SuomiAreenassa kirkko näkyy – mutta koskettaako?

Reformaation merkkivuonna luterilainen kirkko tekee ison rahallisen ja henkilöpanostuksen näkymällä ja kuulumalla Porin SuomiAreenassa tällä viikolla. Luterilainen kirkko on yksi tapahtuman pääyhteistyökumppaneista. Pantapaidat näkyvät kaupungilla hyvin.

Kirkon työntekijät jututtavat ohikulkijoita ”muutosterassilla”. Kukkaisen kaunis muutosterassi yhdessä Suomi100 –juhlavuoden kanssa on tuottanut jo satoja ideoita kirkon ja maailman parantamiseksi. Lisäksi kirkon järjestöistä Lähetysseura, Pipliaseura, Kirkon Ulkomaanapu, Nuori Kirkko, Kirkkopalvelut ja Fokus ry. esittäytyvät isossa teltassa torilla omine kampanjoineen. Toriteltan vetonauloina ovat olleet ilmaiset aamukahvit ja päivystävät piispat.

Lähetysseura oli mukana Syyria-keskustelussa tuomassa näkökulmaa Syyrian pitkittyneeseen konfliktiin ja medialukutaitoon sekä pohtimassa rauhaa, rasismia ja uskontojen roolia konflikteissa. Arkkipiispa istutti myös Lähetysseuran toivon puun ja antoi sen ministeri Sanni Grahn-Laasoselle muistutukseksi ilmastonmuutoksen torjumisesta.

Olen itse ollut mukana SuomiAreenassa sen synnystä lähtien vuodesta 2006. Tuolloin puolueiden puheenjohtajat joutuivat lähtemään keskellä kesää televisioitavaan paneeliin, joka lähetettiin suorana lähetyksenä. Tuuli tosi kylmästi. Mallia haettiin Ruotsin Almedalsveckanista ja energisenä idean isänä oli Maikkarin Esa Nieminen.

Tapahtuma on paisunut valtaviksi messuiksi PoriJazzin kylkeen – ehkä jo liian isoiksi, vaikka kävijöitä näyttää riittävän ainakin suosituimpiin paneeleihin. Mukana Porissa on oltava, jos olet ”joku”. Näe ja tule nähdyksi. Samalla siellä luodaan verkostoja, tavataan tuttuja. Suomalainen päättäjien, poliitikkojen eliitti ja lobbarit ovat loppujen lopuksi tosi pieni porukka.

Toisaalta Porissa on paljon porilaisia ja porilaisia eläkeläisiä, jotka tulevat torille – eivätkä vain ihmettelemään – hyvin aktiiviset porilaiset olivat paikalla keskustelutilaisuuksissa kiinnostuneena kuuntelemassa ja esittämässä yleisökysymyksiä.  Ihmisiä on ollut liikkeellä paljon.

Mitä mietin?

Piispat ja kirkon järjestöjen johtajat ovat olleet mukana paneeleissa ja käyttäneet Poria kirkon viestien tuomiseen julkisuuteen kymmenisen vuotta. Virsi- ja viini –illat lanseerattiin kaiken kansan tietoon Porissa. Edelleen kaupungintalon salit ovat veisaajia täynnä.

Pantapaidat ovat kirkon nykyiset kasvot. Porissa kirkon työntekijät näkyvät vihrein, mustin ja violetein paidoin panta kaulassa, vaikka heitä ei enää nimiltä tunnetakaan. Tunnukset näkyvät ja ihmiset juttelevat kahviloissa vieraidenkin ja jopa papin kanssa. Se on uutta suomalaisessa kesätapahtumassa. Järjestöt esittäytyvät kampanjaliiveissään. Tätä lisää muuallekin!

Kirkon johto uskaltautuu alueille, mistä he harvemmin pääsevät keskustelemaan samaan pöytään poliitikkojen kanssa julkisesti. Puhutaan työttömyydestä, maahanmuutosta, köyhyydestä, ilmastonmuutoksesta tai Syyriasta – ei vain uskonnosta tai luterilaisesta teologiasta saarna-genrellä.

Paneelit ovat kestoltaan riittävän pitkiä: tunti ja vartti, jolloin hitaasti lämpiävät suomalaisetkin pääsivät itse aiheeseen. Piispat syvähaastattelivat Keski-Porin kauniissa kirkossa ajatuksella tunnettuja ja tuntemattomampia ihmisiä. Syntyi dialogia.

Erityisesti arkkipiispan turnauskestävyyttä ihailin – aamusta iltaan, mukana yllättävienkin yhteistyötahojen kutsuilla ja sieltä vielä liitäen kirkon järjestämiin omiin tilaisuuksiin.

SuomiAreenan juttuhan on saada rennompi ja avoimempi poliitikko esiin. Voisiko meistä kirkon ihmisistä välittyä myös rennompi, ystävällinen ihminen toiselle?

Millaisen roolin kirkko ottaa keskustelijana: miellyttävän kiittelijän vai haastajan? Ollako kolmatta sektoria vai julkinen toimija? Panemmeko persoonamme likoon?

SuomiAreenaan mennessä mietimme, miksi ajamme Poriin tapaamaan helsinkiläisiä poliitikkoja ja lobbareita. Emmekö kuule samoja puheita pitkin vuotta erilaisissa keskustelutilaisuuksissa? Kolmen päivän jälkeen lähti mielellään kotiin, koska määräänsä enempää ei jaksa paneeleja.

Kysymykseksi jää, onko SuomiAreena asialleen vihkiytyneiden vakuuttelua toisilleen – oli sitten kyse kirjastojen tulevaisuudesta tai Agenda 2030 merkityksestä. Puhetta jo ”uskovaisilta uskovaisille” vai uskaltaako antautua keskusteluun tuntemattoman kanssa?

Porissa iltaa istutaan kahviloissa, lauletaan karaokea ja vahvistetaan puolituttujen yhteyttä.

Itse nautin auringon lämmöstä, ihmisten ystävällisyydestä ja erityisesti rauhasta kirkossa, Jumalan puheesta hiljaisuudessa. Keski-Porin kirkon mystinen tunnelma ja ihanat lehtikuviot pilareissa puhuttelivat. Musiikki koskettaa niitä kieliä, mihin sanat eivät ulotu: On saksofonia ja virsi-illan vahvan vakavaa poljentoa.

Kiitos kirkolle. Ja erityisen iso kiitos kirkkolaivan vetäjille Porissa. Porin seurakuntien diakonit ja muut työntekijät kiskovat pyörillä kulkevaa laivaa ja jututtavat ihmisiä. Tehän tämän teitte. Porissa kirkko tulee keskelle kylää. Kirkko liikkuu. Häivähdys toivoa. Toivottavasti minäkin vähän liikahdin.

Suomi–Areena-tapahtuma kokoaa päättäjät Poriin 10.–14. heinäkuuta keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Tänä vuonna pääteemana on itsenäisyyden juhlavuosi. Suomi-Areenassa pidetään yhteensä 170 tilaisuutta, joihin osallistuu lähemmäs tuhat puhujaa. Järjestäjinä ovat MTV ja Porin kaupunki. Pääyhteistyökumppanina muun muassa Suomen evankelis-luterilainen kirkko.

Iiris Kivimäki
viestintäjohtaja
Suomen Lähetysseura

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Missioblogi
Missioblogihttps://felm.suomenlahetysseura.fi/
Missioblogi on moniääninen blogi, josta voit lukea kuulumisia kirkosta ja lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Sen kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppanien työntekijöitä, jotka tuovat terveisiä etelän kasvavista kirkoista, ilonaiheista, ongelmista ja teologisesta keskustelusta sekä uskon, toivon ja rakkauden työstä kehittyvissä maissa. Tuoreimman Missioblogin on kirjoittanut Suomen Lähetysseuran yhteisöasiantuntija Mikko Pyhtilä.