Usein sanotaan: historia opettaa. Opimmeko historiasta jotain? Vai tekeekö jokainen sukupolvi samoja virheitä? Nämä ovat meidän ihmisten kysymyksiä.
Mitään yleispätevää vastausta ei ole. Minua nämä kysymykset ovat askarruttaneet niin paljon, että aikanaan opiskelin laajasti sekä kirkkohistoriaa että poliittista historiaa. Ehkä siksi en ole ollut innostunut dogmatiikasta, en myöskään valmiista vastauksista apteekin hyllyltä.
Kysyn sen sijaan, miten nykyisiin ajattelumalleihin ja tapoihin on historian kuluessa päädytty. Tästä näkökulmasta olen paljon miettinyt kirkossa maallikkouden asemaa ja merkitystä. Sillä Uuden testamentin ajasta tähän päivään on tapahtunut valtava muutos. Varhaisessa kirkossa eri palvelutehtäviä suorittavat seurakunnan jäsenet muodostivat pieniä yhteisöjä ja päättivät asioista yhdessä.
Jo 200-luvulla alkoi kehitys, joka merkitsi vähittäistä papiston vallan kasvua. Samalla se eriytyi omaksi luokakseen Jumalan kansasta. Valtiokirkon synnyn myötä 300-luvulla piispoista ja muista papiston jäsenistä muodostui selkeä eliitti, joka täydensi itse itseään. Tämän käytännön tueksi kehittyi jo keskiajalla vahva virkateologia, erityisesti katolisessa mutta myös ortodoksisessa kirkossa. Tänään myös protestanttiset kirkot ovat entistä vähemmän vapaita tästä hierarkkisesta ajattelusta.
Toivoisin kumminkin, että kehitys kulkisi vastakkaiseen suuntaan. Esimerkkinä tästä on ortodoksinen kirkkomme Suomessa kahdesta syystä.
Ensiksikin, liturginen uudistus, erityisesti eukaristisen teologian nousu 1970-luvulta alkaen, on tuonut Jumalan kansan uudelleen selkeästi kirkon elämän keskiöön. Tämä on tervetullutta kehitystä.
Samalla on syytä huomata, että toisin kuin muissa ortodoksissa kirkoissa Suomessa päätöksenteossa seurakuntalaisilla on tärkeä rooli kaikilla tasoilla. Luottamushenkilöt kantavat vastuun toiminnasta ja taloudesta. Kirkolliskokouksessa ns. maallikoita on enemmän kuin papiston jäseniä.
Silti en voi välttyä ajatukselta, että Suomessa molemmissa kansankirkoissa varsinkin kirkolliskokous kokoonpanoltaan yllättävästi muistuttaa säätyvaltiopäiviä. Siksi on syytä pyrkiä siihen, että eukaristinen teologia, jonka sydämessä on koko seurakunnan yhteinen rukous ja ylistys, nostaisi esiin uusia kysymyksiä ja toimintamalleja kirkon uudistumiseen. Tämä koskee myös valtavan byrokraattisen painolastin purkamista.
Onneksi oma kirkkomme elää länsimaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa. Meidän ei tarvitse eikä ole syytä hakea neuvoja muista vanhoista kirkoista, jotka elävät kulttuurisesti ihan eri maailmassa. Mutta toki herkällä sydämellä saamme ja meidän tulee tehdä tilaa Hengen läsnäololle, hyvyydelle ja rakkaudelle, kun etsimme yhteistä tietä eteenpäin uskovina ja muina totuuden etsijöinä.
Isä Ambrosius
8.12.2020
Artikkeli: ”Kiista Raamatusta on astunut uuden askeleen. Kärkevimmät puhujat hylkäävät ajatuksen persoonallisesta Jumalasta.”
Uskonnot enimmäkseen, ja etenkin kristinusko ovat olleet ilmaisuja uskosta ja luottamuksesta korkeampaan voimaan ja hallitsijaan. Sen oppikirjana pidetty Raamattu väittää olevansa kirjoitettu Jumalan toimivan voiman pyhän hengen ohjauksessa ja vaikutuksesta. Se varoittaa asettamasta luottamustaan ihmisviisauteen ja filosofioihin. Mahdetaanko siellä pappis- ja teologiakoulutuksessa keskittyä vähän liikaa viimemainittuihin ja unohtaa se Jumalan henkeytetty sana tuloksista päätellen?
Artikkeli: ”Eskolan mukaan perinteisen kristinuskon vastustajille on tyypillistä, että he eivät voi hyväksyä Kristuksen sovitustyötä.”
Raamatun ja kristinuskon perusopetusten mukaan lunnaita/sovitusta tarvittiin ensimmäisen ihmisparin tottelemattomuudesta aiheutuneiden ihmisen synnin ja kuoleman orjuuteen joutumisen vaikutusten poistamiseksi. Korjaamaan sen tuomat vauriot ja tuomaan mahdollisuuden epätäydellisyydestä huolimatta saavuttamaan hyväksytyn aseman Jumalan edessä.
Kun kirkon kristillisyyteen an alettu ”leipoa” mukaan uskoa evoluutioteorioihin, putoaa myös lunnailta/sovitukselta merkitys ja tarkoitus pois, jos asiaa tarkastellaan Raamatun opetuksien taustaa vasten. Ns. ”Herran illallinen” tapahtumastakin tulee vain merkityksetön ja vaikeasti ymmärrettävä rituaali.
Uskolla evoluutiohon en tietenkään tarkoita ns. mikroevolutiivisia ilmiöitä (= selväpiirteisten peruslajien sisällä tapahtuvaa pienempimuotoista muuntelua ja olosuhteisiin sopetumista, jolla on kuitenkin selvät rajat joita sen kautta ei pystytä ylittämään) josta on selviä havaintoja tehty.
”Raamattu väittää olevansa kirjoitettu Jumalan toimivan voiman Pyhän Hengen ohjauksessa ja vaikutuksesta.” Väittääkö? Tietty teologinen koulukunta väittää näin, mutta onko ajatus kiistatta raamatullinen?
Martti Pentti kirjoittaa: ”Raamattu väittää olevansa kirjoitettu Jumalan toimivan voiman Pyhän Hengen ohjauksessa ja vaikutuksesta.” Väittääkö? Tietty teologinen koulukunta väittää näin, mutta onko ajatus kiistatta raamatullinen?”
Esim. 2. Pietarinkirjeen 1. luku vanha kirkkoraamattuk. mukaisesti : ”20. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
21. sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”
Tai 2. Timoteuskirjeen 3. luku vanha krkkor. mukaisesti:
”15. ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17. että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. ” Tekstiyhteydestä (viitauksella ”pyhiin kirjoituksiin jolla tarkoitettiin jo silloin Raamattuun hyväksyttyjä kirjoja) ja alkukielen ilmauksista käy ilmi, että tässä tarkoitetaan nimenomaan Raamatun kirjoituksia,
Raamatussa on Pyhän Hengen johdossa syntyneitä kirjoituksia. Onpa siellä talletettuna Jumalan puhettakin.Tämä ei vielä tarkoita, että kaikki Raamatun sanat oolisivat jumalallisia.
Uskonnossa : Ilmiöiden kuvaaminen.
Kristinusko on tyhjentämätön , kuta syvemmälle sen henkeen syvennytään , sitä selvemmin ymmärrämme sen äärettömyyden .
Usko auttaa ihmistä heidän surussaan .
Mistä me sen tunnemme , kysymme itseltämme, ” onko oikein niin ” .
Eihän aina saa selvää vastausta , mitä luulisi Jumalan vastaavan jos hän alentuisi luoksemme .
Joskus vastaus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ” yht äkkiä ” , hän ei masenna eikä murjo , vaan auttaa ja ohjaa.
Jeesusta kohdeltiin pilkallisesti kuninkaana , oikeasti hän onkin kuningas . Kysymys ; ristille korottamisessa onkin kysymys Jeesuksen korottamisesta kuninkuuteen ja kirkkauteen.
Logos-hymnin mukaan sana tuli ihmiseksi Jeesuksen hahmossa .
Surmaajat luulivat pääsevänsä eroon hänestä , surmaamalla. Jeesuksen ristiinnaulitseminen viittaa ,” ylentää ja kirkastaa ”.
Hän jätti meille perinnöksi ; totuuden hengen , ristillä hän koki janoa , ristillä hän laittoi ” perheasiansa kuntoon ” .
Hän opetti ,” isä ja minä olemme yhtä ”.
Jeesuksen kuuluisat sanat , ” minä olen elämän leipä , maailman valkeus, ovi, hyvä paimen , ylösnousemus , tie , totuus sekä viinipuu ”.
HYVÄÄ JOULUA !
Martti Pentti kirjoittaa: ”Joonan suuri kala on selvästi tarua. Se voisi olla paras esimerkki siitä, että Raamattua pitää lukea ilmoituksena Luojasta, mutta ei luonnosta.”
Voisi kuitenkin todeta, että Jumalan Poika Jeesus Kristus, täydellinen ihminen ja jo kauan ennen maan päällistä elämäänsä taivaassa elänyt, ja jonka välityksellä ja kautta kerrotaan kaiken olevaisun luodun, ilmaisee eräässä opetuksessaan uskovansa tähän kertomukseen.
Martti Pentti kirjoittaa: ”Raamatussa on Pyhän Hengen johdossa syntyneitä kirjoituksia. Onpa siellä talletettuna Jumalan puhettakin.Tämä ei vielä tarkoita, että kaikki Raamatun sanat oolisivat jumalallisia.”
Sen itsensä mukaan kylläkin ovat sitä. Siellä kielletään mm. ottamaan niistä mitään pois ja olla tekemättä lisäyksiä, varoitetaan olematta ”mennä sen yli mitä on kirjoitettu” jne. Jottei nyt kenellekään pälkähtäisi päähän esittää vanhaa stereotypiamaista väitettä joistain ns. Mooseksen lain tietyistä erityisvaatimuksista, rangaistuskäytännöistä jne., niin uuden testamentin teksteistä käy ilmi, etteivät ne sido enään kristittyjä.
Jos ajatellaan, että vain osa Raamatun teksteistä on kirjoitettu Jumalan pyhän hengen ohjauksesta, aiheuttaisi se kristitylle suuria ongelmia miten ratkaista mihin kategoriaan mikin osa tai kohta kuuluisi. Henkilön omien mieltymysten perusteella, vai kuka tai mikä sen tekisi?
Vilkaistessamme ”Kuoleman Kirjaa” on ylipäätänsä todettava, että tuskinpa Mooseksellakaan oli vaikeuksia kymmentä käskyä laatiessaan vuorella:
Minä Usekh-nemmt, joka tulee Anusta; en ole tehnyt syntiä.
Minä Hept-khet, joka tulee Kher-ahasta; en ole syyllistynyt väkivaltaiseen ryöstöön.
Minä Fenti, joka tulee Khemenusta; en ole varastanut.
Minä Am-khaibit, joka tulee Qernetistä; en ole surmannut miehiä enkä naisia.
Minä Neha-her, joka tulee Rastasta; en ole varastanut viljaa.
Minä Ruruti, joka tulee taivaasta; en ole kähveltänyt uhreja itselleni.
Minä Arfi-em-khet, joka tulee Suatista; en ole varastanut jumalan omaisuutta….
– en ole nuuskinut asioita,
– en ole lausunut valheita,
– en ole kiroillut,
– en ole ollut petollinen mies
– en ole herjannut ketään,
– en ole ollut vihainen ilman oikeutettua syytä,
– en ole maannut miehen kanssa,
– en ole vietellyt kenenkään vaimoa,
– en ole aiheuttanut kenellekään itkua,
– en olen saastuttanut itseäni,
– en ole syönyt sydäntä,
– en ole rikkonut mitään lakeja,
– en ole ollut julmistunut,
– en ole sulkenut korviani totuudelta,
-en ole pilkannut jumalaa,
– en ole synnyttänyt kiistaa,
– en ole pysähdyttänyt veden kulkua,
– en ole harrastanut noituutta kuningasta kohtaan,
– en ole koskaan korottanut ääntäni,
– en ole käyttäytynyt härskisti,
– en ole näpistellyt lapsen ruokaa enkä halveksinut kaupunkini jumalaa,
– en ole tappanut jumalalle kuuluvaa karjaa,
– en ole varastanut jumalten leipää,
– en ole ollut salakuuntelija,
– en ole terrorisoinut ketään.
Uudessa testamentissa on sana myös muista Hengen voimalla syntyneistä kirjoituksista: ”Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin.” Mitä tämä merkitsee omana aikanamme? Tuo ’yli sen mitä on kirjoitettu’ näyttää löytyvän mielenkiintoisesta yhteydestä: ”Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: ’Ei yli sen, mikä kirjoitettu on’, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.”
Ja mitä tulee tuohon raamattuun, niin mielestäni se on historialliseti ja tieteellisesti osoitettu paikkansa pitäväksi. Se että sinun mieltymyksesi ja mielipiteesi jotenkin pyyhäkisee tieteenasiantuntijat ja argeologian on hiukan ristiriidassa sen kanssa, että eihän pelkällä mielipiteellä ole mitään arvoa. Mikäli olisit hiukan vakuuttavampi, niin sinun täytyy kinata itse asiantuntijoiden kanssa ja torpata heidän historiallinen tutkimustyö materiaalineen.
Mitä tekemistä arkeologialla (huomaa oikeinkirjoitus!) on Pyhän Hengen kanssa?
Martti Pentti kirjoittaa: ”Uudessa testamentissa on sana myös muista Hengen voimalla syntyneistä kirjoituksista: “Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin.”
Tällä 2. Korinttolaiskirjeen kohdalla tarkoitetaan lähinnä sitä, että Jeesuksen opetuslapsien saarnaamis- ja opetustyön seurauksena mukaan tulleet uudet opetuslapset olivat ikäänkuin ”suosituskirjeitä” ja todiste heille (aiemmille opetuslapsien ryhmälle) Jumalan edessä ja suhteessa häneen. Silloinen valtauskontohan ei hyväksynyt heitä. Samassa yhteydessä Paavali korostaa, että tärkeintä tässä on ollut Jumalan JHWH:n ja Jeesuksen apu ja tuki. Ei ota kunniaa ja ansiota itselleen ja muille ihmisyksilöille.
Melkoista ”kuperkeikkaa” ja tulkintaa, jos tätä kohtaa yritetetään todistamaan sitä, että olisi muitakin henkeytettyjä kirjoituksia kuin Raamattu. Tälläisiä tulkintoja voi tietysti vapaasti tehdä kukin mielensä mukaan. Eri asia on sitten mihin se johtaa ns. hengellisessä mielessä ja suhteessa Jumalaan. Niitä asioita eivät ehkä nämä ”kuperkeikkatulkintojen” tekijät tavoittelekaan laisinkaan.
Raamattu on tarkoitettu lukutaitoisille. Kyllähän siitä selviää, millaista tekstiä mikin kirja tai luku on. En väitä, että Pyhä Henki ei olisi ohjannut kaikkea sen kirjoittamista tai kokoamista, mutta se ei vielä merkitse, että pitäisin kaikkea sellaisenaan totena pidettävänä Jumalallisena ilmoituksena.
Martti Pentti kirjoittaa: ”Raamattu on tarkoitettu lukutaitoisille. Kyllähän siitä selviää, millaista tekstiä mikin kirja tai luku on. En väitä, että Pyhä Henki ei olisi ohjannut kaikkea sen kirjoittamista tai kokoamista, mutta se ei vielä merkitse, että pitäisin kaikkea sellaisenaan totena pidettävänä Jumalallisena ilmoituksena.”
Raamatun ymmärtämiseen tarvitaan myös oikeiden ”sydämen” vaikuttimien lisäksi Jumalan toimivan voiman pyhän hengen apua, ei niinkään sitä ihmisviisautta, kuten asiaa tuodaan esiin 1. Korinttolaiskirjeen 2. luvussa ( siteeraus UM-käännöksestä) : ”10 Sillä Jumala on paljastanut sen meille henkensä välityksellä, sillä henki tutkii kaiken, Jumalan syvätkin asiat.
11 Sillä kuka ihmisten joukossa tuntee ihmisen asiat paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Niin ei myöskään kukaan ole tullut tuntemaan Jumalan asioita paitsi Jumalan henki. 12 Mutta me emme saaneet maailman henkeä, vaan sen hengen, joka on Jumalasta, jotta tuntisimme sen, mitä Jumala on huomaavaisesti meille antanut. 13 Sitä me myös puhumme, emme ihmisviisauden opettamin sanoin, vaan hengen opettamin, yhdistäessämme hengelliset asiat hengellisiin sanoihin.
14 Mutta aineellinen ihminen ei ota vastaan Jumalan hengen asioita, sillä ne ovat hänestä tyhmyyttä, eikä hän voi päästä tuntemaan niitä, koska ne tutkitaan hengellisesti. 15 Mutta hengellinen ihminen tutkii tosiaankin kaiken, mutta häntä itseään ei tutki kukaan ihminen.”
Jos sitä vilpitöntä mieltä ja hyviä sisäisiä vaikuttimia on, toteutuu Jeesuksen opetuksien sanat yksilöissä, joka on kirjattu Johanneksen evankeliumin 6: 44:ssä: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä…”
”Mutta aineellinen ihminen ei ota vastaan Jumalan hengen asioita, sillä ne ovat hänestä tyhmyyttä, eikä hän voi päästä tuntemaan niitä, koska ne tutkitaan hengellisesti.” Tämä onkin tärkeä jae. On uskovaisia, jotka tulkitsevat Raamatun hengellistä sanomaa aineellisesti. Luonnontieteen tutkijat ovatkin toistuvasti törmänneet tähän. Raamattuun kirjaimellisesti uskovat ovat joskus tarpeettoman tyhmiä ’aineellisten ihmisten’ mielestä.
Martti Pentti kirjoittaa: ”On uskovaisia, jotka tulkitsevat Raamatun hengellistä sanomaa aineellisesti. Luonnontieteen tutkijat ovatkin toistuvasti törmänneet tähän. Raamattuun kirjaimellisesti uskovat ovat joskus tarpeettoman tyhmiä ‘aineellisten ihmisten’ mielestä.”
Oletan, että viittaat tällä ns. fundamentalisteihin. Heidän ja luonnontieteiden edustajien keskustelua voi vain kommentoida niin, että ne perustuvat vääriin käsityksiin ja tulkintoihin.
Esim. Raamattu ei kerro maailmankaikkeuden ja maapallon ikää. Sen ensimmäinen jae kuuluu: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Vasta sen jälkeen kerrotaan alkaneen ns. luomispäivien(jaksojen) jolloin jo valmiiksi luotu maapallo valmistettiin ihmiselle sopivaksi kodiksi. Kaikkeuden ja maapallon iässä voidaan siis tukeutua tieteen havaintoihin asiasta.
Lisäksi Raamatun tekstien perusteella niiden luomispäivien ei ole tarvinnut olla 24 tuntisia päiviä/vuorokausia. Alkukielen teksteissä käytetään ”päiväksi” käännetyn sanan kohdalla ilmaisua, joka tarkoittaa myöskin pidempiä ajanjaksoja. Uuden testamentin teksteistä taas käy ilmi, että niiden kirjoittamisen aikaan jatkui vielä ns. seitsemäs luomispäivä/jakso, jota myös kutsutaan ”Jumalan lepopäiväksi” luomistyöstään.
Jo 2600 vuotta vanhoista Raamatun teksteistä (Jesajan kirja) käy ilmi, että maapallo on muodoltaan pyöreä, Lähes 3500 vuotta vanhoista (Jobin kirja), että maa ”riippuu tyhjyyden päällä” jne. Ihmiset ja tiede ei tietenkään ollut vielä silloin tehnyt mitään havaintoja sen kaltaisista asioista.
Keski-ajan katolisen kirkon virheelliset tulkinnat Raamatun teksteistä (että esim. maa olisi kaiken keskus jne.) ja muutoinkin kammottava ja verinen historia ovat taas aivan oma ja eri lukunsa.
Luonnontieteelliset ’erehdykset’ Raamatussa perustuvat enimmäkseen siihen, että antiikin ihmisen havainnot eivät olleet niin tarkkoja kuin meidän, joilla on käytössämme nykyajan välineet kiikareista internettiin. Maanpiiri ja taivaankansi toimivat toki runollisina kielikuvina edelleen. Kamelikurjesta ja krokotiilista tiedämme enemmän kuin Raamatun kirjoittajien aikalaiset. Omassa maassammekin on strutsitiloja, joiden isäntäväki voi korjata vanhentuneita käsityksiä linnun sydämettömyydestä poikasiaan kohtaan (Job 39). Joonan suuri kala on selvästi tarua. Se voisi olla paras esimerkki siitä, että Raamattua pitää lukea ilmoituksena Luojasta, mutta ei luonnosta.
Martti Pentti kirjoittaa: ”Raamattua pitää lukea ilmoituksena Luojasta, mutta ei luonnosta.”
Raamattu ei ole tietenkään mikään luonnontieteen tai vielä vähemmän tieteellinen selityskirja. Sen tarkoitus on aivan jotain muuta, mutta kuten aiemmissa kommenteissani olen todennut, mikään sen teksteissä ei ole ristiriidassa tieteen havaintojen kanssa. Ns. luonnontieteeseen jollain tavoin liittyväksi katsottavia asioita sehän käsittelee vain vain ohimennen jonkinlaisina toteamuksina.
Räämattu käsittelee lähinnä Jumalan kanssakäymistä ja suhdetta ihmisten kanssa menneisyydessä, tämän suunnitelmia ja päätöksiä epätäydellisyyteen ja synnin ja kuoleman alaisuuteen joutuneen ihmisyhteisön tilan korjaamiseksi, Hänen oman nimensä ja maineensa kunniaansaattamista ja pyhittämistä ja sisältää lisäksi tietysti myöskin ihmisen tekijänä ”käyttöohjeet” tälle = ohjeet, periaatteet ja lait, miten ihminen voisi viettää parasta mahdollista elämää ja saada Jumalan hyväksymä asema hänen edessään.
Meidän havaintomme ja niistä muodostamamme mielikuvat ovat usein ristiriidassa luonnontieteen kanssa. Raamatun kuvaukset luonnosta ovat samoin inhimillisiä eivätkä tieteellisiä. Siinä onkin mielestäni yksi Raamatun hienoin piirre, se on imisläheinen. Erehtymätön, kaikessa oikeassa oleva kirjoituskokoelma ei kai koskettaisi ketään.
Martti Pentti kirjoittaa: ”Erehtymätön, kaikessa oikeassa oleva kirjoituskokoelma ei kai koskettaisi ketään.”
Kuten tuli jo todettua edellisissä, että kun Raamattu mainitsee ohimennen jollain tavoin luonnontieteeseen viittaavaavia asioita yksinkertaisella ja selkeällä tavoilla, ei niiden voi sanoa olevan millään tavoin ristiriidassa nykyisin tehtyjen havaintojen kanssa.
Martti Pentti: ”Siinä onkin mielestäni yksi Raamatun hienoin piirre, se on imisläheinen.”
Sitä tuo esiin esim. se, että siellä kerrotaan myöskin siinä esiintyvien henkilöiden noloista virheistä ja epäonnistumisista. Esim. Apostoli Pietarin kolme kertaa Jeesuksen kieltäminen, Daavidin syyllistyminen vakaviin rikkeisiin ja niiden lopulta anteeksisaaminen, Salomon epäjumalainpalvelukseen lankeaminen, Mooseksen itsensä korottaminen ja suuttumus, jonka johdosta ei päässyt luvattuun maahan jne. Muissa vanhoissa kirjoituksissa esillä olevista päähenkilöistä tehdään yleensä jonkinlaisia myyttisiä sankareita ja virheistä ja epäonnistumisista ei juurikaan kerrota.
Jobin kirjan kuvaus krokotiilista (41. luku) voidaan hyvin ymmärtää turvallisen matkan päästä nähdyksi. Ristiriidat luonnontieteen kanssa ovat kuitenkin ilmeiset. Eihän se sentään tulta syökse.
Martti Pentti kirjoittaa: ”Jobin kirjan kuvaus krokotiilista (41. luku) voidaan hyvin ymmärtää turvallisen matkan päästä nähdyksi. Ristiriidat luonnontieteen kanssa ovat kuitenkin ilmeiset. Eihän se sentään tulta syökse.”
Ei syökse. Raamattuhan ei ole mikään yksityiskohtaisesti luonnontieteen asioista kirjoittava teos. Se sisältää myöskin enemmän ns. runollisesti asioita kuvaavia ilmaisuja. Alla erään Raamatun hakuteoksen kommentti kyseiseen kohtaan:
”Krokotiilit kuuluvat suurimpiin jäljellä olevista matelijoista. Jotkin niistä voivat kasvaa kuusimetrisiksi, ja ne voivat painaa peräti 900 kiloa. Niiden leukojen voima on ällistyttävä: jopa suhteellisen pieni, 50 kiloa painava krokotiili voi puristaa leukojaan sellaisella voimalla, että se vastaa yli 700:aa kiloa. Kun krokotiili nousee pintaan oltuaan jonkin aikaa sukelluksissa, nopea uloshengitys sierainten kautta voi saada aikaan suihkun, joka aamuauringon kirkkaassa loisteessa saattaa hyvinkin olla Jobin kirjassa kuvailtu ’valon leimahdus’ ja ’sen sieraimista lähtevä savu’ (Job 41:1, 18–21).”
”Raamattuhan ei ole mikään yksityiskohtaisesti luonnontieteen asioista kirjoittava teos. Se sisältää myöskin enemmän ns. runollisesti asioita kuvaavia ilmaisuja.” Tästä olen aivan samaa mieltä. En käsitä, mien seuraava voisi pitää yhtaikaa edellisen kanssa paikaansa: ”Kun Raamattu mainitsee ohimennen jollain tavoin luonnontieteeseen viittaavaavia asioita yksinkertaisella ja selkeällä tavoilla, ei niiden voi sanoa olevan millään tavoin ristiriidassa nykyisin tehtyjen havaintojen kanssa.”
Kiitos Isä Amrosius tästä! ”… varsinkin kirkolliskokous kokoonpanoltaan yllättävästi muistuttaa säätyvaltiopäiviä.” Pelkään että tämä ei pysty muuttumaan tulevina vuosikymmeninä.
Ortodoksien täytyy ottaa huomioon kanoniset lait ja säädökset. Moni protestantti ei ole ikinä näistä kuulutkaan ja näyttää siltä, että niiden tuntemus on aika heikkoa myös Suomen ortodoksien piirissä. Joten nämä asiat eivät ole kovin yksinkertaisia. Demokratia on samalla haaste ja ongelma ortodoksi kirkolle ja jos se on sitä piispoille, kuinka maallikot voisivat ymmärtää kanonisen lain ehdotonta merkitystä ortodoksi kirkolle. Suoranaisesti luterilaisen kirkon demokraattinen malli ei istu ortodoksi kirkon elämään.
Kirkko ei suinkaan ole ainoa yhteisö jolle on käynyt näin. Saman kehityksen voi nähdä monissa yhteisöissä, jotka ovat ryhtyneet johonkin yhteiseen tavoitteeseen pyrkimään.
Kuhunkin tavoitteeseen tulee ensin saada tekijöitä ja tukijoita, sekä heidän välisiin ongelmiin ratkaisuja. Luodaan sääntöjä turvallisuuden takaamiseksi. Turvallisuutta kaivataan loputtomasti, niinpä säätöjäkin yhtä paljon, jolloin jopa varsinainen alkuperäinen tavoite voi unohtua. Lopulta yhteisön säännöt ja rakenteet voi olla este koko alkuperäisen tavoitteen saavuttamiseen. Joskus jopa suurin este.
Tämän luonnollisen kehityksen estämiseen tarvitaan jämäkkää johtamista. Sellaista ei kirkossa ole aikoihin näkynyt.
Jämäkkä johtaja luo turvallisuutta yhteisöön, jolloin turha byrokratia ei mitätöi hyviä toimintaedellytyksiä.