Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut. (Matt. 18:10-11) Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät. (Ps. 34:8)
Miksi Jumalalle ovat tärkeitä ja rakkaita, kadonneet, maailman murjomat, köyhät, sairaat ja syntiset?
Miten suojelusenkeli voi puuttua tapahtumien kulkuun?
Mitä tehtäviä Jumalan enkeleillä on?
Miksi erityisesti pienet lapset ovat Jumalalle kallisarvoisia?
Jeesus sanoi: ”Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen” (Matt. 18:6); miksi Jeesus Kristus käyttää näin voimakkaita sanoja?
Mitkä asiat erottaa Jeesuksen Kristuksen Jumalan enkeleistä?
Miksi enkeleitä ei saa palvoa tai rukoilla?
Kaikki julkaistut blogini:
”Heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.”
Tuo lause on puhutellut minua useasti, ja siinä Jeesus sanoo jotain olennaista meille kaikille.
On kuin Jeesus sanoisi, että jokaista ihmistä seuraa alusta asti oma enkeli, joka on suoraan yhteydessä Isään.
Ja enkeleistä hän sanoo: ”Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi” ja vielä: ”Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?” Hebr.kirje 1.
Ihminen on jotain minkä tähden enkelit on luotu, ne ovat ilmeisesti ihmisen ja Jumalan välisen rukouksen sanasaattajia ja luotu juuri siihen.
Lapset ovat uskon esimerkkeinä meille juuri siinä, etteivät epäile vaan uskovat ja ovat sentähden rukouksessaan aina Isän kasvojen edessä.
Kuka sitten saattaakin Jeesukseen uskovan lapsen, pois Jeesuksen luota, (pois rukousyhteydestä) saa Jeesukselta rajun tuomion.
Iltarukous on mitä parhain oppi, minkä vanhempi voi lapselleen antaa. Kun lapsi rukoilee niin Isä kuulee.
Tämän uskon olevan myös enkelien tehtävistä tärkein, rukousten vieminen Isän kasvojen eteen.
Enkelit ovat aina keskellämme, silti viestin viejää ei saa kumartaa, mutta ei myöskään väheksyä. Vain Jumalaa tulee kumartaa ja Hänelle antaa Kiitos ja Kunnia.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Kuka on enkeli, joka näkee Isän Jumalan kasvot?
Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa. Ja hän sanoi: ”Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä”; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi. Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä. (Jes. 63:7-9)
Enkelien yksi tehtävä on viestin vieminen.
Jaakob näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. (1. Moos. 28:12)
” Miksi erityisesti pienet lapset ovat Jumalalle kallisarvoisia ” ?
Ennen tätä Raamatun kohdan jakeita käy selville mistä asiasta on kysymys. Opetuslapset olivat aivan varmoja pääsemisestään taivasten valtakuntaan. Siitä vain oli kysymys, kuka heistä on suurin ? Kyllä meidänkin aikana löytyy sellaisia, jotka aivan vakavasti uskovat ja sanoivat, ettei pieni lapsi kykene uskomaan aikuisten tavalla ?
Siksi heidän täytyy tulla ymmärtäväiseksi, ennenkuin voi tehdä ns. uskon ratkaisun. Mutta tässä Raamatun kohdassa Jeesus kuitenkin opettaa aivan toisin.
Meidän tulee ottaa oppia lapsista ja tulla heidän kaltaisekseen, eikä suinkaan päinvastoin. Eikö Johannes Kastajakin sanonut, että meidän tulee vähetä,ja tulla pieneksi, että Kristus saisi tilaa meissä.
Herramme Jeesuksen mukaan vain lapsen kaltainen on kelvollinen, ja pääsee taivasten valtakuntaan ja suurin siellä on se, joka on täällä maailmassa pienin.
Sen tähden opetuslasten täytyi kääntää katseensa itsestään lapseen Jeesuksen sylissä. Siinä on ainoa oikea vastaus ja esimerkki, jonka mukaan meidän jokaisen täytyy tehdä ja toimia niin omassa elämässämme.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Herran kädellä on hyvä olla. Jokainen lapsi on Jumalalle arvokas.
Sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. (Ps. 139:13-16)
Miksi Jumalalle ovat tärkeitä ja rakkaita, kadonneet, maailman murjomat, köyhät, sairaat ja syntiset?
Ainoastaan kadonneen Jumala voi löytää, ainoastaan maailman murjomaa Jumala voi rakkaudellaan eheyttää, ainoastaan köyhää Jumala voi auttaa selviämään, ainoastaan sairaan Jumala voi parantaa, ainoastaan syntiset Jumala voi vanhurskauttaa.
Jeesuksen vierailu publikaani Matteuksen kodissa, on mielestäni yksi armorikkaimmista kohdista Raamatussa.
Kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria.’ Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:10-13)
Missä olivat suojelusenkelit silloin, kun heitä olisi tarvittu?
Liisa, kiitos hyvästä kysymyksestä, johon en osaa vastata. Maailmassa vaikuttava pahuus vetää meidät hiljaiseksi, emmekä voi ymmärtää kaikkea.
Synti, kuolema ja vastoinkäymiset ovat osa tätä elämää.
Uskova on aina voitolla, kävi miten hyvänsä.
” Missä olit Jumala silloin, kun kauheita onnettomuuksia sattuu” ? Missä olivat enkelit silloin” ?
Me olemme ihmisinä sellaisia, että Jumala nousee mielee silloin, kun jotakin vakavaa sattuu omalle kohdallemme. Mutta Raamatun ilmoitus ja sen sanoma laittaa meidät pienelle paikalle Jumalan edessä. Tunnemmeko Jumalan varjeluksen silloinkin, kun mitään vakavaa ei ole sattunut ? Tai uskommeko Jumalaan ja hänen lähettämiin enkeleihin silloin, kun olemme joutuneet vaikeuksiin ja onnettomuuksiin?
Kyllä Jumala ja hänen enkelinsä ovat todellisuutta, mutta enkeleiden läsnäolo ei kuitenkaan merkitse sitä, että me välttyisimme vastoinkäymisiltä, sairauksista ja vahingoilta. Mutta kuitenkin saamme toivoa sitä, että saisimme kokea rauhaa ja turvallisuutta ja tietoisuutta siitä, että kaikella on tarkoituksensa,mutta me emme kaikkea ymmärrä. Kuitenkin me saamme uskoa Jumalan varjelukseen ja enkelit ovat mukana silloinkin, kun elämän kirjaan kirjatut päivämme ovat lopusssa.
Missä oli Jumala silloin, kun Juutalaisia surmattiin? Missä oli, kun Estonia upposi?
Eivätkä rukoilleet riittävästi, että olisivat pelastuneet? Eivätkö enkelit olleet paikalla kun lukuisat kuolivat? Varmasti oli ja keskitysleirin seiniin olivat kuolemaa odottavat kirjoittaneet: ”Jumala oli täällä”
”Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.” Jes.55:3
Kristinuskosta on paljon väärin käsitystä ja yksi sellainen on, että Jumala suojelee meidät, niin, ettei meille tapahdu mitään pahaa maailmassa.
Todellisuudessa Jumalan ilmoitus Raamatussa puhuu iankaikkisesta elämästä ja siihen pelastamisesta, eli Jumala varjelee uskovaa ihmistä, niin, ettei hän menetä toivoaan ja uskoaan Jumalan pelastukseen ja hyvyyteen, vaikka kohtaisi miten karmean kohtalon hyvänsä.
Ihminen syntyy luonnolliseen olemukseensa kuoleman alle, mutta Jumalan ilmoitus on juuri siinä, että Hän pelastaa ihmisen Poikansa kuoleman ja ylösnousemuksensa kautta, kuoleman jälkeiseen elämään, taivaan kotiin, missä ihminen on saanut alkunsakin. Olemme ruumiissa, joka voidaan tappaa.
”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” Matt.10:24
Kun meidän omaisemme ja rakkaamme kuolee, niin sen tapahtuman edessä meidän surumme on sanaton, mutta Jumalan lohdutus on läsnä, juuri ylösnousemuksen toivossa. Enkelit ovat vahvistamassa meidän uskoamme hädän hetkellä.
Me kaikki joudumme kohtaamaan kuoleman, koska olemme syntyneetkin siihen. Kristillinen usko käsittää kärsimyksen ja ahdistuksen johtuvaksi synnistä, joka on tullut maailmaan Adamin lankeemuksen kautta.
Kuolema on synnin seurausta ja ihminen voi kuolla lapsivuoteelle vaikka ei olisi tehnyt mitään, ei hyvää, eikä pahaa, silti kuolema korjaa satonsa.
Tämä on synnin olemus maailmassa, me olemme siihen osalliset Adamin lankeemuksen tähden. Kaikki ihmiset syntyvät tämän synnin alle ja ovat luonnostaan ilman Jumalan Kirkkautta, joka ihmisellä oli ennen lankeemusta.
On kuitenkin olemassa toinen todellisuus, joka on uskon todellisuus siitä puhumme ja siihen meidän uskomme perustaa, se on iankaikkisen elämän toivo Kristuksessa.
Jos me olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän tähden ja ajaksi, niin, me emme ole ymmärtäneet vielä alkuunkaan mistä Jeesus puhuu Evankeliumeissa tai Paavali kirjeissään, puhumattakaan muista apostoleista.
He kuitenkin kaikki todistavat samaa, nimittäin ylösnousemusta kuolleista ja tulevan maailman elämää Kristuksessa. Kristinusko on ylösnousemus uskoa, mutta sen toivon kautta me myös maailmassa elämme levittäen tämän toivon ja lohdutuksen sanomaa Kristuksessa, joka poistaa maailman synnin. (se on kuolema)
Me kaikki kuolemme kerran ja ystävämme kuolevat ja läheisimmät rakkaamme kuolevat ja 100 vuoden päästä kaikki 7 miljardia ihmistä, jotka nyt elävät maan päällä ovat kuolleet. Mutta siinä ei ole kaikki, vaan Jumalan todellisuus on jotain minkä voi ymmärtää uskon kautta.
Me kaikki myös nousemme ylös kuoleman jälkeen ja kohtaamme Luojamme.
Miten me olemme kuulleet Jumala ilmoituksen ja miten me olemme suhtautuneet Hänen Poikaansa ja mihin panneet toivomme? Minkälainen suhde meillä on Jeesukseen?
Hyviä kysymyksiä kaikki, mutta miksi Jumala siis sallii kärsimyksen?
Synnin tähden, sillä ihmisen lankeemuksesta seurasi kuolema ja kaikki vääryys mitä maailmassa tapahtuu. Raamattu sanoo:
”Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän-ja pahantiedon puun.” 1.Moos.2
Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän-ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”. 1.Moos.2
Tunnetuin seurauksin ihminen rikkoi lain ja joutui kuoleman valtakuntaan ja karkotettiin Edenin Paratiisista.
Miten me suhtaudumme tuohon? Onko kuolema meille vain jokin luonnollinen tapahtuma ja evoluution ja kehitysopin sanelema välttämättömyys ja totuus? Raamatun mukaan kuolema on vihollisen aikaansaama ja sitä kutsutaan vihollisuudeksi. On täysin Raamatun vastainen oppi selittää, että Jumala on Luonut maailman kuoleman kautta ja luo edelleen. Todellisuus on, että elämme rappion ja kuolevan maailman keskellä. Maailma ei kehity minkään evoluutio opin mukaan jatkuvasti paremmaksi, päinvastoin, lajit kuolee ja maa saastuu ihmisen alla.
Lihan laki on kuolla ja muuttua mullaksi ja maatua alkueliöiden ruuaksi, mutta ihminen on muutakin ja sen Jumala pelastaa Sanallaan, kunnes jälleen antaa sielullemme ylösnousemus ruumiin.
Millaisen ja koska? Siitä ei ole muuta tietoa kuin:
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”.
Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Ilm.21:1-7
Hyviä kommentteja edellä, kiitos teille kaikille. Päiviemme kokonaismäärä on Jumalalla tiedossa ja ne ovat Hänen kirjassa. Onneksi emme etukäteen tiedä hetkeä jolloin me tai meidän läheisemme kuolevat.
Enkeleitä yliluonnolisia henkiolentoja tuskin on olemassa. Raamatun melekit ja angelokset olivat aineellisia.
Seppo, kiitos kommenteista. Sinä et tunne kirjoituksia, joten olettamuksesi ovat sen mukaisia.
Syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” (Ilm. 12:7-12)
Pelkäänpä Juha Heinilä että tunnen Raamatun kirjoitukset ja vieläpä kohtalaisen hyvin. Omistan parikymmentä Raamattua monella eri kielellä. ….
—————————————
Juha Heinilä poisti 26.9.2014 klo 23:05 loppuosan kommentista.
Toivon, ettet kirjoita oppiasi blogillani! Kiitos!
Olet Heinilä pelkuri kun et anna vastata ja perustella sanomaani, kun väitit etten tunne kirjoituksia. Eikä kyse ollut minun opeistani vaan antiikin myös heprealaisten opeista.
Ihanaa, että Jumala lähettää enkelin turvaksi.
Iltaisin – ja joskus päivälläkin – ajatukseni kohdistuvat pieneen poikaan, joka suurin silmin oppii tuntemaan tätä maailmaa. Isän ja äidin välillä on riitaa, äiti on väsynyt ja hermostunut. Pieni poika kaipaa turvaa ja läheisyyttä. Rukoilen hänen puolestaan; varjelusta päivän toimiin ja leikkeihin ja äidille ja isälle malttia ja viisautta
ymmärtää toisiaan…
Hyvän asian puolesta kannattaa aina rukoilla, rauhan ja rakkauden etenkin….Jumalahan voi kääntää ihmisten aatokset kuin vesiojat……..
Jorma, kiitos hyvistä kommenteista.
Tohtori Martti Lutherin iltarukous: ”Taivaallinen Isäni, minä kiitän sinua Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi kautta, kun olet tänäänkin niin armollisesti suojellut minua. Rukoilen sinua: anna minulle kaikki syntini anteeksi, kaikki, mitä olen tehnyt väärin. Varjele minua tänäkin yönä. Minä annan itseni, ruumiini ja sieluni ja kaiken sinun käsiisi. Pyhä enkelisi olkoon kanssani, ettei paha vihollinen saisi mitään valtaa minuun”.
Korjaan: arkkienkelit olivaty tietenkin personoituja kiertotähtiä, joskin esim. aurigolle omistettiin joskus nimi Rafael.
Seppo, toivon, ettet kirjoita ufo juttujasi blogilleni. Kiitos!
Athanasioksen tunnustus
Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.
Yhteinen kristillinen usko on tämä:
Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.
Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki:
Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön. Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön. Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias. Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.
Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta. Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt. Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.
Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.
Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin. Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.
Oikea oppi on tämä:
Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen. Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen. Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä. Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi. Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden. Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!
Heinilä, planeetat ja tähdet eivät ole ufoja. Planeetoista ja tähdistä kertoo erinomaisesti mm. Raamatun Ilmestyskirja.