Teologeille kuuluu nykyään pakollisena opintona psykiatrian peruskurssi. Yksi taustasyy sen ottamiseen pakollisiin opintoihin oli YLE:n tv-homoilta 2010 ja se teologien tietämättömyys, joka siitä seuranneessa keskustelussa tuli ilmi.
Erinomainen opintouudistus. Kurssilla käydään läpi paljon muutakin kuin seksuaalisuutta ja sukupuolen moninaisuutta, esimerkiksi ihmisen elämänkaarta, mielenterveyshäiriöitä ja ylipäänsä erilaisten ihmisten kohtaamista.
Pohdimme sukupuolen moninaisuuden kohdalla, milloin on kyse mielipiteestä ja milloin on kyse tietämättömyydestä. Tässä on mielestäni yksi ydinasia, joka teologien tai ylipäänsä kirkon piirissä homoseksuaalisuudesta käydyssä keskustelussa sekoitetaan. Jokaisen asiakastyöntekijän velvollisuus on erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.
Poimin tähän luennoilta useille itsestään selvän asian, koska käytännön keskusteluissa huomaan, että ei tämä olekaan itsestään selvää: Homoseksuaalisuus on inhimillisen seksuaalisuuden täysin normaali aspekti ja parinmuodostuksen täysin normaali muoto. Se on poistettu sairausluokituksista jo vuosikymmeniä sitten. Psykologialla ja psykiatrialla ei siis ole tämän kanssa mitään ongelmaa. Onko teologeilla?
Omaa kantaansa voi perustella mielipiteellä, mutta samaan aikaan tulisi huomioida nykypäivän tieto. Homoseksuaalisuuden vastaista mielipidettä perustellaan usein Raamatulla, mutta kuinka usein perustellaan jotain muuta asiaa 2000 vuotta vanhalla tiedolla tai uskomuksella silloin kun tutkimus on pystynyt osoittamaan asiasta uutta tietoa. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole oma valinta.
Voisi olettaa, että yliopistossa – myös teologisessa tiedekunnassa – opetetaan psykiatrian/psykologian maltillisen keskilinjan tieteellisesti hyvin tutkittua ja perusteltua käsitystä homoseksuaalisuudesta ja sen synnystä?
Sen sijaan, että jatkuvasti moitiskellaan eri mieltä olevia tietämättömyydestä, voisi joskus kertoa julkisesti
1) mikä on psykotieteiden käsitys (käsitykset),
2) missä se (ne) on parhaiten dokumentoitu ja
3) missä ratkaisevissa kohdissa se eroaa perinteisestä kristillisestä käsityksestä.
Kiinnostavaa olisi kuulla esim. kiintymyssuhdeteorian mukaisia homoseksuaalisuuden ja sen synnyn jäsennyksiä. Mitä empiirinen tutkimus kertoo homoseksuaalien varhaisista vuorovaikutussuhteista?
90-luvulla luettiin Achten, Tähkän, Vuorisen ym. psykoanalyyttisen tradition standardikäsitysten muunnelmia, joihin psykiatrian hoitokäytännöt nojasivat. Pointtina ei ollut homoseksuaalisuus. Painotus oli kehitysvaihe- ja elämänkaarijutuissa.
Eikö uskosta osattomien voi antaa elää niikuin haluavat ja kristityt sitten elävät omalla tavallaan.
Mikä oikeuttaa pienen kuppikunnan päättää, että tämä on ainoa oikea kristillinen elämäntapa ja leimata siitä poikkeavat uskosta osattomiksi?
Jos uskomme, että Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden ja Jeesuksessa Kristuksessa sovittanut koko maailman synnin, niin evankeliumi kuuluu hyvin erilaisilla elämäntyyleillä eläville ihmisille.
3.Moos.18
22 Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.
29 Sillä jokainen, joka tekee minkä tahansa näistä kauhistuksista, hävitettäköön kansastansa, kaikki, jotka semmoista tekevät.
Edellä Jumalan käskyjä Mooseksen kautta Jumalan omalle kansalle eli israelilaisille.
Jokaisen täytyy omalla kohdalla tutkia uskooko Jumalaan joka on sama eilen tänään ja iankaikkisesti, siis jos uskoo niin edellä oleva on vielä tänä päivänäkin kauhistus Jumalalle niin kuin sitä annettaessa ja tulee olemaan maailman loppuun asti. Eli Jumalan kansassa ei voi olla edellä mainitun teon tekijöitä, mutta tänä päivänä kaikille on lupaus voimassa
Ap.t.2 37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Eli kääntykää pois pahoilta teiltänne ja seuratkaa Jeesusta.
Kiitos Johannalle oikein tärkeästä blogista!
Kimmo Saastamoinen, seksuaalisen suuntautumisen muodostumisesta saa runsaasti tietoa vaikkapa hyvin varustettujen suomalaisten kirjastojen psykologian ja psykiatrian osastoilta. Mutta mikä tämä sinun mainitsemasi psykiatrian/psykologian ”maltillinen keskilinja” koskien homoseksuaalisuutta on? Sellaisesta en ole kuullut.
Seksuaalisen suuntautumisen kehityksestä on olemassa loputon määrä kirjallisuutta, joissa on varmasti vaikka minkälaisia näkemyksiä. Joissakin homoseksuaalisuutta pidetään kehityshäiriönä ja joissakin ei.
Maltilliset standarditulkinnat ovat yleensä sellaisia, joissa huomioidaan kulloinkin puheena olevan asian monimutkaisuutta, sen eri puolia ja esitellään eri näkemysten vahvuuksia ja heikkouksia.
Kun puhutaan blogistin tapaan jostain psykiatrian tai psykoloyleistäengian nykykäsityksestä, jonka tunteminen on jotenkin ratkaisevaa, niin olisi kyllä hyvä vähän täsmentää, mitä käsitystä ja mistä lähteistä löydettyä silloin tarkoitetaan.
Kimmo Saastamoinen, varhaisten vuorovaikutussuhteiden tutkimisesta ei voi tehdä johtopäätöksiä homoseksuaalisuuden syntyyn tai syntymättömyyteen. Yksinkertaisten kausaliteettien hakeminen on melko kalteva pinta ihmisen psyykettä tutkittaessa. Kuten sanoit, aiheesta löytyy kyllä kirjastollinen tutkimusta. Aloita vaikka tästä: Olli Stålströmin väitöskirjasta Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Jos jossakin kirjallisuudessa homoseksuaalisuutta pidetään kehityshäiriönä, niin joka tapauksessa sitä ei psykiatriassa pidetä sairautena, ei siis myöskään minkäänlaisena varhaisiin vuorovaikutussuhteisiin liittyvänä häiriökäyttäytymisenä. Kyllä tämän pitäisi niiltä osin riittää myös teologeille. Jos halutaan pitää homoseksuaalit poissa silmistä, niin silloin on parempi vedota Raamattuun kuin ICD-10:iin.
Tässä keskustelussa on myös useaan otteeseen esiintynyt näkemys, jonka mukaan lääketiede edustaa vallitsevaa valtakulttuuria ja sen vuoksi se voidaan ohittaa. Esim. Matti Nissisen tupakointivertaus ei oikein toimi. Lääketiede on itseään korjaava tieteenala. Kukaan lääkäri ei määräisi tupakkaa lääkkeeksi. Eikä varmaankaan kukaan psykiatri ottaisi homoseksuaalia hoidettavakseen seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Jos ottaisi, toimisi lääketieteen etiikkaa vastaan.
Jos siis ei voi hyväksyä homoseksuaalisuutta, on turha yrittää hakeutua psykiatrian tai jonkun sairausterminologian taakse. Minusta kieleteinen suhde homoseksuaalisuuteen on kuin olisi kielteinen suhde gravitaatiolakiin. Kumpikaan ilmiö ei lakkaa olemasta vaikka suhtautuisin niihin kuinka kielteisesti. Taitaa olla tyyneysrukouksen paikka.
Liittyen vielä edelliseen alleviivaan vielä, että ”homoseksuaalisuuden synnystä” ei ole olemassa minkäänlaista yhteneväistä käsitystä. Siksi sellaista ei opeteta teologisessa tdk:ssa eikä missään muussakaan itseään kunnioittavassa tieteellisessä opinahjossa. Ei varhaisten vuorovaikutussuhteiden tutkimisen eikä minkään muunkaan osalta ole osoitettavissa jotain selkeitä kausaliteetteja. ICD-10:ssä homoseksuaalisuus on ollut todennäköisesti juurikin yhteisön näkökulmasta katsotun poikkeavuuden vuoksi. Ei siksi, että sillä olisi ollut mitään patologisia tai psykopatologisia perusteita olla siellä.
Ja vielä Tero Hokkanen, homoseksuaalisuutta ei pyritä parantamaan tai edes kohtaamaan (siinä mielessä, että sille pitäisi kohtaamisen kautta tapahtua jokin muutos) psykoterapeuttisesti. Se olisi epäeettistä. En myöskään oikein ymmärrä miten ”ko. käyttäytyminen” näkyisi gastrokirurgiassa??
Pappien ja terapeuttien tulisi ensisijaisesti auttaa ihmistä sellaiseen vapauteen, missä häntä eivät kahlitse itsesyytökset ja pelot. Meidän tehtävänämme ei ole suhtautua kielteisesti asiaan, jolle ihminen ei itse mitään voi ja todennäköisesti ainakin jossain elämänsä vaiheessa on kantanut siitä taakkaa.
Tero Hokkanen: ”Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tekemä selvitys samaa sukupuoltaolevien parisuhteista ei löytänyt Raamatusta muuta kuin torjuvan suhtautumisen ko. ilmiöön.”
Ei varmasti löytänyt, koska Raamattu ei puhu sanaakaan (ei puolesta eikä vastaan) homoseksuaaleista parisuhteista (kuten Vt:n eksegetiikan professori Martti Nissisen tunnettu lausuma kuuluu).
Helena,
Tuo on jo hyvä alku. Mutta eikös Stålströmin väikkäri ole jo aika vanhaa tietoa – jos myös Achte ym. on jo vanhaa tietoa?
Pointtini oli kuitenkin siinä, että tietelliseen psykologiaan vetoavan olisi hyvä sanoa itse, mihin tieteelliseen käsitykseen viittaa.
Homoseksuualisuuden synnystä käydään jatkuvasti keskustelua ja siitä on erilaisia käsityksiä. Se onkin osa homoseksuaalisuuden jäsentämistä sekä psykologisesti että teologisesti. Esim. yksilön oma osuus seksuaalisen suuntautumisen synnyssä on moraalisesti ja teologisesti relevantti kysymys, jota voidaan ainakin yrittää tutkia empiirisen psykotieteen menetelmillä.
On myös tehdä ero juridiikan, lääketieteellisen sairauden, psykologisen kehityksen, etiikan ja teologian välillä. Otetaan esimerkiksi aviopuolison pettäminen. Se ei ole rikos. Se ei ole sairaus. Se ei ole psyykkinen kehityshäiriö. Mutta se on joidenkin mielestä silti moraalisesti väärin ja teologisesti synti, vaikka aivan täyttä konsensusta ei kummastakaan ole.