Siipiensä suojaan joka aamu

Näin vaikeina aikoina olemme käyttäneet vaimoni kanssa hetken joka aamu ja lukeneet ääneen psalmin 91.  Suosittelen kaikille.

Korkeimman suojelus 91

1. Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,

2. sanoo näin: »Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.»

3.Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.

4. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

5. Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta,

6. et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.

7. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.

8. Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia.

9. Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa.

10. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.

11. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,

12. ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

13. Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

14. Herra sanoo: »Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.

15. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.

16. Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.

    • Kosti

      Nyt annat väärän todistuksen lähimmäisestäsi. Se ei ole Tarja joka lietsoo kostoa vaan psalmin kirjoittaja joka toivoo että Jumala kostaisi.

    • Markku

      Ehkäpä nyt olisi sitten hyvä jonkun selitää se konteksti, missä yhteydessä psalmin kirjoittaja näin toteaa. Mikäli todetaan heittämällä näin, että ”joku voi vetää” se on loogisesti täysin ilmassa.

    • Kosti nei! Näidenkään palstojen kaikkien lukijoiden ei tarvitse osata Raamattua ulkoa ja tietää lukemattomia määriä erilaisia eri tavoin tulkittvaia konteksteja. Kaikenlaisessa korona-puheessa tule nyt noudattaa suurta pidättyvyyttä ja harkintaa. Ihmisten hermot ovat muutenkin kireällä.

  1. Keskusteluun enemmän kantaa ottamatta voi muistaa ettei psalmeja ennen jaoteltu jakeiksi numeroilla, vaan psalmin alkusäkeen lausumalla Ihminen halusi viitata ja lausui asiassa koko psalmin.

    Edelleen tässäkin psalmissa voi huomata epätoivon päästävän Ihmisen mielen parempaan odotukseen puolivälin jälkeen.

    Jumalani, Jumalani alkuinen psalmi on nuoruudestani muisto kovasti väärinymmärretystä puhutussa sanassa, ja vielä pappien todistamana sanassa.

    Näin Jeesuksen viimeiset sanat ristillä tulee ymmärtää Hänen lukeneensa koko psalmin.

    Kommentoikaa nyt ihmeessä argumenteilla puolesta ja vastaan.

  2. Kyseinen blogistin käyttämä psalmi on kovasti tyypillinen asialle, ja myäs psalmeille, missä Ihminen raadollisuudessaan kokee tuskaa ja voimattomuutta, ja minkä jälkeen aurinko kuitenkin tulee näkyviin, ja minkä yhteydessä halu ja tahto ylentää sydämensä Jumalan puoleen saa voiton.

    Näinhän lauletaan myäs nykyisen Messumme ehtoollisvuorolaulussa.

  3. PS. 91: 8.” Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia. ” Psalmeissa kohtaamme ihmisen kaikenlaisten asenteiden kanssa. Meidän on syytä mennä Jumalan luokse rukouksessa,myöskin vihan,kateuden,koston ja katkeruuden ajatusten kanssa. Kaikissa elämänvaiheissa on luopa mennä Jumalan eteen. Sillä on parempi purkaa vihaamme ja katkeruutta Jumalalle,kuin tekisimme sen lähimmäisillemme. Jumala hyväksyy meidät epätäydellisenä. Psalmeissa kohtaamme samanlaisia vajavaisia ihmisiä, kuin itsekin olemme.

    • Martti Pylkkänen: ” Psalmeissa kohtaamme ihmisen kaikenlaisten asenteiden kanssa.” Näin juuri. Siksi psalmit toimvat hyvin rukouksina,koska voimme usein samaistua kirjoittajan asemaan ja asenteeseen. Ei Jumala suutu koskaan silloin, kun käännymme hänen puoleensa, olivat mielenlaatumme ja tunteemme millaisia tahansa.

  4. Tämän Psalmin (91:8) Luther liittää Rooman valtakuntaan todeten:

    ”Rooman valtakunta oli mitä vahvin, ja kuitenkin se, koska se aikoi hävittää Kristuksen valtakunnan, tuli itse hävitetyksi ja hukkui; mutta seurakunta, joka riippui uskossa lupauksiin säilyi eheänä, ehkä oli kovin vaivattu. Jotka silloin elivät, ne silmillänsä näkivät koston, että tuhannen lankesi vasemmalla sivulla ja kymmenen tuhatta oikealla puolella, mutta seurakunta pysyi turmelemattomana.”

    Nyt tietenkin voidaan miettiä sitä, kuinka hurskaita olivat Rooman keisarit, vai oliko heillä jumalattomuudesta tietoakaan? Ensimmäiset kristittyjen vainot alkoivat keisari Neron hallituskaudella, kun Rooman kaupunkia kohtasi suuri onnettomuus, Rooman palo, vuonna 64. Puheet, että keisari itse oli paloihin syypää johti siihen, että Nero otti kristityt syntipukeiksi ja mitä siitä seurasi on selkeästi pääteltävissä.

    Nero (54–68)
    Domitianus (81–96)
    Trajanus (98–117)
    Marcus Aurelius (161–180)
    Septimus Severus (193–211)
    Maximinus Thrax (235–238)
    Decius (249–251)
    Valerianus (253–260)
    Aurelianus (270–275)
    Diocletianus (284–305)

    Decius määräsi ensimmäisenä ensimmäisenä koko valtakunnassa toimeenpantavaksi järjestelmälliset vainot kristinuskon hävittämiseksi kokonaan. Viimeiset ja kaikkein ankarimmat vainot aloitettiin Diocletianuksen kaudella 300-luvun alussa. (Wikipedia)

  5. Mikäli edellinen Lutherin ottama esimerkki herättää epäilyksiä, niin otetaan sitten toinen esimerkki johon Luther viittaa. Tutkitaan hieman Assurian kuningas Sanheribin logiikkaa, kun hän oli onnistunut pyyhkäisemään tieltään kaiken paitsi kuningas Hiskian hallitsemaa Juudan valtakuntaa, joka oli pieni saareke, jota Sanherib koko sotavoimansa kanssa Laakiin edustalla piiritti.

    Sanheribin deduktiivinen päättely oli tämä: ”Ettekö tiedä, mitä minä ja minun isäni olemme tehneet muiden maiden kaikille kansoille? Onko kukaan minun isieni tuhoamien kansojen kaikista jumalista voinut pelastaa kansaansa minun käsistäni?

    Ja siitä seurasi hänen järkensä mukainen johtopäätös: ” Kuinka sitten teidän Jumalanne voisi pelastaa teidät minun käsistäni. Älkää siis antako Hiskian näin pettää ja vietellä itseänne älkääkä uskoko häntä. Ei teidän Jumalanne pelasta teitä minun käsistäni.””Niinkuin muiden maiden kansain jumalat eivät ole pelastaneet kansojansa minun käsistäni, niin ei Hiskiankaan Jumala ole pelastava kansaansa minun käsistäni.”

    Tässä on hyvä huomata, että – jumalaton kuningas – uskoo kuitenkin jumaliin, mutta he ovat olleet kyvyttömiä (miksi olivat) horjuttamaan Sanheribin logiikkaa tähän asti.

    Sanherib ei kuitenkaan tullut ottaneeksi huomioon sitä, että deduktiivinen järjestelmä ei päde induktiivisessa maailmassa. Hän ei tullut ottaneeksi huomioon (”Humen ongelmaa”). ”Mikään ei todista, että menneisyydessä vallinnut tila toistuisi välttämättä loputtomasti tulevaisuudessa.”

    Tähän asetelmaan ja irrationaaliseen tekijään Sanheribin logiikka tyssäsi Jerusalemin muurien edustalla, kun hän huomasi, että 185000 hänen joukoistaan oli tuhottu. Ja seurakunta iloitsi. Häpeä kasvoillaan Sanherib palasi takaisin maahansa ja oman jumalansa temppeliin, jossa hänet kaatoivat miekalla ne, jotka olivat lähteneet hänen omasta ruumiistaan.