Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.” (Matt. 13:31-32)
Miksi meidän jokaisen uskon määrä on aluksi ollut pieni, maksimissaan sinapinsiemen kokoinen (vert. Luuk. 17:6)?
Minkälaiseen maaperään siemenen pitäisi kylvää, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä sato (vert. Luuk. 8: 4-15)?
Miten voisit perustella, että olemme kaikki yhtä arvokkaita Jumalalle, vaikka meidän kasvu kristittynä on erilainen ja uskomme määrä ja laatu vaihtelee suuresti?
Mitkä vaikuttavat meidän uskon määrän kasvuun tai vahvistumiseen?
Miksi meissä oleva epäusko on helposti suurempi kuin usko?
Mitä eroa on epäuskon ja vähäisen uskon välillä?
Miksi Jeesuksen opetuslasten usko ei riittänyt (vert. Matt. 17.20)?
Miten ymmärrät Jumalan valtakunnan ja ketkä kaikki siihen kuuluvat?
Kaikki julkaistut blogini:
Martti veljelle Kristuksessa kiitokset. Tekee hyvää lukea tällaista peruskristinuskoa. Yksinkertaisessa armonjärjestyksessä on kaksi kohtaa: Kristus ja syntinen Ei ole tämä oppi vaikea. Kiitos siitä Jumalalle.
Tauno, kiitos hyvästä kommentista. Näin on.
Paavali sanoi vanginvartijalle: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” (Apt. 16:31)
Haluan kiinnittä huomiota yhteen seikkaan koskien Aria. Tai kahteen oikeastaan:
– mielipiteitten muotoiluun ehkä olisi syytä kiinnittää huomiota. Toisaalta en näe oikeaksi kohdistaa asiaa pelkästään Ariin, koska samasta ongelmasta kärsii muutkin tässä ketjussa.
– pidän totuuden vastaisena sellaista väitettä, että Ari esittäisi olevansa ainoa oikea uskovainen. Miksi sanoa noin paljon väärin. Se, että esimerkiksi helluntalaiset (onko Ari edes hellari) ei mainosta niin paljon lihansa kelpaamattomuutta kuin esimerkiksi luterilaiset tekevät, ei tarkoita, että helluntalaiset (vain esimerkiksi) olisivat parempia. Sen verran hengellistä ymmärrystä pitäisi löytyä, ettei vuoda omia luulojaan ja olettamuksiaan, kun faktat puuttuvat.
Ilmeisesti Juha poistaa tämän, mutta varmaan joku sen ehtii lukea.
Reijo Mänttäri :”Sen verran hengellistä ymmärrystä pitäisi löytyä, ettei vuoda omia luulojaan ja olettamuksiaan, kun faktat puuttuvat.”
Joku ”hellari-pappi” oli joskus sitä mieltä, että kysymysteni vuoksi edustan ”kapinahenkeä”, joka hänen näkemyksensä mukaan on ”pahin kaikista”.
Tuolloin ja nytkin parhaimpiin ystäviimme lukeutuvat mm. ”hellarit” ja tänäkin päivänä esim. Lahden ”hellareita” johtaa viime sotien aikana vainottuun ”sinti ja roma [=mustalaiset] –yhteisöön” kuulunut pappi, jonka perheen myös me hyvin tunnemme. Hyvää jatkoa heille.
https://www.youtube.com/watch?v=SlZdZqG-VLs
Tuula Hölttä,
Vaikket käytäkkään määritelmää ”hellari-pappi” loukataksesi millään lailla, niin uskon, etten mene liiallisuuksiin, kun väitän, että noin voi sanoa vain ilkkuakseen ko anonyymisaarnaajaa, joka kuulunnee siihen ’nasaretilaisen lahkoon’ jonka Jeesus ’perusti’ ja jota tietä/lahkoa Paavali ei hävennyt edustavansa.
Mikä oli se ’pahin kaikista’? Tuskin kannattaa langettaa varjoa määrittelettömän ’papin’ päälle ja asian, josta ei ole mitään käsitystä.
En katsonut tuota youtubea, koska se ei varmaan mitään selvennä, sekään!
Vielä Jumalan salaisuudesta ja sen ymmärtämisestä.
Uudessa testamentissa käytetään useassa kohdassa sanaa ”salaisuus” alkusana viittaa ajatukseen, jossa joku kuiskaa korvaasi viestin, niin että kukaan toinen ei sitä kuule.
Eli voidaan myös ajatella, että Jumala kertoo tuon ”salaisuuden” jokaiselle yksilölle omakohtaisesti. Ylhäältä annettu viisaus ja usko on myös tämän salaisuuden kaltainen. Jumala todistaa Totuuden yksilölle henkilökohtaisesti.
Kun Jumalan salaisuus, (Jeesus Kristus) paljastuu ihmiselle, niin ihminen on sen jälkeen kuin uudestisyntynyt, jossa myös poistetaan lain peite, joka aiemmin esti yksilöä näkemästä mm. a) Omaa syntisyyttään. b) Jumalan Vanhurskautta ja Pelastusta Kristuksessa. c) Maailman todellista tilaa ja sen tuomioita.
Kun tämä ”salaisuus” avaa ihmisen ymmärryksen, niin Raamattu rupeaa myös aukeamaan uudella tavalla. Pelastus sanoma tulee omakohtaiseksi ja Armo alkaa kasvattamaan ihmistä.
Huomaa mitä tuossa Mark.4.11 sanotaan: ”Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa.”
Jos jollekin on annettu Valtakunnan salaisuus, niin vertaukset ovat selviä ja ymmärrettäviä. Samoin Jumalan Valtakunnan luonne ja sen tarkoitus tulee ymmärrettäväksi. Kukaan ei voi myöskään ottaa, tuota salaisuutta jollei Jumala sitä kuiskaa korvaasi. (ymmärrä, että tämä on kielikuva) Salaisuus täytyy saada lahjaksi.
Miten ihmisen korvat avataan? Oletko koskaan huutanut Jumalan puoleen ja pyytänyt Häntä pelastamaan sinut?
”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. ” Ilm.3:20
ismo malinen :” Samoin Jumalan Valtakunnan luonne ja sen tarkoitus tulee ymmärrettäväksi. Kukaan ei voi myöskään ottaa, tuota salaisuutta jollei Jumala sitä kuiskaa korvaasi. (ymmärrä, että tämä on kielikuva).”
Loputtoman kyllästyneenä tähän ihmisten elämällä [ja mielenterveydellä] käytyyn ”kissa ja hiiri leikkiin” olen todella kiinnostunut siitä, mikä on ”Jumalan Valtakunnan luonne ja sen tarkoitus” ja mikä on se ”salaisuus”, jonka Jumala muka joidenkin valittujen korvaan kuiskaa?
Olen samaa mieltä kuin Goethe aikoinaan: ympärillämme ei ole mitään salattua, vaan ainoastaan sellaista, joka puhuu meille ”omalla kielellään”.
Edellä monta hyvää kommentti kiitos teille kaikille. On antoisaa lukea ajatuksianne.
Minustakin tuo ”korvaan kuiskaaminen” on teologisesti erikoinen ilmaisu. Senkin jälkeen kun kolmiyhteinen Jumala kirkastaa jotakin
valtakuntansa salaisuudesta, Kristukseen uskova joutuu yhä uudelleen ”törmäämään” valtakunnan salaisuuteen. Kristityn tie on
loppuun asti jännitteinen. Aina uudelleen joutuu (”saa”) etsimään
ristin salaisuutta ( kreik. skandalon , skandaali ). Jeesus-ilon ohella riittää koviakin kiputiloja. Tämä juuri tekee elämän jännittäväksi.
Voisko sanoa: yhä uudelleen eteen tulevat mysteerit ja paradoksit
”pakottavat” etsimään Jeesuksen kasvoja, kuten tuo klassinen kuuluu. Usko ”ripustautuu” ristiin ja ylösnousemuksen aamuun.
Mietin yksilötasolla tuota, että ihminen voi kuulla tai jopa nähdä montakin asiaa, mutta ei pysty ottamaan vastaan. Menee aikoja sitten tulee ymmärrys, että tuotako se tarkoittikin. Voi jopa luulla ymmärtäneensä tajutakseen käsittäneen väärin. Minusta terveen uskon lähtökohta on se, että ihminen itse ymmärtää ne asiat. Sitäkin mietin, että sellainen ihminen, joka kokee seurakunnan olevan elintärkeä, ei voi käsittää, että se olisi toiselle häkki, koska toinen on yksinkertaisesti kasvanut sellaisesta ulos. Minusta nämä ei ole mitenkään toistensa vastakohtia. Päinvastoin monimuotoisuutta.
Rohkenen vielä avata tuota salaisuutta…
”Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.” 1.Moos.3:24
”Niin he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?”
Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.
He sanoivat hänelle: ”Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet?
Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: ’Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi’.”
Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.
Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
Niin he sanoivat hänelle: ”Herra, anna meille aina sitä leipää”.
Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.” Joh.6: 28-36
Me ajattelemme helposti, että jos joku vain kertoisi meille Jumalan salaisuuden, niin me kyllä siihen heti uskoisimme. Ihmiskunnalle on annettu Lahjaksi Kristus, jossa on kaikki viisaus ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä, mutta se ei kelpaa meille, koska emme voi luopua omasta näkemisestämme ja ymmärryksestämme ja siksi sanotaankin: ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.”
Tuula kuten sanoin ”korvaan kuiskaaminen” kuvaa sanaa ”salaisuus” ja sen merkitystä. Kyse on uskon salaisuudesta. Miten me uskon tulkitsemme?
Kysymys on ”uskosta” se joka uskoo, se näkee, mutta joka ei usko, se ei näe.
Se on se salaisuus, jonka Jumala on asettanut Kristuksessa maailmaan vedenjakajaksi, josta sanotaan:
”Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan -ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä-että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi”. Luuk.2
Jumalan Valtakuntaan ei pääse kuin Kristuksen kautta, sillä vain Hän voi pestä ihmisen puhtaaksi synneistä. Synti ei sinne pääse.
Tuula, Jumala on avannut Portin, älä pelkää, käy sisään.
”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh.16:33
”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.
Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” 1.Joh.5:3-5
”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.” 1.Joh.3:23
Ismon kommentissa huomio kiinnittyi ilmaisuun ” niinkuin uudestisyntynyt”. Tuo ilmaisu tulee lähelle Lutherin kertomusta omasta ”armon todeksielämistä”. Hänkin koki olevansa ” kuin uudestisyntynyt ”. Tuuli puhaltaa, kuulemme ehkä tuulen huminan, emme tiedä mistä se tulee ja minne se menee, ”niin jokaisen joka on uudestisyntynyt” ( Joh. 3 ). Kun näin, on selvää, että keskuudessamme elää Kristuksen seuraajia, joilla voi hyvin löyhät yhteydet paikalliseen ( paikallisiin) kristittyjen yhteisöön. Jumala tuntee heidät lapsikseen, vaikkeivät ihmiset heitä ”tunnistaisi”.
Suuri vahinko jos tällaiset ihmiset jäävät ilman seurakuntayhteyttä.
Ahdistavaa jos seurakuntayhteys koetaan ”vankilaksi”, jossa on paha olla. Joskus on niin paha olla, että heidän nimensä löytyy
”Uskontojen Uhrien” rekisteristä.
Kyllä se varmaan noinkin on jonkun kohdalla. Itse en tarkoittanut tuota. 🙂
http://www.youtube.com/watch?v=O22AlSRPT7U
Yksin uskosta tulemme vanhurskaaksi, ilman lain tekoja!
Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä; mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista. Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se! Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. (Gal. 2: 15-21)