Oikeusasiamies on pohtinut asiaa ja selvitetään poistuuko joku Suvivirren ajaksi juhlasta ja pitääkö joulukirkkoon mennä jokaisen oppilaan. Toiset naureskelevat kanteluita tekeville, toiset ymmärtävät. Jotkut ymmärtävät miksi Jehovan todistaja saa jäädä pois koululaisjumalanpalveluksesta, mutta eivät suo samaa ymmärrystä uskonnottomille. Joku muistaa, ettei Suomessa ole muuria valtion ja uskonnon välillä, eli koulujen hartaudet ovat edelleen sallittuja.
Tässä kaikessa unohtuu yksinkertainen asia: koulun ei tarvitse järjestää uskonnollisia menoja.
Koululaisjumalanpalveluksen voi yksinkertaisesti jättää pitämättä. Sen sijaan voi vaikkapa opettaa matematiikkaa. Ja jos haluaa, voi vaikka syksymmällä matematiikan tunneista nipistää osan koulun syysjuhlaan. Jos Suvivirsi on se olennainen juttu, voi sen tilalle ottaa suvilaulun, ja joululaulujahan on vaikka miten paljon ilman uskonnollisia viittauksia.
Se, mitä laki vaatii, on yksinkertaisesti oppilaan uskontokunnan mukainen opetus, jos samaa uskontoa tunnustavia on kunnan alueella kolme. Vastaavasti pakollista on tavallinen historian opetus, ei keskiaikaan sijoittuvan roolileikin järjestäminen. Ja koska kristinuskon sisältöön uskovia on selvä vähemmistö jo suomalaisista yhteensä saati nuoremmista ikäluokista, on jumalanpalvelus todella enemmistölle roolileikkiin verrattava.
Ihmettelen takertumista tähän suvivirteen. Meillä päin kaikenlaisissa koulujen ym. kevätkekkereissä lauletaan Kesäpäivä Kangasalla, jonka hengellinen sanoma on paljon jykevämpää kuin suvivirren niiden parin eka säkeistön. Onko esim. tämä sekä monet muut laulut seuraavina kieltolistalla?
Ne varmaan luulevat, että se on suomennos englanninkielisestä kappaleesta a Summerday at Textile Business, ja pitävät sitä ulkomaankaupan kannalta kannattavana lauluna…
Tämä on samanlainen ohjelma kuin 1970-luvun taistolaisilla, joka oli samanlainen parin tuhannen hengen porukka kuin vapaa-ajattelijat. He halusivat poistaa oppikirjoista kaiken neuvostovastaisuuden. Vapaa-ajattelijat kuvittelevat olevansa jokin kulttuurinen etuvartio, jonka tehtävänä on sensuurin keinoin saada Suomesta uskonnoton, koska he, kuten kommunistit, uskoivat olevansa hyvällä asialla. Vapaa-ajattelijoiden mielestä kristityt ovat vähän tyhmiä ihmisiä, joista tulee viisaita, kunhan lapsesta pitäen eliminoidaan kaikki uskontoon viittaava. Tätä perustellaan, ei kuitenkaan tätä piiloagendaa ääneen sanomalla, vaan vetomalla koulun tehtäviin, tasa-arvoon tms.
Minä muuten olin hyvinkin aktiivnen vapaa-ajattelija ja ateisti, kunnes tapasin katolilaisia ja ortodokseja, ja menin viimein ortodoksin kanssa naimisiin hyläten ateismin.
Suvivirren laulaminen ei ole uskonnon harjoittamista, se on myös osa suomalaista kulttuuria. Jos joku vapaa-ajattelija pahoittaa siitä mielensä, niin suotakoon, että hän voi olla laulamatta Suvivirttä.
Vapaa-ajattelijoiden, tuon pikkiriikkisen marginaalijärjestön, halu järjestellä muiden, heidän katsannossaan väärinajattelevan ja -tuntevan enemmistön elämää, on toisaalta liikuttava, toisaalta säälittävä. Liikuttavaa on tuo into ja usko omaan oikeassaolemiseen, minkä perusteella he antavat ohjeita muiden elämän rajoittamiseksi. Tyypillisen uskonnollisen hurmahengen riivaamia ovat siis. Säälittävää on asettuminen ihmiskunnan valtaenemmistön kokemus- ja historiamaailman ulkopuolelle, siihen maailmaan, mistä on kitketty pois kurottuminen kohti toisenlaista, ei-materiaalista todellisuutta
Pidän ”Vapaa-ajattelijoita” järjestönä vahingollisena (paitsi tietenkin oman ajatteluni terävöittäjänä). Yksilöinahän he tietenkin ovat vapaita tuomaan omia mielipiteitään julki ja joutuvat vastaamaan omassa elämässään samoihin eksistentiaalisiin kysymyksiin kuin kaikki muutkin. Eli Jori Mäntysalo on ihan hyvä tyyppi.
Mitä on ’uskonnonharjoittaminen’? Voiko uskova lakata harjoittamasta uskontoaan? Näinhän meitä kehotetaan: ”Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.” Tästä näkökulmasta rajan hakeminen sille, mikä on uskonnon harjoittamista ja mikä ei, on jokseenkin mieletöntä.
Matti Pulkkinen:
Hienoa projektiota… Kun asia on avan päinvastoin.
Uskovien mielestä ei-uskovat ovat vähän tyhmiä ihmisiä, joista tulee viisaita, kunhan lapsesta pitäen pakotetaan uskonnon harjoitukseen. Tätä perustellaan, ei kuitenkaan tätä piiloagendaa ääneen sanomalla, vaan vetomalla koulun tehtäviin, perinteeseen tms.
Tuomas Eskelinen: Paikkakunnilla ja kouluissa, joissa suurin osa oppilaista kuuluu luterilaiseen kirkkoon, on aivan luonnollista, että koulu toimii yhteistyössä kodin kanssa ja jakaa samaa luterilaisen arvomaailman. Tämä voidaan tehdä toisuskoisia ja uskonnottomia loukkaamatta, jos molemmin puolin löytyy hyvää tahtoa. Jos taas tilanne on niin kuin Helsingissä monissa kouluissa, joissa on paljon muslimitaustaisia maahanmuuttajia, samoin merkittävä ortodoksivähemmistö, uskonnottomia ja luterilaisia, voi olla perusteltua eriyttää uskonto yhteisistä juhlista.
Tyypillisenä vapaa-ajattelijana et ymärrä uskonnon ritualistista luonnetta. Oman uskonnollisen rituaalin toistaminen ei ole proseylismiä. Uskonnossa pakko ja kielto ovat molemmat yhtä pahoja asioita, ja sivistynyt ihminen ymmärtää myös toisinajattelijoita.
”Tätä perustellaan, ei kuitenkaan tätä piiloagendaa ääneen sanomalla, vaan vetomalla koulun tehtäviin, perinteeseen tms.” Pata kattilaa soimaa, piiloagenda kummallakin. Kenelläpä ei sellaisia olisi, jos pitää toisia harhautuneina ja oikeaan ohjaamista tarvitsevina.