Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.” (Matt. 13:31-32)
Miksi meidän jokaisen uskon määrä on aluksi ollut pieni, maksimissaan sinapinsiemen kokoinen (vert. Luuk. 17:6)?
Minkälaiseen maaperään siemenen pitäisi kylvää, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä sato (vert. Luuk. 8: 4-15)?
Miten voisit perustella, että olemme kaikki yhtä arvokkaita Jumalalle, vaikka meidän kasvu kristittynä on erilainen ja uskomme määrä ja laatu vaihtelee suuresti?
Mitkä vaikuttavat meidän uskon määrän kasvuun tai vahvistumiseen?
Miksi meissä oleva epäusko on helposti suurempi kuin usko?
Mitä eroa on epäuskon ja vähäisen uskon välillä?
Miksi Jeesuksen opetuslasten usko ei riittänyt (vert. Matt. 17.20)?
Miten ymmärrät Jumalan valtakunnan ja ketkä kaikki siihen kuuluvat?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha Heinilä, mietippä kumman sanoja selitätä ja tuot esille enemmän, Jeesuksen vai Lutherin???
Kaikki Lutherin opetukset toistat mutta Jeesuksen opetukset sanot lain julistukseksi, mot.
Ari, annat jälleen väärän todistuksen.
Älä Ari viitsi jatkaa tuota loputonta meuhaamista. Jos uskot olevasi
Jeesuksen aito opetuslapsi, luulisi, että iloitsisit meidän kanssamme
siitä, että edelleen tämän paljon parjatun luterilaisen kirkon Sanan ja
rukouksen illoissa tulee Jeesukselle aikaisemmin vieraina eläneitä ihmisiä uskoon, eli niinkuin vanhempi Katekismus
sanoo: ”uudestisyntyy” Jumalan lapsiksi. Miksi et voi iloita tällaisista evankeliumin näkökulmasta myönteistä ilmiöistä?
Sakari Pöyhönen, kuinkas on voiko uudestisyntyä kahteen kertaan, siis eikö lapsikasteessa jo ”uudestisynnytä” kertaalleen????
Vakavasti ottaen teillä ei ole mitään kalliota jolle rakentaa, siis niin monesta asiasta on samaan aikaan niin monia näkemyksiä, täyttä höttöä koko kirkon elämän perusta.
Kirkon opetusta viedään kuin pässiä narusta, tarkoitan arkielämän opetusta.
Taitaa ainoa olla lapsikaste joka pitää uskoanne yhtenäisenä, sitä puolustatte kiihkeästi, valitettavasti ette näe sen harhaa, ei siinä saada niitä asioita jota siinä luvataan ja näin kaikki poukkoilevat miten sattuu elämässään VAIKKA seurakunnan pään pitäisi olla Jeesus ja näin kaikkien jäsenten tulisi mennä pään mukaan totellen pään Sanaa.
Joka yhden kerran syntyy, hän kaksi kertaa kuolee.
Joka kaksi kertaa syntyy, hän yhden kerran kuolee!
Tällä kertaa kiitos keskustelusta!
Gute Nacht!
Tässä harvinaisen pitkässä ja monimuotoisessa keskusteluketjussa
on jälleen kerran tullut esille tosiasia: kun Jeesus Kristus ”lahjavanhurskautena” saa olla ”ydinsanomana”, silloin on jotenkin
niin helppoa ”hengittää”. Jos pääasiaksi tulee toisen ihmisen uskonvakaumuksen kyseenalaiseksi asettaminen, silloin on tuntu kuin joku yrittäisi asetella hirttosilmukkaa kaulalle. Tekee mieli paeta
tuollaista tilannetta. Nousee ajatus: miksi ollenkaan ”viitsin”
kirjoitella mitään, kun kaveri lain ja armon täydellisesti sekoittaen
laukoo hurjaa lakihenkisyydestä kumpuavaa ja perin yksipuolista
tekstiä. Olen ajatellut miten kärsivällisesti Juha pohjatekstin kirjoittajajna yhä uudelleen kirkastaa Jumalan armon ydintä: Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna, ylösnousseena ja tänä päivänä elävänä todellisuuteena.
Saiskohan Juha Heinilältä ”luvan” kommentoida näitä kavereiden ”viisauksia”?
Toki saat luvan, kun nimesi mainittiin.
Kiitos. Ismo! Prikulleen allekirjoitan kommenttisi!
Vaihdan kanavaa ja ”täydellä teholla” siirryn seuraamaan
Brasilia – Chile ottelua.
Wieder
Gute Nacht!
Sakari, kiitos hyvistä kommenteista. Hienoa, kun Pyhässä kasteessa Jumala uudestisynnyttää ja lahjoittaa pelastavan uskon. Pienikin lapsi on vanhurskas. Moni meistä, kuten minä, välillä lähtee omille teille, mutta onneksi Isä ottaa tuhlaajapojat harhapoluilta takaisin lapsekseen.
Siis saanen oikein luvan kanssa tuoda esille oman ymmärrykseni evankeliumin sanomasta eli miksi Jeesus tuli maailmaan ja kuinka Hänen kauttansa ihmiset pelastuvat.
Jokainen voi sitten kertoa kuinka olen erehtynyt.
Siis Jeesus tuli kutsumaan juutalaisia ja vain juutalaisia, eli vain juutalaiset olivat Jumalan omaa kansaa joka oli eksyksissä. Jeesus Sanoo kutsuvansa syntisiä parannukseen eli niitä juutalaisia jotka tiesivät omien tekojensa erottavan heidät ja heidän kuuluisi saada kuoleman rangaistus, mutta Jeesus Sanoi myös että kaikki juutalaiset olivat eksyksissä eli parannus olisi kuulunut kaikille mutta fariseukset ja kirjanoppineet ja muita juutalaisia luottivat omaan vanhurskauteensa luullen seraavansa Moosesta ja liittoa jonka merkkinä on ympärileikkaus, heillä oli paatunut sydän ja näin he eivät kuulleet ja nähneet Totuutta.
Mutta niille jotka nöyrtyivät parannukseen Jeesus antoi voiman tulla Jumalan lapseksi.
Siis ketkä kuullessaan evankeliumin tulivat Jumalan lapsisksi, ne jotka nöyrtyivät tunnustamaan olevansa syntisiä eli elävänsä erossa Jumalasta ja tekivät parannuksen ja uskoivat evankeliumin.
Siis kukaan Jumalan lapseksi tullut ei kuvitellut täyttävänsä lakia tai että heidät olisi heidän hyvien tekojensa tähden hyväksytty, vaan että heillä ei ollut muuta toivoa johon tarttua kuin Jeesuksen Sanat, he olivat valmiit luopumaan kaikesta lähteäkseen seuraamaan Jeesusta.
Yksi seikka mikä on tärkeä, on juuri kun syntiset kuulivat Jeesuksen julistavan evankeliumia, että he todella kuulivat eli heidän täytyi olla siinä iässä että he ymmärtävät kuulemansa. Voiko Raamatusta löytää jotain ikärajaa mistä voisi sanoa että lapsesta tulee aikuinen eli vastuullinen itsestään?? Minulle on valjennut 20 vuotta eli se oli ikä jonka mukaan israelilaiset laskettiin erämaa vaelluksen aikaan ja se oli ikä joka erotti ne israelilaiset jotka eivät päässeet luvattuun maahan vaan sitä nuoremmat.
Onko sitten meillä pakanoille jokin ”toinen” tie pelastukseen eli jokin muu kuin kuulla evankeliumi ja sen kuultua tehdä parannus ja uskoa evankeliumi???
Entä elämä Jumalan lapsena??
Kun ihminen kuulee evankeliumin ja Jumala kutsuu on hänellä mahdollisuus tehdä parannus ja uskoa evankeliumi josta seuraa kasteelle meno ja Pyhän Hengen saanti eli uudestisyntyminen. Näin ihminen on saanut kaiken mitä tarvitaan Jumalan lapsena elämiseen, häneen on vuodatettu Jumalan rakkaus Pyhän Hengen kautta ja hän kuulee Jeesuksen äänen ja lähtee seuraamaan Jeesusta.
Siis elämä alkaa muuttua Jeesuksen Sanan mukaiseksi Pyhän Hengen kirkastaessa Jeesusta, enää ei uskova ole itsekäs vaan palvelee lähimmäisiä eikä etsi omaansa, on vapaa omien himojen ja halujen täyttämisestä. Nöyränä ymmärtää oman entisen elämänsä ajan sokeana kuinka täytti maailman hengen tekoja ja nyt uudessa tilassa voi armahtaa lähimmäisiä jotka vielä elävät siinä sokeudessa, eikä vaadi heiltä ”oikeudenmukaista” kohtelua vaan ymmärtää ettei itse itsessään ole sen parempi vaan ainoastaan Jumalan armon ansiosta itse voi rakastaa kaikkia lähimmäisiä, niitä vaikeimpiakin.
Samalla ymmärtää että on syntiä joka on ”kuolemaksi” eli on syntiä joka voi vieläkin erottaa Jumalasta eli nimi voidaan pyyhkiä elämän kirjasta kuten Jeesus Sanoo. Sitten on syntiä joihin langenneena voi nousta ja ne tunnustaessaan saada ne anteeksi ja jatkaa eteenpäin.
Ari: ”Mutta niille jotka nöyrtyivät parannukseen Jeesus antoi voiman tulla Jumalan lapseksi”.
Raamattu: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Joh. 1:12-13)
Ari, kiitos vastauksesta. Kirjoitit paljon asiaa, mutta kaikki pyöri oman parannuksen tekemisen ja muun puuhastelun ympärillä. Tämä on itsevanhurskautta.
Me emme voi itseämme parantaa, emmekä voi tehdä todellista parannusta vaan Jumala parantaa meidät ja Jumala muuttaa meidät ja sen tuloksena me olemme ”tehneet” parannuksen. Kaikki lähtee liikkeelle sinapinsiemenen kokoisesta uskosta, jonka Jumala on meille jo kasteessa lahjoittanut. Jumala tekee kaiken työn. Meissä itsessämme ei ole mitään, mistä voisimme kerskata. Kaikki on pelkkää armoa. Kaikki kunnia kuuluu yksin Jumalalle, Jeesukselle Kristukselle!
Juhan kommentissa tulee esille kasteessa lahjoitettu usko.
Uuden Testamentin alkukieli tuntee erittäin merkittävän pointin, kun
ajattelemme Kristus-uskoa, joka kirkkaimmillaan ilmenee lapsikasteessa. Vanhalla ajalla katsottiin perheen pään edustavan
koko perhettä. Kun perheen pää kastettiin, koko perhe kastettiin.
Alkukielen sana oikos merkitsee ”perhekuntaa”, suurtakin perhekuntaa, jopa ”sukua”, johon saattoi kuulua kymmeniä jäseniä.
Näitä oikos-sanoja Uusi Testamentti tuntee useita( voisin ne alkukielestä.luetella vaikka kaikkikin ). Kummallisia ”perheitä” nämä
”oikokset”, joista puuttuivat kokonaan pikkulapset!
Alkukielen mukaan ” kaste on Kristuksen ympärileikkaus”! Pakanuudesta juutalaisuuteen kääntyneet perheen miespuoliset lapset ympärileikattiin. Outoa, jos kaste ei olisikaan ympärileikkauksen analogia.
Mitä meidän sitten pitäisi tehdä näille kristinuskon tunnetuimpiin
”kirkkoisiin” kuuluville, joiden elinvuodet tai dokumentoitu historia liittyy 100-vuosisataan jKr? Heidän elämänstoorinsa, opetuksensa liittyy myös siihen faktaan, että lapsikaste on raamatullinen jo alkukirkossa käytössä ollut ”armonvälikappale”, sinapin siemeisen kaltaisen uskon synnyttäjä.
Hippolytos, Klemens Aleksandrialainen, Tertullianus, Ireneus, Orineus jne. Ovatko he kaikki olleet jonkinlaisia ”epähenkilöitä” ja jollakin tavoin epäluotettavia Jeesuksen todistajia?
Kuka nyt omia lapsiaan tappaisi ennen kastetta, joten perhekuntaan kuului lapsia. On hienoa, kun olemme päässeet Jumalan lapseksi jo vauvana.
Tuossa edellisessä kommentissa oli kyllä yksi ”epähenkilö”; Orineus
kun piti olla Origenes! Muuten mielenkiintoisia ”tyyppejä” nämä miehet ja heidän henkilöhistoriansa. Kun ” kirkkoisiä” lueskelee, voi
kyllä senkin havaita miten ”puutteellisia” ihmisiä hekin olivat: kirkon
kirkkaasta armonevankeliumista oltiin jo yllättävän varhain siirtymässä ”tekojen oppiin”, alkoivat järkyttävät taistelut mm. karkeita harhaoppeja kuten ns. Gnostilaisuutta vastaan ( taas tuo
korkeamman tiedon eli gnoksiksen olemassaolo esiintyy Suomenkin
”hengellisessä kesässä”).
Kiitos hyvistä kommenteista, Sakari. Tekojen oppeja vastaa pyhä Paavalikin joutui taistelemaan; Galatalaiskirje on erinomainen.
Eipä tullut kommenttia missä kohden sekotan evankeliumin ja lain, mitä täällä niin kovasti väitettiin???
Ari, sinä sekoitat evankeliumin sekaan lakia. Evankeliumi on väärää, jos siinä on lakia mukana.
Huomaat sen kun luet, jos evankeliumi sisältää vaatimuksia, jotka pitää täyttää.
Juha Heinilä sanoppa mistä voin sen evankeliumin lukea??
Omista kommenteissa sinä olet monesti yrittänyt evankeliumia kirjoittaa, mutta harvemmin ne ovat olleet puhdasta evankeliumia eli oikeaa evankeliumia.
Pyhässä Raamatussa on evankeliumia niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissa. Samoin Jumalan lakia on koko Raamatussa.
Juha Heinilä, siis jos joku kysyy sinulta mistä voi lukea evankeliumin joka tulee uskoa niin mikä olisi tarkka neuvosi, mitä Jeesus tarkoitti evankeliumin uskomisella???
Ari, kiitos hyvästä kysymyksestä. Alla on evankeliumi. Jokainen joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, pelastuu.
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita. (Joh. 3:16-18)