Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.” (Matt. 13:31-32)
Miksi meidän jokaisen uskon määrä on aluksi ollut pieni, maksimissaan sinapinsiemen kokoinen (vert. Luuk. 17:6)?
Minkälaiseen maaperään siemenen pitäisi kylvää, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä sato (vert. Luuk. 8: 4-15)?
Miten voisit perustella, että olemme kaikki yhtä arvokkaita Jumalalle, vaikka meidän kasvu kristittynä on erilainen ja uskomme määrä ja laatu vaihtelee suuresti?
Mitkä vaikuttavat meidän uskon määrän kasvuun tai vahvistumiseen?
Miksi meissä oleva epäusko on helposti suurempi kuin usko?
Mitä eroa on epäuskon ja vähäisen uskon välillä?
Miksi Jeesuksen opetuslasten usko ei riittänyt (vert. Matt. 17.20)?
Miten ymmärrät Jumalan valtakunnan ja ketkä kaikki siihen kuuluvat?
Kaikki julkaistut blogini:
Mielenkiintoista keskustelua, siispä jatkan selkeän yksinkertaisesti että jokainen voi ymmärtää ajatuksen juoksuni.
Eli aloitetaan pienestä lapsesta, onko pienen lapsen hyvä uskoa ja totella isäänsä kun isä sanoo ettei saa mennä heikoille jäille??
Entä kun isä sanoo ettei huumeita saa kokeilla??? (vähän vanhemalle lapselle)
Siis eikö elämää kokenut isä tiedä mikä olisi parasta omalle lapselle jota hän rakastaa????
EIKÖ paljon ennemmin Jumalan lapsen tule uskoa JA TOTELLA Jumalan Sanaa, EIKÖ Jumala todella tiedä mikä on hyvää lapselleen ja EIKÖ Jumala myös aseta selkeät rajat lapsilleen, siis niille joissa Jumalan henki on ja Jotka siis kuulevat Jeesuksen äänen????
NYvaroittaa etsimästä MITÄÄN huonoa hedelmää tuottavasta, siis kun näemme kirkkokuntien historiasta kuinka ne ovat yttäneet väkivaltaa uskon tähden niin eikö umalan lapsi kavada näitä kirkkokuntia KOSKA Jumala niin Sanoo??? Vai olemmeko niin viisaita ja ymmärtäväisiä että voimme ylenkatsoa Jeesuksen SANAT ja toimia niitä vastoin??????
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Hyvä keskustelu. Askarruttaa vain Ari kommenttisi, koska en oikein ymmärtänyt sitä. Kyllähän kaikki kristityt tietävät, että tulisi uskoa ja totella Jumalan Sanaa. Vaan kuinka moni siihen täydellisesti pystyy? Eikös se ole elinikäinen kamppalu itse kullakin?
Tuo maininta kirkkokuntien väkivaltaisesta historiasta on kieltämättä surullinen ja vaikea. Jos viitsit asiaa tutkia, niin havaitset, että siihen liittyy yksinkertaisesti myös kunkin ajan politiikka myös. Mikä ei tietenkään muuta asiaa toiseksi.
Kun tiedämme ihmiskunnan historian niin väkivaltaan on syyllistytty niin kauan kun ihmisiä on ollut, kristittyjä tai ei, ennen ja jälkeen Jeesuksen.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuka ei koskaan ole minkäänlaiseen, henkiseen tai fyysiseen välivaltaan syyllistynyt puhumattakaan muista synneistä kuten ahneus, ilkeys, saituus, panettelu, omahyväisyys jne.. listaa riittää loputtomasti.
Naiivi huomautus, myönnän, vaan tuntuu siltä viestiäsi lukiessa, että kun vain uskoo kuulumatta minhinkään kristilliseen kirkkokuntaan, on ikään kuin omilla eväillä paremmilla vesillä?
Ari, yritän ymmärtää ja käsitän, että ”kirkko” on sinulle jokin määrittelemätön instituutio, jota se tietenkin jossain mielessä onkin, mutta kirkkohan on ne ihmiset jotka kuuluvat Kristukseen, ei suinkaan ne, jotka kuuluvat johonkin uskonnolliseen järjestelmään tai populaatioon ja kuitenkin juuri näissä populaatioissa on paljon niitä jotka kuuluvat Kristukseen. Jos joku kirkko on harjoittanut väkivaltaa niin tarkoittaako se sitä, että se edelleen tekee niin? Ihmiset ovat kirkko.
En oikein pääse kärryille ketä vastaan ja kenen puolesta kirjoitat, haluat selkeästi varoittaa, mutta mistä? Mikä tuottaa huonoa hedelmää, ellei se, että halveksuu Jumalan Armoa. Jos joku kirkkokunta on selkeästi myrkyllinen, niin sen hedelmät kyllä tuottavat myös myrkkyä.
Jumalan valtakunta on Iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä, sitä kannattaa etsiä ja sitä levittää, kun sen löytää. Harhaopit ja huonot hedelmät kulkevat yhdessä, niistä seuraa riidat ja eripura. Oikeaa oppia seuraa Armo ja Rakkaus.
Kirkkokuntien nimistä ei kannata niin pitää lukua. Jokainen löytää seurakuntansa jostain, missä KRISTUSTA oikein saarnataan.
Tarja Aarnio,
”Olisi mielenkiintoista tietää, kuka ei koskaan ole minkäänlaiseen, henkiseen tai fyysiseen välivaltaan syyllistynyt puhumattakaan muista synneistä kuten ahneus, ilkeys, saituus, panettelu, omahyväisyys jne.. listaa riittää loputtomasti.”
Aavistelit, että huomautuksesi saattaisi olla naivi. Se ei ole sitä, mutta se on muuten ”pielessä”.
Uskon, että tiedät, ettei ole ketään, joka olisi elänyt synnittömän elämän, paitsi Jeesus. Ensimmäinen synti on ero Jumalasta. Se synti poistuu uudestisyntymässä. Alkaa matka taivaaseen Jeesus-tiellä.
Jaak.5:12-20.
15. ”.. ja jos hän on syntejä (hamartia) tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi
16. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne (paraptoma) …
Hamaratia tarkoittaa syntiä, tahallista tietoista tekoa.
Paraptoma tarkoittaa vikoja ja erehdyksiä, ei syntiin ryhtymistä eikä siinä elämistä.
Ihmettelen, että suomeksi ei erheet ja tahallinen synti ole erotettu toisestaan. Muut Raamatun käännökset sen tekevät ja näin tässäkin yhteydessä selventävät synnin ja virheen eron.
Tässä myös on ’lääke’ uskovan lankeamiseen. Eli meno yhdessä Armon Istuimelle, koska sillä istuva Jeesus on varsinkin uskovien pelastaja.
Liha kiusaa ja vetää syntiin. Uudestisyntynyt henki voi sitä hallita, jos uskova sille katoavat kerroksensa alistaa.
Voiko kukaan vaeltaa synnittömänä. Ei toisten ihmisten mielestä, mutta Jeesuksen mielestä kyllä. Hän antaa voiman ja ”proseduuri” on kuten Jaakobin kirjeen kohta, muunmuassa, sen selittää.
Piikikäs toteamus, että luuletko olevasi ainoa synnitön/täydellinen on uskovan sanomana käsittämätön.
Ef.5:27:”saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.”
Kristus asettaa eteensä seurakuntansa puhtaana, pestynä. Hänen ”pesulansa” on avoin omilleen ympäri vuorokauden.
Kol.1:21-23
21 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,
23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.
Kun ihminen uudestisyntyy, hän saa voiman pyrkiä pyhitykseen ja puhtauteen. Se Voima, joka ei ole hänen omaa voimaansa, pitää hänet vanhurskautettuna Jumalan edessä.
Tuo Juhan lainaus Gal.2:sta olis ehkä ollut hyvä yhteenveto käydystä keskustelusta. Kommentit ovat olleet rakentavia, voisiko sanoa aivan uusia näköaloja avaavia. Juha, Teit hyvän työn, kun kirjoitit pohjatekstin.
Tarja Aarnio, kysyt todella tärkeää asiaa, anteeksi kun olen tuonut omaa ajatustani epäselvästi esille eli mitä oikein tarkoitan kirkon historian esille tuomisella.
Siis kun kirkon historiassa ja sen oppi-isien elämästä voimme lukea kuinka ne olivat väkivaltaa ja alistamista sisältäviä niin ne ovat todellinen merkki huonosta hedelmästä ja näin Jeesuksen Sanan mukaan sieltä EI VOI LÖYTÄÄ hyvää eli IANKAIKKISTA ELÄMÄÄ.
Mitä tämä tarkoittaa, sitä että koko näiden oppi on valhetta eli se mitä ne lupaavat ei annakkaan sitä vaan jättää ihmisen ilman Jumalan lapseutta, Pyhää Henkeä ja eroa perkeleen töistä jne… SIIS ILMAN JUMALAN VOIMAA elää sitä elämää mitä Jeesus opettaa.
Menisitkö narkkarilta kysymään terveellisen elämän oppeja vaikka hän kuinka julistaisi ne löytäneensä??
Miksi sitten otaetaan näiltä vainoojilta ja alistajilta lähimmäisen rakkauden opetusta, ovatko he sen itse löytäneet????
Minä olen kyllä yleisesti ottaen enemmän Sakari Pöyhösen ja Martti Pylkkäsen linjoilla.
Minusta Ari sinun ongelmasi nousee väärinkäsityksestä, ja sen väärinkäsityksen nimi on vanhurskauttamisen ja pyhityksen sekoittaminen, sekä oikeuden ja voiman sekoittaminen.
Joh 1: sanoo: ”12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.13 He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.14 Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (KR 1992)
”12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, 13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. 14. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (KR 1938)
Minun käsitykseni mukaan siis sinä Ari sekoitat esimmäisessä vaihessa tuon 12 jakeen oikeuden ja voiman. 1992 käännös kääntää sen mielestäni ymmärrettävämmin, vaikka 1992 käännöksessä lienee joitakin kiistanalaisia käännösvaihtoehtoja toteutettu ainakin Koskenniemen ja Thurenin lyhyen kommentaarin mukaan, silti tuo oikeus sanan käyttö selittää vanhurkauttamisen forenssisen luonteen paremmin. Jumalan lapseuden asema ei vaadi ihmistä löytämään itsestään pienen pienintäkään merkkiä vaan riittää, että hänet on ”leimattu Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa” tuo leimaaminen tapahtuu kristillisessä kasteessa. Liittosuhteessa Kristuksen kanssa eläminen on on sitten uskossa tapahtuvaa elämistä, jonka seurauksena Augustinus-luterilaisen ajatuksen mukaan olisi tärkeä näkyä myös Pyhän Hengen hedelmiä, mutta luterilaisittain pyhitys on yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa. Pyhityksemme jää aina vajaaksi täällä ajassa, emmekä voi asettaa pyhitystämme sielumme lunnaiksi, ainoastaan Kristuksen Jeesuksen, ja senkin asettaa ja kattaa meidän puolestamme pyhä komiyhteinen Jumala itse.
Jos ajaudumme taikka edes salaa ryhdymme ihailemaan pyhityksemme hedelmiä, on vaara, että päädymme ansio-oppiin ja ansiokristityiksi, jotka eivät taida enää pohjimmiltaan olla enää edes kristittyjä, kuin ehkä nimeltään, kun eivät tosiasiallisesti enää omassa erinomaisuudessaan enää Kristusta enää tarvitsekkaan. Joka kerta, kun uskova saa uskoa syntinsä anteeksi, luterilaisittain ”saa palata kasteen armoon” kuten Katekismus 1999 opettaa – joka päivä – taivaallisessa tuomioistuimessa nuijitaan anteeksi annettu päätös pöytään. Sitä sanotaan forenssiseksi vanhurkauttamiseksi. Sen täällä ajassa näkyvänä tapahtumana voi olla vaikkapa se, kun pappi Jumalanpalveluksessa yhteisen synnintunnustuksen jälkeen sanoo: Jeesuksen Kristuksen palvelijan … julistan kaikki sinun syntisi anteeksi annetuiksi, iloon, rauhaan ja vapauteen asti. On Kristuksen antamaa vapautta, kun ihminen saa syntikuormansa antaa Kristukselle ja uskoa kaikki syntinsä anteeksi annetuiksi. Sinä myös tunnut redusoivan (supistat) syntikäsityksen pelkästään tekosynneiksi, unohtaen perisynnin syvyyden todellisuuden.
Sinä Ari olet biasoituneella asenteella lähetymässä meitä luterilaisia kristinveljiäsi. Tosin, me luterilaiset (ainakaan minä) en ole tuossa asiassa yhtään sinua parempi, vaan olen sinuun hyvinkin negatiivisesti suhtautuva tapaus, en siksi, ettenkö uskoisi Kristuksen sinut kykenevän ojentamaan, sillä onhan kirjoitettu, että kaikkien polvien tulee notkistuman Hänen edessänsä, = siis meidän molempien.
Olet todistanut lukevasi myös Raamatun sanaa, ainakin joitakin jakeita, joten, kyllä Herra sinusta huolen pitää. Rasittava ja ärsyttävä ihminen sinä silti olet, ja toisaalta osin oikeassa, ja oikeata asiaa hakeva, mutta ehkä sinun tapauksessasi pätee se sana, että intoa on, mutta taidot puuttuvat. Timoteus-kirjeissä myös sanotaan kaitsijoista, älköön olko äsken kääntynyt. Se sisältää tärkeän muistutuksen, millaisia opettajien tulisi olla, ei äsken kääntyneitä, ja olisi hyvä jos olisivat taitavia opettamaan, sekä lempeitäkin.
Ketjussa on jokatapauksessa hyvää keskustelua. Hiljaa hyvää tulee. Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato.
Ikävä kirjoitusvirhe korjattuna
”Pyhityksemme jää aina vajaaksi täällä ajassa, emmekä voi asettaa pyhitystämme sielumme lunnaiksi, ainoastaan Kristuksen Jeesuksen, ja senkin asettaa ja kattaa meidän puolestamme Pyhä kolmiyhteinen Jumala itse.”
Tai siis on kerran kertakaikkisesti jo Golgatalla sovittanut. Vaikka siis uskossa omistetaan taikka ehtoollinen katetaan, silti se on jo tapahtunut kertakaikkisesti kun Jumala on antanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja sovittanut meidät ja koko maailman itsensä kanssa Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme. vrt. apostolinen uskontunnustus ja siis, että kasteella on myös merkitys, kun me olemme mitä olemme. Edesmennyt arkkipiispa Martti Simojoki vertasi sitä metsäyhtiön leimaan, ja hyvin vertasikin. Tästä keskustelusta ei silti pidä tehdä kastekeskustelua, sillä siitä on väännetty aiemmin ihan riittävästi.
Minulla ei tosin ole mitää lisättävää enää keskusteluihinne. Kiitos mielenkiintoisista pohdinnoista ja ajatuksista jokaiselle tasapuolisesti. Hyvää kesää. Herran haltuun.
Pikkukommentti Reijon kannanottoon. Apostoli puhuu siitä miten Jeesuksen seuraajat varjeltuvat ”Jumalan voimasta” pelastukseen ja pelastuksessa. Tuossa Juhan lainaamassa Gal. 2. luvussa pelastuksemme perustana on kristuksen lahjavanhurskaus, joka luetaan ilman lain töitä. Kristityn ”asema” Kristuksessa ” takaa”
meille ”pelastusvarmuuden”. Se on kolmiyhteisen Jumalan itsensä vaikuttamaa, hiljaista luottamusta: Kristuksen tähden olen joka hetki
armahdettu, syntini anteeksisaanut, matkalla Isän kotiin, koska Jeesus on uskon alkaja ja perilleviejä. Kullekin päivälle on matkantekoa varten varattu oma voima.
Kiitos tästä. Hyvin kiteytit, moninkertaisesti paremmin kuin minä monisanaisesti yritin räpeltää.
”Se on kolmiyhteisen Jumalan itsensä vaikuttamaa, hiljaista luottamusta: Kristuksen tähden olen joka hetki armahdettu, syntini anteeksisaanut, matkalla Isän kotiin, koska Jeesus on uskon alkaja ja perilleviejä. Kullekin päivälle on matkantekoa varten varattu oma voima.”
Pelastettu, uudestisyntynyt, vanhurskas, uskovainen ovat sama asia.
Kaikkien nimikkeiden alla kilvoitellaan Jeesus-tiellä taivaaseen. Kilvoitellaan ettemme lankeaisi pois uskostamme eli lahjavanhurskaudestamme, eli ettemme luopuisi, hylkäisi pelastusta Jeesuksessa. Jumala pelastaa ihmisen vain hänen omalla suostumuksellaan.
Uskosta luopuminen ei tapahdu sekunnissa.
Jos ei ole uudestisyntynyt ei voi uskosta luopuakaan, ei ole vaaraa langeta ja voi vaikka.
Ilman pyrkimystä pyhitykseen ei kukaan ole näkevää Herraa. Kukaan ei pelastu tietämättään eikä kukaan mene kadotukseen tietämättään. Tämän rajan sumentamista palvelee kasteen armo.
Kyllä siinä meni muutakin. En enempää halua osallistua noihin oppiongelmiin, mutta kävin kopioimassa osan omasta kirjoitustani suomi24:ssä 2008. En nyt tarkistanut, onko siinä tullut itselle yhtään asiavirhettä, mutta on ainakin lähempänö merkistys vivahteiltaan. Kiitän Juhaa ja en enää palaa tähän keskusteluun kommnetoimaan. Tavataan uusissa aiheissa.
Kreikan kielen ”hamartia”(substantiivi) On raamatun tärkein syntikäsitettä tarkoittava sana. On toki muitakin vastaavia sanoja, jotka kuvaavat (synti) sanaa. Mutta asia menisi liian laajaksi, joten pysyn vain ”hamartia ” sanan eri vivahteissa. Tämän sanan merkitykset voitaisiin kuvata tällaisilla substantiiveilla (osumattomuus),(erehdys), (rikkomus), (synti).
Tästä pääsemmekin verbiin ”hamartaano” jolla on myös useampia merkityksiä ja ne ovat (olla osumatta), (erehtyä), (rikkoa)(tehdä tai harjoittaa syntiä), Verbi ”hamartano” siis yksinkertaisesti merkitsee (erehtyä, olla osumatta maaliin).
Heprean kielestä löytyy vastaava sana ”hattat”. Tämän sanan merkitys on hyvin lähellä ”hamartia” sanaa.
Lisäksi heprean verbi ”hata´ ” jonka merkitys on(mennä ohi maalin), (eksyä tieltä). Ja sanan merkitys on myös (ottaa harha askel (käyttäytyä pahoin) ja tietenkin (tehdä synti)
( oma tietolähteeni Novum 5 Kreikan-suomen sanakirja, teologinen sanakirja)
Älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee…
On tosiaan hyvä erottaa ”tekosynnit” ja inhimilliset erheet ”alkusynnistä” joka on meidän sydämen aivoitusten tasolla olevaa vääryyttä. Kuten Reijo tuo asiaa esiin.
Kristittyhän on ikään kuin jakaantunut kahtia, vaikka on vain yksi, samaan aikaan vanhurskas Kristuksessa ja syntinen luonnollisen olemuksensa mukaan.
Miten se näkyy meistä ulospäin?
Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja pelastettu ihminen tuntee kyllä syntinsä, sillä ne ovat aina hänen edessään, mutta samanaikaisesti hän on myös Kristuksessa täysin puhdas ja pelastettu, Kristuksen Sanan tähden.
Armo on sitä, että Jumala ei lue meille enää tuota alkusyntiä, joka on kuolemaksi, vaan Kristuksen tähden hän lukee meidät puhtaiksi ja Pyhiksi.
Jeesus sanoo: ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.” Joh. 15:3
Huomaa että tuo on jo tapahtunut asia. Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja Jeesuksen Sanoihin ja Kristitty saa siitä elämänsä ja toimii tuon uskonsa pohjalta kaikkien ihmisten hyväksi, jos se vain on mahdollista.
Arille vielä sen verran, että lakihenkinen vainoaa vapautettuja. Ei koskaan toisin päin. Jos joku on kirouksen alainen, niin se vainoaa niitä, jotka ovat vapautettu kirouksesta.
Kristitty on Vapaa ja sen tähden uskonnolliset vainoavat heitä, sama pätee ateistiin ja humanistiin, joka taistelee Kristusta vastaan ja luulee olevansa vapaa, vaikka on mitä suurimmassa määrin uskonsa ja filosofiansa vankina.
Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”.
He vastasivat hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’?”
Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
Joh.8:31-36
”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” (Matt.16:24 )
Jeesuksen seuraaminen ei ole itsensä korottamisen tie; ei lainkaan vaan on luopumisen ja tyhjentymisen tie. Tällä tiellä ei ihminen anna mitään, vaan asia päinvastoin tekijä eikä antaja ole ihminen. Sillä Jumala antaa,ihminen vastaanottaa. Silloin kun ihmisen mahdollisuudet loppuvat alkaa Jumalan armo.
Vanhat kristityt ovat ilmaiset sen, että usko on tyhjä käsi. Me olemme oppineet siihen, että kun haemme työpaikkoja meillä on oltava työ ja koulutustodistukset. Mutta Jumalan luokse joudumme menemään tyhjin käsin.
Jeesuksen seuraaminen ei ole Jumalan ja ihmisen yhteistyön tie.Ihminen ei ole mitään. Jumala tekee kaiken. Ihmiselle jää vain kiittäminen saadusta lahjasta. Meidän uskomme on heikko se ei ole tärkeää, kunhan vain uskomme kohde on oikea, ja kaikkein parhainta on, että Jumala uskoo uskoo meihin. Evankeliumi sanoo: Jumala on tehnyt kaiken ja me saamme olla hänen rakkautensa kohteena ja armon vastaanottajana.
Martti puhuu asiaa, kuten aikaisemminkin. Meille Armo on niin vaikea käsittää, että aivomme pitäisi kääntää ympäri, että sen oikein ymmärtäisimme.
Ansio ajattelu, sekä syyn ja seurauksen laki ovat meissä niin syvässä.
Tässä Armo asiassa se on kuitenkin suljettu täysin pois. Jumala ei jaa kunniaansa.
Jos sanomme se on Armosta, mutta… Niin olemme jo eksyneet.
”Pyhityksen” hedelmien näkeminen itsessään jotenkin vaikeaa
”teologiaa”, sanoisko hyvin epäilyttävää. Jeesuksen omien pyhitys on apostolin opetuksen mukaan Jeesus itse. Vapahtaja vaikuttaa meissä hengellistä janoa ja yhä lisääntyvää halua päästä häntä lähelle. Mitä kirkkaampi Sanan valo, sitä selvempi oman riittämättömyyden ja avuttomuuden tunto. Länsi-Suomen seuratilaisuuksissa pysähdyin yhä uudelleen ”kolmen sanan kristillisyyteen”. Ne ovat HÄTÄ – APU – KIITOS. Näihin kolmeen sanaan kulminoituu koko kristinuskon ydin. Aito Kristus-usko joutuu
pysähtymään yhä uudelleen noiden sanojen edessä.
Sakari, Tero, Tarja ja kaikki muutkin, kiitos hyvistä kommenteistanne.
Kaikki on pelkkää armoa. Jos meidän pelastuaksemme armon lisäksi pitäisi yrittää tehdä aina parhaansa, niin kukapa meistä voisi sanoa, että aina on yrittänyt tehdä parhaansa?
On hienoa kun voi uskoa armolliseen Jumalaan, joka antoi ainoan Poikansa, jotta me saisimme elää. Omat teot eivät koskaan riitä viemään meitä lähemmäksi Jumalaa.
Väitän, että 7,5 vuotta sitten kun olin masennuksen kuopassa, olin paljon lähempänä Jumalaa kuin ennen sitä tai sen jälkeen. Eipä silloin ollut mitään itsessäni, mistä olisi voinut ylpeillä Jumalan edessä.
Nyt on helppoa ja lohdullista myötäillä edellisiä kommentteja ja kuten Sakari totesi, mitä kirkkaampi Valo, sen selvemmin näkyy oma syntisyys. Tämä ajatus oli myös Lutherin teologian syvintä ydintä.
Onkin hyvä muistaa mitä Johannes sanoi Jeesuksesta:
”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.
Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien.
Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan.
Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen.
Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.
Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh.3:30-36