Onko politiikka rakenteiden vai tahdon tuotos? Suomalainen politiikka on lähtökohdiltaan rakenteiden tuottamaa, ruotsalaiset ovat uskoneet tahtoon instituutioiden ohjaajana.
”Politik är att vilja” sanoi Olof Palme. Ruotsalaisen kansankodin rakentaja on ollut poissa politiikasta 30 vuotta, mutta pohjoismaisen sosiaalidemokratian omantunnon äänenä Palme ei vaikena.
Suomen kirkko on aatteellisesti lähellä sosiaalidemokraatteja, vaikkei sitä julkisesti myönnetäkään. Sidos demarien arvomaailmaan näkyy selvästi keskustelussa, jota käydään rakenteiden uudistamisesta. Rintamalinjan jakaa päätöksenteko: yhtäällä on poliittinen tahto ja toisaalla institutionaalinen jäykkyys.
Kirkko oli sodanjälkeisessa Suomessa ensimmäisiä instituutioita, joka sopi työntekijöittensä sosiaaliturvasta ja työehdoista. Kansankirkosta tuli näin myös yksi yhteiskunnan talouskorporaatioista sen vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ammattiyhdistykset löytyvät tänään sekä luterilaisilta että ortodokseilta.
Kirkon ja sosiaalidemokraattien jäsenkehitys on samansuuntainen. Väki siirtyy instituutioista tahtopolitiikan kannattajiksi, yhdet perussuomalaisiin toiset vapaa-ajattelijoihin.
Työ ja toimeentulo ovat sekä demarien että kansankirkon arvopyramidin huipulla. Kaikki tietävät, että työn hinta Suomessa ei ole kilpailukykyinen, mutta syndikalismin kulta-ajan etuuksista leirityökorvauksista tai saunalisistä on vaikea luopua.
Ei ole uskottavaa saarnata verkostoitumisesta ja yhteistyöstä jos ei ole valmis luopumaan mistään.
Jyrki Härkönen :””Politik är att vilja” sanoi Olof Palme. Ruotsalaisen kansankodin rakentaja on ollut poissa politiikasta 30 vuotta, mutta pohjoismaisen sosiaalidemokratian omantunnon äänenä Palme ei vaikene.”
Demarien olisi hyvä muistaa, että heidän linjastaan on historiassa muitakin näkemyksiä, kuin heidän itse itselleen laatima. Yksi tällainen näkemys löytyy eestiläissyntyisen ja Ruotsissa kirjoittaneen lehtimiehen Andres Küngin Mitä Suomessa tapahtuu –analyysistä v. 1975:
”Sosiaalidemokratia on Suomessa kehittynyt eri suuntaan kuin Ruotsissa (ja muualla Länsi-Euroopassa), joskin Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen vasemmistosiipi tuntee sympatiaa Suomen linjaa kohtaan. Johtavat sosiaalidemokraatit – ja useimmat muutkaan suomalaiset poliitikot – eivät tänä päivänä voisi ajatellakaan esittää sellaisia mielipiteitä kuin Ruotsin puoluejohtaja Olof Palme on joskus esittänyt Neuvostoliitosta ja Itä-Euroopasta sekä kommunismista muualla maailmassa ja kotimaassa…Suomalaisia ärsytti Palmen (mm.) Ylöjärven työväenjuhlassa 3.8.1974 pitämä puhe, jossa hän arvosteli ”leninismin eliittiperiaatteita”, ”suuria tuloeroja ja sosiaalista eriarvoisuutta” sekä ”valtiokapitalistisen järjestelmän vallankehitystä ja byrokratisoitumista”.
Jyrki Härkönen: ”Politik är att vilja” sanoi Olof Palme. Ruotsalaisen kansankodin rakentaja on ollut poissa politiikasta 30 vuotta, mutta pohjoismaisen sosiaalidemokratian omantunnon äänenä Palme ei vaikena.”
Kyseinen heppu kirjoitti kirjan ”Politiken är att vilja” vuonna 1968. Niistä ajoista ovat olosuhteet ja toimintaympäristö muuttuneet melkoisesti. Silloin oli vielä suuria suunnitelmia ns. hyvintiyhteiskunnan edelleen laventamiseksi ja rahkeita niiden toteuttamiseen.
Nykyään kun valtioilla ja kunnilla on ollut jatkuvasti alijäämäisiä budjetteja, niin se ”poliittinen haluaminenkaan” ei voi estää erilaisten leikkausten ja säästöjen tekemiseltä. Niihin kohtaan taas harvempi tuntee mitään suurempia ”intohimoja” ja alkaisi niiden ympärillä kirjoittamaan mitään ”politiikan korkeaveisuja.”
Ihmisyhteisön järjestelmissä on kohta kokeiltu lähes kaikkea mahdollista. Pohjoismaisesta ”hyvinvointiyhteiskuntaideologiastakin” voi joku kyynikko piankin sanoa, että se oli kaunis haave ja ”kangastus” sekin, mutta alkoi sitten pahasti nilkuttamaan ikävien realiteettien puristuksessa. Toivottavasti ei niin, eikä rojahda lopulta täysin ”turvalleen.”
Jyrki Härkönen: ”Kaikki tietävät, että työn hinta Suomessa ei ole kilpailukykyinen, mutta syndikalismin kulta-ajan etuuksista leirityökorvauksista tai saunalisistä on vaikea luopua.”
Ainakin pienituloisten kohdalla usein ymmärrettävää tolkuttoman hintason ympäröimänä.
Kotimaalta 3 kirjoitusta homoavioliiton puolesta yhden iltapäivän aikana.
Minkäs sille voi, että kirkon piispoilta tulee tällaisia kannanottoja.
Ehkä pitäisi ottaa yhteyttä ministeri Räsäseen sekä tiettyihin lähetysjärjestöihin, jotta saataisiin homovastaista väriä tähän keskusteluun?
Jusu: Voisit lopettaa tuon lähetysjärjestöjen mollaamisen, kun sille ei ole asiallisia perusteita.
Ymmärrän kyllä, että voidakseen taistella homojen oikeuksien puolesta täytyy jostain löytyä vastustaja. Mutta jospa hakemalla hakien löytyisi vaihteeksi joku muu vastustaja.
K24-lehden liberaalia linjaa olen ihmetellyt jo pidempään. Vielä enemmän hämmennystä aiheuttaa, että siihen ei kukaan puutu. Kertoo seurakuntakurin puutteesta ja ajasta jossa luopumus lisääntyy!
Yksi mies ja yksi nainen. Se on tasa-arvoa se.
”Eikö kansanedustajien tehtävänä ole huolehtia siitä, että kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti yhteiskunnallisen lain edessä? Eikö pysyvässä rakkaussuhteessa ja yhteisessä kodissa asuvalla parilla ole oikeus yhteiseen sukunimeen? Eikö perintölainsäädäntö voisi olla oikeudenmukainen homo- ja lesboparille?”, Askola pohtii kirjoituksessaan.
Kaikki nämä kohdat voidaan järjestää lainsäädänön kautta. Ei siihen tarvita aviolittoa.
” Nythän pysyvän sitoutumisensa ilmaistessaan joutuu ilmaisemaan tai salaamaan sukupuolisen suuntautumisensa”, Askola jatkaa.
Tämän seikan käyttäminen perusteluna avioliitolle on hätävarjelun liioittelua. Vuosikaudet meille on kerrottu, että homoseksuaalisuus on ok. Miksi sen seikan ilmitulo olisi salattavaa tai miksi miksi sitä ei voisi kertoa? Tuleehan se joka tapauksessa ilmi tavalla tai toisella vaikka parisuhteen nimi olisi avioliitto.
Mitä hävettävää sen ilmitulossa on?
Ihmiset ovat lain edessä tasavertaisia kun heillä on samat juridiset oikeudet, olkootpa he minkä nimisessä parisuhteessa tahansa. Parisuhteen nimi ei ole yhtäkuin ”tasavertainen lain edessä”.
Sakarin tavoin olen nyt kyllä pettynyt K24-uutisoinnin linjavalintaan. Sitä ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan tasa-arvoiseksi tai tasapuoliseksi.
Tämä on kuitenkin Kotimaa-yhtiöiden omistama tuote. Suomen seurakunnat ovat omistajia yhtiössä ja seurakunnissa on jäsenillä muitakin kantoja kuin uuden avioliittolain puolesta puhujilla.
Salme sanoo, että seurakunnat ovat Kotimaa-yhtiöiden omisytajia. Siinä olisi yksi säästökohde seurakunnille: ennen oman henkilökunnan irtisanomisia irtisanoudutaan Kotimaasta.
”Vuosikaudet meille on kerrottu, että homoseksuaalisuus on ok. Miksi sen seikan ilmitulo olisi salattavaa tai miksi miksi sitä ei voisi kertoa?”
Onko se siis ok? Jos pappi sanoo olevansa homoseksuaali niin seurakunnat ovat kaikkialla Suomessa ok sen asian kanssa? Suomessako ei ole yhtään työpaikkaa, jossa työntekijän homoseksuaalisuus saattaisi olla työnantajalle ongelma?
Salme, ihan ajatusleikkinä: ihmisen vakaumus tulee varmaankin myös ilmi ennemmin tai myöhemmin. Kun nyt kaiketi vääjäämättä menemme kohti lopunajan kristittyjen vainoa, niin pitäisikö seurakuntaan tai väestörekisteriin kuuluminen ottaa rutiinisti esiin henkilötiedoissa? Nythän esim. vapaa-ajattelijat (jostain syystä) ajavat kantaa, että vakaumusta ei tarvitsisi julkistaa. Mitä hävettävää siinä on? Sanokaamme vaikka Egyptissä, jossa kristityillä kuuluu olevan ahdasta – kyllähän sen voisi julkistaa kaikissa virallisissa henkiödokumenteissa. Ajatko tällaista lain tulkintaa?
S alme,. mitä hävettävää oli siinä, että juutalaiset joutuivat aikana kantamaan keltaista ristiä vaatteissaan? (huom: ironinen kysymys?) Olisihan heidän juutalaisuutensa tullut kuitenkin ilmi tavala tai toisella?
Sana ’pariliitto’ on samanlainen leima fomofoobikkojen silmissä ja esim. fundis-virkamies sen papereissa nähdessään tai sen kuultuaan ei kovinkaan helposti kykenisi tarvittaessa tekemään tasa-puolisia ja oikeita ratkaisuja.
Täysin tahditonta verrata kielteisesti homoliittoihin suhtautuvia nykysuomalaisia natseihin, sellainen ei mitenkään edesauta hyvää keskustelukulttuuria. (En käytä homofoobikko-sanaa, se on mielestäni leimaava ja alentava.) Kyllä ihmisen sukupuoli on sen verran olennainen osa persoonaa ettei sitä pidä ruveta salaamaan. Jos haluaa salata puolisonsa sukupuolen, niin miksei samantien salata että on ylipäätään parisuhteessa? Eikö sekin ole epätasa-arvoa, jos työnantaja saa tietää oletko sinkku vai naimisissa ja syrjii sen perusteella? Ehkä myös tuomareilta pitäisi salata syytettyjen sukupuoli, jotta he osaisivat tuomita puolueettomasti, tyyliin ”Henkilö 1 hakkasi henkilötä 2”? Ehkä kansanedustajien pitäisi salata sukupuolensa, jotta heitä voisi äänestää muilla kun sukupuoliväritteisillä perusteilla? Ymmi Hinaajaa lainatakseni: ”Ei se yhteiskunta toimi sillä tavalla!” Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Vaatimus salaamisesta kääntyy itseään vastaan, se johtaa suurempaan suvaitsemattomuuteen.
Jaakko Paakkanen,kyse ei ollut vertauksesta natseihin (minkä hyvin ymmärsit) vaan vertauksesta johonkin symboliin, joka leimaa ihmisen tai ihmisryhmän olkoon leimakirven heilauttaja mikä taho hyvänsä. Eikä kyse ole salaamisesta an sich vaan pyrkimyksestä estää l ä h t ö k o h t a i n e n leimaantuminen tai vähentää sen mahdollisuutta. Paakkasen logiikan mukaan voisi vaatia lähtökohtaisesti myös puolison ihonvärin selviämistä aviolittoasiakirjoista jne.
Piispa Askola sekä päätoimittaja Teinilä poikkeavat kirkon perinteisestä ja voimassaolevasta avioliittonäkemyksestä.
Piispan kohdalla kirkon opista irtisanoutuminen on vakavampi juttu.
Korjaus.Piti kirjoittaa: Piispan kohdalla irtisanoutuminen kirkon voimassaolevasta avioliittonäkemyksestä on vakavampi juttu.
Ja muut piispat ovat hiljaa…sitä ihmettelen. Potkuja olisi pitänyt jakaa jo kauan sitten. Puuttuu pasuunan ääni.
Kirkon perinteistä ja voimassa olevasta avioliittonäkemyksestä ovat irtautuneet myös ne, jotka hyväksyvät avioeron muusta kuin puolison väkivaltaisuudesta tai vastaavasta johtuvana (esim. uusi ihastus). Silloinkin olisi eron aiheuttaneen osapuolen syytä ottaa siviilivihkiminen uuteen avioliittoon. Kristillinen avioliitto on tarkoitettu koko elämäniän kestäväksi. Asiasta on leikki kaukana.
Just näin, Osmo!
Jeesus tekee selväksi, että uudelleen avioituminen on mahdollista vasta sitten kun on jäänyt leskeksi edellisestä avioliitosta. ”Kunnes kuolema teidät erottaa”.
Tästä huolimatta raamatullisissa piireissä on paljon avioeroja ja ei-leskien uudelleen avioitumisia.
Miksi homoilta vaaditaan ”raamatullisuutta” – mutta ei itseltä?
Siis Sari olet kuitenkin sitä mieltä, että tämä uudistus olisi selkeästi raamatun ohjeiden vastainen.
Pekalta melkoinen looginen limbo. Sari nähdäkseni irvii sille, että jos väittää olevansa raamatullinen ei voi valita missä kohdissa on ja missä ei ole. Raamatullisuus on pikemminkin ideologinen sumuverho, jolla pyritään oikeuttamaan oma oikeassa oleminen. Minun puolestani olkaa valintanne mukaan raamatullisia, mutta sallikaa muillekin sama oikeus.
Jotkut uskovat ihan oikeasti, että raamattu on Jumalan ilmoitus meille ja haluavat ymmrtää sen viestin ja opetuksen. Irviminen, jos siitä on kyse, on sitten jokaisen oman arvomaailman asia.
”Tästä huolimatta raamatullisissa piireissä on paljon avioeroja ja ei-leskien uudelleen avioitumisia.”
Sarille tyypillinen stereotypisoiva summittainen heitto. Kaiken lisäksi virheellinen.
Ymmärrän mitä Raimo tarkoittaa ”ideologisella sumuverholla”, niitä löytyy joka suunnalta:-)
Omia mielipiteitä ja käyttäytymistä oikeutetaan, perustellaan ja attribuoidaan itselle ja muille monin tavoin. Sitä tekevät poikkeuksetta kaikki.
”Tästä huolimatta raamatullisissa piireissä on paljon avioeroja ja ei-leskien uudelleen avioitumisia.” Sari
Nämä itse eronneet ja uudelleen avioituneet ovat usein myös kannattamassa tätä uutta lakialoitetta. Tarkoittaako se, että ”kun on alettu mennä raamatulliselta linjalta metsään niin mennään kunnolla”?
Päätoimittaja Mari Teinilä kirjoitti Kotimaassa: ”Toteutuessaan tasavertainen avioliittolaki toki muuttaisi perinteisen käsityksen avioliitosta vain naisen ja miehen välisenä liittona.” Tässä on mielestäni ilmaistu hyvin se miksi sana avioliitto ei kuvaisi oikein muuttunutta tilannetta. Keksittäköön siis uusi sana eikä orwellilaisittain muutettako vanhan sisältöä mikäli laki hyväksytään. Sekään ei ole vielä selvää vaikka Teinilä tähän suuntaan viittaakin.
Nyt on kyllä adjektiivi ’orwellilainen’ aivan väärin ymmärretty. Se tarkoittaa jotain, mikä on vapaan ja avoimen yhteiskunnan kannalta tuhoisaa. Se, että avioliitto voi olla myös saman sukupuolten kesken ei taida olla tämmöinen asia. Minun tai kenenkään tuttuni avioliitto ei ainakaan kärsi millään tavalla siitä, jos homopari käyttää samaa termiä.
Voitko Mika selittää miten sinun avioliittosi sisältö muuttuu jos homopari saa käyttää termiä avioliitto?
Täsmennän vielä, että käytin termiä ”orwellilainen” siinä merkityksessä kuin se nousee esiin kirjassa ”Eläinten vallankumous.” Siinähän ladon päätyyn kirjoitetut käskyt muutettiin yön aikana toisiksi kuin mitä ne alun perin olivat. Sama näyttäisi nyt tapahtuvan myös termin ”avioliitto” kohdalla.
Edellä tekemästäni lainauksesta käy jo ilmi, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Koko sanan sisältö muuttuu jos sen käyttöä laajennetaan kuvaamaan myös muita liittoja. Näin sanan informaatioarvo vähenee ja sana ei kuvaa enää sitä mitä se on kuvannut. Koko merkitys muuttuu käyttökelvottomaksi. Keksittäköön siis uusi sana muita liittoja varten, niin että kieli ei köyhtyisi, ja että sillä voisi kuvata tarkasti erilaisia liittoja.
Eli, kun demokratiassa päätetään avoimesti keskustellen avioliiton määritelmästä niin se on kuin orwellilainen eläinten farmi? Ei se nyt kyllä osettäohdilleen vieläkään.
Voitko Mika antaa esimerkin tilanteesta, jossa on tärkeä tehdä ero homo- ja heteroavioliiton välillä? Jos on epävarma niin aina voi sanoa, että on heteroliitossa, voihan nykyäänkin puhua vaikka olevansa kulissiliitossa. Eihän kieli ole siis köyhtymässä. Mutta missä tilanteessa koet, että virallisesti pitäisi tehdä ero eri liittojen välillä?
Miten Mika sinun avioliittosi muuttuu jos homoillekin hyväksytään avioliitto? Tätä käytetään perusteena mutta kukaan ei osaa missään itse sanoa, että miten sille omalle liitolle kävisi.
Olennaista on osata erottaa tässä tilanteessa asiat toisistaan. Appelsiini ja omena ovat hedelmiä mutta maistuvat ja ovat aivan erilaisia. Tässä kieli kuvaa ilmenevää todellisuutta oikein, kun erotellaan hedelmät jo nimen perusteella. Lisälsi muut ominaisuudet eroavat toisistaan, niin että on mielekästä kuvailla niitä.
Nyt käytävässä keskustelussa tällainen selventävä ja tarpeellinen erottelu jätetään tekemättä ja eri motiivein yritetään selittää appelsiinit omenoiksi tai päinvastoin. Joka tapauksessa todellisuus pyritään selittämään väärin ja sanan ”avioliitto” selitys sekoitetaan hämmentävällä tavalla. Tästä syystä viittasin ”Eläinten vallankumoukseen.”
Yhteiskunnan kannalta on tarpeellista, että oikeudet ja velvollisuudet saataisiin järjestettyä erilaisten parien kesken kuntoon. Tosin tässäkin on rajansa. Mikä tahansa ei käy jos se syö yhteiskunnan pohjan pois. Olennaistahan on, että lapsia syntyisi ja he voisivat tulevaisuudessa ottaa vastuun elämästä ja yhteiskunnasta. Siksi mikä tahansa malli ei käy yhteiskunnan kannalta ajateltuna. Tämä ei nyt kuitenkaan ole kirjoitamani ytimessä vaan sen kannalta sivuseikka.
Joka tapauksessa kielenkäytön selkeyden vuoksi olisi syytä erotella erilaiset liitot toisistaan, niin että ne voisi hahmottaa selkeästi. Näin voisi ymmärtää mitä eri sanoilla tarkoitetaan ja mihin niillä viitataan. Pahimmassa tapauksessa sekoittaminen hukkaisi kaikki merkitykset ja kommunikointi olisi mahdotonta.
Appelsiini ja omena on hyvä erottaa toisistaan sillä joku saattaa olla toiselle vaarallisen allerginen. Voitko vihdoinkin antaa esimerkin siitä miksi avioliitosta pitäisi jossain virallisessa tilanteessa ensi katsomalla tietää onko se hetero- vai homoliitto? Ovathan kaikki heteroavioliitotkin erilaisia ja niitä voidaan erotella toisistaan selkein sanankääntein, sitä ei kukaan ole poistamassa. Ero on siinä, että emme vaadi virallisesti ihmisiään julistamaan liittoaan vaikka onnettomaksi tai onnelliseksi, lapsettomaksi tai lapselliseksi.
Turunen:
”Joka tapauksessa todellisuus pyritään selittämään väärin ja sanan “avioliitto” selitys sekoitetaan hämmentävällä tavalla.”
Aika heikkolahjainen saa olla, jos suoranaisesti hämmentyy siitä, että avioliitto voisi kuvata myös samaa sukupuolta olevaa paria. Alakoululaisetkin ymmärtävät jo tuon, olen sen nähnyt ja kuullut, eivät he hämmenny jos jollain on kaksi isää tai äitiä. Todellisuushan tässä tapauksessa olisi se, että yhteiskunta tukee samaa sukupuolta olevien liittoa yhtälailla kuin eri sukupuolta olevien, joten todellisuus selitettäisiin silloin täsmälleen oikein.
Turunen:
”Olennaistahan on, että lapsia syntyisi ja he voisivat tulevaisuudessa ottaa vastuun elämästä ja yhteiskunnasta.”
Millä tavalla tasa-arvoinen parisuhdelaki vaikuttaisi lasten syntymiseen ja heidän vastuunottoon? Lakkaavatko heteroparit yhtäkkiä harrastamasta seksiä? Voitko antaa esimerkkejä kun ne puuttuvat argumenteistasi kokonaan.
Eikä kaikenlaisista rekisteröidyistä parisuhteista (riippumatta siitä, ovatko osapuolet samaa vai eri sukupuolta) voisi lakitekstissä käyttää asiallista nimitystä ”rekisteröity parisuhde”? Miksi laissa pitää olla termi, jonka merkityksestä ei päästä yksimielisyyteen?
Juha Kajanderinkin ehdotus on parempi kuin se, että on vain ”avioliitto”-termi kaikille.
Avioliittokin on rekisteröity parisuhde.
Avioliitto on kielitoimiston mukaan määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen tiiviin yhteiselämän muoto. Miksi nämä kaksi ihmistä eivät saisi olla samaa sukupuolta? Oletan, että tässä on sukupolvien välinen ero. Juuri ketään oman sukupolveni edustajaa ei nappaa jos avioliitto on saman sukupuolen edustajien välillä.
Vaikea ymmärtää miksi joku menisi hämilleen jos avioliitto on myös homopareilla. Olen avioliitossa ja se ei muutu miksikään uuden lain myötä. Muuttuuko Salme sinun avioliittosi jollain tavalla, jos homotkin saavat mennä naimisiin?
”Miksi laissa pitää olla termi, jonka merkityksestä ei päästä yksimielisyyteen?”
”Avioliitto” on termi, jonka merkityksestä jo vallitsee laaja yksimielisyys. Joukko, jolle tämä on ongelma, on aika pieni. Eikä varmasti löytyisi mitään nimitystä, jonka joka ikinen suomalainen hyväksyisi.
Jos halutaan erottaa esim. uskonnollisten ihmisten avioliitto muista, mikään ei estä nimittämästä sitä vaikkapa kirkolliseksi tai kristilliseksi avioliitoksi.
Ikävää luettavaa piispa Irja Askolan teksti. Hän on luterilaisittain ajateltuna siirtynyt täysin maalliselle regimentille, kun hänen pitäisi piispana olla hengellisellä regimentillä, ja puolustaa Raamatun arvomaailmaa ja avioliiton pyhyyttä. Herra armahda!