Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt reilut kaksi ja puoli vuotta. Se alkoi 24.2.2022, mutta jo sitä ennen oli sotaa Itä-Ukrainassa ja Krimin laiton liittäminen Venäjään. Vuodenvaihteessa 2021-22 seurasin hyökkäystä edeltäviä uutisia ja luin monia merkkejä, joista päättelin jo vuoden 2022 alussa pahimman tapahtuvan. Ja niin se tapahtui.
Venäjän ”erikoisoperaatio” eli laiton ja täysin perusteeton, brutaali hyökkäys Ukrainaan perustuu Venäjän vuosien ajan harjoittamaan valheelliseen propagandaan. Se perustuu Neuvostoliiton romahtamisesta traumansa saaneen Venäjän diktaattorijohtaja Putinin epäterveisiin pyrkimyksiin kasvattaa omaa ja maansa mahtia. Putin ei piittaa Ukrainan kansan kärsimyksistä eikä myöskään niistä omista kansalaisistaan, joita maan armeija on erityisesti maansa reuna-alueilta syöttänyt sodan ”lihamyllyyn” kuolemaan.
Ukrainassa käytävän sodan tuhot ja kärsimykset ovat valtavat. Täytyy vain ihailla Ukrainan kansan ja puolustajien sitkeyttä ja urheutta sekä maan johtajaa, presidentti Zelenskyä. Ukrainan taistelua on verrattu Suomen taisteluun talvi- ja jatkosodassa. Jotakin selvää yhtäläisyyttä on, mutta Ukrainassa käytävän sodan tuhot ovat paljon suuremmat.
Ukrainan puolen kaatuneiden lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta paljon heitä on. Talvi- ja jatkosodassa omia kaatuneitamme oli reilut 90.000. Meillä Karjalan evakoita oli noin 400.000, Ukrainan pakolaisia on maassa ja maan ulkopuolella miljoonia. Sodan aineelliset tuhot ovat valtavat, kun kokonaisia kaupunkeja tai ainakin niiden keskeisiä alueita on tuhottu lähes maan tasalle saakka.
Olen seurannut Ukrainan puolustustaistelua paljon, ehkä liikaakin. Sodan jatkuminen turhauttaa ja jopa raivostuttaa! Sota pistää vihaksi! Miksi ihmeessä tuollaiseen täydelliseen järjettömyyteen piti lähteä ja miksi sitä pitää jatkaa? Nämä kysymykset osoitan ainoalle taholle, joka on sotaan syyllinen eli Venäjälle. Venäjämieliset toistavat Kremlin toisenlaista tarinaa, mutta se tarina ei ole totta.
Muuallakin maailmalla soditaan. Olemme seuranneet Ukrainan lisäksi erityisesti Lähi-Idän tilannetta. Myös keskisessä Afrikassa on sotatoimia. Aseellisia konflikteja taitaa olla käynnissä noin kolmisenkymmentä.
Lähi-Idän tilanteeseen voi olla vaikea tai jopa mahdoton löytää ratkaisua, joka johtaisi todelliseen pysyvään rauhaan. Ukrainan tilanteeseen löytyisi ratkaisu, jos ”länsi” olisi riittävän yhtenäinen ja päättäväinen. Verkossa paljon esiintyvä ”LetUkraineStrikeBack” (antakaa Ukrainan iskeä takaisin) slogan pitäisi panna käytäntöön. Ukrainan tulisi saada iskeä saamillaan aseilla myös Venäjällä oleviin sotilaskohteisiin, koska ainoa tie hyökkäyksen päättymiseen on torjua Venäjän kyky jatkaa sitä – tai tehdä se liian ”kalliiksi”!
Ja lopuksi, YK-päivän lähestyessä: Rauhaan pääseminen pitää aina olla tavoite sotien ollessa käynnissä. Ukrainan kohdalla joidenkin ehdottama ”nopea ja halpa rauha” tarkoittaisi Venäjän rikollisen toiminnan painamista villaisella sekä Ukrainan kansan epäoikeudenmukaisen kohtalon ja kärsimysten hyväksymistä. Sellainen rauha ei ole oikea rauha. Sota todella pistää vihaksi – mutta vihalle ei pidä antaa viimeistä valtaa! (Itä-Savo-lehden kolumni 19.10.2024).
Toivo Loikkanen
Täytyy vielä toivoa ja rukoillakin, että Taiwanin (ym.) tilanne ei lähde enempää kriisiytymään. Jos niin käy, se voi houkutella Irania iskemään Israeliin (kun USA:n huomio kääntyy kohti Tyyntämerta. Eikä se luultavastikaan auta Ukrainaa tippaakaan.
Nyt tkee mieli laulaa (vaikka minulla onki traumoja kansakoulun laulukoetilanteista)
”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman…”.
Ukrainan sota on Venäjälle pelkkä liiketoimi. Se ei menesty käymällä kauppaa, koska valtion niin läpimätä ja korruptoitunut. Eliitin ainoaksi mahdollisuudeksi jää siis varastaminen ja ryöstö. Näin toimitaan nyt Ukrainassa: hankitaan maailman parasta viljelymaata ja mineraaleja, aiemmin kaapattiin jo Krimin kaasukentät. Tässä toimitaan samalla kätevästi Venäjän isäntämaa Kiinan tavoitteiden mukaan.
Ryöstäminen on helpompaa kuin kauppa: hintana on sotilaiden henki ja sotatarvikkeet. Eliitin elämää sota ei häiritse, vaan he voivat ihan rauhassa nauttia elämästään.
Hölmöydellään länsi teki ryöstämisen liian helpoksi, joten sodan perimmäiseksi syyksi voidaan laskea lännen hyväuskoisuus, laiskuus ja puhdas tyhmyys. Niiden perusteella Venäjän johto laskeskeli sodan olevan kannattava liiketoimi. Ja ihan oikeasti, älkää sotkeko moraalia kansainväliseen politiikkaan.
Karu kuvaus, mutta valitettavasti paljolti totta.
Meillä lienee Venäjän sotaretkistä Suomeen historian saatossa tarpeeksi kokemusta ja mitä siitä on kulloinkin seurannut.
Toimittaja Arja Paananen toteaa äskettäin ilmestyneen kirjansa – Kiehtova katala Venäjä – loppusanoissa: ”Auta armias, jos Venäjä voittaa, voittaa Ukrainassa ja voittaa itsejulistamassa sodassa läntä, Natoa ja Euroopan unionia vastaan. Tätä mahdollisuutta ei Suomessa ole konkretisoitu kunnolla eikä uskallettu kuvitella ääneen, mitä siitä seuraisi meille ja koko maailmalle.”
Mutta miten lienee, olisiko Usalla mitään osuutta tähän sotaan? Geopoliittiset, mahdollisesti? Zelenskyin ”voitonsuunnitelman” pääkohdassa 4 todetaan: ”Yhdysvallat ja EU suojelevat yhdessä Ukrainan kriittisiä luonnonvaroja. Liittolaiset pääsevät näistä saatavaan taloudelliseen hyötyyn mukaan yhteisen liiketoiminnan kautta.”
Kilisevätkö kassakoneet? Ei kai Usa niin kiero ole (tai Eurooppa), että he / me sodan varjolla haluaisimme hyötyä mitenkään taloudellisesti Ukrainasta? Ei kai sellainen voi kuulua lännen arvoihin?
”LetUkraineStrikeBack” (antakaa Ukrainan iskeä takaisin)” Olisiko haluttomuus lähteä tähän yksinkertaisesti pelko sodan laajenemisesta. Ilmari Käihkö toteaa tuossa Arja Paanasen kirjassa mm: ”Putin toivoo voittavansa odottamalla: hän olettaa meidän taas kyllästyvän sotaan.” Mutta mitä saimmekaan äskettäin lukea, kun ulkoministeri Valtonen yllättävästi viittasi The Financial Timesin (FT) haastattelussa lännen sotaväsymykseen. Näinkö tulee käymään, että lännen arvot eivät kestäkään todellisuutta?
Tottakai länsi hyötyy taloudellisesti, jos Venäjä ei kaappaa Ukrainaa. Kauppa toimisi ja Ukraina olisi siinä yhtenä osapuolena. Kaupan idea on, että molemmat osapuolet toimivat vapaaehtoisesti hyötyvät, ryöstössä taas otetaan väkivalloin. Länsi ja EU käyvät kauppaa Venäjä taas ryöstää ja varastaa, koska se ei osa käydä kauppaa, mutta ryöstämisen osa hyvin..
Kostille ja Jarille, Toki myös USAlla ja lännellä on kuviossa mukana taloudellisia intressejä. Erona Venäjän intresseihin on kuitenkin se, että Ukrainaa ei vallata eikä ryöstetä vaan halutaan hyödyntää sen luonnonvaroja ja varmaan myös investoida sinne hyötyjen saamiseksi. Tällöin myös Ukraina hyötyy ja tärkeintä on, että sen ihmiset saavat elää vapaina eikä heitä tapeta hyötyjen saamiseksi.
Toivo ja Jari. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että oikeudeton hyökkäys Irakiin tekee Yhdysvalloista samantyyppisen rikollisen 2000-luvun alussa, kuin mistä nyt vaaditaan Venäjää tilille. Asiat tapaavat unohtua, kun aikaa vierähtää. Tosin George W. Bush sotki sanansa sättiessään Putinia: Tuomitsi ”brutaalin” hyökkäyksen ”Irakiin, tarkoitan siis Ukrainaan.”
Ehkä voisi olla viisasta varautua siihenkin skenaarioon minkä Arja Paananen otti esille ja jota ei ole Suomessa uskallettu pohtia ääneen.
Turvalliset rajat kai Venäjäkin tarvitsee ? Sitä näkökulmaa kohtaa harvoin näissä sottaa koskevissa keskusteluissa.
Ymmärrystä voisi lisätä paljonkin jos saisi tietää enemmän siitä miten Venäjä asian näkee.
Ukrainan länsimielisyys on ehkä todellinen uhka Venäjän systeemille.
Ukrainan länsimielisyys ei ole uhka Venäjälle. He vain sanovat niin, koska haluavat vallata Ukrainan ja alistaa sen.
Venäjä on ilmoittanut, että sillä ei ole rajoja. Tai sitten sen turvallinen raja on Atlantti, eli tavoite on alistaa koko Eurooppa. Että sellaista turvallisuutta Venäjä halajaa.
On ajan kuva, että ennen nöyrät Venäjän ystävät eli vasemmisto, esittää järkeviä ja jopa mahdollisesti tehokkaita keinoja Venäjää vastaan. Vasemmisto ymmärtää hyvin raakuuden, joka Venäjällä on vallassa. Plihan se itse pitkään kannattamassa sitä. He ovat siis liikkeenä kokemusasiantuntijoita pahuuden harjoittamisessa ja ymmärtävät Venäjän luonteen, joka on syntynyt pitkän vasemmistodiktatuurin tuloksena.
Allekirjoittajat haluavat, että Venäjän tankkereiden kulku Itämerellä estetään. Tämä todella kuristaisi rosvovaltion taloutta. Valitettavasti ahneet ja tyhmät oikeistolaiset eivät luultavasti uskalla ryhtyä mihinkään toimiin. Ehkä on sittenkin totta, että viimeinen kapitalisti hirtetään köyteen, jonka hän on itse myynyt.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010769853.html
”Länsi valmistautuu hylkäämään Ukrainan” – Arkady Moshes (19.10).
Hän ottaa esille sellaisenkin skenaarion, että länsi painostaa Ukrainaa neuvottelemaan rauhasta Venäjän kanssa tai jopa niin, että länsi kääntää selkänsä Ukrainalle ja neuvottelee pelkästään Venäjän kanssa. Voisiko Usa ja Eurooppa olla näin katala? Ei olisi oikein tasa-arvoista. Mutta ei olisi ylipäätään ensimmäinen kerta historian saatossa.
https://x.com/repubblica/status/1833018639118934525 (Scholzin hypoteesi on, että Kiova hyväksyy alueelliset luovutukset)
Arkady Moshesin mukaan ”Amerikkalaiset eivät kahden ja puolen vuoden jälkeen vieläkään osaa tunnistaa Ukrainaa kartalta.” Ehkä Naton myötä amerikkalaiset ovat sentään huomanneet Suomen pisteenä Venäjän kyljessä. Mikäli tuo Arkady Moshesin skenaario lännen taipumisesta toteutuu, niin – ”Auta armias” – Suomenkin osalta ja ne syvät ja suorat rintaäänen sanat Venäjästä, jotka suomettumisen kauden – (tosin suunta on vain vaihtunut) – jälkeen on saatu poliitikkojen suusta vihdoin ulos.
Viha joka on yhtenä aiheena nousee juuri siitä ajatuksesta, että toisen puolen näköaloja mitätöidään. Sillä annetaan lupa sille vihalle, joka oasta sisimmästä nousee. Tuohon sain hyvää tuntumaan vuosi sitten 7/10 tapahtuman tiimoilla.
Heti kun käsitin mitä viha saa minussa aikaan pyrin siitä eroon ja pääsin. Ainakin jossakin määrin. Viha luo viholliskuvan niistä toisista. Viha tunteena on ihan hyvä juttu. Se tunne kertoo meille jotain tärkeää, mutta vihan tunne ei saa olla ohjaamassa toimintaa.
Syntiä ja pahuutta pitääkin vihata. Meidän on siis vihattava Venäjän rikoksia ja tapaa, jolla Venäjän ”ortodoksinen” (=hereettinen) kirkko on mukana ilkitöissä, murhissa ja raiskauksissa siunatessaan rikoksia ja rikollisia.
Osut, Jari, tärkeään asiaan, kun kirjoitat Venäjän ortodoksisen kirkon tilanteesta. Sitä voisi verrata natsi-Saksan ajan kirkkoon, joka lankesi vallanpitäjien eli natsien helmaan. Onneksi oli kirkon oppositioihmisiä, joista tosin osa maksoi vakaumuksestaan hengellään kuten Dietrich Bonhoeffer. Olen lukenut, että myös Venäjän ort. kirkossa olisi pappeja, joille Patriarkka(KGB-agentti) Kirillin linja ei sovi. He ovat hiljaa tai jos lausuvat mielipiteitään, heidät siirretään syrjään tai jopa vangitaan. Että sellainen ”kristillinen” kirkko!
Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush kertoi vuonna 2001 katsoneensa Putinia silmiin ja nähneensä tämän sielusta, että ”siinä oli mies, johon voi luottaa.” Ei mennyt aivan nappiin. Tuskin Putin vastasi yhtä naivisti katsoessaan George W. Bushia silmiin. Vai ajatteliko Putin, siinä on mies joka pian hyökkää Irakiin? Siinäpä sitten sielun veljet katselivat ja mittailivat toisiaan.
Ei vihaamalla voi ymmärtää mitään. Mutta myöskin hyväuskoisuus johtaa harhaan, kun syntiinlankeemus on niin syvä ja me ihmiset olemme niin raadollisia kaikki.
Koko maailman tilanne suistuu yhä syvempään vihaan. Sen seurauksena ei voi mitään hyvää olla.