Jeesus sanoo: ”Paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’ Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” (Matt. 13:15-17)
Mitä Jeesus tarkoittaa, kun Hän puhuu terveestä silmästä?
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. (Room. 10:17); miten saamme korvan, jolla voimme kuulla Kristuksen äänen ja näkevän silmän, jolla näemme Kristuksen?
Sielun silmä, mikä se on?
Miten sydän liittyy silmään ja korvaan?
Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. (Job. 42:5); mitä tämä tarkoittaa?
Kaikki julkaistut blogini:
Kirkolliskokuksen avauspuheenvuorossa ei ” jauhettu vanhurskauttamisoppia ”, vaan sen sijaan sanottiin, että kirkon suurin ongelma on ilmastomuutos? Puheenvuoron pitäjän mukaan ilmastotutkijoiden viesti on profeetallinen. Onko ilmastomuutos saannut ihmisten elämässä perisynnin aseman ? Eikö meidän aikamme todellinen synti ole enää luopumisessa Jumalasta ja siitä koituvat seuraukset, jotka näkyvät luonnossa ja ihmisten elämässssä. Huonoa omatuntoa ei paikkailla leglismin opetuksella, vaan sielun ainoa oikea lääke on evankeliumi.
Lain vai Armon alla? Ollaan perusasioiden äärellä. Jos olemme KristukseSSA, olemme Armon alla, ja olemme lain alle kuolleet, eli laki ei enää ohjaa meitä, vaan Armo. Armo kasvattaa meitä. Sitä varten sanotaan uusi ja vanha testamenti. Meidät on vapautettu tekojen laista, vapauden lakiin, joka on uskon kautta tuleva vanhurskaus.
Tämän ymmärtäminen on juuri se, mistä Paavali puhuu Room.8 Voin tällaisenani palvella Jumalaa, ilman että tarkkailen itseäni jatkuvasti, kelpaanko Jumalalle vai en. Ei Jumala lue tekojani, jotka ovat pelkästään pahat, hyväkseni, jos olen Kristuksessa. Hyviä tekojahan minulla ei ole, jos olen koska olen syntinen.
En tee siis mitä tekojenlain mukaan pitäisi, eli hyvää. Mutta Kristittynä en katso enää tekojen lakiin, koska se on lihan tähden heikoksi tullut, vaan olen vapaa Uskon lain mukaan, Kristuksen tähden.
Olkoon jokaisella puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä, sillä Jumala ei syytä meitä, vaan saatana, on se, joka tulee meidän luoksemme lainkirjan kanssa ja sanoo: ”Katso mitä laki sanoo, et ole toiminut kuten pitää, et ole Kristitty, jollet toimi kuten laki vaatii ! ”
Silloin voin sanoa iloisena: ”Mene kertomaan Kristukselle, Jumala on antanut kaiken Vallan Hänelle, hän on minut pelastanut, sovittamalla syntini, myös kaikki tulevat tekosyntini Hän on sovittanut, koska niitä tulee joka päivä tehtyä.”
Synti, joka asuu minussa, ei saa enää voimaa, koska olen kuollut lain alle. Sen sijaan on tullut uusi Luomus, joka toimii Uskon kautta vaikuttavan Rakkauden mukaan, jonka vaikuttaa yksin Jumala Henkensä kautta.
Olen syntynyt uudestaan, mutta en lainkirjaimen mukaan toimiakseni, vaan Rakkauden Hengen mukaan. Jos siis olen näin Pelastettu, kuinka en kiittäisi aina ja uhraisi Kiitosta Jumalan Kunniaksi, kertoen kaikille kuinka suuria Elävä Jumala tekee. En siis ole toimeton, vaan Rakkaus saa aikaan sen minkä se minussa vaikuttaa. Niin on hyvä, sillä olen päässyt Lepoon omista töistäni kuten Jumala sanoo: ”He pääsevät lepooni.”
Jos nyt joku sanoo: ”No sittenhän minä voin tehdä mitä tahansa”, niin hän vain paljastaa olevansa lain alla ja luottaa edelleen omiin töihinsä, eikä Kristukseen. Tuo lause paljastaa ihmisen tahdon ja synnin tilan.
Kun Jeesus sanoi naisen kivittäjille: ”Syytön heittäköön ensimmäisen kiven”, hän osoittaa, kuinka jokaisen ihmisen sydän syyttää lain tähden. Jeesus tuli tuomaan Armon ja Pelastuksen. Kehotti luopumaan vääryydestä, ja niin kehottaa meitäkin, mutta syyttäjät ajettiin pois naisen luota, niin tekee Jeesus meillekin kun saamme kohdata Hänet.
”Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”. Joh.8:10-11
”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.
Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta. ”Jaak.1:22-27
Jos luet tuon lain silmillä, hätäännyt ja piston sydämeesi, niin kuuluukin. Armon alla tuo on kehoitus pyrkiä toimimaan oikein maailmassa aina, mutta se ei enää syytä.
”Kehoita palvelijoita olemaan isännilleen kaikessa alamaisia, heille mieliksi, etteivät vastustele, etteivät näpistele, vaan kaikin tavoin osoittavat vilpitöntä uskollisuutta, että he Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat.
Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko. Kirj.Tit.2:9-13
Lain silmillä tuo on käsky ja vaatimus. Armon silmät lukevat tuon Armon kasvatuksena, sillä monessa me eksymme ja sorrumme, mutta armon kasvattamana Jumala tekee meissä työtä kehottamalla meitä ja kasvattaen Armon kautta lupausten mukaan, johon uskomme perustaa. ”Hän saattaa meissä alkamansa työ päätökseen”
Kaikessa on tämä sääntö, Kristitylle laki on kehoituksen Sana. Se ei ole enää vaatimus.
”Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on: ”Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti”.2.Kor.9.7-9
Rakkaudessa ei ole pelkoa.
Olemmeko armon vain lain alla? Miten vaikuttaa pietistinen oppi? Miksi lain alle ajaudutaan niin helposti? Omavanhurskaus?
Pyhä apostoli Paavali kirjoittaa:
Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan kärsineet? – jos se on turhaa ollut. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta, samalla tavalla kuin ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”? (Gal. 3:1-6)
Eikö ole niin, että Jumala antoi mooseksen kautta ihmiskunnalle hyvän elämän reunaohjeet? Niiden noudattaminen pitäisi olla iloinen asia niinkuin kuningas Daavid runoilee, että hän tutkii Herran lakia päivät ja yöt. Jumala antoi hänesta hyvän todistuksen eikä maininnut pietismistä mitään.
Minusta vaikuttaa siltä, että raamattu on joutunut tologien sijasta patoligien käsiin eikä niissä leikkeissä ole näkynyt elämää, jota on mikroskoopilla tutkittu. Meidän kaikkien pitäisi kääntää kasvot Herran puoleen ja anoa viisautta Häneltä. Tiesittekö, että sotilaan vauistus on selkäpuolelta avoin. Jos uskovat kääntävät aseensa toisiaan vastaan niin siellä selkäpuolella saa vihollinen toimia täysin vapaasti.
Lauri, kiitos kommentista. Itselleni psalmi 51 on erittäin tärkeä, parasta Daavidia.
Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:2-19)
Ei pietistinen oppi vie lain alle, eikä pietisti ole sen suuremmassa vaarassa kuin muutkaan.
En ymmärrä Juhan kysymystä ”miksi lain alle ajaudutaan niin helposti?”.
Missä näin tapahtuu? Miten niin helposti?
Pitäisikö minun esim. luulla olevani lain alla tai ajavani ihmisiä lain alle.
Eihän nyt sentään, hyvät ihmiset!
Onko asian suhteen epäselvyyttä, mikä pitäisi Raamattua tutkimalla selvittää?
Olen ottanut tämän teeman usein esille, enkä nähtävästi ihan turhaan.
Kun luen tuota Ismon varsin pitkää selitystä, tulee hiukan sellainen ajatus, että puhunmme toistemme ohitse. Sanon uudelleen, kun referoidaan Raamattua, pitäisi aina myös ajatella, ketä se kirjoitettu teksti koskee. Kuka on kirjeen saaja?
……….
Minusta tuntuu ettei syyttäjiä ajettu pois naisen luota, kuten tuossa edellä sanot, Ismo, vaan he lähtivät ihan vapaaehtoisesti.
Minusta tuo ”Kristuksessa ei ole pelkoa” ei kuulu nyt lainkaan tähän…..
”Lakihan ei ole kadonnut yhtään mihinkään, eikä Jeesus tullut sitä kumoamaan eli poistamaan.” Hän tuli täyttämään lain meidän puolestamme. Se työ on suoritettu loppuun.
En ole vielä saanut vastausta kysymykseeni. Missä Uuden testamentin kohdassa joku apostoleista kokee tehtäväkseen evankeliumin ohella lain julistamisen? Paavali kirjoittaa asiasta näin: ”Voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla — onhan minulla Kristuksen laki.”
Jorma, me voimme korostaa ihmisen toimintaa tai kertoa Jumalan rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaa. Korostammeko Kristuksen Golgatan työtä vai ihmisen omaa puuhastelua. Ismo kertoi hyvin puhtaasta evankeliumista eli evankeliumiin Jeesuksesta Kristuksesta ei saa sekoittaa yhtään lakia. Lain ja evankeliumin sekoitus on arvotonta pullamössöä, vaikka ainekset ovat kultaakin kalliimmat.
Hyvin sanottu, kultaakin kalliimmat ovat Laki ja Evankeliumi.
Pietismi on eriseurojen synnyttäjä, ihminen haluaisi nähdä uskon merkit Kristityissä ja jos niitä näy, alkaa ihminen niitä helposti teeskennellä, Ilman Kristuksen oppia ajautuu ihminen luonnostaan takaisin lain alle. Tämä täytyy meidän kaikkien tunnustaa, muuten emme edes ymmärrä mistä puhutaan.
Gal.kirje selitys on Lutherilta juuri Pietismiä vastaan. Pietismi synnyttää kuppikuntia ja vaivuttaa ihmisen helposti omanvanhurskauden uneen. Lutherin väittely tahdon vapaudesta ”sidottu ratkaisuvalta” valaisee osaltaan myös ihmisen itsepetosta siitä, kuinka ihminen vapaalla tahdollaan voisi lain kautta parantaa omaa hengellistä elämää ja sen kautta myös kirkollista elämää.
Puhtaan ja täydellisen seurakunnan illuusio on harhauttavaa. Kyseinen harha on paljon yleisempi, kuin mitä kuvitellaan, vapaat suunnat ja monet kirkon sisäiset suunnat ovat ainakin osittain pietismin vallassa.
Hurskaita ovat ja kiivaita, sanoi Paavali Juutalaisista fariseuksista, mutta eivät taidon mukaan. Fariseukset olivat parasta A luokkaa mitä tulee hengelliseen elämään.
Toisella puolella taas on liberaali kirkollisuus, jossa taas filosofia ja humanismi ovat ottaneet monesti opettajan viran.
Kristuksen kirkko on Sydänten kirkko, sen näkeminen on ihmisille mahdotonta, mutta se vaikuttaa kaikkialla, yhteiskunnassa, kirkossa, kouluissa, jne.
Juha, kannattaa tutkia ihan rukouksella yllä lukemaansa Raamatun rinnalla ennen kuin ryhtyy
puhumaan tai moittimaan Lain ja evankeliumin sekoituksesta ja arvottomasta pullamössöstä.
On nimittäin niin, että ihan rauhassa asioita miettimällä selviää mitä minä tarkoitin kysymällä, kenelle Timoteuskirje tai Roomalaiskirje – vaikka kohta 7: 22 –
on tarkoitettu.
Kun tämä asia ei näytä selviävän, ja kun minua koskevat kommentit eivät ole kovin kauniita, voin tämän asian kertoa.
Paavali kertoo siinä itsestään Paavalista, mutta EI Sauluksesta.
Hän puhuu siis armon saaneesta kristitystä, sellaisesta, joka on Hengen johdatuksessa.
Sen sijaan sellainen, joka ei ole uskossa, joka siis elää turmeltuneen luontonsa mukaisesti (Room 8:8), EI VOI Paavalin mukaan alistua Jumalan lakiin (Room 8:7).
Jos ei siis voi alistua Jumalan lakiin, EI VOI myöskään sanoa Paavalin itsensä tavoin: ”sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain….” (Room 7:23)
Turmeltuneen luontonsa mukaan elävä näet vihaa Jumalan lakia ja samalla itse Jumalaakin, koska pakenee häntä ja halveksii hänen tahtoaan oman itsekkään tahtonsa kustannuksella.
Kun nyt puhun laista, joka on herättäjänä ja hoputtajana Kristuksen luo, on aivan joutavaa sanoa ainakaan minusta, että sekoitan evankeliumin ja lain.
Sama Paavali näet sanoo, että ilman lakia synti on kuollut.
”Mutta kun lain käsky tuli, niin synti heräsi eloon, ja minä kuolin” (Room 7-9-10)
Kuolemalla Paavali tarkoittaa sitä, että hän joutui tajuamaan tuomion alaisuutensa.
Siinä hänelle tuli evankeliumin sana avuksi ja elämäksi.
Mutta, se oli nyt uutta elämää Jumalalle Hengen johdatuksessa.
Ja silloin hän voi sanoa kaikkien uskovien tavoin: En tee sitä hyvää, mitä minä tahdon… (Room 7:19).
Se, joka edelleen elää turmeltuneen luontonsa mukaisesti ei tällaista voivottele, vaan on joko piittaamaton tai luulee saavansa armon ilman syntiä ja katumusta.
Laki on edelleen tarpeen herättämään nukkuneita ja hengellisesti kuolleita, ja toisaalta auttamaan uskovia pitämään kurissa turmeltunutta luontoaan, ettei se pääse valtiaaksi. Sitä kutsutaan myös lain kolmanneksi käytöksi.
¨
Minulla on kaikki suomenkieliset painokset Galatalaiskirjeen selityksestä.
Jo nuorena ylioppilaana tein junamatkan Helsinkiin ostamaan
Sidotun Ratkaisuvallan, joka on voimakkaasti itsevanhurskautta vastaan.
Eikä Galataiskirjettä ole selitetty pietismiä vastaan, kun koko pietismi alkoi vasta Lutherin kuoleman jälkeen.
Minä haluaisin Ismo Maliselta kysyä suoraan, missä minä pietistinä olen
korostanut voivani vapaalla tahdolla ja lakia täyttämällä ansaita…. jne.?
EI KUKAAN minun tuntemani pietistinen opettaja ole opettanut tahdon vapautta vaan päinvastoin:
Esimerkiksi Lars Levi Laestadius lausuu: vapaan tahdon myötä kaatuu Kristuksen risti.
Ismo Malisen olisi hyvä pikaisesti korjata sanomisiaan pietismistä. Saakoon Jumalan rakkaus siinä vaikuttaa totuuden suuntaan
Pietismi on toki korostanut, että uskosta seuraa myös eläviä tuntemuksia.
Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että usko perustuisi tunteisiin tai tuntemuksiin.
Usko on kuitenkin eri asia kuin tieto.
On aivan selvä asia, että ahdistuneen ihmisen saatua kuulla, että synnit on annettu anteeksi, siitä syntyy iloa.
Ehkä olen täällä ainoa, joka on saanut 10 000 talentin velan anteeksi, ja siksi
minua ei ymmärretä.
Minä kuitenkin koen iloa siitä, että saan olla Jumalan lapsi, saan tuntea johdatusta ja lapseutta.
Tuntemani pietistinen pappi kutsui sitä ”taivaallisen ilon esimauksi”
Kirkkomme virsikirjasta laulan:
Sä kuljet laumassa Jeesuksen, sen kertoo katseesi riemuinen,
sen kertoo naurusi helkkyvä
myös murheen kyynelten keskellä…
Mikä siinäkin mahtaa olla väärää?
Jorma, kuten aiemmin sanoin, niin lailla on omat tehtävänsä ja evankeliumilla oma tehtävä. Henkilö joka tietää jo ennestään olevan aivan hukassa, jolta ei voi odottaa mitään, niin Jumalan lailla ei ole mitään tehtävää. Tällöin riittää puhdas evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Jumala vanhurskauttaa syntisen.
Omavanhurskaalle taas Jumalan laki on tarpeen, koska Jumala vanhurskauttaa ainoastaan syntisiä.
Jeesus sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria.’ Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:12-13)