Raamatunkääntäjät ovat epävarmoja siitä että onko sielua olemassa. Viimeisimmästä ruotsalaisesta käännöksestä sielu on melkein kauttaaltaan korvattu sanalla henki (ande).Samoin viimeisessä suomalaisessa käännöksessä sielu kyllä löytyy mutta sen esiintyminen on harventunut.
En rupea spekuloimaan siitä mitä sielu on , mutta olen ollut sen menetyksen partaalla ja tavannut sielunsa menettäneitä. Kun kaikki toimii niin sielu tuntuu olevan osa tietoisuutta ja minuutta.
Miten on , onko siis sielua olemassakaan ja jos on, niin mitä se on? Vanhaan aikaan uskottiin sielun olemassaoloon ja siihen suhtauduttiin hyvin vakavasti. Pahinta mitä ihmiselle saattoi tapahtua oli hänen sielunsa menetys. Itse olen samaa mieltä. Pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua on hänen sielunsa menettäminen.
Miten sitten voi menettää sielunsa? Yksinkertaisesti siten että tekee syntiä ja ei tee parannusta. Parannuksenteon kautta voi ehkä löytää sielunsa uudelleen, mutta asianomainen saattaa olla tietämätön siitä miten siinä tilassa voi tehdä parannusta . Samoin hän saattaa olla tietämätön siitä että syy hänen sieluttomaan tilaansa on synninteko.
Ihminen voi olla jopa ylpeä synnillisistä teoistansa tajuamatta niitä synniksi. Hänen omatuntonsa ei ole oikealla aaltopituudella voidakseen varoittaa häntä. Synninteko ei aina johda omantunnon tuomittavaksi.
Niillä joilla omatunto kolkuttaa on vielä toivoa ahdistuksesta ja tuskastaan huolimatta. Heidän omatuntonsa toimii ja varoittaa ja rankaisee.
Aika auttaa löytämään sielunsa uudelleen. Kun onnistuu muuttamaan elämäänsä eikä enään jatka synnintekoa, niin vähitellen sielu herää ja katuu jälkikäteen aikaisempaa elämäänsä. Kun on nähnyt sielujen heräämistä uuteen elämään niin alkaa kysellä sitä , että onko olemuksemme todellakin läpeensä paha ja syntinen ? Alan epäillä sitä. Tekosynnit ovat tavallisesti se mitä ihmiset katuvat , ei omaa olemustaan. Ne jotka tekevät niin ovat harvoin pahoja, he vain pelkäävät olevansa sitä.
Ne joiden identiteetti rakentuu muitten dominoimiseen ja hyväksikäyttämiseen voivat olla sielunsa kadottaneita. Miten pelastaa heitä jotka todellakin ovat voittaneet omakseen koko maailman muodossa tai toisessa? Vaikeus on se että heitä ihaillaan ja jopa palvotaan. Mutta voiko heitä pelastaa? Tämä koskee myös heitä jotka elävät pienen pienessä unverssumissa ja diktaattoreina hallitsevat ympäristöään. Miten pelastaa ne joilla on jo kaikkea?
Siitä huolimatta, että laitospaikkoja vähennetään, ei sairaalasielunhoitoa ole liikaa. Jäljelle jää tavaton määrä potilaita kohdattavaksi. Toivoisin, että Tampereen seurakunnat satsaisi tulevinakin vuosina sairaalasielunhoitoon. Sairaalasielunhoito on oiva tapa jalkautua kansan keskelle. Ja usein sairasvuoteiden äärellä pappia tarvitaan ja kirkon työntekijöihin suhtaudutaan positiivisesti.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
Aluksi lyhyesti: Henki on elämän välttämätön ylläpitäjä.
Sielu on ybtä hengen kanssa toimien yhdessä niin sydämen kuin sisäeritysjärjestelmämme kanssa. Yleensä huonot ratkaisumme varoittavat, kuuntelemmeko sitten saamiamme viestejä on toinen asia.
Kyllä sielun ymmärrys tulee säilyttää kun jo omaan eksistenssiimme kurkottaminen tarvitsee kehomme ybteistyötä niin arjen haasteissa kuin hengellisyydessä.
No jos vielä hitusen, sielu on kehomme kokonaisvaltaisen tilan ajantasalla pysymistä kun lahjaa emme tukahduta.
Kiitos kirjoituksesta.
Sieluoppi joutui väistymään kirkollisen henkiopin tieltä, kirkko opetti, että ensin oli ruumiillinen aikakausi, sitten tuli sielullinen aikakausi ja kolmas, se viimeinen on hengellinen aikausi. Neljäs ei ole vielä ilmaantunut, sellaita ei kristillisesti tunneta.
Hengellinen kilpaili sielullista vastaan sanomalla, että jokainen joka sanoi olevansa hengellinen, on automaattisesti pelastunut, tekemättä mitään sen eteen.
Se taas joka sanoo olevansa sielullinen, on sen ikävän tosiasian edessä, että ruumis vetää sielua maahan, se on syntiin ja henki joka on täydellinen vetää sielua ylöspäin.
Ja tällainen sielullinen joutuu tekemään hyviä töitä pelastuakseen, koska sillä on kaksi vetovoimatekijää.
Jokainen valveutunut tietenkin näkee, että kysysmys todellisuudessa on jäsenkeräyksestä, ei siitä, että joku valitessaan hengellisen puolueen muuttuisi siltä seisomalta täydelliseski, ja voisi vaikka vaatia sielullisia tekemään kaikki hyvät työt puolestaan. Mutta niin voi uskoa, koska usko ratkaisee hengellisessä.
Sielun olemassaoloon on uskottu, ja psalmi sanoo: ”Kukaan ei voi toisen sielusta lunastusta maksaa, se on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta. ” Todennäköisesti myös tämä on ollut syy sielun kuoletukseen hengen voimalla, sen jälkeen voitiin sanoa, että henki voidaan lunastaa hengellä, ja luotiin yksi poika, joka henkensä antoi lunnaiksi.
Näin se etenee, mitä seuraavaksi ?
Sielun olemassaolo on tarkoittanut myös ihmistä yleensä, koko ihmistä. Ruumis ja henki ovat yhdessä elävä sielu, eli ihminen.
Intialaisilla sielu, eli Jiva on pieni atominkokoinen olio, joka tuntuu olevan se, joka jatkaa matkaa, kun ruumis kuolee ja henki lähteee.
Mielenkintoista olisi ajatella, että sielu olisi se, joka tallettaa kaiken tiedon ihmisestä ja sulkee itsensä ihmisen kuollessa, mitään ei voi enää muuttaa. Ja ihmisen tallennettu tiedosta jatkaa jonnekkin jossa se tutkitaan ja jatko seuraa sen mukaan mitä sieltä paljastuu. Havaitaanko hänet vilpittömäksi, vai vilpilliseksi ja minkälaisen opintomatkan tuo sielu tarvitsee seuraavaksi. Lähetetäänkö se oppimaan vai opettamaan.
Hyvää pohdintaa Tarja. Mielenkiintoinen ajatus että sielu tässä elämässä on eräänlaisella opintomatkalla. Se on siis heikko ja kehittymätön ihmisen syntyessä ja siitä on pidettävä huolta ja kasvatettava jotta se olisi kypsä vaeltamaan eteenpäin tuntemattomaan.
Joskus on nähnyt ”uutisen”, että joku on myynyt sielunsa saatanalle saadakseen menestystä ja mammonaa. Kun sitten on saavuttanut nämä, voiko sielunsa ostaa takaisin ?
Äitini koulukirjoissa luki ”Sielutiede”, vaikka kysymys oli mielitieteestä. Mieli (henki) ja sielu sielu ovat käsitteenä sama asia, sielu on uskonnollinen ilmaisu. Sielun voi ”kadottaa”, mieltään ei. Se voi korkeintaan sairastua, sekin johtuu biologisista seikoista.
Ruumis, Sielu ja Henki, kuka noista tarkoin tietää?
Jotain toki voidaan tietää, mutta kaikki on lopulta Jumalan Luomaa.
Ruumis saa tarpeensa vedestä ja helteellä kylmä vesi virvoittaa kroppaa mukavasti, kun taas kylmällä lieden lämpö, aterioineen pitää ruumiin voimassa… Ruumis saa paljolti tyydytyksensä hyvästä unesta ja ruumiin tarpeista.
Entäs sielu? Mitä sielun ruoka oikein on? Musiikki ja muut aineettomat elämykset?
Voihan kokemus esim. Luonnossa kantaa ihmistä yli vaikeuksien… eikös ruumis ilman sielua ole kuin tyhjä kotelo? Sielukin saa ravintonsa siis kuitenkin maailman alkeisvoimista… olemassaolon iloista ja suruista ja tekee näin ihmisestä aineettomia asioita kokevan olennon. (sielun…?)
Entäs Henki? Eikös Jeesuskin sano, ettei ihminen elä pelkästä leivästä, vaan jokaisesta Sanasta… Eikös ihminen saa lopulta tietoisuuden itsestään ja olemisestaan juuri Sanan ja opetuksen kautta? Lopulta kaikki mitä tiedämme ja uskomme tulee sen kautta, mitä olemme saaneet kuulla… Vai onko joku itsestään oppinut joukoissamme? Miten tiedämme olevamme luotuja, emmekä itse syntyisiä, ellei joku ole sitä meille kertonut? Joku uskoo, että ihminen on alkuisin avaruuspölystä sattuman oikusta, joku taas luottaa, että kaikken alkaja ja ylläpitäjä on Luoja.
Raamattu on siitä mielenkiintoinen kirja, että se erottaa maailman hengen ja Jumalan Hengen toisistaan, jotta me ymmärtäisimme erottaa ne toisistaan. Onko henkinen ja Hengellinen eri asioita? Jossain mielessä kyllä. Itse olen sitä mieltä, ettei henkinen ihminen välttämättä ole Hengellinen. Kuka noista sitten osaa varmuudella sanoa, mutta varmasti on niin, että ihminen elää aina jonkun hengen mukaan…
Raamatusta, ”minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa”. Ruumis ei janoa, henki ei janoa.
Tarkoitan, että ruumis sekä henki eivät janoa elävää Jumalaa. Ruumiin ja hengen tarpeet liikkuvat energian ja hapetuksen alueella.
Blogisti on psykoterapeutti, joka on kohdannut työssään sielun menettämisen sekä vähitellen sen uudelleen löytämisen asiakastyössä? Erilaisiin kristinuskon ulkopuolella olevien, ns. hengellisistä liikkeistä eronneilla, sekä psykedeelejä käyttäneillä on ollut kokemuksia sielunsa menettämisestä.
Kiitos blogista. Jumalan lisäksi myös ihmisestä löytyy kolmiyhteys.
Olen omaa ajatteluani jäsentänyt hahmottamalla ihmisen luonnon, mielen ja hengen kolminaisuudeksi . Luonto merkitsee minulle tunteita, mieli tietoa ja henki tahtoa. Kokonaisuutta voisin nimittää sieluksi. Rikkinäinen sielu voisi siis olla luonnoton, mieletön tai hengetön, vailla luonnollisia tunteita, mielekästä ajattelua tai henkisiä arvoja.
Martti Pentti. Persoonallisuusteoriasi ei ole ollenkaan hassumpi. Nuo osatekijät löytyvät aivan selvästi ihan tahdon ponnistuksella ja itsetarkkailulla . Luulen että Schopenhauerilla oli samanlaisia teorioita ihmisestä vaikka vähän toisin sanoin.
Kristillinen antropologia käsitteineen on mielenkiintoinen kokonaisuus. Vanhat luterilaiset puhuivat ruumiista ja sielusta sekä joskus ruumis – henki – sielu -kokonaisuudesta. Sielun kolme peruskykyä nähtiin Jumalan kolminaisuuden ja kuvan ilmentyminä. Viimeksi mainittu on erityisesti karismaattisen liikkeen käyttämä. Käsittääkseni kristillinen kirkko opettaa kuolemattoman sielun olemassaoloa samalla kun pidetään kiinni ruumiin ylösnousemuksesta, vaikka ruumis on kuolevainen.
Ihmisen veren ja sielun numeriikka Genesiksessä on Raamatun hämmästyttävimpiä kabbalan ja tieteen suudelmia. Kaikki kolme Genesiksen sielu-sanat (heprea) nephes, ruach ja neshmot saavat näet lukuarvon 16 ja kaksi noista sielu sanoista viittaa yksinkertaisesti h e n g i t y k s e e n eli elämälle välttämättömään
h a p p e e n, jonka atomipaino on juuri 16 !!! Nyt se on juuri v e r e n (dam hepr.) hemi (rauta) molekyyli, joka sitoo tuon hapen ja kuljettaa sen ihmisen elimistöön ja ihmisestä tulee e l ä v ä sielu. No elämä on hepreaksi chaj ja sen lukuarvo on 18, joka on puolestaan elämälle välttämättömän v e d e n molekyylipaino.
Ihmisen kromosomit otetaan edelleen hänen luuytimensä juuri verisolusta ja ihmisellä on 44 autosomista ja 45 naiselle ja miehelle yhteistä ja 46 kromosomia kaikkiaan. Nyt a-damin eli x. veren lukarvot ovat 44, 45 ja 46 eli täsmälleen samat.
Nefesh ja ruach saavat yhteisen lukuarvon 32, mikä on kabbalan sekä elämän puun että Genesiksen jumalanimien elohjim ja jhvh esiintymismäärä: elohjim 22 ja jhvh 10 kertaa.
Elämänpuu ylhäältä alas ja alhaalta ylös on 64, mikä’ on DNA:lle mahdollisten proteiinien määrä,
64 on Adamin ja Evan yhteinen lukuarvo.
Repikää tuosta
Hapen atomipaino ei ole juuri 16 vaan 15,999.
”Hapen atomipaino ei ole juuri 16 vaan 15,999.”
Voi hellallettas.. .Gematriset sanat ovat kokonaislukuja. Niinpä esim. elohim eli jumala-käsitteen numerot ovat 31415 ja Pentti huomannee että pilkku tuosta piistä ja sen neljästä desimaalista puuttuu. Niin puuttuu koska pilkulle ei ole gemarista merkkiä…
”Niin puuttuu koska pilkulle ei ole gematrista merkkiä…” Aivan. Tämä on yksi osoitus siitä, että gematriaa ei pitäisi sekoittaa matematiikkaan ja muuhun tieteeseen. Gematriassa on tietääkseni eri merkit kolmelle, kolmellekymmenelle ja kolmellesadalle. Niinpä esimerkiksi arabialaisin numeroin ilmaistu luku 333 on jo irtautunut gematriasta.
Höpöhö Pentti. Nykytiedekin käyttää paljon lyhenteitä jne. Gematriset sanat ilmaisevat Vt.ssä runsaasti tieteellistä aivan akkuraattia tietoa. Sen ovat näyttänet mm. Jerusalmin yliopiston matematiikanprofessorit.
Ja esimerkki 333 kerto vain sen, että tulkinta kolmen eri vaihtoehdon suhteen määrittyy kontekstista. Luku 333 anta lähtökohtaisilaarvoilla mm. heprean sanan sheleg eli 333 = (300,30,3) = SH-LG ( Sheleg , ”lumi” , ”luminen” ; shalag , ”ole kuin lumi” )
ja
333 = (300,3,30) = SH-GL ( shegal , ”kuningatar-vaimo” ; shagal , ”valehtele” , ”ole hurskas” )
edelleen
333 = (30,3300) = GL-SH ( galash , ”ilmestyä” , ”makaamaan” , ”ole valkoinen” , ”loista”
Shin lamed gimel on eri asia kuin kolme kolmosta.
Jos käytät kuten käytit sanontaa ’luku 333’ se on 300+30+3.
Kolmen kolmosen väliin voi todellakin sijoittaa vaikka pilkun. 3,33 tai 33,3 ovat jo kaukana kolmestasadasta kolmestakymmenestä kolmesta. Kun otetaan käyttöön vielä arabialaiseen numeroiden ’helmi’, nolla, voidaan merkitä kolmasosa: 0,333… Tulipa mieleeni myös LP-levyn kierrosnopeutta kuvaava 33 ja yksi kolmasosa.