Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.” (Matt. 13:31-32)
Miksi meidän jokaisen uskon määrä on aluksi ollut pieni, maksimissaan sinapinsiemen kokoinen (vert. Luuk. 17:6)?
Minkälaiseen maaperään siemenen pitäisi kylvää, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä sato (vert. Luuk. 8: 4-15)?
Miten voisit perustella, että olemme kaikki yhtä arvokkaita Jumalalle, vaikka meidän kasvu kristittynä on erilainen ja uskomme määrä ja laatu vaihtelee suuresti?
Mitkä vaikuttavat meidän uskon määrän kasvuun tai vahvistumiseen?
Miksi meissä oleva epäusko on helposti suurempi kuin usko?
Mitä eroa on epäuskon ja vähäisen uskon välillä?
Miksi Jeesuksen opetuslasten usko ei riittänyt (vert. Matt. 17.20)?
Miten ymmärrät Jumalan valtakunnan ja ketkä kaikki siihen kuuluvat?
Kaikki julkaistut blogini:
” Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.” Saarn. 7:20.
Jos katsot itseesi, huomaat, kuinka usein sinua olisi rangaistava ja kuinka usein teet sellaista, mikä on väärin. Älä siis luule olevasi liian vanhurskas, sillä sinäkin voit tehdä syntiä, niin kuin Herramme Kristuskin sanoo: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi‘, kun omassa silmässäsi on hirsi?” (Matt. 7:3 – 4.) Kristus puhuu tässä vanhurskaudesta Jumalan edessä. Jos katsomme itseemme, näemme monta vikaa, joiden pitäisi taivuttaa meitä siihen, ettemme tutkisi ja tuomitsisi lähimmäistämme. Tavallisesti suurimmat viat löytyvät juuri niistä, jotka punnitsevat kaikkea tarkasti kultavaa’alla eivätkä voi kärsiä toisia. He ovat sen tähden kiusallisia olentoja itselleen ja muille ihmisille.
( Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille Kesäkuun 21 päivä )
Martti, kiitos. Näin on. Hyvä kommentti. Kuinka helppoa onkaan penkoa lähimmäisen asioita, vaikka omat asiamme jäävät silloin retuperälle. On helppoa kiinnittää huomiota veljen ”ongelmiin” ja sulkea silmät omistamme. Silloin olemme aivan hukassa, jos lähimmäisemme kertoo ongelmistaan ja me luulemme olevamme hurskaampia kuin tämä lähimmäinen.
Pystymmekö olemaa empaattisia vai olemmeko kovasydämisiä?
Olemme saaneet suuret synnit anteeksi, niin eikö silloin pitäisi olla helppo antaa anteeksi meitä vastaan rikkoneille?
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Mitä edellä oleva tarkoittaa ”meille pakanoille”, siis onko meidänkin ”käännyttävä” vai onko jotain jolla sen voi korvata eli jokin ”keino” jolla saamme ”näkevät silmät ja kuulevat korvat” ilman kääntymistä ja että Jeesus parantaisi????
Mitä on ettei ”näe silmillään” ja ”kuule korvillaan”??
Minulle ne olivat liki 40v etten nähnyt omaa tilaani suhteessa Jumalaan jota tekoni todistivat, elin omasta mielestäni ”hyvää elämää” mutta todellisuudessa seurasin omia himoja ja haluja ja vaadin oikeudenmukaista kohtelua itselleni, siis rikoin lähimmäisiäni vastaan ja elin Jumalan tahtoa rikkoen. Mitä oli sitten etten ”kuullut korvillani”, etten ymmärtänyt Jeesuksen Sanoja vaikka niitä minulle luettiin lapsena ja sitten itse myös niitä jopa ulkoa opettelin rippikoulussa, ei ne saaneet mitään kasvualustaa minussa.
Mitä sitten tapahtui kun Jeesus paransi, sain näön ensinnäkin nähdä oman saastaisen itsekkään elämäni ja sen hedelmän, toiseksi näen sen valheen jossa itse ennen elin ja jossa niin moni vielä elää. Mitä tarkoittaa sitten parantuneet korvat, nyt kuulen Jeesuksen Sanat eli ymmärrän ne, esim en yritä koota ”viinirypäleitä orjantappuroista” eli en todellakaan etsi vanhasta elämästä mitään hyvää vaan luovun kaikesta tämän ”aarteen löydettyäni”, Jeesuksen Sanat ovat iankaikkisen elämän Sanat, vain niiden kautta perii Jumalan valtakunnan.
En ihan äkkiä löytänyt VT:sta ajatusta, jonka olen joskus lukenut. Ajatus on tämä: on jumalattomia, joille käy niinkuin olisivat vanhurskasten tekoja tehneet. Ja on vanhurskaita, joille käy niinkuin olisivat jumalattomien tekoja tehneet.
Löytyykö tämäntapainen teksti Raamatusta ja mistä?
Ja mitä tuo ajatus kätkee sisälleen?
Jos Ari lähdet lukemaan Raamattua kokonaisuudessa, niin huomaat, että tuota Jesajan kohtaa on myös Paavali lainannut (Apt. 28). Hän käytti sitä siinä yhteydessä, kun hän kertoi Mooseksen laista, profeetoista ja halusi vakuuttaa Juutalaiset Jeesuksesta. Matteus 13 kerrotaan, että Jeesus puhui vertauksin. Vertaukset lähtevät hyvin monista kulmista.
Lisään vielä tuohon Luste vertaukseen, että Luste oli erittäin myrkyllinen rikkakasvi, mutta se muistutti hyvin paljon vehnää. Niitä oli mahdoton erottaa toisistaan ennen kuin tuli tähkä. Jos oikein muistan, niin luste kietoutui vehnään juurin niin hyvin, että sitä nostettaessa nousi ylös myös vehnä. Tuo Lusteen kylvö tilanne on todellinen tuon ajan arjesta. Tuota tapahtui oikeasti.
Sakari todennäköisesti tarkoitat tuota Hesekiel 33. Tuossa raamattu.uskontokirjat.net sivustolla on hakutoiminto Raamattuun. Sen avulla voi myös koettaa etsiä haluamaansa paikkaa, jos ei muista missä se on.
Teksti löytyy: Saarnaaja 8, jae 14 ( vanh. Kirkkoraamattu. )
Kiitos Eija! Hesekiel 33 noudattaa samaa ”sananselitystä”.
Kun Herra puhui minulle, niin minä käännyin. (omakohtainen kokemus)
Eihän ihminen luonnollisestikaan käänny, jos joku puhuttelee, vaan vasta kun hän kuulee puheen.
”Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.” Job.33:14
”Sillä katso, minä tulen teidän tykönne ja käännyn teidän puoleenne, ja teidät viljellään ja teihin kylvetään.” Hes. 36:9
Ari, kysyit ”keinoa” kuulla ja nähdä Jumalan ilman kääntymistä? Jumala on tullut luoksemme Kristuksen kautta, juuri sen tähden, että kääntyisimme, näin tehden Hän lähetti Pelastuksen Sanan, joka kääntää kaikki ne, joille Sana on tarkoitettu.
Evankeliumi on julistettava koko maailmaan, mutta kaikki eivät sitä kuule.
Jesajakin huokaili: ”Herra kuka kuulee saarnamme” Jeesus näki myös Jumalan suunnitelman ja tarkoituksen, kun riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt” Luuk.10:21
Asia voi inhimillisesti näyttää siltä, että olemme itse valinneet kuulla ja kääntyä, mutta juuri sen Jumala tekee Sanansa kautta, että tuo lapsensa pois pimeydestä Sanansa kautta. Pimeys ei sitä käsitä, mutta ne jotka Jumala kääntää Sanallaan, Kristuksen Evankeliumin mukaan, ovat lapsensa ja iloitsevat Jumalan Lahjasta joka on syntien anteeksianto ja vanhurskautus Kristuksen kautta.
Evankeliumia julistetaan kaikille, mutta kaikki eivät ole sille kuuliaiset.
Ehkä juuri sinäkin olit tottelematon nuoruudessasi, ehkä tiesit, miten asiat oikeasti ja totuuden mukaan ovat, mutta olit uppiniskainen ihminen kuten me kaikki syntiset olemme.
Sakariaalle ilmestyi temppelissä Jumalan lähettämä enkeli ja löi hänet mykäksi epäuskonsa tähden, sillä ei uskonut Jumalan ilmoitusta ja sai äänensä vasta kun lupaus toteutui. Kyse oli Johanneksen syntymästä. Enkeli ilmoitti Johanneksesta:
”Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö. Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk.1:16-17
Myöhemmin sama Jumalan Lähettämä enkeli ilmestyi Marialle, tunnetuin seurauksin. Luuk 1 luku kertoo asiat tarkasti, juuri kuten ne tapahtuivat ja edelleen tapahtuu.
Paralleelivertaus vehnävertaukselle lienee vertaus verkosta, joka heitetään ”kansojen mereen”. Kuolleiden kalojen etsintä ja irroittelu verkosta kielletään. Lopullisen erottelun suorittavat enkelit.
( tätä vertausta on joskus käytetty yhtenä perusteena ns. kansankirkkojen olemassaolon oikeutukselle ).
Rinnakkainen ajatus voisi olla myös.
”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.” Matt.7:1-2
Kaikessa näyttää olevan niin, että meidän ulkopuolella on ”Korkeampi” taho, joka tulee lopulta määrittelemään meidät kaikki. On kuin olisimme kukin lajinsa mukaan, kuitenkin niin, että kaikki on Jumalan. On astia jokaiseen käyttöön ja joskus meiltä menee ohi, miksi toiset astiat ovat niin erilaisia.
Pitäisikö meidän arvioida kaikkia astioita, sen mukaan mitä he tekevät ja ovat tehneet, vai miten me itsemme arvioimme? Armon mukaan vai tekojen mukaan?
Jumalan antaa sateensa kaikkien päälle, meidänkö pitää sitten erotella minkälaisen kasvun ja varren tuo sade saa aikaan? Eikö kuitenkin niin, että jokainen siemen saa oman vartensa kylväjän mukaan?
”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.
Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.
Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon. Matt.13:34-43
Hyviä kommentteja edellä, kiitos Teille kaikille.
Virsi 276
”Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat virittäneet, sillä sinä olet minun turvani” ( ps. 31:5 )
Herramme Jeesus sanoi tekevänsä opetuslapsistaan ihmisten kalastajia. Omassa varassa ollessaan ihminen ei tiedä milloin pahuuden verkot heitetään ylitsemme.
Uudessa testamentissa verkko liittyy kiinteästi Pietarin kalansaaliiseen. Verkot olivat repeämäisillään suuren kalansaalin tähden. Tämä Raamatun kuvaus on apostolien lähetystehtävästä, joka jatkuu kristillisessä kirkossa aikojen loppuun saakka.Evankeliumin nuotat kokoavat ja keräävät paljon ihmisiä aikojen saatossa.
Näin seurakunta on verkko, joka heitetään ”ihmisten mereen” täällä pahassa maailmanajassa. Ne keräävät kaikenlaisia kaloja. Ja se mikä tässsä toiminnassa on ratkaisevaa on nimmittän se,etteivät ne kalastajat joille tämä ”verkkokalastus”on uskottu heille ei lainkaan kuulu seurakunnan jäsenten eroittelu, sillä eroittelua käytetään vasta silloin, kun verkot vedetään maihin viimmeisellä tuomiolla. Elikä kaloja täynnä oleva verkko on Kristuksen kirkon vertauskuva.
Juuri näin kuten Martti sanoo.
Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen. Apt.10:34-35
Meidän, jotka Kristusta julistamme ja Hänessä vaellamme, ei tule arvioida kuka on Herralle otollinen, Hän itse tuntee lapsensa. Raamattu on täynnä samaa, Jumala ei katso henkilöön, sillä Jumalan oikeudenmukaisuus ei tunne ketään lihan mukaan, näin ei tulisi meidänkään arvioida toisiamme sen mukaan.
Eihän kukaan hylkää lastaan, hänen väärien tekojensa mukaan, vaan kärsivällisesti toivoo ja rukoilee tämän puolesta, että tämä kääntyisi teiltään.
Jos lapsi sitten kääntyy tai ei, niin minkä me voimme tehdä hänen edestään, niin sen me teemme, mutta mikä saa aikaan, että kääntyy tai ei käänny?
Jeesus sanoo: Heittäkää verkot veteen.
Mutta puhumasta lakattuaan Jeesus sanoi Simonille: ”Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle”.
Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle: ”Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot”.