Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.” (Matt. 13:31-32)
Miksi meidän jokaisen uskon määrä on aluksi ollut pieni, maksimissaan sinapinsiemen kokoinen (vert. Luuk. 17:6)?
Minkälaiseen maaperään siemenen pitäisi kylvää, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä sato (vert. Luuk. 8: 4-15)?
Miten voisit perustella, että olemme kaikki yhtä arvokkaita Jumalalle, vaikka meidän kasvu kristittynä on erilainen ja uskomme määrä ja laatu vaihtelee suuresti?
Mitkä vaikuttavat meidän uskon määrän kasvuun tai vahvistumiseen?
Miksi meissä oleva epäusko on helposti suurempi kuin usko?
Mitä eroa on epäuskon ja vähäisen uskon välillä?
Miksi Jeesuksen opetuslasten usko ei riittänyt (vert. Matt. 17.20)?
Miten ymmärrät Jumalan valtakunnan ja ketkä kaikki siihen kuuluvat?
Kaikki julkaistut blogini:
Jos vielä vois mainita ns. Hengen vaikuttamista hedelmistä.
Opettelin joskus kolmen kirjaimen kolmen ryhmän: RIR – PYH – USI;
rakkaus, ilo, rauha, pyhyys,ystävällisyys,hyvyys uskollisuus,
sävyisyys, itsensähillitseminen ( Gal.5: 22 ) ”Hengen hedelmä on rakkaus…” Erikoista tuossa rimsussa on yksikkömuoto: ikäänkuin tuosta luettelon ensimmäisestä ”rakkaus” loistaisi ” valoa” rakkautta
seuraaviin iloon, pyhyyteen, ystävällisyyteen jne.?
Mikä mättää täällä keskustelussa on syntinen/vanhurskas käsitteiden sekasin laitto, ei ole selkeää jakoa onko ihminen syntinen vai vanhurskas.
Keitä olivat Jeesuksen aikaiset syntiset, he olivat niitä joiden TEOT erottivat heidän Jumalasta eli heille olisi kuulunut Jumalan kansasta erottaminen eli kuolema.
Entä vanhurskaat, ne jotka elivät lain mukaan eli heidän elämänsä oli Jumalalle ”kelvollinen”, mutta Jeesus tuli ja selkeästi osoitti ettei ole ketään kelvollista, kaikki olivat syntisiä (vaikka jotkut ei sitä tunnustaneet).
Nyt kun juutalaiset eivät kääntyneet parannkseen ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen, niin tällöin Jeesuksen uhri sovitti samalla koko maailman Jumalan kanssa eli MYÖS pakanat pääsivät osallisiksi ja saivat mahdollisuuden kuultuaan evankeliumin tehdä parannuksen, sillä eiväthän PAKANAT olleet Jumalan kansaa. Siis Jumala antoi pakanoille saman mahdollisuuden kuin jutalaisille, tehdä parannus ja uskoa evankeliumi, ja näin päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Siis kaikki ihmiset ovat syntisiä siihen asti kunnes he kääntyvät ja tekevät parannuksen ja uskovat evankeliumin, TÄMÄN jälkeen he ovat vanhurskaita eivät enää syntisiä.
Jumalan lapsi ei voi olla syntinen, ei vaan voi, siis elää synnissä joka erottaa Jumalasta.
Ari käsite ”kääntyneet parannukseen” on epä Raamatullinen. On kuin sanoisi ”kääntyä kääntymykseen” Mitä tuo tarkoittaa?
Raamatusta kumpuava teologia, esim. Paavalin opetukset Jumalan vanhurskauttamisesta opettavat selvästi, että Jumala pelastaa Jumalattomat Armosta Kristuksen tähden.
Tämän Uskominen on ”SE” ”Kääntymys” mistä Raamattu ja kaikki apostolit ja isät ovat opettaneet ja ihmiset ovat saaneet kuulla Evankeliumin ja tulleet ”Tähän Uskoon”.
Ei ole olemassa mitään muuta evankeliumia, mitään toista, sellaista, missä ihminen operoi Jumalan kanssa saavuttaakseen jotain. On vain Jumalan Pyhä Henki, joka toimii uskovissa ja näiden uskovien kautta maailma saa kuulla Evankeliumia. Uskova ihminen toimii tämän Armosta saadun Rakkauden mukaan jokapäiväisessä elämässä.
En itse enää arvioi itseäni, koska tiedän olevani läpeensä syntinen, mutta miten se näkyy minussa, että olen syntinen? Se näkyy siten, että kohtelen muita sen armon mukaan minkä olen itse saanut kohdalleni kokea. Siis vaikka olen läpeensä syntinen, en kuitenkaan vaella sen mukaan, vaan Armon mukaan, täydellisen Lahjavanhurskauden perillisenä. Syön ja juon kuten jokainen ihminen, olen liha ja verta kuten jokainen ihminen, mutta Jeesus on sielussani. Se ratkaisee kaiken, olen Armosta pelastettu en tekojeni mukaan.
Englannin kielessä on käsite ”Jeesus sielussa”, tämä kuvaa Kristittyä ihmistä ja se ei ole mitään pilipali touhua, eikä Kristillistä puuhastelua ja lakiuskon kanssa tempoilua, vaan elämää Kristuksessa. Se vaikuttaa 100% jokaisessa hengenvedossa ja on siis täynnä Jumalan Pyhyyttä ja Armoa.
Kääntyminen on ennen kaikkea sitä, että näen oman kelvottomuuteni ja samaan aikaan näen Jumalan Armolliset kasvot Jeesuksessa.
Tämä sinun Ari tulee vielä oppia Kristinuskosta.
Ismo Malinen, vai pitäisi minun sinulta jotain oppia, no vastaappa sitten mitä Jeesuksen vertaus ”eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä” tarkoittaa????
Tuo lausahduksesi kääntymisestä ”Kääntyminen on ennen kaikkea sitä, että näen oman kelvottomuuteni..”
on kyllä alku parannukseen eli kun Jumala kutsuu ihmistä niin ihminen huomaa täydellisen kelvottomuutensa, oikein, MUTTA sen jälkeen ei voi ottaa mitään vanhasta elämästä eli ”kuka auraan tarttuu ei voi katsoa taaksensa” eli ei ole mitään tuossa tilanteessa mitä voi esittää Jumalalle omasta kelvollisuudestaan, siis ei lapsikastetodistusta ym.
Ari vastaan kun kysytään. Jeesuksen toteamus Matt.7 mistä lainaat usein tuota käsitettä, sisältää ajatuksen: ”Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.” Tuo on toteamus, joka pitää paikkaansa Jumalan Valtakunnan lapsissa ja maailman lapsissa.
Jos me näemme hengellistä väkivaltaa tai jotain muuta kyseenalaista toimintaa tehtävän Kristuksen nimissä on syytä olla hereillä.
Tuo luku mistä lainaat, osoittaa kuitenkin pääasiassa, sen mistä Jeesus varoittaa muuallakin. Hän varoittaa farisealaisesta opista, jossa ihmiset arvioivat toistensa hyviä tekoja. Hän varoittaa noista lainopettajista, jotka eivät täytä itse lakia, mutta arvostelevat surutta toisten uskoa ja lain noudattamista. Emmehän ole sellaisia?
Saanen esittää myös kysymyksen? Oletko koskaan kuullut, että joku ihminen oikeasti vetoaa omaan lapsikastetodistukseensa?
Olen varma, että kaste ei ole se mihin me kristityt olemme panneet toivoimme, vaan kasteen kohde. Kristus on se johon vedotaan. Tämä koskee kaikkia kastettuja. Jos joku muuta väittää, niin on ymmärtänyt kasteen väärin.
Kun on Kristillisen kasteen saanut, niin on Kristukseen kastettu, sitä ei voi pois ottaa, mutta miten me Kristukseen kasvamme, se lienee kysymys johon jokaisen täytyy löytää oman elämänsä aikana vastaus.
On turha muistella menneitä, mutta ihminen on kokonaisvaltainen ja menneisyys on ihmisen historiaa, eteenpäin mennään anteeksi saaden ja anteeksi antaen, Kristuksen nimessä. Ei Kristinusko ole surutonta menoa, vaan Iloa ja Rauhaa Pyhässä Hengessä.
Pyhitys on muuten Jumalan meissä tekemä työ, jossa erottaa meidät itselleen ja perkaa meistä kuonaa. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa vaeltaa Kristittynä, Jumalalla on jokaiselle oma tapansa, millä tuon Pyhityksen tekee. Usein se menee niin, että me emme tahtoisi riisuutua omista teoista, mutta Jumala toimii kuten Isä pienen kiukuttelevan lapsen kanssa, päättäväisesti ja varmasti Hän tekee sen minkä on aloittanut, Hän perkaa meistä omat vaatimuksemme ja täydellisyyteen pyrkimisemme ja kääntää katseemme Ylös Kristukseen.
Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja
Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
kirj.Tiit.2:11-14
Ismo Malinen, toteat seuraavaa: ”Jos me näemme hengellistä väkivaltaa tai jotain muuta kyseenalaista toimintaa tehtävän Kristuksen nimissä on syytä olla hereillä.”
Kuitenkin Jeesus Sanoo seuraavaa juutalaisista: ”Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’ ” (Matt. 13:15 )
Entä pakanat onko heidänkin sydän paatunut ennenkuin Jeesus parantaa???
Mietippä edes hiukan onko seuraava ”hengellistä väkivaltaa”???
Olipa kerran maa jossa kaikki olivat katolilaisia ja eräänä päivänä hallitsija yhdessä valtiopäivien kanssa päätti että kaikkien kansalaisten tuli kääntyä luterilaisiksi, siis maastakarkoituksen tai jopa kuoleman uhalla, niinpä tässä maassa sitten alettiin uskoa luterilaisittain ja se oli pakko. Eipä siellä ”onnelassa” saanut olla uskomatta luterilaisittain.
Kaste taasen on uudestisyntymässä todella tärkeä osa, siis jos kuvittelee voivansa ”ottaa” sen mukaan parannuksen tehdessä eli luottaa lapsikasteeseen niin harhassa on ja todella pahasti.
Juhan kysymykset ovat laukaiseet mietiskelevän keskustelun johon monenlaiset kristityt ovat osallistuneet. Kristityt ovat kuin monenlaiset kalat jotka kuitenkin uivat samassa valtameressä ja kyselevät :
”Olemme kuullet että on olemassa jotakin jota kutsutaan mereksi . Voiko joku antaa vastauksen siihen kysymykseen?”
Ei näin ole myös uskon laita? Me elämme ja hengitämme Jumalan armon universumissa ymmärtämättä itsestään selvää rakkauden ilmaa jota hengitämme ja josta elämme?
Taivasten valtakunta on meissä tehden työtään meissä ajaen meitä toisilleme armollisiin tekoihin joiden laatua ja motiivia emme ymmärrä.
Omatuntomme on ankara tekojemme vartija ja välillä vie meitä harhaan luullessamme että emme ole tehneet tarpeeksi kelvataksemme sille. Omatuntomme ei kuitenkaan ole kaiken armon lähde vaan Jumala on sanansa mukaan suurempi kuin se. (”Jos sydämmemme syyttää meitä’ niin tietäkäämme että Jumala on suurempi kuin se ja tietää kaiken”).
Väsyneen huokaukseksi riittää rukous: ” Niinkuin tiedät !”.
Niin tarpeellinen kuin omatunto onkin, Jeesuksen oman ”kurjimpia” hetkiä, kun omatunto ayyttää ”olemattomista” asioista, silloin nuo Markun mainitsemat
sanat ovat ” kultaakin kalliimpia”: Jumala ON suurempi kuin meidän sydämemme.! Viheliäisimpiä kiusauksia on syytös: olet
tehnyt synnin Pyhää Henkeä vastaan. Silloin olen yrittänyt niin itselleni kuin tämän kysymyksen kanssa kamppailevalle vakuuttaa:
Jos joku hädissään tätä kysyy, se on takuuvarma merkki, ettei ole
”Pyhän Hengen pilkan syntiä”. Paatunut ei enää mitään tältä alueelta kysele.
Sakari Pöyhönen, mitäpä jos Jumala onkin antanut synnintunnon ja vetää parannukseen???? Kuinkas silloin ihmis poloisen käy kun tulee saatana ja syöttää valheen että olet jo uskossa kun kerran olet kastettu vauvana jne…?????? Jää todellinen kääntyminen tekemättä.
Juuri näin ja kun muistamme, että kuka se meitä ”syyttää”, niin pääsemme ytimeen, saatana enkeleineen on aina hereillä ja valppaasti väijyvät kenen saisi niellä.
Saatana juuri ottaa omantunnon pihteihinsä ja yrittää saada meitä luopumaan uskosta Jeesuksen sovituksen riittävyyteen.
Kyllä se usein kiusaa ja sanoo: ”Katos itseäsi ei sinusta ole Kristityksi”
Jobille saatanan henki tulee vaimon kautta ja sanoo:”Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.” Job.2:9
”Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.
Herra, Jumala Sebaot, kuinka kauan sinä annat vihasi suitsuta, kun sinun kansasi rukoilee?
Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä; olet pannut meidät riidaksi naapureillemme, meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.
Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.
Hyviä kommentteja edellä, joita on ilo lukea, kiitos.
Ari, mikä sinusta Ismon erinomaisissa kommenteissa on väärää tai toisaalta mikä oikeaa?
Ari, entä jos joskus lankeat tekemään syntiä, niin joudutko kadotukseen, vai kohteleeko Jumala sinua eri lailla kuin muita syntisiä?
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme,
Ja totuus ei ole meissä ( 1 Joh. 1:8 )
Ja joka väittää, ettei ole syntiä tehnyt, tekee Jumalan valehtelijaksi
( saman luvun jae 10 ).
Mikä onkaan kristityn tärkein rukous; Herramme itsensä meille
opettama? Isä meidän rukouksen voi ymmärtää sellaiseksi: jokapäiväisen leivän ohella rukoilija pyytää siinä syntejä anteeksi.
Veli Arin ” ansiona” voisi pitää tietystä näkökulmasta tämän keskustelu-ketjun jatkumista näinkin pitkälle.
Väite uskovan synnittömyydestä on hurja väite. Synnittömyys -ajattelun johdonmukainen soveltataminen johtaa lopulta epätoivoon: esimerkiksi
tupakasta ja viinasta voidaan tehdä parannus niin, että ”muutkin” sen näkevät. Entä kun tulee kysymys mielen synneistä: kateus, katkeruus, riita, toisesta ihmisestä pahan ajatteleminen ja toisesta pahan puhuminen?
Synnittömyysoppi on Raamatun valossa kestämätön. Ilmeisesti sitä
esiintyy Suomen kristillisessä kentässä – yhä enenevässä määrin?
Jeesuksen oma loppuun asti ” armahdettu syntinen”! Tätähän tässäkin keskusteluketjussa on pyritty tuomaan esille.
Sakari, kiitos hyvistä kommenteista, jota on ilo lukea. Jos elämme harhassa, luullen ettemme ole mitään syntiä tehneet Jumalan lapsena, niin viimeistään kuolinvuoteelle Saatana tulee kertomaan pelkästään tosiasioita meistä, kuinka me olemme tehneet suuria syntejä ja ettei Jeesus voi rakastaa tuollaista, joka ei voi olla uudestisyntynyt kun on tehnyt tämän synnin ja tämän ja …. Saatanalle ei voi sanoa muuta kuin, että olet oikeassa, että olen syntinen, mutta juuri sen tähden Jeesus Kristus kuoli puolestani ja sovitti syntini, jotta minulla olisi iankaikkinen elämä. Sinulla ei ole minuun mitään valtaa. Mene pois Saatana!
On harmi, jos me luulemme olevamme täydellisiä ja kaikessa tekevämme Jumalan tahdon. Jumalan kymmenestä käskystä rikomme ensimmäistä käskyä kaikista useimmin. 7 viimeistä käskyä, jotka kohdistuvat lähimmäiseen on paljon helpompi pitää, mutta unohdamme helposti Jumalaa koskevat käskyt. Onneksi saamme viikoittain ripittäytyä luterilaisessa messussa ja uskoa syntimme anteeksi. Onneksi ei tarvitse esittää synnitöntä ja täydellistä ihmistä. Jumalaan kannattaa uskoa ja luottaa Jumalan armoon, koska me itse olemme, mitä olemme.
Joh.3:19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”
Ari, miksi seurakuntaan kannattaa kuulua ja käydä siellä?
Arin lainauksestasi puuttui asiakokonaisuuden tärkein osuus, evankeliumi.
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita. (Joh. 3:16-18)
Juha Heinilä, eikö lainaamani kohta MYÖS KUULU evankeliumiin???
Siis on olemassa ihmisiä jotka RAKASTAVAT pimeyttä enemmän EIVÄTKÄ TULE valoon, siis eivät tee parannusta.
Ari, tuomio ei ole evankeliumia. Evankeliumia taas on Jumalan armo.
Et vastannut kysymykseen, miksi seurakuntaan kannattaa kuulua ja käydä?
Eikö se juuri ole valoon tulemista, jota peräät?
Raamattu on Ilosanoma/Evankeliumi niille, jotka seuraavat Jeesusta ja noudattavat Hänen käskyjään. Myös katuvalle Raamattu on Ilosanoma, katuvalle, joka kuulee Jeeusksen sanat: ”.. mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.
Muille Raamattu on tuomion sanoma, eli niille, jotka vain sanovat ”Herra, herra”.
Vaikka Jeesukselle on annettu kaikki tuomiovalta aikojen lopuss, niin ei Hänkään tuominnut, vaan vetosi Sanaan, jonka he olivat kuulleet, se tuomitsee.
Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan kärsineet? – jos se on turhaa ollut. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta, samalla tavalla kuin ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”? (Gal. 3:1-6)
Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. (Gal. 1:6-10)
Hyvä kohta tuo Juhan boldattu ote kirjeestä Galatalaisille. Onko siinä joku vastaväite siihen mitä kirjoitin, että Raamattu kokonaisuudessaan on ilosanoma eli Evankeliumi.
Tähän ilosanomaan sisältyy ohjeet sen vastaanottajalle, uudestisyntyneelle, kuten aviorikoksesta kiinniotetulle naiselle,
”.. mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”. Vaikka kehoitus eli käsky oli ehdoton, siihen sisältyi voima Ylhäältä, joka on Armo tai Armoa.
Hebrealaiskirje puhuu Sanan uskossa sulautumisesta (Hebr.4:2).
Kun laitat noita vahvennettuja paikkoja Raamatusta, niin olisi erittäin ystävällistä kertoa miten ne on sulautunut sinuun. Ei ole aina sanottu, että joka kohta Raamatusta sulautuu uskossa. Usein se sulautuu selityksenä ”mitä se on”, joka kertoo vain Lutherin tai Melantchotin kannan (esimerkiksi) ja ne kannat usein poikkeavat siitä mitä on kirjoitettu.
Reijo, minulla ei ole mitään tarvetta korostaa itseäni. Jumalan armoon, jota en ansaitsisi, minä luotan.