Suomen kielen päivänä

Nyt vietämme Mikael Agricolan päivää, joka on samalla tärkeä suomen kielen päivä. Perustellusti voidaan kysyä, millainen olisi suomen kielen kehittyneisyyden tilanne, jos Mikael Agricola ei olisi pohtinut suomen kielen kysymyksiä. Hän on luonut puitteet tälle kirjoitukselle ja näytelmälle ”Kivi kiveltä”, joka esitettiin pari päivää sitten 7.4.2016 Kuopion tuomiokirkon juhlatilaisuudessa.

Tässä henkilöt keskustelevat vielä äskettäisestä pääsiäisestä ja Mikael Agricolasta, joista asioista on rinnastuksia nykyisiin tapahtumiin. Keskustelu saattaa näyttää yllätyksellisiä puolia, joita lukijat pohtinevat mielessään.

Pääsiäisen yhteyteen kuuluvat virpomiset ovat olleet asioita, joissa kirjallinen luovuus näyttäytyy. Ajattelen tässä kohdassa Mikael Agricolaa, joka on pohtinut murteita kehittäessään suomen kieltä. Virpoa voidaan murremuotoisin ajatuksin:  ”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks, sulle vitsa mulle palkka.” Muuten, oletko käynyt Kuopion murreviikoilla, jotka pidetään kesäisin?

Kuopion murreviikoilla kannattaa käydä. Minulla on tässä oudompikin virpomisruno: ”Virpoin, varpoin, tuoreeks, terveeks, rikkaaks, rakkaaks, vanhaks, vakkaaks. Mie virvon viisahaksi, taputtelen taitavaksi. Näin mie tänne tullessain: kanastanne munainen, taikinastanne piirainen, siulle vitsa, miulle palkka.” Mitähän virpomisrunoja Mikael Agricola on aikoinaan tuntenut?

On aivan oikein huomioida Mikael Agricolan työ Suomen lipun nostoin ja arvostaa samalla suomen kieltä.  Hän on miettinyt kirjoituksiinsa tulevien sanojen suomenkielisiä vastineita,  tekstiensä luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Sanat påsk, Easter ja Ostern sekä  Пасха ja Πάσχα  ovat suomen kielellä pääsiäinen.

Suomen kieltä käytetään puheenvuoroissa, jotka ovat joskus kiihkeitä. Usein käy niinkin, että paikallaolijat keskustelevat keskenään ja ”puhutaan päälle”, vaikka ”pelisäännöt” ovat olemassa. Kun esitetään aivan selviä kysymyksiä, kysymykset ja vastaukset eivät aina kohtaa. Äidinkieltä eli suomen kieltä on tavallaan käytetty väärin.

Tarkoitat varmaan esimerkiksi sitä, että television katselijat ovat ohjelmaa seuratessaan ymmärtäneet, mitä kysyttiin ja odottavat vain vastauksia. He pohtivat mielessään omiakin vastauksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on kehitettävä ”kaksi palvelun puolta”, jotka rahoitetaan oikeudenmukaisesti ja kattavasti. Perustuslaki valvoo kysymysten ratkaisuja yksiselitteisesti.

Henkilöillä on joskus vaikea vastata sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät tue omia arvoja ja asenteita ja ylittävät ehkä vaadittavan kokemuksen ja tieteellisen tietotaidon. Tässä tapauksessa kysymykset ja vastaukset ovat yhteydessä siihen, millä tavoin kehitetään yhteiskunnan palvelujärjestelmää. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan toimintoja on seurattava valppaina. ”Veroparatiisikeskustelu” vaatii asioiden sisäistämistä.

Mikael Agricolakin on pohtinut yhteiskunnallisia kysymyksiä ja niiden vastauksia.  Uskonpuhdistus on siitä esimerkkinä. Hänen toteuttamansa uskonpuhdistuksen opillinen sisältö on opittu tuntemaan vähitellen. Mikael Agricolan esittämä kristillinen sanoma on opittu tuntemaan kirkon palvelujen yhteydessä ja kouluopetuksessa. Mitä hän sanoisi kouluissa esitettävistä virsistä, joista on keskusteltu vilkkaasti?

Huolella on mietittävä erilaisissa välitystehtävissä olevien henkilöiden ”laadullisia” ominaisuuksia tavoitteiden saavuttamisen kannalta.  Työmarkkinakysymysten ratkaisuissa tämä on tärkeää. Perusteltua on kysyä, mitä esillä olevat ilmaisut tarkoittavat. Onko tarkoitus se, että asiat tulkitaan vain omaksi eduksi syrjäyttämällä muut kannanotot?

Mikael Agricolan tietoja ja taitoja tarvittiin ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella, kun Ruotsin ja Venäjän välisiä kiistoja aikoinaan ratkottiin. Asiat käsittelivät rajakysymyksiä. Neuvotteluissa kysymykset ja vastaukset menivät samaan suuntaan.

Mikael Agricola on osoittanut, että valtioiden välisessä kanssakäymisessä on toimittava rakentavasti. Millä tavoin hän näkisi ajankohtaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset kriisit ja niiden syyt? Ongelmaisissa asioissa on toimittava oikeudenmukaisesti ja kuunneltava eri tahoja. Keskustelukulttuurin laatua on arvioitava jatkuvasti.

Kun ratkaistavissa kysymyksissä saadaan aikaan neuvottelutulos, on varmistettava, että   ongelmat eivät puhkea uudelleen. Miten hyvin on onnistuttu tässä toiminnassa?

Mikael Agricola on näyttänyt, että syvällistä  ajattelua tarvitaan yhteiskunnan kulttuurin ja toiminnan kehittämisessä. Hän on pohtinut sitä, mitkä asiat on hyvä esittää kirjoitetussa muodossa eli suomen kielellä.

Mikael Agricola on saanut ymmärtämään, mikä on lukemisen hyötyarvo.  Hän on luonut pohjan kulttuurin tuotoksille, jotka ovat lainattavissa kirjastoista.  Kirjastoja on lakkautettu, mikä on heikentänyt kirjastoille asetettuja kulttuuritavoitteita.

Mikael Agricolan toiminta suomen kielen hyväksi on osoittanut, että omakielinen kirjallisuus ja kulttuuri sivistävät. Hän oli kielitaitoinen henkilö. Kielitaidosta oli ollut hyötyä liikuttaessa ulkomailla. Kielten osaamisen taito on arvokas pääoma. Ajankohtaista on ratkaista pakolaisten kotouttamiskysymyksiä.

Mikael Agricola olisi ihmeissään nykyisten viestintävälineiden kehityksestä. Hän pääsisi kuitenkin nopeasti eroon ihmettelystään, sillä hän  miettisi varmaan tarvittavia uudissanoja tietoviestintää varten.

Mikael Agricola ihmettelisi sitä, kun suomenkieliset sanat vaihdetaan herkästi vieraskielisiin ilmauksiin. Hän miettisi sitä, miksi tuttu ”Posti” muutettiin ”Itellaksi” ja ilahtuisi, kun ”Itellasta” tuli taas ”Posti”, jota käytetään ennakkoäänestyspaikkanakin.

Mikael Agricola olisi huolissaan, kun kirjeiden kirjoittaminen on laantunut. Kirjeitä ei viedä enää paljonkaan postiin. Tämä kertoo viestinnän muutoksista. Eduskunnassakin on näpräilty ”laitteita”, että toimintaan on jouduttu  puuttumaan.

Kirjoittajat toivovat, että heidän  ajatuksiaan  luettaisiin ja kommentoitaisiin. Tämäkin kirjoitus on lukijoiden arvioitavana. Mikael Agricolakin on miettinyt kirjoittamiensa tekstien kiinnostavuutta, sillä hän luonut aivan ”uutta kulttuurin sisältöä” suomen kielen avulla.

Keskustelu käytiin tässä kiirehtimättä leppoisassa hengessä, mikä tuottaa yleensä parhaat tulokset. Keskustelun aikana mietittiin asioita, jotka voidaan yhdistää Mikael Agricolan luovaan ajatteluun. Monet kokouskeskustelut ja raportit olisivat nykyään toisenlaisia, jos suomen kieltä ei olisi Mikael Agricolan toimesta alettu kehittää sivistyksen ja kulttuurin hyväksi. On mietittävä huolella, millaista suomen kieltä ”viljellään” ihmisten välisessä kanssakäymisessä.  Suomen kielen on säilytettävä asemansa, minkä hyväksi Mikael Agricolakin on aikoinaan ponnistellut.

Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

http://www.veikkovilmi.fi

Kuopio