuoksi, että lajeja katoaa maapallolta.
    Lajeja on kadonnut aina. Se ei ole mikään uusi ilmiö. Lasten pelottelu sillä että heillä ei ole tulevaisuutta on ihan tarpeetonta.. Ei ole ihme jos monet lapset ovat asian tähden ahdistuneita. Samoin kuin aikuisetkin. Ihan turhaan.
    Ahdistuneet ihmiset eivät kykene luontoa suojelemaan.

    • Pekka: Kyllä luonnossa nyt tapahtuu ihan perustavanlaatuisia muutoksia. Lasten tulevaisuus katoaa, jos esim. pölyttäjien määrä laskee merkittävästi. Näin on jo käymässä.

      Ahdistuneet aikuiset ja erityisesti nuoret ovat tavattoman aktiivisia toimimaan luonnon suojelemisen puolesta.

  3. Lapset ottavat asiat kirjaimellisesti. Heille tulevaisuuden katoaminen merkitsee sitä, että että heiltä katoaa elämisen mahdollisuudet täysin. Se merkitsee heille kuolemaa. Lapsilla pitää olla haaveita ja odotuksia siitä mitä isona tekee. Niitä ei pidä viedä lapsilta pois. Lapset eivät kehitystä kykene muuttamaan, eikä meistä kukaan. Lapsia ei saa uhrata edes ilmastonmuutoksen pysäyttämisen tähden. Joka sekään ei ole edes meille aikuisille mahdollista. Jos olisi, niin olisimme sen jo tehneet.
    Lasten tulee saada kokea turvallinen lapsuus ja meidän tehtävämme on luoda se heille. Siitäkin huolimatta että me tiedämme monia uhkakuvia, mutta ne on vain kuvia, joita mielemme ja media tuottaa.

    • Olen samaa mieltä. Lapsille pitää antaa toivoa tulevaisuudesta.

      Valitettavasti me vanhat olemme tuhonneet monilta osin heidän tulevaisuutensa tällä planeetalla. Ja jatkuvasti teemme niin.

      Jotkut nuoret sentään yrittävät tehdä parhaansa, jotta heidän lapsillaan olisi elinkelpoinen planeetta. Heitä poliisi retuuttaa väkivalloin pitkin katuja.

      Eikös meitä Raamatussakin kehoteta viljelemään ja varjelemaan maapalloamme?

  4. On usein kyse väärinkäsityksestä. Odottava äiti heittää miehen pellolle, kun kokee ettei mies valmistaudu lapsen tuloon ollenkaan. Kyse voi olla siitä että mies valmistautuu elämän uuteen vaiheeseen vain eritavalla kuin nainen. Lapsen hoitaminen puoliso kanssa on rankkaa, mutta yksin se on vielä rankempaa. Lapsen turvallisen kasvun paikka tulee olla puolisoiden hyvän tunnesuhteen keskipisteessä. Eron jälkeen lapset usein kokevat syyllisyyttä vanhempien erosta. Johtuisikohan tämä siitä lapsen luonnollisesta tarpeesta olla tuossa asemassa.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.