Heitin idean ,joka on jollain tavalla kenties useammankin kristityn jonkinlainen ratkaisumalli nykytilanteeseen.Haluan kunnioittavaa ja pohdiskelevaa keskustelua ja toivoisin että olisi mahdollisimman laaja edustus. Se on paljon mahdollista ettei koskaan toteudu,mutta kai voi pohtia.Alustukseksi on sanottava että eihän riitely lopulta kenenkään etu ja on kuitenkin fakta että kirkko on repeillyt jo vuosia moneen suuntaan ja yhteensovittamattomia asioita on ja muutosvoimahalukkuus vain yltyy.
Edellisillä olisi yhteinen teologinen pohja joten siitä ei tarvitsisi sopia,onhan esim. Lhk työntekijöistä 48%sekl tulleita ja 30% sley ja sron riveistä.Se että työnäky on suuntaututunut eri sektoreille voisi jatkua niiden vahvuuksien mukaan ja ottaa vahvuudet mukaan yhteiseen kirkkoon.Kirkkoon syntyisi liberaalipuoli ja konservatiivipuoli ja kirkkorakennukset jaettaisi tasan – ei tarvis riidellä. Ja molemmille verotusoikeus ja irtautuminen valtiosta Mallin vahvuus olisi valtakunnallisuus ja olisi voimaa enemmän panostaa eri työmuotoihin.
Lähetyshiippakunta toimii ympäri Suomea. Lähetyshiippakunta on itsenäinen luterilainen kirkko Suomessa. Seurakuntia tulee lisää vuosittain. Kannattaa tutustua lähellä olevaan LHPK:n seurakuntaan.
https://www.lhpk.fi/seurakunnat/
Lähetyshiippakunta on ILC:n jäsen.
https://ilc-online.org/
Samuel, kiitos ajatuksia herättävästä blogista.
Kiitos Juha mainoskatkosta. Hyvä, että olet löytänyt mieleisesi. Siellä on varmaan paljon hyvää, mutta minä tuntisin oloni sidotuksi, ahdistuneeksi ja huonoksi joukossanne.
Kaima Roos kannattaa naispappeutta ja samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä. Juhan edustamassa LHPK:ssa näistä asioista ei keskustella. Tältä pohjalta nousee Kari Roosin ahdistunut, sidottu ja huonommaksi koettu olo?
Sen verran olen käynyt LHPK:n messuissa, että tiedän, että siellä olevat kristityt eivät koe olevansa muita kristittyjä parempia. Ero on siinä, että opillinen näkemys ei taivu hyväksymään naispappeutta tai tätä jälkimmäistä avioliitto kysymystä. Näissä ei taivuta, vaikka Kari Roos sellaista integraatiota toivoisi?
Etpä, kaima, taida tietää, mitä minä kannatan ja mitä en. Ei näissä asioissa mitata kannatuslukemia.
Ihmisyys ja armo ja usko Jeesukseen ovat minulle tärkeitä asioita. Armoa ja rauhaa teille kaikille.
Kari R, en tiedä mistä ahdistut. Meillä julistetaan puhdasta evankeliumia.
Seuraavasta linkistä voit kuunnella pastori Anssi Simojoen viimeisen saarnan. Hän piti sen päivää ennen Taivaskutsua. Päiviemme määrää ei kukaan tiedä. Aina on hyvä olla valmis.
Saarnan aihe oli: tuomitseminen.
https://www.lhpk.fi/kokkola/saarnat/?sermon_id=7575
.
”Etpä, kaima, taida tietää, mitä minä kannatan ja mitä en.”
En todellakaan tiedä, jos, ja kun vastaat tällä tavalla. Olet blogeilla paljon kommentoinut, enkä ole mitenkään kommenttiesi perusteella voinut tulla muuhun päätelmään kuin siihen, jonka kommentissani annoin.
Jätät kuitenkin mielipiteesi kertomatta, vai et?
Aika moni miettii ,missä joukoissa seistään tulevaisuudessa.
Aluksi karille,Jumala on tietysti tehnyt meidät jokaisen omaksi persoonaksi ja näin Jumala on hyväksi nähnyt,mutta rehellisesti sanoen en näe raamatussa yhtään ristiriitaa,ristiriita tulee tosin minun syntisen luonnon ja Jumalan tahdon kanssa,mutta Jumalan lapsi saa mennä Isän eteen ja sanoa että sinun tahtosi on rakkautta ja se on parasta minulle .Kuitenkin Jumala rakkaudessaan tahtoo opettaa meitä että mitä hän tarjoaa on siunattua ja meillä rauha,ilo ja hyvä omatunto Jumalan edessä ja saadaan turvata syntisenäkin Jumalan armoon.Nimittäin jos Jumalan sanaa ei saarnata niin meidän omat ajatukset tulevat viisaudeksi.Sanan tehtävä on särkeä meidän sydämiä ja puhutella meitä. Jos näin ei ole niin me kiellämme syntisyytemme ja sanomme että en tarvitse kuulla Jumala sinun sanojasi,mutta raamatun mukaan me teemme samalla Jumalasta valehtelijan. Jos me uskomme että on persoonallinen Jumala niin eikö hän voi avata meidän ymmärrystä ja ajan hengen seuraaminen ei ole se mistä hänet löytää.
Juhalle,kiitos kommenteista,aika moni miettii tällä hetkellä missä joukoissa seisoo tulevaisuudessa.
Juuri näin. Tarvitsemme kokonaista Jumalan sanaa, jotta pääsisimme perille. Jumalan laki musertaa meidät, eikä kukaan meistä ole lain mukainen. Puhdas evankeliumi antaa meille syntisille kaiken mitä autuuteen tarvitsemme.
Oikein veli todistaa!
Yritän parhaani
Jotakin tällaista varmaan syntyy jos kirkossa ei löydetä sopua. Ehkä ei kuitenkaan vielä kannata haaveilla. Tällainen kirkko jäisi pieneksi ja olisi vaarassa käpertyä itsensä niin kuin lähetyshiippakunnalle on käynyt. Pelkkä uskovaisten reservaatti ei vielä ole syy perustaa uutta kirkkoa.
Mitä tarkoittaa klisee ”käpertyä itseensä”, kun se on kuitenkin avoin kaikille tulla katsomaan ja tutustumaan?
Timo, aika näyttää kuka kirkkojamme rakentaa. Ilmestyskirjassa on Jeesuksen kirjeitä seurakunnille, jotka kannattaa lukea. Voit kerskua suuresta kirkosta, johon kuulut. Oletkos autuas?
Ei Iisakin kirkkoakaan nopeasti rakennettu. Hiljaa hyvää tulee.
Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. (Ps. 127:1 / FB38)
En usko, että Löhetyshiippakunta tavoittaa muita kuin uskovaisia. Ei ole kysymys kirkon koosta vaan kyvystä missioon.
Pöyhösen oletukseen: Olisi mielenkiintoista tietää, onko LHPK saanut etsikkoajan ja löydetyksi tulemisen kautta uusia jäseniä? Ovatko jäsenet pääsääntöisesti heitä, jotka ovat jo aiemmin uskossa olleet.
Uskossa olevien uskon vahvistaminen lain ja evankeliumin saarnan kautta toteutuu hyvin. Olen itse tullut rakennetuksi. En ole LHPK:n jäsen.
En tiedä ,kuitenkin edellisiin kommentteihin sanoisin,että mitä minä asioista tiedän ei asia välttämättä ole käpertymisestä kyse,jos vapaaehtoinen kannatus on edellisillä herätysliikkeillä lisääntynyt ja lhk perustanut uusia seurakuntia lisää ja saanut taloudenkin toimimaan nähtyjen lukujen valossa ajatellen että lähtö ilmeisesti lähes tyhjästä.Kristityt kaipaavat Jumalanpalvelusyhteisöä ja muutakin seurakunnallista toimintaa ja halua osallistua työhön.En usko että se talouteen kaatuu,jos toteutetaan oikeita talousoppeja ja siinä ainakin herätysliikkeet ovat epäonnistuneet ainakin osittain ja tämä asia on kaikessa toiminnassa oikea kysymys,että kuka on paras tekemään mitä- ei paimen ole kenties paras organisoija tai talousnero tai päinvastoin,sillä Jumala on antanut jokaiset lahjat ja näitä tulis enemmän käyttää seurakunnallisessa toiminnassa ja siinä selvä tehtäväjako ja vallankäyttö asiat samoin.
Jäin tuota Timo Pöyhösen kommenttia miettimään ” käpertymisestä” ja reservaatista.
Nähdäkseni seurakunnan aktiivijäsenet eri paikkaķunnilla ovat suurelta osin tuota ”herätysliikeväkeä” (ainakin aikaisempina vuosina).
Ketä siellä Jumalanpalveluksissa on käynyt?
(Tosin joukko on siellä vähentynyt ja syytkin on yksiselitteisiä).Mikä on se joukko” reservaatin ”ulkopuolella?
Ja voi kysyä myös kuka tai mikä taho haluaa vaikuttaa kirkon sisällä toiminnallisesti?
Nekin tahot jotka jotka ovat kirkkoon kuuluvia ovat nähdäkseni omissa kuppikunnissa.Mutta jos ajatellaan kristillistä kirkkoa,jossa Jumala palvelee meitä ja lähettää työhönsä eri työmuotojen osalta niin luulisi ainakin historian valossa olevan referenssiä edellä kuvatulla rungolla ja heitänkin hiukan vettä myllyyn.
Sley- nuorisotyövastuu (tekee varmaan laajamittaisimmin sitä jo nykyään),johon kuuluu rippikoulutyö ja raamattuopetuskurssit
Sro- Nuorisotyö,nuoriso-ohjaajakoulutus
Sekl- Lähetystyö,raamattuopetus,kristillinen viikkolehti
Lhk- Jumalanpalvelustoiminta maanlaajuisesti
Ja tämä on tietysti subjektiivinen näkemys,mutta tarkoitus oli havoinnollistaa mahdollisuuksia.ihmisethän ne omien armolahjojensa mukaan sijoittuvat .
En nyt ihan ”käppyränä” pitäisi.
Ja tietysti kaikki muutkin kristilliset liikkeet jotka haluavat luterilaisen tunnustuksen allekirjoittaa voivat olla mukana ja toiminnan päämääränä olla ns.huolehtia lampaista ja tuoda eksyneet takaisin