Kansoilla on suojelusenkelinsä. Seurakunnilla on omat suojelusenkelinsä. Myös yksityisillä ihmisillä, jokaisella, on omansa.
Enkeli on luotu olento. Jumala on luonut sekä näkymättömän että näkyvän maailman. Enkelit kuuluvat näkymättömään maailmaan. Näkymättömään maailmaan kuuluvat myös kerubit, serafit ja muut taivaalliset joukot.
Jumalan valtaistuimella, Isän oikealla puolella, istuu Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Valtaistuimen edessä kokoontuu koko taivaallinen väki. Enkelit heidän mukanaan.
Mielenkiintoista on huomata, kuka on suoraan valtaistuimen edessä. Siinä kasvoista kasvoihin paikalla ovat lasten enkelit. Tämä on kunniapaikka. Nähdä Luojansa silmästä silmään. Heidän suojattinsa lapset ovat siis Jumalan silmissä mittaamattoman arvokkaita.
Tässä korostuu lapsen arvo korkeimpaan huippuunsa. Lapset ovat näkyvän maailman kaikkein tärkeimpiä ihmisiä.
Matteuksen evankeliumi, luku 18 ja jae 10:
”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Tämä ajatus sisältyy mikkelinpäivän evankeliumiin Matt. 18:1-10.
* * * *
Luin useammasta teoksesta mitä niissä sanottiin enkeleistä.
Lukemistani esityksistä vanhin ja samalla laajin oli vuonna 1750 painettu
David Hollazius – Examen theologicum acroamaticum.
Sen 32 latinankielistä sivua antoivat perusteellisen kuvauksen enkeleistä. Sitä ennen oli kuvattu luomistyö yleisesti ja sen jälkeen seurasi opetus ihmisen luomisesta.
Matias ja Rauli T,en ymmärtääkseni esitänyt sanan angelos maallista merkitystä minään uutuutena. Toki tiedän,että on paljon raamatunlukijoita, jotka aina ja automaattisesti mieltävät tämän kääntämättä jäteytyn nimityksen seurakuntateologian ja kirkotaiteen luomin romatisoitunein ja metafyysisin ehdoin.
Apt:n Pietarin vankilavapautuksen detajit antavat juuri ne aivan occamilaisitain luontevan mahdollisuuden tulkita narraatio aineelliseksi tapahtumaksi. Pietarin vapauttanut angelos oli nähdäkseni essealainen valkopukuinen nuorimies,joka kuului lesteksiin. Vartijat oli lahjottu tai huumattu. Samat ’enkelit’ kostivat Agrippalle Jaakobin murhan. Agrippa myrkytettiin luultavimmin Blastuksen toimesta.
Kun ovelle saapuvaa Pietaria esim. luultiin ensin Pietarin enkeliksi, niin kyseesä on ollut mitä todennäköismiin Pietarin henkilökohtaiseksi kuriiriksi luuleminen.
Seppo
Väitteesi Jeesuksen toiminnasta ikään kuin yhtenä ryöväriliikkeenä ei alkuunkaan sovi yhteen sen sanoman kanssa, mitä Jeesus julisti.
Niinpä on täysin asioiden päälaelleen kääntämistä väittää että Pietarin pelastanut enkeli olisi julkisesti väkivaltaisesti ryöstöä harrastava rosvo, ryöväri,
kreikaksi lēstḗs , λῃστής, οῦ, ὁ .
Samaistaa pelastava enkeli ja julkeasti häikäilemätön rosvo toisiinsa eli nämä kaksi täysin vastakkaista pyrkimystä sisältävää todellisuutta on samaa luokkaa kuin sekottaa Äiti Teresa ja Hitler toisiinsa. Kahden vuosituhannen välimatkasta huolimatta jokaiselle vähääkään asiaan paneutuvan on mahdollista nähdä miten suuresta erosta on kysymys. Kysymys on siis vain halusta ymmärtää tai kieltäytyä ymmärtämästä tuon aikaisten tekstien sanoma ja nähdä mihin suuntaan mikäkin teksti vetää.
Matias,en ole esittänyt Jeesusliikettä vain ’ryöväri’ liikkeenä enkä ylipäätään ryöväriliikkeenä l a i n k a a n,sillä kreikan sana lestes omistettin myös isänmaallisille kapinallisille, Myös Suomen Jääkärit olivat aikansa ’lesteksiä.’
Paul Summer: ”1 — In Matthew 27:16, Barabbas is called a ”prisoner” [desmion], a term also used for Yeshua’s followers (Acts 23:18; Eph 3:1; 4:1; Heb 13:3).
Mark 15:7 says Barabbas ”had been imprisoned with the insurrectionists [rebels; stasiates] who had committed murder in the Insurrection [uprising, revolt; stasis]. While Luke 23:19 reads: ”He was thrown into prison for a certain insurrection stasis made in the city, and for murder [phonos].”
John says he was a ”robber” (lestes] (18:40), which also signifies a ”rebel or insurrectionist.”
Josephus uses the term as a synonym for the Sicarii, a group of Jewish radicals who would use a ”sica” (Latin, a long dagger) to assassinate both Roman and Jewish leaders, whom they considered to be apostate. They often did this during the festivals when Jerusalem was filled with worshipers. They would ”mingle” in the crowds, strike their victims, then blend in and disappear. He callled them ”murderers” [War 2:254-255].
Acts 21:38 uses the Greek term sikarios (dagger men) for an ”Egyptian” rebel who led ”four thousand men … out into the wilderness” three years before. [Josephus)
Matias, Barbara Thiering on koko elämänsä essealaistutkimukselle pyhittänyt teologian tohtori, joka ei pane omiaan teksteihinsä sen kummenkin kuin aikansa omia oppirakennelmian kehitelleet vaikapa kirkkoisät. K a i k k i tutkijat joutuvat tulkitsemaan…
Vuonna 1961 Qumran-tutkimus oli vielä pahasti itsesensuurinsa kynmissä. Tämä on ehkä yksi mielenkiintoisimmista aiheista: ”Luke 1:32-35 vs. 4Q426 Luke 1:32 -35 4 Q426 1.9 – 2.1 He will be great and will be called the Son of the Most High; and the Elohim YHVH will give Him the throne of His father David; and He will reign over the house of Jacob forever, and His kingdom will have no end. Mary said to the angel, How can this be, since I am a virgin? The angel answered and said to her, The Holy Spirit will come upon you, and the power of the Most High will overshadow you; and for that reason the holy Child shall be called the Son of God. Col 1.9 [Also his son] will be called great, and be designated by his name. Col. 21 He will be called the Son of God, they will call him the son of the Most High.”
Avoimesti tieteellinen tutkmus pääsi teksteihin käsiksi vasta 1991.
Seppo
Vaikka kuinka paljon pantaisiin esimerkkejä lestes -sanan esiintymistä, niin ei päästä siitä todellisuudesta että Jeesus -liikettä ajatellen puhutaan asian vierestä.
Ongelma ei ole sanan käytössä vaan kahden täysin erilaisen liikkeen sekoittamisesta toisiinsa.
1) Thieringin teorioita ei oteta vakavasti koska ne ovat niin paljon tekstien ohi selittelyä ettei hänen antiaan voi käyttää missään vakavasti teksteissä pitäytyvissä tutkimuksissa.
2) Puheesi ”itsesensuurista” on harhaan johtava. Kysymys on nimen omaan siitä että jokaisen asiaan pitäytyvän tutkimuksen pitää noudattaa selkeitä tutkimusmenetelmiä. Muutoin joudutaan sellaisiin tuloksiin missä lähtökohdat ja johtopäätökset eivät ole linjassa toinen toisensa kanssa.
Tässä oikean ja johdonmukaisen menetelmän käytössä tulee esile ero asiantuntijan ja puoskarin välillä. Valitettavasti liian usein tiedotusvälineitten sensaation haku sotkee pahanpäiväisesti nämä käsitteet. Kaiken näköisten puoskarien ”tuloksia” esitellään mukama oikeina tieteellisinä löytöinä.
3) Vuonna 1991 tapahtuma sotki järjestelmällisen tutkimuksen edellytykset tehdä määrätietoista työtä loppujen tekstien selvittelyssä.
Tuohon saakka oli jokainen kirjakäärö menty millimetri millimetriltä kääröä mitaten avattu niin että jokaisen irrallisen palasen asema rullassa oli tarkalleen määritelty. Näin saatettiin jopa moneen kymmeneen palaseen murtuneen käärön irrallisetkin sanat oikeisiin yhteyksiinsä. Käärön millimetrin tarkkuudella oleva palasten järjestys piti huolen että joka sanan suhde toiseen sanaan oli määritelty. Näennäisesti epäselvästä sotkusta tuli esiin kokonaisia mielekkäitä virkkeitä ja lauselmia, koska sanojen asema oli topografisesti määritelty. Näin jokainen pala hyödynsi vastaista tutkimusta.
Meillä Suomessa esim. Pajun väitöskirja on erinomainen esimerkki miten pitkälti tässä palapelin tarkkuudella tehtävässä asetelmassa edetään niin pitkälle että tekstin kokonaissanoma voidaan koota esille.
Sen sijaan vuoden 1991 avattu ”vapaus” johti täysin mielivaltaiseen palasten julkaisuun. Rahoittajien suuren ahneuden takia ei enää tyydytty määrittelemään jokaikisen lipun ja lapun tarkkaa topografista asemaa, vaan palaset revittiin irti toisistaan kääröä purettaessa, koska materiaalin haurauden takia ne eivät enää pysyneet kasassa. Nämä irralliset palaset mukama ”tieteen vapauden” nimissä julkaistiin sellaisinaan. Lopputulos on iso kasa irrallisia sanoja tai sanaryhmiä, joiden keskinäisestä järjestyksestä ei enää nykymenetelmin voida päästä selvyyteen. Palaset jäävät lähes antiikkisen roskan tasolle, koska täysin irrallisina ja ajatukseltaan epäyhtenäisinä täysin käsittämättöminä kirjainrykelminä ne eivät enää sano oikeastaan mitään ratkaisevaa muuta kuin mahdollisesti käsialan tutkijalle tai ajoitusmateriaalina C14 tutkimuksiin. Sen sijaan tekstien teologinen sanoma ei enää aukea koska lauseiden kokonaisuutta ei enää voida koota tuon holtittoman julkaisemisen hätäilyn takia.
Vain ennen tuota mukama ”vapautusta” aloitetut tutkimukset voivat antaa jotain todella teologisesti ja siis myös aatehistoriallisesti mielekkäitä tuloksia tuonaikaisten ihmisten ajattelutavasta.
Matiakselle vielä: Johanneksen Ilmestyksen ’enkelit’ joille kirjeet läheteiin, olivat juuri tarkoitamiani ’seurakuntasihteereitä’. On selvää, että yhteisöillä oli kirjoituksista ja kirjeistä huolehtivia henkilöitä ja kirjekuriireja.
Kommentoin, vaikka olikin Matiakselle suunnattu.
Nyt olemme Seppo tulkinnassamme samaa mieltä: Ilmestyskirjan ohjeistus oli selkeästi lihaa ja verta oleville tarkoitettu. ”Enkeli” eli sanansaattaja oli myös tässä kohden samaa laatua.
Tekstiyhteys ratkaisee siis paljon. Tässäkin,Ilman mitään tarkoitushakuista harmonisointia jonkin etukäteisteorian hyväksi. Ymmärryksen silmien käyttäminen ei suinkaan ole kiellettyä Raamatun tekstien ymmärtämisessä.
Eikä keskustelu.
Seppo
Kolme kohtaa tekstisi johdosta.
1) Tuohon aikaan ei ollut mitään ”seurakuntasihteereitä”. Tuonaikaiset kirkon virat olivat diakoni, pappi, piispa ja juuri alkamassa oleva patriarkan virka piispojen yhteistä kokoontumista varten.
Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikainen esim. 1 Klemensin kirjeessä Rooman piispa eli paavi (=patriarkka) esimerkiksi puhuu erittäin vahvasti Korintton piispan viran puolesta sellaista hajaannusta vastaan, missä jo muutamaa vuosikymmentä aikaisemmat Paavalin aikaiset rintamat uusin muodoin jatkoivat samaa vanhaa kiistaansa seurakunnan keskuudessa ja tämän takia muutamat jotka aikoinaan olivat kritisoineet Paavalia muutamaa vuosikymmentä myöhemmin kiistelivät piispaa vastaan. Jo Pietari oli suositellut Klemensiä seuraajakseen Rooman piispaksi, mutta vasta kun kaksi muuta oli ollut piispana Pietarin jälkeen niin Klemensistä tuli kolmas seuraaja.
2) Ajatus siitä että Ilmestyskirjan seurakuntien ”enkelit” olisivat olleet piispoja voisi olla kiehtova varsinkin Smyrnan seurakunnan kohdalla, jonka Paavali aikoinaan perusti. Tämä siitä syystä että Smyrnan piispana oli vuosikymmeniä Polykarpus. Hän oli seurakunnan vastuullisia henkilöitä jo Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikana, mutta ei ole varmaa oliko hän jo tuolloin piispa, mitä hän täysin varmasti oli jo 110 j.Kr. kun Ignatius kirjoitti hänelle meillekin säilyneen kirjeen. Myöhemmin Polykarpus kärsi marttyyrikuoleman, josta kirjoitettu teksti on säilynyt meille.
Huomattavaa on että Patmoksen Johannes lähetti kirjeen seitsemälle seurakunnalle joilla jokaisella oli oma johtajansa piispansa. Johannes siis oli jo tuolloin piispojen keskuudessa henkilö jonka arvovaltaa ei kyseenalaistettu.
Juutalaisuuden ylipapin menetettyä asemansa juutalaisia yhdistävänä virkana Jerusalemin hävityksen jälkeen syntyi ylirabbin eli paavin virka juutalaisuuteen samaa asiaa hoitamaan. Kristittyjen keskuudessa tähän vastattiin omien paavien eli patriarkkojen virkojen syntymisellä. Juutalaisten paavius loppui 500 -luvulla, kun historiallinen tilanne oli muuttunut. Sen sijaan kirkolla vastaavat patriarkan virat ovat säilyneet vanhoissa historiallisissa kirkoissa.
Tämän vaihtoehdon ongelma on kuitenkin se että kirkon puolella lähettiläistä eli lähetyssaarnaajista käytettiin nimitystä apostoli.
3) Varsinainen näkökulmani siihen että Ilmestyskirjassa puhutaan nimenomaan seurakuntien enkeleistä perustuu Ilmestyskirjan sisäiseen logiikkaan eli kirjan teologiaan.
Ilmestyskirja on mitä suurimmassa määrin liturginen kirja. Taivas ja maa yhdistyvät yhteisessä liturgiassa kerta toisensa jälkeen. Taivaalliset näyt ohjaavat kirkon elämää täällä maan päällä. Kirkon elämä tässä ja nyt on alati yhteydessä tulevaisuudesta aukeavan taivaallisen sanoman kanssa. Enkelien mukanaolo kaikessa tapahtumien käänteissä on oleellinen osa kirjan sanomaa. Heidän asemansa väheksyminen eräänlaisiksi kirjan välimerkeiksi tai väliotsikoiksi ei tee oikeutta kirjan luonteelle. Enkelit ovat oleellinen osa koko maailmankaikkeuden tapahtumien kehitystä.
Tämän liturgisen näkökulman, taivaan ja maan yhdistymisen näkökulman, johdosta näiden seitsemän seurakunnan enkelit ovat oleellinen osa Johanneksen ilmestyksen kokonaissanomaa. Taivas ja maa yhdentyvät. Kirkko on sekä taivaallisen joukon että maan päällä asuvien seurakuntalaisten yhteisö, yksi kansa, missä taivaan ja maan asukkaat elävät yhteisestä liturgiasta.
Niinpä Johanneksen puhuttelu ottaa huomioon tuon kirkon kokonaisvaltaisen luonteen, seurakunta on näkyvän ja näkymättömän maailman kohtaamispaikka. Puhuttelu aloitetaan enkeliä puhuttelemalla. Koko seurakuntaa koskeva opetus ojennetaan hänelle. Hän on seurakunnan personoituma.
Tämän osoitteen kautta sanoma sitten kohdistetaan täällä maan päällä oleville ihmisille, konkreettisille seurakunnan jäsenille.
Koska nykyaikana usein korostetaan yksittäisten ihmisten yksilökeskeistä hurskautta, hartautta, viisautta, uskoa jne. individualistisia piirteitä, niin tämän täydellisenä vastakohtana on kokonaisvaltainen, yhteisöllinen, kollektiivinen näkökulma, joka ei rajoita yhteyttä ainoastaan ihmisten rajoittuneeseen näkyvään maailmaan, vaan joka sulkee syliinsä ja ottaa yhteyteensä koko luomakunnan, sekä näkyvän että näkymättömän maailman.
Huomattava siis on että seurakunnille puhutaan yhteisönä eikä suinkaan sen jäsenistön erillisiä jäseninä.
Matias, minusta on tarpeetonta saivarrella käytämästäni termistä ’seurakuntasiheeri’ kun aivan hyvin tiedät minun tarkoittaneen
henkilöä, jolle seurakunassa oli annetu tehtäväksi hoita kirjeitä ja kirjoituksia. On minusta aivan selvää että tällaisia henkilöitä on ollut. Ja olennaista on Ilmestyksenkin suhteen,että enkelillä on jokatapauksessa tarkoitettu ihmistä,ei henkiolentoa. Tapa
antaa mahdollisesti ihmisille myös enkelien nimiä (mm Gabriel), lienee kulunut essealaisten eräänlaisen roolipeliin. (Barbara Thiering)
Seppo
Varmaankin ymmärtänet etten pane juuri laisinkaan painoa vetoamaasi Barbara Thieringin tuotantoon. Niin paljon omiaan hän panee tekstiinsä.
Esimerkiksi Qumranin tekstien suhteen seuraan sellaisia jotka perustavat teoriansa konkreettisiin teksteihin eikä vapaan mielikuvituksen luomiin systeemeihin.
Voinen kertoa että ensimmäisen Qumranin tutkimusta koskevan kirjan olen lukenut jo syksyllä 1961.
Kreikan talous on todella suurissa vaikeuksissa.
Toki tämän vuoden alkupuolella Suomen pudotus oli vieläkin rajumpi kuin Kreikan. Vain Kyproksella oli heikompi kehitys kuin Suomella. Huhtikuusta 2014 huhtikuuhun 2015 Suomen työttömyyden kehitys oli Euroopan suurin työttömyyden kasvu.
Yhdessä asiassa Kreikka on saanut suuren siunauksen. Maan väestöstä 98% on saanut kasteen ortodoksiseen uskoon. Kansan hengellisen elämän kannalta tämä on valtaisa rikkaus. Tällä alueella meillä muilla kristityillä mailla on paljon opittavaa. Lähetyskäskyhän ei tule valmiiksi täytetyksi ennen kuin viimeisenkin kansan viimeisinkin asukas on pyhän kasteen kautta otettu Jeesuksen opetuslasten eli yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon yhteyteen.
Meni tämä liian ylös, tositan sen tähän:
Matias, Barbara Thiering on koko elämänsä essealaistutkimukselle pyhittänyt teologian tohtori, joka ei pane omiaan teksteihinsä sen kummenkin kuin aikansa omia oppirakennelmian kehitelleet vaikapa kirkkoisät. K a i k k i tutkijat joutuvat tulkitsemaan…
Vuonna 1961 Qumran-tutkimus oli vielä pahasti itsesensuurinsa kynmissä. Tämä on ehkä yksi mielenkiintoisimmista aiheista: “Luke 1:32-35 vs. 4Q426 Luke 1:32 -35 4 Q426 1.9 – 2.1 He will be great and will be called the Son of the Most High; and the Elohim YHVH will give Him the throne of His father David; and He will reign over the house of Jacob forever, and His kingdom will have no end. Mary said to the angel, How can this be, since I am a virgin? The angel answered and said to her, The Holy Spirit will come upon you, and the power of the Most High will overshadow you; and for that reason the holy Child shall be called the Son of God. Col 1.9 [Also his son] will be called great, and be designated by his name. Col. 21 He will be called the Son of God, they will call him the son of the Most High.”
Avoimesti tieteellinen tutkmus pääsi teksteihin käsiksi vasta 1991.
Seppo
Otin jo yllä kantaa useampaan kohtaan väitteistäsi.
Tähän vielä yksi näkökohta.
Raamattututkimus on käyttänyt Qumranin tekstejä hyväkseen UT:n tutkimuksessa aivan löytöjen alusta asti. Näistä on saatu moniakin merkittäviä vertailukohtia monienkin tekstien ymmärtämiseen. Erityisesti on tullut selväksi ettei juutalaisuus Jeesuksen aikana suinkaan ollut yhtenäinen liike vaan erittäin monen ja hyvin erilaisenkin liikkeen sisällään pitävä kansan kokonaisuus.
Jälleen kerran on painotettava sitä että asiaan paneutuneet teologit eli varsinaiset asiantuntijat ovat pystyneet käyttämään näitä tekstejä niin että niistä on tullut merkittävä lisä tuon ajan ajattelutavan tuntemisessa.
Sen sijaan kaikenlaisten puoskarien yksipuoliset harhaiskut ovat monesti pahastikin menneet päin seiniä ja tällä tavoin aiheuttaneet monenlaista väärinkäsitystä niiden keskuudessa joilla ei ole omakohtaista lähteisiin paneutumisen mahdollisuutta.
Suosittelen jokaiselle että seuraavat kunnon tutkijoitten tuloksia eivät lähde kaikenlaisten humpuukimaakareitten kelkkaan.
”Taivas ja maa yhdistyvät yhteisessä liturgiassa kerta toisensa jälkeen. Taivaalliset näyt ohjaavat kirkon elämää täällä maan päällä. Kirkon elämä tässä ja nyt on alati yhteydessä tulevaisuudesta aukeavan taivaallisen sanoman kanssa. Enkelien mukanaolo kaikessa tapahtumien käänteissä on oleellinen osa kirjan sanomaa.”
Tuo oli upeasti sanottu Matias, harvoin kuulee tuollaista. Näinhän me juuri uskomme Kristittyinä, yhteisönä, mutta myös jokainen henkilökohtaisesti.
Jumala toimii oudolla tavalla etsimällä jokaisen ihmisen henkilökohtaisesti ja käyttää siinä juuri seurakuntaa, joka on Kristuksen ruumis maanpäällä, kuitenkin niin, että ”Pää” on Taivaassa ja ohjaa seurakuntaansa.
Ismo
Kiitos puheenvuorostasi
Matias Roto, teologian tohtori Barabara Thiering ei ole puoskari, hän on vain ottanut tutkimusparadigmansa mukaan osioita,joita teologiset tiedekunnat ovat jättäneet kokonaan tutkimatta ja huomioon ottamatta.
Kun tutustuu Qumranin löytöjen julkaisuhistoriaan, ei virallisen tutkijaryhmän hidastelusta saatava kuva ole lainkan niin kaunis kuin annat Matias Roto ymmärtää. Isä Milik esim. panttasi selvästi tutkimuksiaan. Suositelen asiassa mm. Hercshell Shanksin teoksia:
Hershel Shanks, editor, Understanding the Dead Sea Scrolls: A Reader From the Biblical Archaeology Review, Vintage Press reprint 1993, ISBN 0-679-74445-2
Hershel Shanks and Suzanne F. Singer, editors, Cancel My Subscription: The Best of Queries and Comments from Letters to Biblical Archaeology Review,
Hershel Shanks, The Mystery and Meaning of the Dead Sea Scrolls, Vintage Press 1999, ISBN 0-679-78089-0
Hershel Shanks and Ben Witherington III, The Brother of Jesus : The Dramatic Story & Meaning of the First Archaeological Link to Jesus & His Family, HarperSanFrancisco 2003, ISBN 0-06-055660-9
Memoir
Freeing the Dead Sea Scrolls and Other Adventures of an Archaeology Outsider, ISBN 978-1-4411-5217-6, Continuum Books, 2010.
.
Seppo
En suinkaan kertonut ”kaunistellen” vaan toin esille en äärettömän suuren vahingon mitä nuo hoppuilevat julkaisijat tekivät. Hätäilemisellään he tuhosivat edellytykset tekstien kokonaisvaltaiselle ymmärtämiselle. Kun palasten keskinäistä asemaa ei julkaistu yhtä täsmällisesti kuin aikaisemmin niin tulos on kuin pantaisiin parinkymmenen palapeli palaset yhteen kasaan ja sen lisäksi poistetaan tuosta kasasta noin kolmannes tai puolet paloista. Nimittäin noista Qumranin tekstien jäljellä olleista ennestään julkaisemattomista palasista oli jo ajan hammas syönyt sen verran tekstipalasten pintaa lukukelvottomaksi.
Yritäpä sitten saada noista palasista kootuksi nuo osittain hajallaan olevat palapelit valmiiksi. Kaiken lisäksi sinulla tehtävää aloittaessasi ei ole tarkkaa tietoa onko kasassa palasia 17 vai 25 vai jotain siitä välillä oleva määrä palapeleistä, vain arvio siitä että niitä on parisenkymmentä.
Sen sijaan kun aikaisemmin annettiin perusteelliset kääröjen mittausten tulokset niin silloin palaset olivat pala kerrallaan käytössä ja jopa niin että tiedettiin palasten kuuluminen oikealle tai vasemmalle laidalle, ylä- tai alareunaan jne. tarkempia sijaintitietoja, niin että palojen puuttumisista huolimatta palat löytyivät oikeaan kohtaan ja vaikkei koko kuvaa enää ollutkaan saatavilla niin kuitenkin oli mahdollista hahmottaa yleiskuvaa niin paljon että tiedettiin mitä tuo palapeli kaiken todennäköisyyden mukaan esittää.
Tässä vertaus siitä mitä tapahtui tuon hätäilyn takia Qumranin tutkimuksessa.
Roto: Ongelma ei ole sanan käytössä vaan kahden täysin erilaisen liikkeen sekoittamisesta toisiinsa.
On paljon tietellisesti päteviä tutkijoita, jotka erittäin hyvin perustellusti näkevät Jeesus-liikkeen myös poliittisena toimijana. Kuten Robert Eisenman, John Allegro, Johannes Lehman ja Joel Charmichael . On myös mainitava suomalainen Tapio Laine, jonka kirja ’Kuka Hän oli’ maallikkoudestaan huolimatta on erittäin perusteellisesti ja huolellisesti lähteistetty ja erinomaisen johdonmukaita päättelyä sisältävä.
Seppo
Luettelet useamman nimen.
Otan tähän esille vain yhden ikään kuin esimerkiksi mistä on kysymys. Minun piti tehdä Tapio Laineen teoksesta esittely Teologiseen aikakauskirjaan. Valitettavasti teoksen tapa käsitellä lähteitään on metodisesti niin epäjohdonmukaista, ettei teoksen esittelyä voitu ajatellakaan tieteelliseen käsittelytapaan pitäytyvässsä julkaisussa. Se ei täyttänyt laatukriteereitä.
Tapio Laineen ko Jeesus.kirja ’Kuka hän oli’ on erittäin etten sanoisi perinteisen teologian kannalta pelottavan johdonmukainen,hyvin perusteltu ja lähteistetty. Kustantaja Ateena -kustannus oli asiassa erittäin vaativa ja tarkka.
Teologia hautasi kirjan hiljaisuuteen, se on nykyajan sensuurin tehokkaimpia menetelmiä.
Vain yksi esimerkki kirjan monista kömmähdyksistä ja asioitten sekottamisista.
Siinä väitetään että Jeesus olisi ollut erään jooga muodon edustaja. Kyseinen jooga kuitenkin keksittiin vasta 1800 -luvulla jKr.
Jos tämä olisi vain tekninen virhe, jostain saatu virheellinen yksityiskohta, niin se ei olisi ongelma, mutta kun sen mukana tulee itse peruslinjausten virheellisyys, joka on samaa luokkaa kuin jos joku rupeaisi puhumaan harakankellosta pitkäpyrstöisenä lintuna, niin silloin ei sekoiteta vain yksityiskohtia, vaan tulee ilmi ettei itse peruskäsitteistä ole selkoa.
Tämä vain yhtenä monista vastaavan luokan kömmähdyksistä Laineen kirjassa.
Matias, kun Qumran löydöt tehtiin 47-52 (joitain 67) ja tutkimus avattiin muillekin tieteilijöille kuin lähinnä katoilisille papeille, elettiin jo vuotta 1991. En kutsuisi tätä hätäilyksi.
Enkä ymmärrä, mikis eivät tätä ajoitusta edeltäneet tutkijat olisi voineet asetella fragmentejanniin silloin jasen jälkeenkin niin hyvin ja tarkasti kuin halusivat. Ei niitä heiltä varastettu. Valokouvauskoneet olivat tunnettuja.
Tästä julkaisuhistoriasta on olemasa montakin kirjaa,joista saa asioista oikean kuvan: Raija S ollamo: ”Qumranin tekstien julkaisuhistoria Qumranin ensimmäisen luolan käsikirjoitukset olivat varsin hyvin säilyneitä ja ne julkaistiin viivyttelemättä jo 50-luvulla. Sen sijaan luoliin 2-11 talletettujen tekstien julkaiseminen edistyi hitaasti. Se johtui siitä, että julkaisutyö oli uskottu tarkoin rajoitetun kansainvälisen tutkijajoukon tehtäväksi. Nämä etevät tiedemiehet pitivät mustasukkaisesti kiinni tekstien julkaisuoikeuksistaan, eräänlaisesta monopolista, eivätkä antaneet tekstejä muiden tutkijoiden käyttöön. Julkaisijoilla oli tiedeyhteisöissä muitakin tehtäviä ja kansainvälinen tutkijayhteisö sai turhaan odottaa tekstijulkaisuja. Kun reilut 40 vuotta ensimmäisten tekstien löytömisestö oli kulunut, kansainvälisen tiedeyhteisön kärsivällisyys loppui. Julkaisumonopoli murrettiin. Julkaisutyön johtoon astuivat uudet henkilöt. Kansainväliselle tiedeyhteisölle luvattiin, että julkaisutyötä vauhditetaan ja välittömästi kaikki tekstit, myös julkaisemattomat, annetaan tutkijoiden vapaaseen käyttöön. Tämä merkittävä käänne tapahtui vuonna 1991. Sen jälkeen tekstijulkaisuja on ilmestynyt ripeään tahtiin. Merkittävin materiaali saadaan julkaistua ihan muutaman vuoden kuluessa. Tämä julkaisuhistoria on korutonta kertomaa tiedeyhteisön jäsenten itsekkyydestä ja kunnianhimosta. Julkaisukartellin jäsenet olivat tutkijoina hyvin etuoikeutetussa asemassa, koska vain heillä oli pääsy tutkimaan Qumranin julkaisemattomia käsikirjoituksia ja fragmentteja. Kartellin jäsenet eivät antaneet ulkopuolisille tietoja löytyneiden tekstien sisällöistä, saatikka että muiden olisi annettu tutkia niitä tai niiden valokopioita. Poikkeuksia kartellin jäsenet tekivät joskus parhaiden kollegoittensa ja oppilaittensa kohdalla. Seurauksena oli, että neljässäkymmenessä vuodessa menetettiin kokonainen sukupolvi tutkijoita, jotka eivät omassa tutkimustyössään voineet hyödyntää Qumranin tekstejä, vaikka ne heidän tutkimusaiheensa kannalta olisivat olleet ensiarvoisen tärkeitä Tekstien julkaisuhistoriasta voi oppia kaksi läksyä Ensiksikin, kartellit ovat vaarana vapaalle tutkimukselle. …Kartellin murtuminen on vapaan tutkimuksen voitto. Se merkitsee, että nyt jokainen tutkija pääsee tutustumaan alkuperäisiin fragmentteihin, silloin kun hän tutkimustyössään niitä tarvitsee. Vanha kartellihenki elää tosin edelleen joissakin kartellin tutkijoissa. Heidän on vaikea hyväksyä ajatusta, että joku muu tutkii ja julkaisee niitä tekstejä, joiden päällä he ovat kirjaimellisesti istuneet kymmeniä vuosia. Kartellin murtuminen merkitsee myös sen periaatteen tunnustamista, että nämä vanhat ja arvokkaat tekstit eivät ole vain sen maan ja kansakunnan omaisuutta, jonka nykyiseltä alueelta ne on löydetty (Jordania, nykyisen Israelin ns. länsirannan alue), vaan ne ovat koko ihmiskunnan yhteistä henkistä pääomaa. Kartellin murtumista on seurannut Qumrantutkimuksen elpyminen ja uusi nousu kaikkialla maailmassa.”
Se mitä Sollamo kirjoittaa on omalta osaltaan totta. Muutamia tekstejä saatiin julkisuuteen. Ne toivat lisävaloa tutkimukseen.
Se mistä minä kirjoitin oli samaisen muutoksen toinen puoli, sen aiheuttamien epäkohtien esille tuominen useammankin varsin hauraan käsikirjoituksen kohdalla.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin jotkut saattavat olettaa.
Olennaista on Matias,että Jeesuksen käytämä sana zygos eli ies-voidan kääntää sanalla yoga, on aivan epäolenainen lillukanvarsi jos Laine on tehnyt nimen kohdalla virheen. Teologiset väitöskirjat sisältävät myös virheitä. Kirjan johtoajatus ei tästä tietenkään kumoudu.
Seppo
Jooga on intialaisen uskonnollisuuden ilmiö. Sillä ei ole mitään kosketuskohtaa Jeesuksen julistukseen. Kysymys ei ole sanoista vaan itse asiasta, uskonnollisten ilmausten perustavista linjauseroista. Näitä tämäntapaisia suuriankin linjausvirheitä tuo Laineen kirja sisältää.