Sopivasti ääniä.

Lupasin kertoa:
Jännitin vaali-iltana tulosta. Lopulta ne putkahti näkyviin. Oman nimen kodalta löytyi ne ihan omat äänet. Kaksi puuttui, joten jäin varalle. Kuitenkin hyviin asemiin. Joten jokseenkin joka kokouksessa on paikka minulle. Itsetuntoani olisi varmaan hivellyt nuo kaksi ääntä lisää, mutta hyvä näin. Tuskin kannattaa alkaa käyttämään tittelinä varavaltuutettu se ja se. Parempi kai kuitenkin on tuo oma nimi tekstin i alla. Silloin sanojeni painoarvoa ei lasketa tittelini kautta. Varsinkin jos ne on kultaomenia, hopeamaljassa. Sitä täytyy jokaiseen kokoukseen mennessä pyytää ylhäältä, että sanani oikeasti olisivat sellaisia.

Pettymys häipyi mielestä kun muistin sen, että Jumala on valmistanut kullekin omat tehtävät, jotta niissä vaellamme. Oivalsin, ettei neuvoston jäsenyys kuulu nyt niihin.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Vaimon kanssa yhtä matkaa on saatu olla lähes 50v. ja tyttö ja poika. Molemmilla on 2 poikaa ja yksi tyttö. Joten meidän suurena ilona on 6 lastenlasta. Virastomestarina verotoimistossa olin pitkään ja kirkossa olin jonkin aikaa nuoriso-ja lähetystyöasioita hoitamassa. Lapsuudessani ei tunnistettu lukihäiriötä, joten mitään kielitaitoa ei ole, joka rajoittaa nyt paljon elämää. Kirjoittamien sujuu hyvin, kunhan kone muistaa näyttää virheet. Teologiseen pyrin kun sain erivapauden osallistua pääsykokeeseen ilman ylioppilastutkintoa. Eikä sekään siinä auttanut. Tärkeitä sanoja jäi pois vastauksistani. Nyt rukoustyöhön keskittymisestä on tullut pääasiallinen toimenkuvani.