Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.” (Matt. 13:31-32)
Miksi meidän jokaisen uskon määrä on aluksi ollut pieni, maksimissaan sinapinsiemen kokoinen (vert. Luuk. 17:6)?
Minkälaiseen maaperään siemenen pitäisi kylvää, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä sato (vert. Luuk. 8: 4-15)?
Miten voisit perustella, että olemme kaikki yhtä arvokkaita Jumalalle, vaikka meidän kasvu kristittynä on erilainen ja uskomme määrä ja laatu vaihtelee suuresti?
Mitkä vaikuttavat meidän uskon määrän kasvuun tai vahvistumiseen?
Miksi meissä oleva epäusko on helposti suurempi kuin usko?
Mitä eroa on epäuskon ja vähäisen uskon välillä?
Miksi Jeesuksen opetuslasten usko ei riittänyt (vert. Matt. 17.20)?
Miten ymmärrät Jumalan valtakunnan ja ketkä kaikki siihen kuuluvat?
Kaikki julkaistut blogini:
Ismo Malinen, vai että olen katkera, no sen kuvan olet sitten luonut minusta, ok.
Entä oliko Jeesus katkera kun kerran Sanoi fariseuksille ja kirjanoppineille räväköitä kommentteja??
Minulla on itsestäni kuva kuin ihmisistä jotka asuvat pimeässä huoneessa ja kun yksi löytää ulos valoon niin hän haluaisi kaikkien löytävän tämän valon.
Kun Jeesus selkeääkin selkeämmin Sanoo eli varoittaa etsimästä huonoa hedelmää tuottavasta MITÄÄN HYVÄÄ, niin eikö juuri nuo sodat todista eri uskontokuntien (kirkkojen) huonosta hedelmästä ja näin ei myöskään niiden oppia pidä ottaa eli kaikki se mitä ne opettavat on valheen isästä.
Voiko orjantappuroista kerätä viinirypäleitä??? Siis Jeesus Sanoo EVANKELIUMISSA ettei viinirypäleitä voi koota orjantappuroista, niin uskotko sen???? Kuinka sitten kuvittelet löytäväsi iankaikkisen elämän näistä sotaisista kirkkokunnista???????
Ari, jos ihmiset perustavat kirkon, niin siitä tulee usein sotainen ja riitainen, viimeistään silloin, kun itse liityn siihen ja astun sinne sisään.
Kristuksen perustama kirkko taas on näkymätön ja toimii aina siellä, missä löytyy Uskoa, eli, en sanoisi, että maan päällä on yhtään ehjää ja kirkkokuntaa, mutta kuitenkin Kristuksen kirkko vaikuttaa kaikkialla, missä Kristuksen nimeä mainitaan.
Täytyy muistaa, että monet fariseuksetkin ovat kääntyneet ja löytäneet oikean tien.
En usko, enkä usko monen muunkaan uskovan, että minkään kirkkokunnan kirjat pelastavat ketään. Onko ihminen statukseltaan Helluntalainen, Lutherilainen, Katolinen, tai mikä hyvänsä, niin Sanan kautta meidän on kaikkien meneminen Jumalan valtakuntaan.
Onko lopultakaan kysymys muusta kuin siitä ymmärryksestä, miten ihmisestä voi tulla vanhurskas, vaikka on langennut syntiin?
Tuon asian ymmärtäminen on edelleen mielestäni ”Se” kysymys, mistä maailman oppi ja Kristuksen oppi vetävät edelleen köyttä ja taistelua käydään. Se on Hengellinen sota, josta meidän tulisi olla tietoisia.
Siis, kysymys on siitä, kuinka syntinen ihminen vanhurskautetaan Kristuksen kautta. Siinä on koko Kristinoppi. Sen oppimiseen menee usein koko ihmiselämä. Kuolema onkin sitten totinen juttu, kerran meistä jokainen astuu Luojansa eteen yksin. Siellä ei voi omissa vaatteissaan komeilla ja jos ei Jumala ole pukenut ihmistä juhlavaatteisiin, niin epäilen, että kaikki ei ole mennyt kuten olisi pitänyt.
Tuo mitä kuvasit, missä yksi on päässyt ulos pimeästä, ja haluaisi, että kaikki pääsisivät, on hieno kuvaus Kristityn tuskasta muiden puolesta, mutta täytyy aina muistaa, että ne, jotka ovat pimeässä, eivät suinkaan ole ne, jotka kuuluvat johonkin toiseen kirkkokuntaan, jos siellä vain KRISTUKSEN nimessä ja veressä toimitaan. Jumala kyllä kerää omansa talteen kaikista lahkoista ja porukoista, siitä voidaan olla varmoja.
Yksi yhteinen huoli Kristityillä tulisi olla ja se on, että Kristuksen ansaitsema Lahja Vanhurskaus on edelleen ainoa Tie Jumalan luokse. Mitään omaa siinä ei voi olla, muuten Kristus on turhaan kuollut ja noussut ylös edeltäsi.
Tie on auki, kunhan pysymme lujina Kristuksen täydellisessä työssä ja Sanassa.
Arille ja meille kaikille vielä. Kun Isä ”vetää” meitä Sanan lupausten kautta Jeesuksen luo ja lahjoittaa meille uskon (joka ”voimakkaimmillaan” on sinapin siemenen usko, Kristus-uskoa ), se merkitsee sitä, että Isä ” näkee” meidät Kristuksen ristin ja Ylösnousemusaamun tähden täysin pelastettuina ja puhtaina.
Voisiko sanoa. että Isä ”katsoo” ja näkee meidät ”vanhurskautettuina”, täydellisesti taivaskelpoisina. Elämämme loppuun asti kahden vallan kamppailu jatkuu…
Mistä tämän löytää EVANKELIUMEISTA???
Jeesus kutsuu parannukseen ja uskomaan evankeliumin, ei mitään kiertotietä ole.
Kiitos hyvästä kommentista, Sakari. Jumala on armollinen.
Voisiko käyttää kielikuvaa. Ihminen näkee ja lukee tämäntapaisen teksti ( perustuu Raamattuun ): tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.Teksti lukee ”ahtaan portin” yläpuolella. Jostain käsittämättömästä syystä ihminen ”valitsee” ( uskoo näin tekevänsä) Sisäpuolelle päästyään.hän lukeekin saman porin yläpuolella: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.”
On siinä pällistelemistä elämän loppuun asti!
Juha Heinilä, kuka ylentää itsensä??
Eikö hän joka sanoo ettei tarvitse Jeesuksen Sanoja vaan luottaa omaan ymmärrykseensä ja viisauteensa??? Vrt huonoa hedelmää tuotavien opettajien seuraajat, sotaisien kirkkokuntien oppien uskojat…..
Sakari Pöyhönen, oikein ajattelet, ei kaiketi se kuinka ihminen ottaa vastaan Jumalan kutsun ratkaise vaan todella se että Jumala kutsuu.
Ari, minä luotan yksin armahtavaan Jumalaan, en omiin tekoihin. Omilla teoillamme ansaitsemme ainoastaan Helvetin liekit.
Tuo Sakarin tulkinta tulee Sakarja kolmesta, joka kertoo Ylipappi Joosuasta . Nimen merkitys on JVHV pelastaa. Siinä on ehkä jotain samaa kuin tuhlaajapoika vertauksessa.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Sak.+3%3A1&rnd=1403350023185
Juha tuo ei hyödytä, mitään.
Kiitos Eija. Oot ehkä oikeassa, ettei hyödytä vastata Arille, jos sitä tarkoitit.
Eija Moilanen, saanko edelleenkin selventää mitä tarkoitan historian esille tuomisella, siis KUN isät TÄYSIN SAMALTA USKON PERUSTALTA ovat sotineet uskon puolesta niin olivatko he löytäneet oikean tien Jumalan valtakuntaan?? Siis elivätkö he lähimmäisen rakkautta todeksi Jumalan voimassa??? KUN jokaisen pitäisi nähdä etteivät he eläneet rakkaudesta vaan tekivät satanan tekoja niin MIKSI samaa uskoa vieläkin seurataan KUN JEESUS varoittaa niin tekemästä???
Yleinen pilkkalaulu oli jo Israelin kansasta tuhansia vuosia sitten. Kun isät söivät raakoja rypäleitä, niin poikien hampaat irtosivat. Sekin on tiedossa, mitä siihen sanoi Herra.
Kannattaa luottaa, että toiset tekevät päivittäiset valintansa ihan itse. Ei tästä tämän enempää.
Juhan blogi on ollut ”tehokas” keskustelun synnyttäjä.
Kannanottoja on ollut ylivoimaisesti enemmän muihin blogeihin verrattuna.
Ydinajatukseksi itselleni jäi: jos usko on ”Jumalan Pojan, Jeesuksen
uskoa” , silloin uskon ”kohde” määrittää uskon ”syvyyden”. Eli Jeesuksen tunteminen yhä syvemmin on uskon suuri mysteeri: Sanan lukeminen, rukous, ehtoollinen, kristittyjen yhteys ”auttavat” yhä syvemmin tuntemaan Jeesusta, uskon synnyttäjää ja uskon ylläpitäjää.
Joskus olen yrittänyt kirjoittaa hyvän blogin, johon laitoin peliin kaiken viisauteni; tulos ei syntynyt keskustelua; parempi kuin kirjoitan mahdollisimman vähän omaa viisautta, niin keskustelua voi syntyä tai sitten ei.
Hyvin kiteytit keskustelun ydinajatuksen. Lisäksi, jos ottaa huomioon Jumalan valinnan; Jumala voi valita ihan jokaisen, vaikka olisimme maailman silmissä mitättömiä kaikkein surkeinta pohjasakkaa. On hienoa, kun ihan jokainen on samalla viivalla, eikä tarvitse itse rakentaa tikapuita Taivaaseen; avainsana on Jeesus, meidän kaikkien ainoat tikapuut Taivaaseen! Kiitos Jeesus Kristus!
Miksi meissä oleva epäusko on helposti suurempi kuin usko?
Ajattelen niin, että epäuskoa on kaikki ne ajatusrakennelmat jotka eivät ole uskoa Jumalaan ja Jumalan Poikaan. Taitaa olla niin, että Jumalan armoa, jota ei millään teoillamme voida ansaita on vaikeaa ymmärtää. Aika helposti sitä alkaa rakentaa omaa vanhurskautta, jonka perusteella Jumala muka hyväksyisi meidät; tämä on epäuskoa. Maallinen tiede voi meidän mielessä ohittaa Jumalan, jolloin uskomme tieteen hömppään, emmekä Jumalaan, jolla mikään ei ole mahdotonta.
Mä ajattelen, että epäusko synnyttää tarpeen hallita. Jos ei jaksa uskoa, että Jumala on laivan kapteeni, pitää homma yrittää ottaa itse haltuun. Vois ajatella epäuskoa tyyneysrukouksen negaation kautta: Jos meillä ei ole tyyneyttä hyväksyä niitä asioita, joita me ei voida muuttaa; jos meillä ei ole rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita me voidaan muuttaa; ja jos meillä ei oo viisautta erottaa näitä kahta toisistaan, niin silloin niiden paikalla meillä on paljon epäuskoa.
Tavallaan vois ajatella tuon myös omavanhurskautena: kun ei Jumala ehkä kuitenkaan pysty minua pelastamaan, niin pelastanpa itse itseni.
Helena, kiitos hyvistä kommenteista. Epäusko on kapinointia Jumalaa vastaan tai Jumalan kieltämistä.
Olen turhankin paljon ”äänessä”, mutten voi mitään sille, että blogistin kysymys synnytti jonkinlaisen ”ajatusyrityksen”: olisko niin, että kun Jeesus on ”pieni” ( vähän vaikeahko ilmaisu. ) epäusko on
”suuri” ja kun Jeesus ( hänen persoonansa ja työnsä ) on
( uskonsilmin katsottuna ) ”suuri”, epäuskolla vähemmän
”liikkumatilaa” meissä? Näinkö yksinkertaista se on?
Sakari, kiitos hyvistä kommentista. Ajattelen samoin. Helposti alamme duunaamaan jotain omaa, jolloin Jeesus jää pieneksi, kun itsevanhurskautemme kukoistaa.
Omavanhurskautta on vaikea huomata. Joskus voi käydä niinkin, kun korostetaan uskon määrää ja laatua, sitä kuinka ”oma uskoni on sinapinsiemenestä kasvanut”…että pahimmillaan omasta uskosta tulee palvonnan kohde, ja siten epäuskoa. Jumala on suuri ja ihmisen usko äärettömän pieni.
Kiitos hyvästä kommentista, Kari-Matti. Uskommekin on Jumalalta saatu. Uskossamme ei ole mitään palvottavaa. Heprealaiskirjeen 11 luku kertoo hienosti uskosta. Ilman uskoa, emme voi ymmärtää Jumalaa ja Jumalan voimaa, vaan haemme muita selitysmalleja.
Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. (Hepr. 11:3)