Koska näillä sivuilla käydään nyt ankaraa vaalikeskustelua, päätin laittaa omankin lusikkani soppaan. Mielestäni kirkossa on nyt kolme teemaa ylitse muiden, joihin tulevan kirkolliskokouksen pitää löytää ratkaisuja:
1) Jumalanpalvelus- ja muiden hengellisten yhteisöjen tukeminen
Kansankirkko on murenemassa ja nyt on jo kiire pohtia, mitä tulee sen tilalle. Mielestäni paras vaihtoehto on Yhteisöjen kirkko – sadoista, jopa tuhansista, erilaisista hengellisistä yhteisöistä koostuva toimintaverkosto, jossa tavallisten seurakuntalaisten lahjat pääsevät irti. Tällaisia yhteisöjä ei ainoastaan pidä hyväksyä vaan niiden syntymistä ja kasvua pitää aktiivisesti edistää.
2) Kristillisen kasvatuksen elvyttäminen
Kotien kristillinen kasvatus on romahtanut ja uhkaa koko kristinuskon tulevaisuutta maassamme. Nyt tarvitaan laajoja, kokonaiskirkollisia toimenpiteitä kotien kristillisen kasvatuksen elvyttämiseksi. Myös seurakuntien kasvatustyö kaipaa uudelleen ajattelua.
3) Sopuratkaisun löytäminen parisuhdekiistaan
Kirkolla ei ole varaa käyttää seuraavaakin kymmentä vuotta parisuhdeteemasta tappelemiseen vaan tarvitaan yhteinen sopuratkaisu, johon kaikki sitoutuvat. Oma kantani avioliittoon on konservatiivinen mutta ymmärrän, että jotkut voivat perustellusti olla toista mieltä ja olen siksi valmis etsimään yhteistä tietä eteenpäin.
—
Perusratkaisuja avioliittolain soveltamiseksi kirkossa on käsittääkseni kolme. Ensimmäinen on jatkaa nykytilaa eli sallia vain heteroavioliitot ja katsoa miten aika tekee tehtävänsä. Toinen ratkaisu on ns. Helanderin malli, jossa kirkko pitäytyy perinteisessä näkemyksessä mutta ei rankaise siitä poikkeavia pappeja homoparien vihkimisestä. Tämän mallin heikkous on se, että se ei todellisuudessa hyväksy homoliittoja vaan ikään kuin pitkin hampain sietää. Malli ei tuo pysyvää ratkaisua vaan tappelu jatkuu heti kun se on hyväksytty. Kolmas vaihtoehto on todeta vallitsevat tosiasiat ja päättää, että kirkossa on avioliitosta kaksi erilaista kantaa. Tämän mallin haaste on, että siinä kirkko joutuu muuttamaan avioliitto-opetustaan ja se on meille konservatiiveille vaikea rasti. Siksi tarvitaan turvatekijöitä, jotka takaavat kaikille aidon kotipaikkaoikeuden.
Ensimmäinen turvatekijä on, että kaikille työntekijöille pitää taata aito omantunnonvapaus ja se pitää nuijia syvälle kirkkolain uumeniin niin, ettei sitä voi muuttaa kuin vahvalla määräenemmistöllä. Ilman aitoa omantunnonvapautta ei voida löytää tietä eteenpäin.
Toisena turvatekijänä seurakunnille pitää antaa mahdollisuus halutessaan valita oma teologinen linjansa tässä kysymyksessä. Valtaosa seurakunnista varmaankin sallisi molemmat avioliittonäkemykset mutta joillakin alueilla voisi olla tarpeen antaa mahdollisuus valita toinen tie.
Kolmanneksi pitää luoda väylä perustaa suoraan kapitulien alle ns. henkilö- eli yhteisöseurakuntia, joissa sallitaan alueseurakuntia suurempi vapaus itsenäiseen teologiaan ja kulttuuriin.
Näiden turvatekijöiden seurauksena kirkostamme voisi kehittyä ”sateenvarjokirkko”, joka muodostuu teologisesti ja toiminnallisesti erilaisista seurakunnista ja yhteisöistä. Kaikkia seurakuntia yhdistäisi kuitenkin sitoutuminen piispalliseen kaitsentaan ja CA7:n pykäliin (evankeliumi ja sakramentit) vaikka muuten niissä voisi olla hyvinkin erilaisia painotuksia ja kulttuureita. Sateenvarjokirkko olisi samalla tie nykyistä joustavampaan ihmisten tavoittamiseen, sillä se lisäisi seurakuntaelämän monimuotoisuutta.
Mitä luulet, voisivatko nämä turvatekijät auttaa meitä löytämään yhteisen tien eteenpäin?
Olen ehdolla kirkolliskokoukseen Tampereen hiippakunnan papiston Kirkon rakentajat -listalla.
Ryhmän mainosvideon voi katsella tästä: https://www.youtube.com/watch?v=OCr7PosSqwY
Sopuratkaisu on yksinkertaisesti siinä, että hyväksytään ihmisarvostuksen tasa-arvoinen ratkaisu yhtenäisyyden merkeissä mm. Jeesuksenkin sanoman perusteella.
Kiitos, Timo, mainiosta kirjoituksestasi! Olen kaikesta hyvin pitkälle samaa mieltä. Ensimmäisen kohdan laajentaisin uuteen visioon kirkostamme, jossa myös seurakuntia ja seurakuntalaisuutta, kirkon jäsenyyttä ymmärretään uudella tavalla, riittävän hengellisesti ja riittävän avarasti. Avioliittoratkaisusi viimeinen kohta lienee hankalista paras. Sen turvatekijöissä lienee kirkon pirstaloitumisen vaara. Toisaalta hengellistä ja muuta erilaisuuden sallimista haluamme myös oman ryhmämme ajattelussa edistää. Tähän tulee tosiaan olla pohjana tietty teologinen ja hengellinen yhteinen näkemys, johon viittaatkin (virka, sakramentit). – Ilahduin tästä kirjoituksesta!
Se on totta, että turvatekijät sisältävät hajaannuksen vaaran. Toisaalta nuo ykseyden kriteerit on määritelty jo Augsburgin tunnustuksessa eli ne eivät ole mielivaltaisia. Ja toisaalta, pelkään, että ilman tällaisia ratkaisuja kirkkomme hajoaa joka tapauksessa vähintään sisäisesti. Sateenvarjokirkko saattaa olla ainoa tie pelastaa rakoileva ykseys.
Kiitos blogistanne. Ensimmäiseksi; lainaus ”Kolmanneksi pitää luoda väylä perustaa suoraan kapitulien alle ns. henkilö- eli yhteisöseurakuntia, joissa sallitaan alueseurakuntia suurempi vapaus itsenäiseen teologiaan ja kulttuuriin.”
Tämä ei ole mahdollista kun pappi on virkaansa vihitty.
Omantunnonvapausklausuuli on vaikea osan papeista pitävän kirkossa samansukupuolisuuden asiaa syntinä, ja aina kieltävästä vastauksesta papilta haasteeseen ryhtyä voi valittaa eteenpäin vaikka moinen harkinta intohimojen ja mielen mukaan luvattaisiin.
Näin tässäkin hyvässä harkinnassa on loppupäätelmänsä:
Kirkko luopuu vihkioikeudesta, tai vihkii myös samansukupuolista asiaa katsovat parit.
Ilman kirkon päätöksiä kaikissa muissa tilanteissa pappi pyytää parille maallikon siunauksen ilman kirkon ja alttarin yhteyttä. Näin asia on sama kuin uskovan maallikon sanat maistraatin toimituksen yhteydessä, ja haluttaessa.
Piispojen samanmielistä sanaa odotellessa veikkaan joskus kuuluvan sanan kertovan seuraavaa.
Kirkkomme haluaa katsoa asiaa samanmielisessä ja samansukupuolisen konsensuksen tahtomisen vahvistamisen asiassa kirkkomme pappeja koskien seuraavasti: Kirkolliskokoukselle esitämme kirkkomme papin voivan toimittaa siviilivihkimisen kuitenkin niin että asianosaiset ovat tietoisia mahdollisesta pyynnöstään ja halustaan saada papin siunaus asialleen. Näin parille on kerrottava papin pyytävän uskovan maallikon siunausta ilman kirkon ja sen alttarin asiaa. Edelleen haluamme korostaa ettei asia muistuta toisiimme suhtautumisesta Ihmisinä, vaan raadollisuudesta liittyen aikaiseksi tekemiseemme päätöksissä paremman asianhoidon mahdollistamiseksi. Näin katsomme edellisen tiedoksi ja saatteeksi kirkolliskokoukselle katsoa ja harkita asiassa hyvää, järkevää, ja siunauksellista päätöstä samansukupuolisen konsensuksen tahtomisen asiassa, minkä kirkkomme pappi voisi vahvistaa.
Kun Piispamme katsovat ilman konsensustaan olevan kyvyttömiä tulemaan julkisuuteen ennen vaaleja on kyse yhdenlaisesta petturuudesta seurakuntalaisiaan kohtaan olla ja voida seistä selkä suorassa selvien kysymysten edessä.
Näin haasteet menevät puoli vuotta eteenpäin lounastaessa ja päivällistäkin katsoessa. Onko tämä miten prinsiippiä yhteisiä hoidettaessa.
Toki voi joku huomauttaa kyse Heillä olevan pappiensa kaitsennasta.
Kiitos Timo blogistasi. nyt vasta mulle avautui sopuratkaisun merkitys. Sellainenhan on tosiaan välttämättömyys. Laiha sopukin on parempi kuin lihava riita. Molempien näkemysten on pakko antaa toisilleen periksi. Yhteistyö ei muuten ole mahdollinen. Nyt on otettava lusikka kauniisti käteen ja luovuttava änkyröimisestä.
Pitkin hampain olen itsekin siihen taipumassa vaikka omantunnonasioissa ja opissa on riskialtista suostua neuvotteluratkaisuihin. Jos konsuille taataan aidosti kotipaikkaoikeus ja täysi mandaatti opettaa ja elää perinteisen opin mukaan niin sitten kai voi suostua, että tilaa annetaan myös toiselle osapuolelle. Onko meillä edes aidosti muita vaihtoehtoja?
Luopumus etenee askel askeleelta. Toki mitä tahansa luvataan että saadaan rattaat pyörimään. Naispappeus hyväksyttiin valheen voimalla ja sama tulee toteutumaan homoliittojen kohdalla. Tästäkin tulee pysyvä ongelma evl-kirkossa.
Ihan hyvä blogi. Ja jonkinlaiseen sopuratkaisuun toivottavasti päästään.
Sinänsä kaiken tämän jähinän jälkeen tuntuu surkuhupaisalta se, että nykyisin yhä harvemmat heteroparit haluavat kirkollisen vihkimisen. Ja kastetilaisuudetkin ovat muuttuneet jonkinlaisiksi nimiäisiksi. Todella surullista ja huolestuttavaa vaan se ei ev.lut. kirkossamme aiheuta minkäänlaista myrskyä tai edes vakavaa laajaa keskustelua.
Mutta pienen vähemmistön asiasta väännetään aivan ylettömästi vuositolkulla. No nyt näin.
Itse olen kyllä skeptinen ratkaisun löytymiseen parisuhdeasiassa. Todennäköisempänä pidän sitä, että mm. meikäläinen edelleen traditionaaliseen opetukseen (mitä Jeesuskin opettaa) avioliitosta pitäytyvänä istuu jossain vaiheessa oikeusistuimen edessä syytettynä syrjinnästä.
No, enpä kommentoi tätä asiaa tämän enempää.
Jeesus ei puhu samaa sukupuolta olevien avioliitosta halaistua sanaa.
Voihan sitä keksiä itselleen ja kaltaisilleen (joilla ei koskaan ole kirkossa ollut hätäpäivää) vaikka miten ihanan marttyyrinkaavun, jolla voi sitten koreilla.
”Normien mukaisella ihmisellä on varaa epäillä, onko normeja edes olemassa”, sanoo saksalainen filosofi C. Emcke.
Vastaan lyhyesti sinulle Seija. Kirjoitat: ”Jeesus ei puhu samaa sukupuolta olevien avioliitosta halaistua sanaa.”
Juuri niin.
Niin, eiköhän Jeesus tullut maan päälle ihan muissa asioissa, kuin makuuhuoneiden sängynpeitteittä kohottelemaan. Jos se olisi ollut Hänen tehtävänsä, niin varmaan hän olisi jotakin samaa sukupuolta olevien avioliitostakin maininnut.
Mutta – päinvastoin kuin annat ymmärtää – se ei ollut Jeesuksen tehtävä. Nyt kannattaa ottaa käsiin esim. Kotimaa-lehti 2/20 s. 6 ja lukea tarkoin Emma Audaksen systemaattisen teologian väitöskirjasta kirjoitettu referaatti ja tekijän haastattelu. Siinä on aika tyhjentävästi sanottu, mitä kristillinen avioliittonäkemys pitää sisällään ja mitä se ei ole.
Aika ristiriitainen fiilis tuosta oivalluksesta tuli. Olen jo useita vuosia ollut tietoinen siitä, että homoja ryhdytään kirkossa ennenpitkää vihkimään. Nyt vasta huomaan miten vaikea asia on oikeasti hyväksyä. Hyväksymisen aika tuli vastaan nyt, kun tajusin miten välttämätöntä se on, kun aion kuitenkin kirkkoon jäädä.
Pekka: Samaa sukupuolta olevia pareja (ei siis pelkästään homoja vaan myös lesboja) on kirkossa vihitty Suomessakin jo noin kolme vuotta, mikäli et ole sattunut tätä asiaa seuraamaan. Muualla maailmassa kauemmin.
Tietenkään Jeesus ei puhunut samansukupuolisten avioliitosta mitään, koska sellaisia ei ollut eikä sellaisia kukaan vaatinut.
Tuon sisäisen ristiriidantähden en katsonut itseäni sopivaksi ehdokkaaksi, enkä sellaiseksi siksi lähtenyt pyrkimään. En nimittäin koe kuuluvani aidosti kumpaankaan joukkoon.
Kiitos Timo hyvistä ajatuksista, toivottavasti pääset niiden kanssa kirkolliskokoukseen! Sopu on parempi sana kuin kompromissi, sillä tässä asiassa kumpikaan ääritaho ei ole valmis tekemään kompromisseja. Vihkiminen ei ole niinkään se ongelma, vaan avioliiton siunaaminen. Tie ei ole helppo, kun ns. kapinapapit uhkaavat joka tapauksessa jatkaa omapäisiä vihkimisiä, päättää kirkko mitä tahansa, ja kaikkein konservatiivisimmat eivät koskaan syntiä siunaa. Me sopua etsivät olemme siten mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä, mutta Jumalallehan ei mikään ole mahdotonta. Siis kädet ristiin ja rukoillaan!
Missäs kohtaa sinun Raamatussasi sanotaan, että rakkaus on synti? Minun Raamatussani lukee, että Jumala on rakkaus.
Risto Tuori kirjioittaa sattuvasti, ettei vihkiminen niinkään ole ongelma, vaan avioliiton siunaaminen. Papin suorittamassa avioliittoon vihkimisessä juuri avioliiton siunaaminen on olennaisinta ja tärkeintä.
Siksipä sopuratkaisuksi tuskin kelpaa menettely, jossa pappi voisi vihkiä samaa sukupuolta olevan parin ja näin suorittaa juridisen toimen, mutta ei voisi siunata vihkimäänsä paria.
Raamatun mukaan avioon voi mennä vain mies ja nainen. Tämän asian teologinen puoli on selkeä. Jos homoseksuaalit rakastuvat ja menevät yhteen, niin se on kuitenkin vain kuva miehen ja naisen aviosta. Avioliittoon ei voi oikeasti mennä kuin mies ja nainen, tätä ei tunnu kukaan ymmärtävän.
Luepa sinäkin tuo Kotimaan artikkeli, johon yllä viittasin.