Ennakointi on osa vastuullista varautumista tulevaan – niin perhe- kuin yrityselämässä ja ennen kaikkea valtion tasolla.
Hesarin pääkirjoitustoimittaja kirjoitti Suomen linjasta, joka on ollut EU-asioissa reaktiivinen (HS 29.11.). Eteen tulevat, pieniltä vaikuttavat asiat on ratkaistu yksi kerrallaan. ”Mutta kun katsoo taaksepäin, näkee minne päätöksistä syntyvien murusten jono vie.” Pääkirjoitus huomauttaa, että nyt edessä on suuria murusia, kuten Brexitin vaikutus EU:n suuntaan, Trumpin tuleva Venäjän politiikka tai Marie Le Penin mahdollisen valinnan vaikutus Ranskan EU-jäsenyydelle. Siksi tulisi pohtia tulevaisuuden varalle vaihtoehtoisia malleja ja etenemissuuntia.
_ _ _
Kun en ole päättämässä valtion linjasta, voin melko huolettomasti kuvitella yhden tulevaisuuden vision: Suomi 2047 – sen todennäköisyys lienee 10-20% luokkaa?
”P-791NG ankkuroitui Vesivehmaan lentokentälle. 150-metrisen ilmalaivan rahtiramppia pitkin astui ulos noin 100 kiintiöpakolaisen joukko tavaroineen. Heidät oli poimittu Etelä-Euroopan leireiltä ammattitaidon ja perhesiteiden vuoksi. Ydinperheen yhdistäminen oli määritelty yhdeksi perusteeksi päästä pohjoiseen.
EU ja valuuttaunioni olivat hajonneet populistipuolueiden päästyä valtaan eri maissa. Tämä tapahtui noin viiden vuoden ajanjaksolla, jolloin 40 miljoonaa pakolaista tuli Pohjois-Afrikasta Espanjaan, Etelä-Ranskaan ja -Italiaan. Lämpötilan nousu ja keinokasteluun tarvittavan veden hupeneminen olivat työntäneet eteläisen asutuksen Alppien juurelle. Alpit muodostivat Saksa-johtoisen Pohjois-Euroopan Liiton etelärajan.
_ _ _
Humanitaarisista ja väestöllisistä syistä eteläeurooppalaisia haettiin pohjoiseen ilmalaivoilla. Luonnon heliumin loputtua ilmalaivojen turvallisiksi suunnitellut kaasukennot täytettiin vedyllä. Alukset oli päällystetty pinnoitteella, jonka tuottama aurinkoenergia käytti sähkömoottoreita. Siten ilmalaivat olivat pilvien yläpuolella purjehduskorkeudessa energiaomavaraisia ja päästöttömiä.
Ne kuljettivat neljän säiliöautollisen verran Päijänteen vettä etelään ja toivat paluulennolla pakolaisia. Yksi ilmalaiva teki viikossa kolme matkaa 250 km/h purjehdusnopeudella.
_ _ _
Suomen makean veden varat olivat nousseet tärkeäksi vientituotteeksi. Myös kaikki viljelykelpoinen maa oli otettu käyttöön. Mineraalisen fosfaatin loputtua peltoja lannoitettiin yksinomaan eloperäisellä lannoitella, kuten kompostoidulla karjan ja ihmisten ulosteella. Sallituiksi määriteltiin vain biohajoavat lääkkeet, jotta lannasta tai juomavedestä ei siirtyisi haitallisia lääkejäämiä ihmisiin. Kaikki lanta käsiteltiin tiloilla mädättämällä siitä biokaasua polttoaineeksi.
Antibiooteille resistentit bakteerikannat olivat synnyttäneet pandemioita, mikä entisestään rajoitti ihmisten liikkuvuutta. Suomalainen lääkekeksintö – alun perin Suomen rehun pihkaöljystä jalostama eläinrehun lisäaine Progress – oli ihmisravintoon lisättynä auttanut voittamaan useimmat haitalliset bakteerit ja vähentämään tautiriskiä.
_ _ _
Sähkö ja lämmin vesi tuotettiin rakennusten katoilla auringon energialla. Kotitalouksien ja teollisuuden sähkön kulutus oli laskenut kolmannekseen. Lupia autojen hankintaan ja käyttöön myönnettiin vain painavista syistä. Autokanta olikin supistunut neljäsosaan aiemmasta. Kaikki autot liikkuivat uusiutuvalla energialla. Suosittuja olivat sähköautot, sekä myöspuukaasulla kulkevat autot, koska niiden polttoainehuolto oli hoidettavissa omavaraisesti. Junat ja ilmalaivat hoitivat pitkän matkan joukkoliikenteen sekä raskaan rahtiliikenteen.
Ns. kulutustavaroiden määrä oli kuitenkin supistunut 30 vuoden takaisesta. Jatkuvan kasvun ajatus oli hylätty mahdottomana. Aineellinen elintaso oli laskenut huomattavasti, mutta samalla onnellisuus ja elämänlaatu olivat parantuneet. Kiire oli vähentynyt ja aikaa tullut lisää ihmissuhteille ja kulttuurille.
_ _ _
30 vuoden takainen nautinto- ja kulutusyhteiskunta oli tuottanut paitsi massiivista luonnon tuhoa myös ihmisten eriarvoisuutta, levottomuutta ja syrjäytymistä. Sitä pahensi entisestään 20-luvulla äärimmäisyyksiin viety digitalisaatio, jolloin työttömyys kohosi jopa 40%:iin. Aiempien sukupolvien 150 mrd euron velan maksu 10% korkoineen ja Euroopan keskuspankin kontrolliin joutunut valtion talous eivät mahdollistaneet perusturvan maksamista kaikille työttömille ja vanhuksille.
Maata ravisteli perusteellinen muutos – kuten koko Eurooppaa. Kulutuksen ja yltäkylläisyyden tilalle oli tullut yllättäen haasteeksi väestön ruokkiminen. 40-luvun yhteiskuntaa kutsuttiinkin selviytymisyhteiskunnaksi. Koulussa opittiin – perinteisten kouluaineiden lisäksi, joissa taitoaineilla oli aiempaa suurempi paino – puutarhaviljelyä, lampaiden, kanojen ja mehiläisten hoitoa, puu- kangas ja metallitöitä, ekologiaa ja energiataloutta sekä luonnonsuojelua. Työrauha oli palannut kouluihin, kun oppilaat sisäistivät, että opituilla asioilla oli suora yhteys heidän ja heidän lähipiirinsä selviämiseen.
Oli selvää, että selviytymisyhteiskunnassa ei ollut työttömyyttä.
Hedelmällisyysluku oli pudonnut alle 1,5. Lasten saaminen epävarmaan maailmaan tuntui monista riskiltä. Syntyvyys olikin pääasiassa perinteisten uskonnollisten ryhmien varassa. Huoltosuhde oli raskaasti vinoutunut. Yhdellä työssäkäyvällä oli tilastollisesti kahdeksan huollettavaa. Tosin yhteiskunnan hoivapalvelut olivat romahtaneet kustannuskriisiin. Perheet ja seurakunnat täydensivät yhteiskunnan ja yrittäjien tarjoamaa hoitoa vanhuksille ja sairaille. 20-luvulla hyväksytystä eutanasiasta oli tullut käytetty hoitomuoto väestöpyramidin leveän yläosan kaventamisessa.
_ _ _
Uskonto oli keskeisessä asemassa jokapäiväisessä elämässä. Tietoisuus luonnon ja ihmisen kohtalonyhteydestä oli kirkastanut myös ihmisen tekojen – hyvän ja pahan – merkitystä kokonaisuudelle. Syntiä ei tarvinnut erikseen keksiä. Sen seuraukset, varsinkin edellisten sukupolvien jäljiltä, olivat traagisesti kaikkien nähtävillä. Ihmisen vastuu Luojalle ja armahduksen etsiminen rukouksessa ja jumalanpalveluksessa puhdistivat mieltä. Ilo ja ylistys Jumalan hyvyydestä antoivat kiitosmieltä ja halua auttaa muita selviämään.
20-luvulla kirkko oli etääntynyt hengellisestä perustastaan ja kamppaili raskaan hallinnon sekä talousongelmien parissa. Sanoma oli suuntautunut yhä enemmän sosiaalieettisiin kysymyksiin ja yksilöiden oikeuksien ajamiseen. Huomaamatta oli jäänyt ympäristön syvällinen muutos, joka uhkasi koko yhteiskunnan olemassaoloa ja haastoi etsimään yhteisöjen selviämistä läpi murroksen.
Kirkko löysi uudelleen hengellisen ytimensä 30-luvulla jäsenistöltään, työntekijäkunnaltaan ja omaisuudeltaan kovasti keventyneenä. Seurakunnat olivat ottaneet maa-alueensa viljelyskäyttöön ja perustaneet irrallisille ihmisille yhteisöjä, joissa tarjottiin työskentelyä yhteisön hyväksi ja elantoa sekä vanhuksille ja orvoille ihmisarvoinen hoito. Seurakuntien voiman lähteenä ja keskuksena olivat jumalanpalvelukset sekä rukoushetket.
_ _ _
Jätän turvallisuuspolitiikan kokonaan tämän tulevaisuusvision ulkopuolelle. On kuitenkin selvää, että sen merkitys on ollut oleellinen ja dramaattinen edellisissä kehityskuluissa.
”Yhteisenä kansallisena teemana vuonna 2014 on lapsen oikeus leikkiin.”
Kiitos kirkkohallitukselle myös meidän isovanhempien puolesta, joiden lastenlasten on ollut esikoulussaan sosiaalisten taitojen oppimisten sijasta pitänyt opetella ”hoono soomi”, että ovat resurssipulasta kärsivissä verovaroilla kustannetuissa ”palveluissa” ensin opeteltujen pienten nyrkkitappeluiden jälkeen saaneet maahanmuuttajalapsen ymmärtämään, että he ovat kavereita. ,
Harmi vaan, että kun tuo maahanmuuttajalapsi joutui sellaiselle peruskoulun ensimmäiselle luokalle, jossa hänen ”hoono soomi -kavereitaan” ei ollut, hänet siirrettiin pois koulusta vain muutama viikko koulun alkamisen jälkeen, kun hän ilmeisesti reagoi eroon turvautumalla väkivaltaan, joka kohdistui opettajaan ja mm. särkemällä luokan tietokoneen.
Lapsen oikeudet kuuluvat yksiselitteisesti ihmisten samanarvoisuuden kunnioittamiseen. Ilman tätä kunnioittamista ei lähimmäisen rakkauden osoittamisella ole pohjaa eikä perustaa.
Kuten YK.n taholta on osoitettu niin kaikenlainen lasten hyväksikäyttö on ehdottamasti tuomittavaa. Hyväksikäyttö joka perustuu lasten tietämättömyyteen, voimattomuuteen, hyväuskoisuuteen, jne.
Yhteiskunnan toiminta koulutuksineen ja muine toimintoineen lasten etujen mukaisesti saadakseen tuleville omatoimisille ihmisille mahdollisimman hyvät eväät oman elämänsä rikkauden saavuttamiseen on kiitoksen ansaitsevaa.
Sensijaan lasten liittäminen eri yhteisöihi ilman omaa päätöksenkykyä on enemmän tai vähemmän tuomittavaa. Tähän kuuluu myös lasten liittäminen kirkon jäseneksi lapsikasteessa, johon ei ole kristillistä eikä muuta perustetta vaan on kirkko yhteisön oma menettelytapa.
Reino Suni :”Sensijaan lasten liittäminen eri yhteisöihi ilman omaa päätöksenkykyä on enemmän tai vähemmän tuomittavaa. Tähän kuuluu myös lasten liittäminen kirkon jäseneksi lapsikasteessa, johon ei ole kristillistä eikä muuta perustetta vaan on kirkko yhteisön oma menettelytapa.”
No tuomitse! Kaikki kolme lastamme liitettiin isänsä mukaisen evl.kirkon jäseniksi lapsikasteessa ja he kaikki saivat tuoda kotiimme ystäviään ystävien kasteesta riippumatta. Oli päiviä, että leivoin pullaa kolme kertaa päivässä, että sitä riittäisi kaikille ja oli päiviä, jolloin yksi lapsistamme sanoi, että hänen sisällään on niin suuri valo, että jos ihmiset näkisivät sen, he hämmästyisivät. Koskaan lapsia ei jaettu vanhempiensa poliittisten tai muidenkaan vakaumuksellisten kantojen mukaisesti ”edistyksellisiin tai taantumuksellisiin” tai ”vuohiin ja lampaisiin”. Me vain aikuisina joimme heidän ilonsa ja myös surunsa.
Tuula: Mitä ajattelet kasteesta, jolle mennään kun haluaa seurata Jeesusta eikä isäänsä tai äitiään?
Teemu Venäläinen :”Mitä ajattelet kasteesta, jolle mennään kun haluaa seurata Jeesusta eikä isäänsä tai äitiään?”
Mielestäni siinäkin on kysymyksessä eräänlainen itsenäistymisprosessi. Emme me isät ja äidit ole täydellisiä, ja jos järki ja omatunto on sitä mieltä, että isän ja äidin tie ei ole kelvollinen, niin kaste ”uudelle tielle” on mielestäni täysin kelvollinen.
Pekka
Kiitos raikkaasta otteesta aiheen käsittelyssä.
Kiitos Matias, ehkä 30 vuoden tarkasteluperspektiivi on vähän lyhyt. Mutta toisaalta muutokset voivat olla murrosvaiheessa nopeitakin?
”Uskonto oli keskeisessä asemassa jokapäiväisessä elämässä.”
Koko valistusajan jälkeinen kehitys on pyyhkiytynyt pois?
Mikä nykyisessä tilanteessa viittaa noin katastrofaaliseen suunnanmuutokseen?
Ensiksikin Henri tämä on vain yksi mahdollinen tulevaisuus ja sellaisenaan epätodennäköinen. Toiseksi katastrofaalinen kehitys on juuri valistuksen seurausta. Aiemmin osana luontoa ja sen prosesseja elänyt ihminen asettui luonnon yläpuolelle. Valistuksen ihminen oli ensimmäinen luonnosta ja Luojasta ”vapautettu” ihminen, vapaa muokkaamaan perustavalla tavalla luontoa ja ympäristöään (C.F. v Weizsäcker ”Der Mensch in seiner Geschichte). Nyt viimeistään on havaittu kuinka peruuttamattomasti jatkuvaa edistystä ja kasvua ajanut ihminen on muokannut ympäristöään käytettyään vastuuttomasti tekniikan suomia mahdollisuuksia. Elämme keskellä miljooniin vuosiin laajinta sukupuuttoaaltoa. Kalakannat hupenevat meristä. Ympäristömyrkkyjen ja radioaktiivisen jätteen vaikutukset ovat arvaamattomia pitkälle tulevaisuuteen. Ennen kaikkea ihmisen toiminnan vuoksi lämpenevä ilmasto uhkaa muuttaa elämän edellytyksiä maapallolla. Valistuksen jälkeinen ihminen huomaa, ettei hän olekaan luonnon yläpuolella vaan osa sitä. Ihminen itse kärsii tekojensa seurauksista yhdessä muun luomakunnan kanssa. Haihattelu esimerkiksi astumisesta ulos (aiheuttamansa) tuhon keskeltä jonnekin muualle (eksoplaneetalle, Marsiin?) on pelkkää vastuutonta ja epärealistista eskapismia. Eikö ole paras tunnustaa ongelma: ihmisen itsekkyys ja Pyhän kunnioittamisen menetys – ja tehdä viimeistään nyt voitavansa tuhojen korjaamiseksi?
”Toiseksi katastrofaalinen kehitys on juuri valistuksen seurausta. ”
Kannattaisikö miettiä, miksi juuri ne mailman maat.,joisa Valisytus eoi ole vaikutanut ovat kaikeinsuurimpia saastuttajia ja luonnon tuhoajia?
Se tieteen ja teknologia kehitys, joka on nyt suuriin ong elmiin johtaniut, oli alkanut jo 1200 luvulla feodalismin hiljalleen romahtaessa ja kauppaisporvariston nousestessa. Eli siis paljon ennen Valistusta.
Kauppiaat tarvitsivat myntiin tavaroita ja tavarat tuottajia ja tuotajat raaka-aineita ja raaka-aineet ja energia otettiin surutta luonnosta. Tämän kehityksen hyväksyi täysin rinnoin mm. kirkko ja onkin siitä asti niinkatolisena kuin luterialisena aivan viimepäiviin asti systeemaatisesti vastustanut luonnonsuojelua. En missään ole kuullut niin halveksivaa puhetta ’viherpipertäjistä’ kuin seurakunnissa.
Kiitokset monien kehityskulkujen loogisesta, uusia ulottuvuuksia avaavasta ja pohtimaan haastavasta esittelystä. Skenaariot auttavat hahmottamaan myös nykytilaa ja ehkä antavat viisautta tehdä luovia johtopäätöksiä oikea-aikaisesti.
Kiitos Tomi kommentista. Erilaiset tulevaisuusvisiot ovat varautumisen apuna, suuntaamassa oikea-aikaista päätöksentekoa, kuten sanoit.
Hyvin todennäköinen kehityskuvaus. Ei tarvitse takertua vuosilukuihin mutta ilmastokatastrofin ja ylikulutuksen louma tulevaisuus on valitettava tosiasia jo minunkin lastenlasten eläessä. Vanhemman sukupolven edustajana suurin huoleni on se miten voisin valmistella heitä elämänmuodon muutoksille ja kehittää hengissä selviämisen kykyä Pohjoismaisessa suuryhteiskunnassa sen 100 miljoonaisen väestön jäsenenä.
Samaa itsekin mietin. Olemme 30 vuoden kuluttua väistyvä sulupolvi, mutta mielessä on, olenko antanut lapsilleni riittävät eväät kulkea eteenpäin tulevaisuuden vaativassa, jopa uhkaavassa maastossa. Kristillinen toivo luottaa kuitenkin Jumalan johdatukseen. Ehkä on tapahtumassa sitä uutta luomista, jonka Raamattu lupaa tulevan.
30 vuoden kuluttua olemme juuri tuossa:
” väestöpyramidin leveän yläosan kaventamisessa.”
Samasta mainitsi myös ”eräs aikamme profeetta ” Helena Konttinen.
Eutanasia-keskustelussa lähdetään siitä, että asianomainen itse päättää surmaamisestaan. Näin varmaan toimitaankin hyvinvoinnin ja demokratian oloissa. Kun raja on ylitetty ja tappamisen tabu rikottu, on kynnys madaltunut ja vanhusten, sairaiden ja muiden epätoivottujen ihmisten ”poistaminen” tehty mahdolliseksi poikkeusoloissa.
Kyllä tuo kehityskulku totta on, kun niitä varoittavia varsinaisia asiantuntijoitakin on tullut kuunneltua. Mikäänhän ei todennäköisesti tahdissa kuitenkaan muutu, ennen kuin tuo todellisuutta sitten on.
Ehkä tähän voisi lisätä tämän päivän kokemuksen aiheessa sivuttuun digitalisaatioonkin. Nythän se kuten robotit jne ovat innostuneen keskustelun aiheena globaalisti. Tämä lyhytnäköinen lapsellisen hurmioitunut vouhotus on jotenkin järkyttävää.
No asiaan. Meikäläinen meni aamulla bussiin täällä periferiassa. Tämänkin kulman bussien maksulaitteet on digitalisoitu. Pitäähän pysyä kehityksessä mukana. Ärsyyntynyt bussinkuljettaja sanoi, että maksutoosa ei toimi, kun se oli yöllä päivittänyt itseään. Jaha, ne siis päivittävät itseään? Kyllä. Ei ensimmäinen kerta, kun ei toimi. No taas säästyi meikäläisen ynnä monen muun euroset 🙂 ja kaupunki menetti omansa.
Bussissa avasin piskuisen digiradioni. Muitahan ei enää myydä. Se ei toiminut. Ajattelin, että ehkä patteri loppu. Vaan sepä 15 min kuluttua toimi taas. Pakkanenhan sen vain oli hyydyttänyt. Uutta opittiin. Ei siis siedä pakkasta. Sitä ei tietysti missään ohjeessa oltu kerrottu.
Bussista poistuessani ehdin kuulla uutisista, että VR:n maksusysteemi on valtakunnallisesti hyytynyt. Lippuja saa vain ja ainoastaan junasta. Ja niitähän myyvät vain tämä poistuva luonnonvara eli konduktöörit, heh. Matkustajat varmaan ilahtuivat tiedosta, että mitään ekstramaksua ei tarvitse maksaa.
Kun sitten ip samaisen kuljettajan kyydissä palasin kotiin hän kertoi, että bussien digimaksulaitteet olivat valtakunnallisesti lakannet ap toimimasta, mutta alkoivat ilmeisesti itsepäivityksestään toivottuaan toimia.
Että sellaista digidigi-aikaa nyt sitten elellään vaikka jo aikoja sitten Juice Leskisen sanoin ”maailma hautaansa nilkuttaa”.
Sinun kannattaisi ihan oikeasti kirjoittaa romaani kun on noin hyvä runko jo valmiina!
Kiitos Juhani kannustuksesta.
Järjestelmävikoja esiintyy. Yhteiskunta on entistä haavoittuvampi, varsinkin jos joku taho haluaa aiheuttaa kaaosta. Keinona siihen on digitaalisten järjestelmien sotkeminen, jolloin sähkön ja veden jakelu, puhelin- ja viestiyhteydet, rahan nostaminen ja maksaminen, liikenne jne. halvaantuvat.
Kiitos kenttäpiispalle nykyisten yhtyeiskunnallisten arvojen mukaisesti hyvinkin mahdollisesta ”slush-tulevaisuuden” visiosta. Sopivan jatkon tuohon visioon krjoitti (muistaakseni) Stanislaw Lem, jonka tarinassa vain maallisen mammonan ympärillä pyörivät ”slush-tieteilijät” olivat ohjelmoineet ”kyberturvallisuudestaan” vastaavalle tietokoneelle tehtäväksi löytää ratkaisu, jolla tuhoutuva maapallo voitaisiin perustaa. Tietokone prosessoi ja prosessoi ja maapallo tuhoutui, mutta tietokone jatkoi prosessointiaan pimeässä avaruudessa. Lopulta se alkoi tulostaa ja tulostus alkoi sanoilla ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan…”
Aivan, siis tietokonekin löysi lopulta maailmankaikkeuden perustan, mutta liian myöhään. Kuvaamasi tieteisromaani on tietokoneiden varhaisajalta – digitaalisen tallentamisen evoluutiossa on sen jälkeen edetty reikäkortista korppujen ja tikkujen kautta pilveen. En ole silti varma löytäisivätkö nykyisetkään tietokoneet ajoissa maailmankaikkeuden perustaa: ”be resit bar’a elohim et hasamajim wet haarez.”
Kenttäpiispa Pekka Särkiö :”En ole silti varma löytäisivätkö nykyisetkään tietokoneet ajoissa maailmankaikkeuden perustaa: “be resit bar’a elohim et hasamajim wet haarez.””
Kiitos vastauksesta. Tietokoneet varmasti löytäisivät tekstin בראשית ברא אלהים את השמים ואת הארץ tietokoneen avulla kuten itsekin löysin, mutta toinen asia on, että ymmärtävätkö ihmiset mitä se tarkoittaa. Tuon ymmärrryksen välittäminen apostolisen suksession kautta vailla mitään poliittista vallanhimoa kuuluu mielestäni hengelliselle regimentille.
Uskollisuus eankeliumille ja sen esiin tuominen vaihtelevissa tilanteissa on hengellisen regmentin tehtävä, kuten sanoit. Tosin vaikuttaa siltä, että aika painaa leimansa siihen, kuinka sanaa selitetään ja silloin oleellisin voi jäädä peittoon. Kuitenkin ”Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti” (Dan 12:3).
Eniten huolestuttaa talousmaailman romahdus joka on ilmeisen lähellä. Miten syvälle läntinen ja itäinen maailma vajoaa? Tuskin taantuma ihan kivikauden tasolle vaipuu, mutta on sivilisaatiot ennenkin hajonneet. Nyt kaikki tuntuu ajautuvan yhden kortin varaan, tarkoitan digitaalitekniikka, joka on lopulta aika haavoittuva monella tavalla… Jos joku vetää töpselin pois seinästä, niin aika ja kaikki nykyinen kehitys pysähtyy nopeasti.
Jos kaikki jatkunee ilman suurempaa katastrofia, niin Kristillinen kulttuuri tulee jäämään islamin jalkoihin. Tämä tulee tapahtumaan Euroopassa noin 30:ssä vuodessa.
”Jos kaikki jatkunee ilman suurempaa katastrofia, niin Kristillinen kulttuuri tulee jäämään islamin jalkoihin. Tämä tulee tapahtumaan Euroopassa noin 30:ssä vuodessa.”
Ei kristinusko islamiin kaadu, vaan siihen, etteivät ihmiset koe sen todellisuuskäsitystä totuudenmukiseksi, vakuuttavaksi. Kristinusko kompastuu valistuksen perintöön, siihen, ja vain siihen. Papistokin.
Muista myös huomioida, että islamin maallistuu, niin kuin kaikki muutkin uskonot.
Kulttuureilla näyttää usein olevan noin 2000 vuoden kehityskaari, jonka jälkeen ne taantuvat ja kaatuvat, kunnes syntyy uutta. Islamilainen kulttuuri on satoja vuosia kristillistä kulttuuria nuorempi. Siten niiden aallot eivät ole samassa vaiheessa. Islam saattaa jatkaa elinvoimaisena, tai sitten kristillisyys saa uuden elinvoimaisen vaiheen.