Jukka Lindströmin Sivuhistoria pilkkaa aivan avoimesti Jeesusta. Täyttä roskaa koko ohjelma!
En ole katsellut ohjelmaa, mutta pari mainosta olen siitä väkisinkin nähnyt. YLE mainostaa sitä usein esim. ennen uutisia. Annan YLEN!
Laitetaan esim. joukolla hilloa kainaloihin. Äly hoi, älä jätä!
Se ohjelma siis pilkkaa kaikkia ja kaikkea. Ällöttävää, tyylitöntä ja mautonta.
Edellinen YLEN pohjanoteeraus oli, kun ihmiset laitettiin katsomaan televisiosta toisten television katselua. Onpa tämäkin rakentavaa! Ihmiset koettavat paeta arjen todellisuutta tällaisiin hupiohjelmiin. No, ehkä se hetkeksi helpottaa joitakin. Pötyputkea katsellaan yleisesti tuntikausia päivässä.
Muuten Mika
Tuon myös tällä palstalla myöhästyneet syntymäpäiväonnitteluni.
Jumala siunatkoon sinua runsain mitoin myös alkaneena vuosikymmenenäsi!
Kiitos paljon, Matias! Jumala siunatkoon myös sinua!
Ote Gradustani s. 46. “Concordia-lehdessä kerrottiin puhutteleva ja rohkaiseva tapaus Lutherin elämästä vuodelta 1529. Luther murehti vaikeaa kirkollista tilannetta, koska valtava enemmistö, paavi ja keisari mukaan lukien, oli häntä ja hänen ystäviään vastaan. Lutherin vaimo Katariina von Bora keksi laittaa Raamatun masentuneen miehensä työpöydälle. Luther huomasi “kirjojen kirjan” ja luki lohdutukseksensa 46. psalmin. Sen toisessa jakeessa on teksti: “Jumala on turvamme ja voimamme, apumme hädässä aivan taattu”. Concordia 4/2003, 24 – 25.
Samoin Luther toisteli useamman kerran lausetta: “Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on linnamme!”. Seuraavana päivänä Katariina ihmetteli hänen iloisuuttaan. Luther kertoi nähneensä unen taistelusta, jossa “loistava” ritari asettui johtamaan evankelisten pientä joukkoa. Luther tarkoitti tällä henkilöllä ilman muuta Jeesusta Kristusta. Sitten hän totesi heidän asiansa ja uskonsa, evankeliumin lopulta voittavan, koska Jumalan sana ja autuus kuitenkin jää heille, vaikka monta heistä tapettaisiin. Vielä Luther kertoi kokemusten johdosta kirjoittaneensa tunnetun virren: “Jumala ompi linnamme”. (VK 170).” Concordia 4/2003, 25 – 26.
Suora linkki graduuni on:
Concordia-lehti Lutherin ja luterilaisen ortodoksian teologian tulkitsijana 1994-2003
http://hdl.handle.net/10138/21716
Kysytäänkö muuten alokkaiden psykologisissa testeissä vielä kaikilta, että puristaako vanne päätäsi?
Aikoinaan kaikki jotka eivät halunneet aukkiin ruksasivat kyseisen kohdan….ainakin Patteristossa Ylämyllyllä :)!
Voiko siihen kysymykseen muuten olla vain yhtä oikeaa vastausta? Oliko siinä myös yhtenä vaihtoehtona ”en tiedä”? Oliko vastausvaihtoehtoina vain ”kyllä” tai ”ei”? Saiko siihen kirjoittaa mitään esim., että joskus on tuntunut siltä?
Joskus, taisi olla vuonna 1983, pyrin opiskelemaan Porin diakonissalaitokselle. Silloin keskustelin erään haastattelijan kanssa. Vähän motkotin ja nurisin hänelle siitä, että pitkästä ja lyhyestä matikasta sai saman verran pääsyyn tarvittavia pisteitä. Silloin haastattelija, taisi olla jonkin näköinen psykologi, sanoi minulle etteivät diakonit tarvitse matemaattista osaamista, lahjakkuutta tai taitoja. Mitä ajattelette tästä?
Psykologisissa testeissä siellä aivan aluksi meille annettiin pätkä rautalankaa, josta piti taivuttaa silmälasit. Kun monta vuotta myöhemmin kerroin tästä eräälle Porin diakonissalaitoksen edustajalle, hän vain totesi, ettei siellä enää ole sellaista.
Raamattu on kuin tähtitaivas. Se, joka vain nostaa silmänsä maan pimeydestä, näkee kohta nuo kaikkein suurimmat, loistavat tähdet ja linnunradan, joka ympäröi taivaankantta. Totuttuaan valoon silmä näkee tähtiä yhä enemmän. Lopulta näyttää jopa koko taivaan sini olevan tulvillaan valoa. Samalla tavoin Raamatusta osuvat lukijan silmään ensin nuo loistavat, mahtavat lauseet, joiden merkitys on kiistämätön ja joita ei voi ymmärtää väärin. Mitä pidemmälle sitten lukee tuon ensimmäisen valon rohkaisemana, sitä useammat lauseet tulevat selviksi ja kirkkaiksi. Lopulta emme näe enää yksinomaan totuuden kirkasta linnunrataa taivaalla, vaan meidät valtaa aavistus ja mielemme ylentää selvä, tietoinen täydellisen harmonian tajuaminen.
Wilhelm Löhe (1808-1872), Jumalan puutarha, s. 52-53, SLEY-Kirjat Oy, 1983.
Ja kun tarpeeksi syvälle katsoo näkee mustan aukon, joka imee kaiken sisäänsä ja sitten ei näe enää yhtään mitään…
Raamattu voi joskus tietyllä tavalla myös sokaista vastustajat. Ote gradustani, s. 18: Martin Chemnitz (1522-1586) opetti Raamatun valon olevan niin kirkas, että se ”valaisee pienet” ja ”vahvistaa hurskaat” ja vieläpä häikäisee vastustajat, tosin ”vastoin heidän tahtoaan”. Concordia 5/1995, s. 35.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastuttamattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten. 1 Piet. 1:3-4
Meillä on katoamaton perintö. Ja vaikka tie, jota myöten tämän perinnön nautintoon tulemme, on ajallinen kuolema, niin itse perintö on kuitenkin elävä toivo, ei tyhjää mielikuvitusta tai suloista unta, vaan toivo, jolla on vahva perustus, niin, joka on elävä Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen tähden. – Koko kristillisyyteni on siinä, että olen Herrani Jeesuksen Kristuksen omaisuutta (Joh. 10:14, Room. 9:25, 2. Kor. 6:16, Ef. 2:12-13, Tiit. 2:14, 1. Piet. 2:9) ja että pidän tämän ainoana kerskauksenani ja koko autuutenani.
JOHANN ALBRECHT BENGEL, Armoa armosta, s. 152-153, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi. Jes. 54:10
Ote gradustani, s.32. ”Kristillisellä ja luterilaisella opilla tai uskolla on positiivisia vaikutuksia koko ihmisen hyvinvointiin. Tampereen yliopiston psykologian professori Markku Ojanen vertasi keskenään uskovia tai uskonnollisesti aktiivisia ja uskonnollisesti passiivisia tai vieraantuneita. Tulokset perustuivat tieteellisesti tasokkaisiin lehtiin. Uskovat sairastivat vähemmän, käyttivät vähemmän alkoholia ja huumeita eivätkä sortuneet yhtä usein rikollisuuteen, olivat onnellisempia, tekivät vähemmän itsemurhia ja olivat auttavaisempia kuin epäuskoiset. Ojasen mukaan oli ”vaikea löytää mitään muuta tekijää, jonka merkitys olisi ihmisen hyvinvoinnin kannalta yhtä suuri”, kuin usko. Markku Ojanen, Hyvään elämään, Terapia ja sielunhoito II, s. 371 – 372, Uusi Tie, 2000, Helsinki.”
http://hdl.handle.net/10138/21716
Ehkä tämä gradun ote ohjaa johonkin toisenlaiseen keskusteluun kuin blogin otsikko?