Espoon seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto äänesti jälleen viime keskiviikkona jakamattoman kansainvälisen vastuun määrärahasta. Muodollisesti yhteinen kirkkovaltuusto päätti vain tuen jakaantumisesta eri lähetysjärjestöjen välillä. Tuen tarkempi kohdentaminen esimerkiksi nimikkoläheteille jää paikallisille seurakunnille.
Espoon seurakuntayhtymän järjestelmässä on paha valuvika. Paikallisen seurakunnan demokraattisesti valitut seurakuntaneuvostot voivat kyllä solmia nimikkolähettisopimuksia harkintansa mukaisesti. Yksittäinen seurakunta ei kuitenkaan voi pitkäjänteisesti sitoutua tukemaan nimikkolähettiään taloudellisesti. Näin siksi, että yhteinen kirkkovaltuusto jakaa määrärahan nimikkolähettisopimuksista riippumattomasti. Nimikkolähettien tukemiseen ei ole erillistä määrärahaa.
Käytännössä Espoon seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto siis päätti 12.3.2014 äänestyspäätöksellä, ettei esimerkiksi Espoonlahden seurakunta saa enää kohdentaa budjettivaroja Mongoliassa ja Itä-Siperiassa lähetystyötä tekevälle Anitta Lepomaalle, koska hän on Kylväjän lähetti.
Niin ikään Mongolian työtä Kylväjän lähettinä toimivat Marija ja Niko Ijäs jäävät puolestaan vaille Espoon Tuomiokirkkoseurakunnan taloudellista tukea. Sama pätee Kenian työtä tekeviin Hannu ja Päivi Heinoseen, jotka ovat Kansanlähetyksen lähettejä.
Olarin Seurakunta ei saa enää kohdentaa budjettivaroja Kai ja Mirva Lappalaiselle ja heidän työlleen Virossa, koska he ovat Kansanlähetyksen lähettejä. Sama pätee Leppävaaran seurakuntaan, jonka nimikkolähettejä Lappalaisen niin ikään ovat.
Lappalaisten lisäksi vaille Leppävaaran seurakunnan tukea jää jatkossa Pekka Palosaari ja hänen työnsä Itä-Karjalassa, koska myös Pekka on Kansanlähetyksen lähetti. Ilman tukea jää myös Risto ja Marja Liedenpohja, jotka ovat Kylväjän lähettejä Ukrainassa.
Tapiolan seurakunnan nimikkoläheteistä jää jatkossa vaille budjettitukea Kylväjän lähetit Aili Maria Manninen Bangladeshin työssä ja Hanna Lindberg Israelin työssä. Samoin tukea vaille jää jatkossa Kansanlähetyksen lähetteinä Japanin työtä tekevät Mari ja Daniel Nummela.
Espoon seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto ei luonnollisesti estä seurakuntien lähetyspiirejä toimimasta eikä seurakuntaneuvostoja päättämästä jonkin vapaaksi jääneen sunnuntain kolehdin keräämisestä nimikkolähetille. Budjettivaroja vaille lähetit kuitenkin jäävät.
Espoon seurakuntien nimikkolähetit:
http://www.espoonseurakunnat.fi/web/maailmanlaaja-kirkko/nimikkolahetit
Edellinen blogikirjoitukseni:
https://www.kotimaa.fi/kumpi-on-meille-tarkeampi-laki-vai-evankeliumi/
Eikö siellä Espoossa ole sellainen systeemi kuin muissa suurissa seurakuntayhtymissä, joissa valtuusto myöntää paikallisseurakunnille tietyt toimintamäärärahat, joista seurakuntaneuvosto päättää ihan ite? Tietysti, jos yhtymä ei jaa seurakunnille korvamerkittyjä lähetysmäärärahoja, paikallisseurakunta katsoo, miten se jakaa toimintamäärärahat oman toiminnan ja vaikkapa lähetysjärjestön kesken. Ei yhtymä siihen voi puuttua. Vähentäköön siis lähetystyölle enemmän tukea antava seurakunta sen muusta toiminnastaan. Yhtymä taas päättää, mihin yhtymän varoja annetaan. Onko liian vaikeata?
No Osmoltahan se asiantuntijuus löytyi! Vankka kokemus hallinnostakin ym. Ei oo vaikeeta.
Vastaus Osmolle. Ei ole. Asiaa on kysytty. Paikallisseurakunta ei voi siirtää varoja lähetystyöhön muilta momenteilta.
Jukka. Te ootte siten jälkeenjääneitä. Mutta itsehän päätätte.
Niinpä, onneksi on Osmo, jolla on kokemusta ja tietämystä asioista.
Jotta asia ei jäisi epäselväksi, niin totean vielä ettei Espoon seurakunnilla ole nimikkolähettisopimuksia Sleyn lähettien kanssa. Niitä on joskus ollut, mutta lähetit ovat jo palanneet kotimaahan eikä uusia sopimuksia jostain syystä ole solmittu. Tämä siis jo ennen kuin seurakuntayhtymä päätti ryhtyä leikkaamaan Sleyn tukea.
Järjestelmän valuvika nousee siis esiin vasta nyt kun leikkaukset kohdistuvat Kylväjään ja Kansanlähetykseen, joiden lähettejä on nimikkolähetteinä.
Kyrkpressenin mukaan Esbo svenska tukee tämän vuoden helmikuusta alkaen Torsten ja Tua Sandellin työtä Lähi-idässä SLEFin kautta. Esbo svenskan mukaan valtuuston päätös ei vaikuta seurakunnan oman nimikkolähetin tukemiseen.
http://www.kyrkpressen.fi/aktuellt/55529-Esbo-delat-om-missionspengar.html
Miksi valtuuston tekemät leikkaukset vaikutta(isi)vat suomalaisten seurakuntien nimikkolähettien tukemiseen, jos se ei vaikuta ruotsinkielisen seurakunnan nimikkolähettien tukeen?
Asiallinen kysymys Kaarinalta. Osaako joku vastata?
En osaa vastata, kun en ole espoolainen, mutta siellä Espoossa näyttää jostain syystä hallintomalli olevan sekaisin. Yhtymämalli on ihan hyvä ja selkeästi toimiva, kun se säädellään halutulla tavalla. Kirkkolaki on tässä suhteessa hyvin väljä. Lain mukaan minimissään yhtymän tehtävä on jakaa kirkollisverot paikallisseurakunnilleen. Ajan myötä on todettu järkeväksi, että myös monia toiminnallisia asioita hoidetaan yhtymässä yhteisesti. Kiinteistöt ja hautausmaat yhtymät hoitavat yleensä jo kustannussyistä.
Kaarina Saaren kysymys on mielenkiintoinen, sillä SLEF ei saanut yhteisestä bujetista lainkaan rahaa. Ei saanut enää viime vuonnakaan. Ilmeisesti pelisääntö on ruotsinkieliselle seurakunnalle toinen.
Onneksi olkoon! Mitali on annettu oikealle henkilölle oikeasta ja arvokkaasta työstä niiden hyväksi, jotka antoivat kaikkensa sen eteen, että saamme elää vapaassa maassa. Osaammeko arvostaa tätä vapautta?
Onnittelut Helena Kuismalla kunnioittamisen arvoisesta työstä.
Olipa kerran eräs toinen Helena Kuisma, joka sai palata kotiinsa Kirvun Inkilään, kun Suomen eduskunta oli marraskuussa 1941 yksimielisellä päätöksellä liittänyt Neuvostoliiton talvisodassa valtaamat alueet takaisin Suomen valtioon.
Silloin Helena kirjoitti :” Nyt isä ja minä olemme siinä paikassa, siis Päivölässä, josta yli 1 ½ vuotta sitten läksimme. Silloisesta kauhun ja jyrinän Inkilästä, johon emme mitenkään olisi osanneet toivoa näin pian takaisin pääsevämme, mutta se ihme on tapahtunut ja nyt olemme kotona. Ei tämä Päivölä ole enää siinä kunnossa, missä se oli noin 10. vuottakin sitten, jo viime vuosina tämä olisi ollut korjauksen tarpeessa, nyt ryssien aikana on mennyt monta kertaa huonommaksi, ovista on revitty lukot ja oviraudat kaikki pois, vesijohdon raana, uunin vesisäiliö, povarmin pata, ne on kaikki viety. Winnistä on särkynyt ikkunoita jotka on korvattu pahvi levyillä. Kaikki meidän aikuiset naulat revitty pois, uusia isketty sijaan, jotka taas vuorostaan kiskottoiu pois, sen tietää mitä jälkeä se seiniin jättää.
Mutta sittenkin, täällä on hyvä olla ”Täällä olen kotonani, täällä parahiten viihdyn, enköpä tuntisi tietä ja veräjätä, enköpä taloa ja tupaa muistaisi, kaikki on täällä niin perin tuttua minulle, jokaisen kiven ja polun tunnen, täällä en eksyisi, en yön pimeydessäkään”.
Hän myös kertoi, että maa ei ole koskaan tuntunut niin pehmeältä jalkojen alla, kuin kotitiellä kotiin palatessa.
Pentti
Kiitos ihanan kauniista tekstistäsi
Olet saanut kevään tunteen ja tuoksun tuomaan esiin helatorstain suuren sanoman riemullista kiitosta
Kiitos
Lämmin kiitos Matias, jo joutui armas aika.