Tärkeää on sisäistää ulko- ja turvallisuuspolitiikan sanoma. Puheyhteydet ovat silloin kunnossa ja tapaamiset hoidetaan. Asiakysymyksissä toimitaan luotettavasti. Ajattelua on jatkuvasti arvioitava. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistuminen on eduskunnan vastuulla.
Yhteiskunnan ratkaisuja pohditaan. Kokouksia on pidetty muun muassa etäyhteyksien avulla. Asioissa toivotaan päätösten selkeyttä. Turvallisuuden mietinnässä on ajateltu, että hallitaan voitollisesti muun muassa koronatilanne.
Merkittävät konferenssit palautetaan mieleen oppimisen kannalta. Aiheellista on kysyä, miten seilataan ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä ja vältetään karikkoja. Politiikka on yhteydessä kansalaisten tukeen ja johtajuuteen. Kun toiminnoissa on selkeät tavoitteet, asioissa onnistutaan.
Tilanteen on oltava ennustettavaa, jolloin hyvinvointikysymykset ja päätöksenteko hallintaan. Julkisuudessa on ollut esillä yhteiskuntaan liittyviä toimintoja. ja niiden rahoittamista. Kysytään esimerkiksi, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut toteutuvat käytännössä.
Asioiden hoidossa on tärkeää, että viestintävälineet antavat luotettavaa ja monipuolista tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan ratkaisuista. Sitä tarvitaan, kun arvioidaan päätösten laatua. Tärkeitä kysymyksiä on pohdittu Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä.
Yhdistystoimintaa tarvitaan. Olin osallistujana Kuopion Reserviupseerikerho ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 28.3.2022 klo 18.00 Kuopion Klubilla, Kuninkaankatu 10, 70100 Kuopio. Erikoistutkija Alisa Puustinen luennoi tilaisuuden alussa kiinnostavasti Maanpuolustustahdosta ja – suhteesta.
Kokouksessa oli hyvin esillä historiateos: Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929 – 2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio.
Turvallisuutta tähdentäviin tilaisuuksiin on kokoonnuttu. Ajankohtaisia musiikkikappaleita on kuunneltu ja arvioitu niiden tasoa. Kaatuneiden muistopäivänä 15.5.2022 klo 12.00 Kuopion sankarihaudan seppelpartioiden lähettämiset ovat sykähdyttäneet sanomallaan.
Palvelujen hoidossa tarvitaan osaamista. Politiikka on pitkäjänteistä työtä ja tietojen päivittämistä. Taitoja on jatkuvasti kehitettävä. Vastuussa olevat henkilöt vetoavat melko usein asiantuntijoihin, vaikka itse ovat päättämässä asioista.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Reservin upseeri
Oulun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston alumni
Kiuruntie 11
70340 Kuopio
Timo Junkkaala puhui todella hyvin.
Yhä useammin totuutta ja Raamatun sanaa vilpittömästi etsivä löytää sen kirkon ulkopuolelta. Tässä olisi myös herätysliikkeiden itsetutkiskelun paikka.
Tuonpuoleinen, kristityn todellinen kotimaa on kirkon saarnoissa useimmiten unohdettu. Samoin valitettavasti vaietaan siitä, että uskoon kuuluu aina myös mielenmuutos, parannus.
Kristinuskossa kaikkein keskeisintä on ihmisen sielun pelastus, ei erilaiset kulloisestakin ajan hengestä nousevat sosiaalis-eetilliset vaatimukset.
Kirkon pyörittämisessä taas on keskeisintä se, että toiminnalle on riittävät resurssit. Ei voi saarnata kuten Junkkaala ja kumppanit haluaisivat, koska kirkkokansa äänestää silloin jaloillaan;)
Vaikka voi kyllä olla niinkin, että jossain vaiheessa tehdään rohkea päätös pitää kiinni puhdasoppisuudesta ja annetaan mennä. Kun väki vähenee niin pidot paranee. En usko, että kirkko varsinaisesti olisi riippuvainen kirkollisveron tuotosta, varsinkin jos sen jäsenmäärä vastaisi suunnilleen uskovien määrää.
Risto, tuntuu ettet ymmärrä herätyskristillisestä uskonnollisuudesta yhtään mitään: rahalla/resursseilla ei ole merkitystä. Totuudella sen sijaan on.
On paljon parempi saarnata tyhjille penkeille Raamatun sanaa kuin täpötäydelle kirkolle, että Jumala hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet, älä ihmeessä tee parannusta vaan jatka samaan malliin.
Kari-Matti. Kyllä herätysliikkeiden työntekijätkin palkkansa tarvitsevat. Olen ollut satunnaisesti huomaavinani joukossa melkoista mammonanpalvontaakin.
Kyllä tilinpäätöstilanteita esitellään lehdissä ja rahasta puhutaan tavan takaa. Joillain järjestöillä on laajaa sijoitustoimintaa. Herätysliikekenttää on siis turha romantisoida. Lähinnä vain lähetystyöntekijöissä on niitä, jotka saattavat syystä katua valintojaan, tajutessaan eläkkeensä pienuuden.
Jaakko, joo kyllä se käytännössä taitaa juuri näin valitettavasti olla.
Toisaalta esimerkiksi herännäisyydessä jäsenistö voisi melko lyhyessä ajassa ajaa koko toiminnan alas lakkaamalla tukemasta herättäjä-yhdistystä.
K-M, en varmasti ymmärrä herätyskristillisyydestä juuri mitään. Kommentoin vain toisesta näkökulmasta, eli siitä, että kirkon täytyy(?) ottaa huomioon jäsenensä. Kirkon tulevaisuudestahan Teemukin oli huolissaan. Joistakin kirkon sanoma kuulostaa väljähtyneeltä, ja mielestäni se johtuu siitä, että kirkon pitää olla kieli keskellä suuta pitääkseen uskonnosta piittaamattomat jäsenensä.
Voi olla, että herätyskristillisille rahalla ja resursseilla ei ole merkitystä. Kirkolle ne taas ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ne tyhjät penkit ovat varsin suuri huoli kirkolle. Ja suurinta osaa jäsenistähän ei kiinnosta pätkän vertaa parannus tai Jumalan hyväksyntä.
”Junkkaala katsoi, että kirkossa ei enää puhuta siitä, mitä mitä Uusi testamentti opettaa, eli ”Kristuksen sovituskuolemasta, vanhurskauttamisesta, taivaasta ja kadotuksesta”. Nykyajan saarnojen maailma on Junkkaalan mukaan ”tämänpuoleinen”.”
Olen samaa mieltä Junkkaalan kanssa, ja siksi ajattelen lapsuuteni kiiltokuvaenkelin koristamaa muistovärssyä, jonka alle v. 1918 punaorvon lapseksi jäänyt isäni oli kirjoittanut muiston:
”Enkeli istui pilven reunalla,
katseli maata pitkin.
Syntiä täynnä oli maailma,
sen tähden enkeli itki.”
Se mikä oli 2000 vuotta sitten dogmi on nyt ajattelevalle nuorelle sukupolvelle harhaoppi. Nikeassa 325 me ihmiset välitsimme itsellemme Jumalan Jeesuksesta, johon päätökseen uskominen avaa taivaan paratiisin portit uudelle ruumiillemme. Päätös joka on uuden kirkolliskokouksen purettavissa, muutettavissa, kuten kaikki meidän ihmisten päätökset uusilla päätöksillä.
Jeesus sanoi. ” kenellä korvat, kuulkoon ”. ” tänä päivänä, henkeni ”.
Jeesus sanoisi nyt ,” kenellä aivot ajatelkoon ”
Rehellisyys ja totuus on Jumalan tahto kuten Jeesuskin useasti korosti..
Reino, kiinnostava näkemys. Millaiseksi sinusta kirkon oppi pitäisi määritellä? (Josko sitä pystyy lyhyehkösti selittämään.)
Reino, mistä oikein tempaiset tuon Nikean? Kysyin sitä jo aiemmin mutta et vastannut. Jo Paavali siteeraa varhaisinta kristittyjen tunnustusta 1. Korinttilaiskirjeessä (15 3-4): ”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: — Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu” –.
Tuosta lainauksesta käy hyvin selville, että jo ensimmäisten kristittyjen ajatteluun ja tunnustukseen kuului kiinteästi usko kuolleeseen ja ylösnousseeseen Kristukseen. Sitä ei ole keksitty myöhemmin eikä sitä voi muuttaa miksikään. Jos näin tehdään niin silloin kristinusko ei ole enää sitä mitä se jo aluksi oli.
Risto Korhonen.
Näin lyhyesti. Jeesus sanoi, Jumalan tahto on lähimmäisen rakkauden noudattaminen elämässämme. Jumala on myös lähimmäinen. Siinä on kaikki laki ja profeetat. Se antaa Jumalan hyväksymisen elämällemme seurauksineen. Ei Jumala pilan päiten tahtoaan ilmaissut kuten Jeesuskin hyvin yksiselitteisesti vahvisti. Tämä ensimmäisestä ihmisestä alkaen. Ilman sitä ei ihmiskunta, luomakunta. jatkaisi olemassaoloaan.
Kuten Risto totesit perusteellisempi todistus vaatisi pitkähkön selityksen.
Mika Turunen.
Ystävällisesti tutustunet realistisiin kirkkohistorian tutkimuksiin ja päätöksiin.
Mika, onhan se hyvin tunnettua, että kristinusko muuttuu ja muuttui ehkä erityisen kiivaasti silloin alkuaikoina. Ensimmäiset kristityt tietääkseni odottivat (Jeesuksen lupauksen mukaisesti), että taivasten valtakunta tulee hyvin pian, heidän elinaikanaan. Oppia piti muokata uusiksi jo silloin, kun ennustus osoittautui liian optimistiseksi.
Olet varmaan tietoinen myös siitä, että tuo ”niinkuin oli kirjoitettu” vaikutti voimakkaasti siihen, millaisia tarinoita noina aikoina kirjoitettiin. Ennustukset piti saada toteutumaan;)
Reino, ongelmana tässä nyt on se ettet kerro mihin johtopäätöksesi perustuvat vaan kerrot epämääräisesti vain joistakin tutkimuksista. Mitä siihen voi sanoa? Pelkkää huuhaata!
Mika, Reino, sori kun tulen tähän väliin. Mikalle: ei se tutkimustieto ole mitenkään salattua. Luulenpa, että jokseenkin mikä tahansa Raamatun syntyvaiheita ja -tapoja kuvaava kirja valaisee asiaa. Itsekin luen parhaillaan yhtä, mutta en tohdi suositella, kun sen kirjoittaja tunnustautuu agnostikoksi;)
Täällä keskustelee paljon oppineita teologeja ja muidenkin alojen asiantuntijoita. Jos satutte lukemaan, olisiko hyviä linkkejä ja kirjallisuusvinkkejä, joiden avulla tutustua kristinuskon alkuvaiheisiin ja Raamatun kokoamiseen?
Maailma ja sen tavat puhua ja elää on muuttunut 2000 vuodessa aika paljon.
Miksi tänä päivänä pitäisi puhua ja ajatella samoin sanoin kuin Raamatun aikana?
Raamatussakaan ei ole puhuttu läheskään kaikista asioista, jotka tänä päivänä ihmisiä puhuttavat ja kiinnostavat. Sanat synti, sovitus, vanhurskaus, herätys jne. eivät oikein ole tämän päivän suomalaisen mielessä ihan ensimmäisenä, kun kysytään että onko Jumala olemassa ylipäätään ja mitä virkaa kirkolla on tai ei olla ylipäätään pätkääkään kiinnostuneita näistä asioista. Eikö kirkossakin/herätysliikkeissäkin pitäisi puhua samaa kieltä kansan kanssa ja yrittää yhdessä löytää aikamme ongelmiin vastauksia?
On totta, että Jumala on sama ja ihminen on sama kuin silloinkin, mutta kieli ja elintavat ja kysymykset ovat kovin erilaisia. Ihminen voi kohdata Jumalan hyvinkin erilaisissa tilanteissa ja eri tavoin. Ei ole emmekä saa antaa sitä kuvaa, että olisi olemassa joku tietty kaava joka johtaa Jumalan valtakuntaan. Jumala ja Pyhä Henki on elävä ja Hän kohtaa meidät meidän omassa elämässämme tavalla, joka juuri meitä koskettaa, eikä jonkun kaavan mukaan. Ei raamatullinen kielenkäyttö ole mikään tae siitä että eletään hyvää ja Jumalan tahdon mukaista elämää. Eikä sen kielen taitamattomuus tarkoita, että elettäisiin Jumalasta erillään.
Joskus oli dogmi (ainakin joillakin äänekkäillä) ettei naisilla ole sielua. Vastaava muuttumaton totuus taisi olla, ettei rotuja saa sekoittaa. Ja vaikka kyseessä on kirkollisen keskustelun kielletty ”natsikorti” niin en voi olla mainitsematta, että Paavalia tulkittiin pitkään niin, että orjuus on raamatullista ja siksi oikeutettua.
Meillä ei olisi näitä nykyisiä kiistoja, jos painottaisimme Jeesuksen opetuksia. Voisimme esimerkiksi huomata, että Hän sanoi, etteivät opetuslapset kyenneet ottamaan vastaan kaikkea. Sekin jäi auki, millä vauhdilla Pyhä Henki kykenisi meitä opetuslpsia valmistamaan ilosanoman nyannssien ymmärtämiseen. Tämän tajutessamme voimme ajatella, että meidän ei ole tarkoitus konservoida apostolinen tilanne, vaan sen sijaan edetä rakkaudessa, mm. hyödyntäen tutkimustietoa eri asioiden syistä ja seurauksista. Voimme ymmärtää, tehdä ja rakastaa paremmin tiedon perusteella.
Viidesläisen joukon uskottavuus ei ole kaksinen, sillä mm. suhde luomiseen on skitsofreninen. Toisaalta usein vaaditaan tiukasti oman kannan pitämistä ainoana oikeana, toisaalta edes kreationistit eivät ole monestakaan asiasta samaa mieltä, ei edes luomispäivien pituudesta.
Kirkko taasen on yo-teologian ansassa. Teologia ei voi tieteenä käsitellä Jumalaa tai mitään yliluonnollista. Kirkon ydintehtävä olisi taas olla väylä ja yhteys yliluonnolliseen. Tämä ristiriita ja viidesläisen ahdasmielisyyden pelko saa aikaan tabuja, joiden välttely saa kirkot kumisemaan tyhjyyttään, niin saarnoissa kuin penkeissäkin.
Jos joku jommalla kummalla puolella ”rintamaa” haluaisi ”Rauhan -prosessin” liikkeelle, olisin todella mielelläni mukana. Kymmeniä vuosia olen asiaa tuskallut ja odottanut, koska joku jossain haluaa keskustellen ja rukoillen muutosta, muuta kuin vain omassa ”kammiossaan” tai juhlapuheissa.
Hyvät Ystävät,
uutisen mukaan: Nykyajan saarnojen maailma on Junkkaalan mukaan ”tämänpuoleinen”
Ja Kari-Matti Laaksonen lisää löylyä, lainaus:
”Tuonpuoleinen, kristityn todellinen kotimaa on kirkon saarnoissa unohdettu.—Kristinuskossa kaikkein keskeisintä on ihmisen sielun pelastus, ei erilaiset kulloisestakin ajan hengestä nousevat sosiaalis-eetilliset vaatimukset.” Lainaus loppu.
Kuulostaa kovin tutulta. Samanlainen oli ajan henki Ylioppilaslähetyksessä ja Kansanlähetyksessä 60-70 lukujen taitteessa. Timo Junkkaalalle tuttu ja monen muunkin korkeasti arvostama Osmo Tiililä, dogmatiikan professori julisti: ”Kirkko on täällä sitä varten että täällä kuollaan”. Ensimmäisen vuosikerran teologian opiskelijana sain tavata hänet kodissaan. Minun käsitykseni oli toinen, ajattelin, että kirkko on täällä sitä varten, että täällä eletään.
Raimo Mäkelältä ja kumppaneilta saimme monen monet kerran kuulla sielun pelastuksesta ja sen keskeisyydestä. Että se oli tärkein ja lähes ainoa asia. Oman sielun pelastus ja siinä sivussa sitten toistenkin.
Miksi pidän tätä lähes harhaoppina, yrittämättä sillä nyt kuitenkaan ketään lopullisesti leimata? Miksi sielun pelastumisen korostaminen ei nouse Raamatusta?
Perusteluja voisi luetella pitkään, sivukaupalla. Nostan nyt tässä esiin vain yhden Jeesuksen sanan: Jeesus opetti meitä rukoilemaan Taivaan Isältä: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.”
Rukous, jossa siirrämme asian Jumalalle, mutta emme tee itse mitään, on falski, epäaito ja epärehellinen.
Jeesus otti kantaa TEOILLAAN ja ELÄMÄLLÄÄN, mutta myös sanoillaan hyvin moniin aikansa sosiaalis-eetillisiin vaatimuksiin. Hän puolusti naisia ja lapsia, köyhiä, epäoikeudenmukaisesti kohdeltuja ja niin edelleen. Pitäisikö Vuorisaarna kokonaan unohtaa ja Viimeisen tuomion kuvaus ja keskittyä oman sielun pelastumiseen?
Joskus on sanottu, että vain yksi Jeesuksen sana on otettu tosissaan, vaikka hän varmasti ei tarkoittanut sitä kehoitukseksi. Nimittäin: ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.” (lainaus on muistinvarainen)
Hienoa, että on olemassa vielä muutamia Teemu Laajasalon tapaisia oikeasti vapaamielisiä ihmisiä, ei ainoastaan näitä ns. ”suvaitsevaisia”.
Tuo on totta. Täytyy ihan oikeasti nostaa hattua Kallion kirkkoherralle.
Vautsiki, olipa raikasta tekstiä Timo Junkkaalalta. Kukaan ei omilla voimilla pääse taivaaseen. Siksi on yhä uudelleen tarpeen, että puhutaan ”matkasta ja tiestä”, niin kuin vanhat pruukasivat sanoa ja näytetään suuntaa ja opastetaan sillä tiellä.
Viittaukset Nelson Mandelaan ovat usein näissä yhteyksissä harhaanjohtavia.
Niin on nytkin (vrt. Teemu Laajasalon viittaus Nelson Mandelaan tässä uutisessa).
Mandelan käsitys kansallisesta sovinnosta ei sisältänyt ajatusta siitä, että Etelä-Afrikkaan jätettäisiin entisen järjestelmän mukaisia ”apartheid-saarekkeita”, joissa valkoisten annettaisiin jatkaa mustien sortamista, perinteiseen tapaan.
Sari on oikeassa: Mandelan ajama sovinto Etelä-Afrikassa oli mahdollinen, koska apartheidin vastainen taistelu ei pyrkinyt alistamaan, nöyryyttämään eikä tuhoamaan apartheidin kannattajia. Sortoa ei jatkettu uudella sorrolla. Apartheidin kannattajat voitettiin rakkaudella – ei käräjöimällä – enemmistön puolelle.
Kannattaisiko kokeilla muuallakin toisinajattelijoiden kanssa – esimerkiksi omassa kirkossamme?
Jouni, mielenkiintoinen ajatus. Onko kirkon sisällä samantapaista kahtiajakoa kuin apartheidin aikaisessa Etelä-Afrikassa? Jos olen ymmärtänyt oikein, apartheidin ajatus oli, että valkoiset ihmiset ovat arvokkaampia kuin mustat. Onko kirkonkin sisällä samaan tapaan valkoisia ja mustia ihmisiä? Ei kuulosta uskottavalta, mutta olen toki tässä asiassa ulkopuolinen.