Suomalaiset kaukana kotimaastaan kaipaavat jouluperinteitä. Runsas viikko sitten kävin tapaamassa suomalaisia sotilaita perheineen belgialaisessa pikkukaupungissa Monsissa. Siellä sijaitsee NATOn esikunta, jossa työskentelee 8000 ihmistä, monet heistä siviilitehtävissä. Opettajia on 150, jotka opettavat kymmenessä koulussa 2000 oppilasta. Oma koulunsa on esimerkiksi puolalaisilla ja norjalaisilla lapsilla.
Tukikohdassa on myös kumppanuusmailla omat sotilasedustajansa samoin kuin Brysselissä ja eräissä muissa tukikohdissa. Tämä yhteisö perheineen oli saapunut pitkienkin matkojen takaa viettämään yhdessä adventtihartautta ja laulamaan Tukikohdan sotilaskappeliin kauneimpia joululauluja. Sen jälkeen yksi sotilaista kutsui koolla olleet lähes 70 henkeä kotiinsa joulupuurolle.
Tukikohdan sydämessä on rinnan kolme kappelia, ja niiden yhteydessä eri maiden sotilaspappien toimistotilat. Tällä hetkellä johtavana sotilaspappina on saksalainen nainen. Eri kieliset jumalanpalvelukset vuorottelevat kappeleissa. Juuri kun adventtihartautemme oli päättymässä, oli viereisessä usean sadan hengen kappelissa alkamassa puolalainen messu. Nuoret pojat kuorikaavuissaan olivat täyttäneet sakastin käytävät. Kuoro harjoitteli ja kulkuekynttilöitä sytytettiin.
Seuraavana päivänä satuin paikalle, kun USA:n sotilaspapin pitämä katolilainen messu oli päättynyt. Pappi veti päältään messuvaatteet, joiden alla oli lenkkeilyasu ja lähti saman tien juoksemaan. Messussa kävijät liittyivät suurempaan joukkoon, joka valmistautui naisten raamattuluennolle.
_ _ _
Samaan aikaan toisaalla ISIS on vallannut kristittyjen asuttaman kaupungin ja monia uhkaa teloituskuolema. Länsivallat suuntaavat ilmaiskujaan ISISin asemiin. Suomelta on pyydetty apua ISISin vastaiseen operaatioon. Suomen vastaus on jatkaa paikallisten sotilaskoulutusta Irakissa ja Afganistanissa.
_ _ _
Käynnissä olevassa pakolaiskriisissä liika sinisilmäisyys voi tuottaa mustan silmän. Muistelen alkusyksyn postaustani (17.9. Pysyvätkö portit auki?), jossa kirjoitin Helsingin rautatieasemalla pakolaismiehille laulaneesta naiskuorosta ja nuorista naisista kantamassa ”Tervetuloa”- kylttejä. Pakolaismiesten selfiet suomalaisten naisten kanssa levisivät ja antoivat lähtölaukauksen: Tulkaa, paratiisin portit ovat auki!
On osoittautunut, että Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden joukossa on muutamia kovan linjan terroristeja ja lisäksi kohtuullisen monia radikaaleja islamisteja. Poliisit ovat selvitelleet vastaanottokeskuksissa pienempiä järjestyshäiriöitä ja kymmentä ns. puskaraiskausta. Toimettomuus muuttuu helposti rauhattomuudeksi. Suomalainen altis sosiaaliturva jättää maahantulijat helposti vastikkeettoman avun nauttijoiksi – ja tekee heille karhunpalveluksen. Toimeton ihminen menettää itsekunnioituksensa.
Toisenlaista linjaa edustaa Kauhavan vastaanottokeskus, jota johtaa Lentosota-koulun evp upseeri Ilkka Peura. Hän on järjestänyt asiat niin, että asukkaat vastaavat kaikesta itse: ruoan laitosta, siivouksesta, vaatteiden pesusta. Rauha on säilynyt.
Suomen kireä taloustilanne ja epäily pakolaisten määrän kasvusta ovat saaneet hallituksen tiukentamaan oleskelulupien ja perheen yhdistämisten ehtoja. Samaan aikaan on pidettävä huolta siitä, että henkensä edestä pakenevat saavat apua ja voivat myös saada perheensä yhteen. Siihen velvoittaa myös edessä oleva joulun aika.
Siinäpä se kaima! Minkäs teet, kun rakkaus vaatii kohtelemaan heitä ihmisinä. Ei ole oikein kanttia ottaa mallia ”Unkarista”. Kyllä nämä ovat jo huomanneet eron seurakuntien aktiivien ja työkseen heitä hyysäävien välillä. Seurakuntien hätämajoituksissa oli erään kertomuksen mukaan, niin hyvä vastaanotto, että he vain ihmetteli ja ihmetteli, että miksi nämä ovat ystävällisiä heitä kohtaan. Siirron jälkeen kaupungin vastaanottikeskukseen tilanne muuttui täysin. Siellä ei järejestetty mitään viriketoimitaa ja työntekijät tekivät vain työnsä. Hän myös tiesi mitä siitä seuraa, kun nuorille miehille ei järjestetä mitään tekemistä. Onkohan lopultkaan suuri vahinko siinä, jos he havaisevat kristittyjen olevan inhimillisiä?
Kiitos Pekka kommentista. Se osoittaa, että kristittyjen rakkaudellinen asenne tulijoita kohtaan vaikuttaa suuresti heidän kotoutumiseensa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Paljon on ollut sinisilmäisyyttä tässä maahanmuuttohommassa. Mutta kokemusten kautta opitaan suhtautumaan tasapainoisen asiallisesti, näin haluan uskoa.
Mieleeni nousi tätä kirjoittaessani kohta eräästä vanhasta suomenkielisestä kirjasta, jonka kirjoittaja oli muistaakseni Onerva. Päähenkilö kertoi, kuinka hän oli sota-aikana joutunut karjavaunulla kuljetettavaksi (en muista enää mihin) kohteeseen Euroopassa. Matkan aikana ei kukaan päässyt tarpeilleen ja hänkin joutui laskemaan housuun ja häntä harmitti uudet nahkasaappaat. Mutta se oli pientä siihen verrattuna, mitä oli edessä päin. Sodan loppuvaiheessa venäläiset sotilaat tulivat vapauttamaan heitä ja naiset menivät riemuissaan heitä vastaan. Kauhukseen he tulivat raiskatuiksi.
No, ylläolevalla ei taida olla mitään yhtymäkohtaa maahanmuuttoon, mutta se kertoo ihmisen raadollisuudesta.
Suomen hallitus on päättänyt tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaa. Se alkaa vasta vähitellen tajuamaan, että sen tekemät ratkaisut kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksista olivat iysekästä, lyhytnäköistä ja Suomen kannalta erittäin kyseenalaista politiikkaa. Silti hallitus kehtaa linjauksessaan puhua siitä, miten pitäisi toimia sen eteen, ettei ihmisten tarvitsisi muuttaa pois ”asuinsijoiltaan” (ihan niin kuin kyse ei olisi kodeista!).
Suomalaisten selkeä enemmistö ei ole ollut sinisilmäistä, vaan ihan tavallisella arkimoraalilla, jopa kristillisellä hurskaudella toimivia kansalaisia. Onneksi meidän seurakuntamme ovat rohkeasti tarttuneet haasteisiin, eivätkä ole kumartaneet poliittisten arkajalkojen turvapaikanhakijoita leimaavaan pelotteluun, sellaisiin, kuten tämä kirjoitus.
Vesa, kiitos kommentista. Mielestäni edustan arkirealismia, kun peräänkuulutan tasapainoa turvapaikanhakijoiden inhimillisen kohtelun ja suomalaisen yhteiskunnan turvallisuusnäkökohtien välillä. Maahan tulijoiden kotoutuminen on tällä hetkellä ensiarvoisen tärkeää. Sitä edesauttavat kielen oppiminen ja omatoimisuuteen kannustaminen, jotka mahdollistavat työn saantia. Arvostan seurakuntien panosta pakolaisten vastaanottamisesta ja avustamisessa. Olen osallistunut siihen perheineni itsekin pieneltä osalta.
”Poliisit ovat selvitelleet vastaanottokeskuksissa pienempiä järjestyshäiriöitä ja kymmentä ns. puskaraiskausta. Toimettomuus muuttuu helposti rauhattomuudeksi. Suomalainen altis sosiaaliturva jättää maahantulijat helposti vastikkeettoman avun nauttijoiksi – ja tekee heille karhunpalveluksen. Toimeton ihminen menettää itsekunnioituksensa.”
Kun jättää jotain sanomatta, sanoo paljon. VOKeihin liittyvät järjestyshäiriöt ovat valtaosaltaan olleet Suomen kansalaisten aiheuttamia. Kirjoituksestasi voisi saada sen käsityksen, että vain yhdessä VOKissa on säilynyt rauha. Sehän ei pidä paikkaansa.
Puskaraiskaukset ovat olleet arkipäivää Suomessa kauan ennen tätä syksyä. Puhuminen ”vastikkeettoman avun nauttijoista” on kuin suoraan hallitusohjelman kaikkein köyhimpiä leimaavasta politiikasta.
Näitä ennen kiinnitin huomion siihen, että leimasit turvapaikanhakijoita tervetulleiksi toivottaneet sinisilmäisiksi. Millä perusteella sen teit? Mitä tiedät heidän tiedoistaan ja taidoistaan turvapaikkakysymyksessä?
Hallituksen uusi turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma ei tule toteutuessaan auttamaan sen enempää turvapaikanhakijoita kuin Suomen turvallisuuttakaan. Sitä ei myökään auta turvapaikanhakijoiden tai heitä auttavien leimaaminen.
Vesa, syyskuinen postaukseni liittyi tilanteeseen ennen Tornion järjestelykeskuksen perustamista ja maassa vaelsi suuria määriä tulijoita, jotka kannustivat sosiaalisessa mediassa muita maanmiehiään seuraamaan perässään. Sosiaaliturva on ollut yksi kannustin liikkeelle lähtöön. Schengenin ulkoraja vuoti, eikä Suomessa tiedetty tulijoiden henkilötietoja. Sama tilanne on ollut myös muualla Euroopassa. Tämä on todettu riskiksi kansalliselle turvallisuudelle. Vaikka 30 000 saapuisi mielessään kotoutuminen suomalaiseen kulttuuriin ja halu tehdä työtä, voi joukossa olla muutamia kymmeniä tai satoja ihmisiä, joilla on mielessään halu järkyttää yhteiskunnan turvallisuutta ja ryhtyä jopa terroritekoihin. Siksi toimet henkilöllisyyden ja taustojen varmistamiseen ovat olleet paikallaan. Totean vielä, että Suomen väestörakenne tarvitsee lisää työikäisiä. Siksi maahanmuutto on tarpeen. Aiemmin tällä viikolla levisi maailmalle uutisankka, että Suomi maksaa kaikille aikuisille 800 €/ kk vastikkeetta palkkaa. Kyse oli väärin tulkitusta kansalaispalkan kokeilusta. Sekin on saattanut olla jonkun ihmissalakuljettajan täkynä, kun he houkuttelevat lähtijöitä Suomen matkalle.
Alan olla pikkuisen huolestunut tavasta, jolla pastori Häkkinen vihjaillen leimaa kanssaihmisiään. Keihin hän mahtanee viitata ”poliittisilla arkajaloilla”?
Pekka Särkiön blogit eivät ole leimaavaa pelottelua vaan realistisesti näkevän henkilön mielipiteitä.
Onko pastori Häkkinen jonkinlaisella ”sotaretkellä” yhteiskunnan järjestystä ylläpitäviä tahoja kohtaan kun hän kommentoi kuten yllä ja toisaalla hän arvostelee kovin sanoin poliisin toimintaa itsenäisyyspäivänä?
Seurakunnilla on oma tehtävänsä harjoittaa laupeuden työtä ja kenelläkään ei tietääkseni ole mitään sitä vastaan.
Vesa kirjoittaa: ”VOKeihin liittyvät järjestyshäiriöt ovat valtaosaltaan suomalaisten aiheuttamia”. Näitäkin on ollut, kuten polttopulloisku Heinolassa. Poliisien tilastoista varmaankin käy ilmi, että viikoittaiset hälytystehtävät liittyvät kuitenkin valtaosaltaan asukkaiden keskinäisiin kiistoihin.
”Poliisien tilastoista varmaankin käy ilmi…” Tällaista ’varmaankin’ -epätäsmällisyyttä on kuultu jo liikaa, hallituksenkin taholta.
Martti, poliisien hälytystehtävät vastaanottokeskusten sisäisten kahnausten selvittelyssä ovat olleet yleisimpiä. Kaukana poliisiasemista olevia keskuksia on lakkautettu tai jätetty perustaminen toteuttamatta, ettei hälytystehtäviin ja lisäavun saamiseen mene liian pitkää aikaa.
Kuinka paljon yleisempiä? Näin tunteita kuohuttavassa asiassa olisi hyvä ottaa asioista täsmällinen selko ja välittää se oikein. Verrataanko nyt kymmentä nyrkkitappelua yhteen murhapolton yritykseen? Minä en tiedä. Jos tarkka tieto on saatavissa, se on parempi kuin ’tilastoista varmaankin käy ilmi’.
Reaalielämää tänä päivänä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015121020809802_uu.shtml
….ja lisää reaalielämää.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1449721884237.html
Sinisilmäisyyteen ei todellakaan ole varaa. On kaikkien edun mukaista, sekä pakolaisten että kantasuomalaisten, että asioihin suhtaudutaan tervejärkisen kriittisesti. Poliisi tekee kaikkensa että kaikkien turvallisuus säilyisi myös Suomessa.
…ja lisää… http://andetag.blogg.hbl.fi/category/flyktingblogg/
..ja vielä..http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1449723897286.html
…lisää…http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1449725259783.html
Olen tullut siihen tulokseen että Vesa Häkkinen elää jossain toisessa todellisuudessa jossa asiat ovat kokonaan toisin. Pekka Särkiö sanoi nätisti Häkkisen harhasta jonka mukaan valtaosa vokkien järjestyshäiriöistä on suomalaisten aiheuttamaa. Tämä on täydellistä roskaa ja harhauttamista.
Häkkisen todellisuudessa anarkistit ja muslimit ovat kaikki rauhaa rakastavia ja kilttejä sekä islam on rauhan uskonto.
On muitakin tapoja laskea ihmisiä kuin ’kaikki’ tai ’ei kukaan’. Se, jos mikä on harhaa, että yhden prosentin luokkaa oleva poikkeus muuttaa ’ei kukaan’ arvion johtopäätökseksi ’kaikki’.
Mielestäni tämä Pekka-kenttäpiispan postaus oli asiallinen ja arkirealismista nouseva, mutta yhtä asiallisia olivat Vesan esille ottamat ”vasta”näkökohdat ja erityisesti pakolaisten omat kokemuskertomukset. Häiritsevältä tuntuu vain joskus se liiallinen kuumaverisyys joka usein näissä pakolaiskeskusteluissa nostaa päätään. Tärkeintä olisi – niin kuin muistan jonkun jossakin sanoneen – pitää ”pää kylmänä, mutta sydän lämpimänä” tätä pakolaiskysymystä pohtiessa ja siihen ratkaisuja miettiessä. Toimia tällä mielellä niin pakolaisia kuin suomalaisiakin kohtaan jotka asian kanssa eri tavoin toimivat tai asiasta keskustelevat (hallitus, viranomaiset, some–keskustelijat, jne.).
Totta haastelet!
Sinisilmäisiäkin alttiimpia mustalle silmälle taitavat olla punaniskat.
Samaa mieltä Markku! Itsekin kannatan sydämen pitämistä lämpimänä ja toivon apua tarvitsevien saavan apua. Kuvaannollinen otsikkoni viittaa siihen, että Suomi kollektiivisesti on ollut – ainakin aluksi – avoin ja toivottanut tulijat avokätisesti tervetulleiksi. Vähitellen on kuitenkin selvinnyt, että osa tulijoista on liikkeellä muin kuin turvapaikkamotiivein. Samalla sisäisen turvallisuustilanteen riskitaso on noussut. Tästä syystä pää on pidettävä kylmänä, vaikka sydäntä on ennen kaikkea tärkeä kuunnella.
Sydän lämpimänä ja pää terveen kriittisenä, siinä hyvä yhdistelmä.