Onko ärsyttävämpää kuin kissa, joka tulee naukumaan ja hyppimään ovenkahvaa vasten kesken yöunien? Ei taida olla. Tunnustan: tällainen kissa meilläkin on. Ja tuon tempun se teki taas tänään. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Kun olin tapani mukaan hätistänyt kissimirrin murhanhimoisten mulkaisujen saattamana makuuhuoneemme ovelta, katsoin kelloa. Se oli tasan 8.00. Herätys olisi ollut tänään klo 7.15, jotta ehtisin Mikkeliin toimittamaan messua. Vaan nytpä oli herätyskello pettänyt. Kello 8.08 istuin autossa matkalla Mikkeliin ja söin ajaessani samalla aamupalaa. Kiitin Jumalaa tuosta taivaanlahjaotuksesta. Mikkelissä olin klo 9.30 ja messu alkoi ajallaan klo 10. Koolla oli 68 seurakuntalaista. Saimme nauttia Herran pöydän antimista ja ihailla Kristuksen kirkkautta evankeliumin sanassa. Saimme synninpäästön ja seurakunnan veisuu oli kuin vetten pauhina.
Vaan ilman ärsyttävää kissimirriä olisin nukkunut onneni ohi ja messu olisi jäänyt pitämättä. Siunattu kissimirri! Melkein yhtä siunattu kuin Bileamin aasi.
”6 Herra, sinun armosi on avara kuin taivas,
pilviin ulottuu sinun totuutesi.
7 Vanhurskautesi on vuoria korkeampi
ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.
Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
8 Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!
Sinun siipiesi suojaan
rientävät ihmislapset.
9 Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin
ja annat heidän juoda ilosi virrasta.
10 Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.”
(Psalmi 36)
Jällleen kerran olen samaa mieltä Kimmo Jaatilan kanssa. Kissat tuntevat kellon tarkoin, ja jos ihminen on surullinen, tulevat syliin kehräämään. Ihmeellisiä luontokappaleita Jumala on luonut. Arvostakaamme niitä kaikkia.
Olihan se yksi FIngerpori-jutti, jossa saamarin kissa tulee joka aamu viideltä herättämään…
http://www.hs.fi/m/fingerpori/s1349766354040
Minä nousen yleensä aamuisin klo 5 jälkeen. Kello on soittamassa 5:20, mutta illalla unohdin laittaa herätyksen. Ariel (Jumalan leijona) herätti minut 5.25 nuolemalla kasvojani. Hyvä níin; aamu meni rauhallisesti ja kerkesin syömään, lukemaan Raamattua ja olin töissä ennen klo 7. En tiedä olisinko vielä nukkumassa ilman koiraa.
Kyllä nämä ovat todella rakastettavia, nämä kissa- ja koira ynnä muut lemmikit! Vaikka eivät kaikki ihan noin tarkasti kelloa tunnekaan :D. Mutta päivärytmi on näille kaikkille aivan selvä. Uskomattoman ihana edesmennyt kani-poikani oli todella etevä myös. Tietävät tarkkaan milloin kotiväki saapuu ja ai sitä riemullista vastaanottoa! Sen tasoista tervehtimistä ehkä saa hieman odottaa muilta perheenjäseniltä, hih :D.