Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.” (Matt. 13:31-32)
Miksi meidän jokaisen uskon määrä on aluksi ollut pieni, maksimissaan sinapinsiemen kokoinen (vert. Luuk. 17:6)?
Minkälaiseen maaperään siemenen pitäisi kylvää, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä sato (vert. Luuk. 8: 4-15)?
Miten voisit perustella, että olemme kaikki yhtä arvokkaita Jumalalle, vaikka meidän kasvu kristittynä on erilainen ja uskomme määrä ja laatu vaihtelee suuresti?
Mitkä vaikuttavat meidän uskon määrän kasvuun tai vahvistumiseen?
Miksi meissä oleva epäusko on helposti suurempi kuin usko?
Mitä eroa on epäuskon ja vähäisen uskon välillä?
Miksi Jeesuksen opetuslasten usko ei riittänyt (vert. Matt. 17.20)?
Miten ymmärrät Jumalan valtakunnan ja ketkä kaikki siihen kuuluvat?
Kaikki julkaistut blogini:
Ehkä ei aivan niin kuin Martti sanoo.
” Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään tulla, vapahda minut vanhurskaudessasi. Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat. Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani. Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala …”
Jos hän tarkoitaa Johanneksen 21 lukua, niin mitä tuohon Pietarin kalasaaliiseen tuli, niin nehän olivat nälissään. Tähän tilanteeseen tulee Jeesus, joka neuvoo, mihin verkot tulee asettaa. Nälkäiset opetuslapset saivat syötävää. Tämän jälkeen Jeesus kysyy Pietarin rakkautta kolme kertaa. Kysymys toistui sen takia, että Pietari ei pystynyt vastaamaan sillä rakkaudella, jota Jeesus kysyi. Kolmannella kerralla Jeesus kysyy samaa rakkautta, jota Pietari oli tarjonnut hänelle jo kahdesti. Vivahteet eivät näy käännöksessä. Tämän jälkeen hän kertoo, että Pietarin vyöttää toinen ja tämä menee minne ei tahdo. Tässäkin Jeesus kehottaa seuramaan itseään.
Mitä taas tulee Markuksen 1 lukuun, niin siinä Jeesus kehottaa heitä seuramaan Häntä itseään, niin heistä tulee ihmisten kalastajia. Niin he jättivät verkot ja seurasivat Häntä.
Raamatussa puhutaan ”kansojen merestä” ja ”kalastajista” monessa kohdin, myös linnustajan verkoista. ynm.
Vertaukset ovat syviä ja moneen sopivia, usein ja yleensä niissä, on kuitenkin pääajatus jonka ajattomuus on mielestäni niiden hengellisen annin ytimessä. Ihminen on sama ajasta aikaan, samoin Jumala.
Kaikissa vertauksissa on yksi yhteinen piirre ja se liittyy Taivaallisen ja maallisen valtakunnan ymmärtämiseen. Jeesus puhuu paljon taivaallisista, mutta aina vain vertauksin, maallisista Hän puhuu myös, mutta silloin ei käytä vertauksia.
Jumalan Valtakunta on keskellämme kaiken aikaa, se on Uskon Valtakunta. Vertauksissa me voimme saada aavistuksen siitä mistä tässä on lopulta kysymys. Miksi se on toisilta salattu? Sitä en tiedä, mutta kokemus on osoittanut, että kaikki eivät sitä näe. Joku tarkoitus kaiketi on tällä kaikella, enkä usko, että täällä on mitään sattumalta.
Pysykää minussa niin Minä pysyn teissä. Sanoo Jeesus.
Eija tekee hyvän ja selventävän huomion ( Joh.21).
Jeesus käyttää ”rakastaa” verbinä ”agapao” ( jumalallista rakkautta tarkoittava sana ). Kaksi kertaa Vapahtaja kysyy agape-verbiä käyttäen ja saa Pietarilta vastauksen ”fileo” sanaa käyttäen kummallakin kerralla. Kolmannella kerralla Jeesus ”vaihtaa” sanan
”fileo” sanaksi. Eija huomioi tämän raamatunkäännöksissä nkymättömäksi jäävän keskustelun vivahteen.Tietysti Pietarin murheelliseksi tuleminen antaa viitteitä keskustelun syvällisestä luonteesta.
Erinomaisia kommentteja edellä. Todellakin menetämme paljon, kun meillä käännetään eri rakkaudet pelkästään rakkaus-sanalla, olisi hyvä kun käännöksissämme olisi alkutekstin kreikan rakkaussana vaikka sulkeissa tai reunahuomautuksena.
Voisiko Jeesuksen ja Pietarin keskustelusta tehdä sen johtopäätöksen, että seurakunnan paimenen pitäisi rakastaa seurakuntaa agape -rakkaudella vai riittääkö filia -rakkaus?
Suomen kielisessä Raamatussa voisi tosiaan käyttää monesti esim. ”veljellinen rakkaus”, jota Paavali käyttää monesti.(filia) ”syvä ystävyys”
Yksi, mistä harvemmin puhutaan on ”Storge” = (Yhteisöllinen välittäminen tai perheen sis. rakkaus) Jota esim. Jeesus käyttää kuvauksessa viimeisitä ajoista Matt.24.10-12
”Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien RAKKAUS.” (tuossa RAKKAUS voisi kääntää: ”…laittomuus pääsee valtaan eikä ihmiset välitä enää toisistaan” (osuu jo monesti nykyiseen aikaamme tuo kohta)
”Agape”, on mielestäni kaikkein vaikein kääntää, ”uhrautuva rakkaus” tai ”pyyteetön rakkaus” voisi kuvata tuota ehkä hyvin, mutta se ei silti kuvaa kaikkea Jumalallista rakkautta.
”eros” on tietenkin kaikkein tutuin miehen ja naisen rakkautta kuvaava sana, mutta harvoin esillä.
Kieli on ymmärryksen väline, sana sisällöt taas ymmärrykselle merkityksellisiä.
Ismo tuo esille mielenkiintoisen näkökulman: ihmiset eivät enää välitä toisistaan. Muistelen, että ”agapao” verbin merkitys voisi olla: toivottaa jokin tervetulleeksi.
Liljeqvistin UT:n Kreikka-Suomi-sanakirja sanoo seuraavaa ”agapaoo”-verbin merkityksestä:
1) rakastaa vaimoaan – Ef 5:25, rakastaa lähimmäistä – Matt 5:43
2) osoittaa rakkautta – Joh. 13:1
3) pitää suuressa arvossa, arvostaa – Joh. 12:43
4) pitää läheisenä ystävänä – Joh. 13:23
Verbin ”fileoo”-merkitys on Matteuksella kiinnostavasti muun muassa sekä ”rakastaa”(Matt 10:37) että ”suudella”(Matt 26:48).
Juhan kysyy ”miten seurakunnan paimenen tulisi rakastaa seurakuntaa”? Ehkä Matt 26:48 ”fileoo”-verbille antama merkitys kävisi pidemmälle päälle voimille, mene ja tiedä miten LHPK:ssa menetellään(?):-), mutta sittenkin ehkä ”agapaoo”-verbi merkityksessä ”pitää suuressa arvossa.”
Kari-Matti, jotenkin tuntuu siltä, että käyttämäsi sanakirja on huono. Teologinen tietämys on tosi surkea, jos tuollaiset merkitykset noilla rakkaussanoille antaa ja noin tulkitsee. Parempi olisi, että käytetään rakkaussanaa tarkenteella, vaikka esim. agape-rakkaus, filia-rakkaus, eros-rakkaus, storge-rakkaus, suhderakkaus. Tällöin ei tulisi käännösvirheitä.
Kristillisessä avioliitossa aviopuolisot rakastavat toisiaan kaikilla eri rakkauden muodoilla.
Ajattelen, että paimen rakastaa seurakuntaa agape ja filia-rakkaudella.
Juha, sanakirja on hyvä. Siinä on kreikankielisen UT:n koko sanasto. Kyse verbeistä, joilla on hiukan eri merkityksiä eri yhteyksissä. Ei sen kummempaa.
Teoriassa ”kristillisessä avioliitossa” puolisot rakastavat toisiaan tosiaan rakkauden kaikilla eri tavoilla. Jatkuvasti, ikuisesti, jokahetki. Käytännössä: intohimo sammuu, lakanat suoristuvat ja tottumus, tapa, turvallisuudentunne ja lapset (tässä järjestyksessä) pitävät yhdessä. Mitä rakkauden lajia viimemainittu sitten on, sitä en osaa sanoa.
Agape -rakkaus poikkeaa muista rakkauksista siinä, että se ei edellytä vastarakkautta. Jumala rakastaa meitä agape-rakkaudella. Lähes aina vastasyntyneen äiti rakastaa vauvaa agape-rakkaudella. Ystävän rakastamisessa harvemmin on agape-rakkautta. Monesti pitkään avioliitossa olleen aviopuolison rakkaus vakavasti sairasta puolisoaan kohtaan on pelkästään agape-rakkautta, jota ei ulkopuolinen aina voi ymmärtää.
Voisiko agapao tarkoittaa yksinkertaisesti rakastaa syvästi. Sitä käytetään puhuttaessa kristillisestä rakkaudesta. Sellaista arvostavaa rakkautta. Se on myös syvää kunnioitusta. Muualla kreikassa sana on hyvin epämääräinen. Ei löydy samaa latausta kuin Raamatussa käytettäessä.
Itsellä on jostain tullut aika voimakas mielikuva, että kyseessä on Jumalan rakkaus tai hänen antamansa rakkaus tai häneen kohdistuva, mutta näin ei ole näköjään kaikkialla Uudessa testamentissa. Mutta se on uhrautuvaa myös rakkautta. Oikeastaan se avaa Joh. 21 paremmin asiayhteydessään.
Agape-rakkaus substantiivina on Novumin mukaan todella harvinainen Uuden Testamentin ulkopuolella. Raamatun ulkopuolelta on löytynyt Isis jumalattaren arvonimenä. Tuossa olisikin uusi kahlaamisen aihe, että miten sanaa käytetään Raamatussa. Olen tosiaan pitänyt agape-sanaa kuvaamassa Jumalan rakkautta, mutta en ole tarkistanut asiaa.
Eijan kanssa samoilla linjoilla. Agape on poikkeuksellista ja tähän voisi ottaa Jeesuksen kuvauksen, kun kuvaa sitä kuka on suurin, jossa tuo esiin rakkauden palvelu luonteen esiin.
”Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin.
Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija”.
Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä; ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille: ”Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt”. Mark.9:35-38
Jumalan luonteeseen kuuluu ”Hän on kaiken hyvän antaja, jolta kaikki hyvä tulee” tämä lienee lähellä agape käsitettä, me ihmiset harvakseltaan toimimme noiden edellä käytyjen käsitteiden mukaan, vaikka kurottaudummekin sitä kohti.
Rakkaus on myös syvää ymmärrystä ja Armon käsittämistä.
Aika samoilla linjoilla olen sinun ja Eijan kanssa. Agape on syvää rakkautta, joka ainoastaan antaa toiselle. Se ei kasva vastarakkaudesta.
Hurjan mielenkiintoista keskustelua. Voisiko tuota rakkaus-sanaparia verrrata vaikkapa sanapariin empatia-sympatia! Edellinen
merkinnee; tuntea myötätuntoa ( ilmeisesti ”kantasanaa” ei löydy
Uudesta Testamentista ). Sympatia on ”raamatullinen” ilmaisu:
( pateoo – kärsiä, syn – yhdessä. sympatia ). Voisiko sanoa, että
sympatiaa osoitettaessa koko ihmisen olemus mukana, ehkäpä jotain itsekin koettua kärsimystä, joka välittyy toiseen? Empatia olisi
latteampi ilmaisu. ” pitää toisesta” elikkä ”rakastaa”? Tuollainen ajatus tuli mieleen.