Haluan toivottaa kaikille K24:n lukijoille hyvää joulua. Teen sen jouluaiheisen Siionin laulun sanoin. Siionin laulut-kokoelma on vanhoillislestadiolaisten laulukirja. Käytämme sitä evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan ohella.
Siionin laulun yksi on sanoittanut lestadiolainen maanviljelijä Juho Ranginen vuonna 1880. Laulun voi kuunnella täältä, lainaan sanat tähän:
1. Armon lapset kaikki täällä, / pankaa pois jo murheenne. / Ei oo syytä suruun meillä, / kallis ompi onnemme.
2. Koska syntyi Lapsukainen / Betlehemin tallissa, / siitä ilo enkeleille / tuli myöskin taivaassa.
3. Tämä Lapsi, josta paljon / profeetat jo ennusti, / tuotti meille suuren ilon, / elämän kun lahjoitti.
4. Hän se kantoi sairautemme, / sauvan särki vaatijan, / kun hän meidän edestämme, / lain jo täytti raskahan.
5. Ei nyt enää voikaan kantaa / laki meidän päällemme, / eikä muista Isä taivaan, / paljoutta synteimme.
6. Vaikka vielä heikkoudessa / joku joutuis vikoihin, / Isä löytää Pojassansa / täyden makson niistäkin.
7. Kun nyt Poika Isällensä / näyttää haavat ruumiissaan, / mielistyypi Isä niihin, / vikaamme ei muistakaan.
8. Vaan hän armon aavaan mereen / syntimme pois upottaa, / lapsilleen näin laupeuden / Isä rakas osoittaa.
9. Senpä tähden Siionissa / ilon ääni kuuluupi, / kun näin Isä lapsillensa / vapaan armon antaapi.
Ensi lukemalla laulu ei ehkä täysin vastaa mielikuvaa tyypillisestä kristillisestä joululaulusta: ei hämyisää seimikuvaa, ei söpöjä lampaita, paimenia tai tietäjiä. Se onkin enemmän kuvakielinen ”saarna” sovituksesta, lain ja evankeliumin erottamisesta, Kristuksen meille lahjoittamasta uskonvanhurskaudesta sekä uskovien seurakunnasta Jumalan armahtavan läsnäolon ”paikkana” maailman keskellä.
Viime vuosina tämä laulu on kuitenkin alkanut puhutella minua juuri tästä syystä. Joulu on joulu vain oikeassa kontekstissaan, pitkäperjantain, pääsiäisen, helluntain, jopa tuomiosunnuntain seurassa. Jos se irrotetaan siitä, se on parhaimmillaankin vain pohjimmiltaan onttoa ihmislähtöistä tunnelmointia.
Jouluseimen ympärille on ajan saatossa kertynyt valtava määrä kevyttä romantiikkaa. Siinä, että nuori äiti joutuu synnyttämään eläinsuojassa, ei ole kuitenkaan mitään tunnelmallista tai romanttista. Kyse on hätätilasta.
Kristuksen syntymäseimi onkin ehkä oikeampaa ymmärtää ristille rinnakkaiseksi äärimmäisen kärsimyksen symboliksi. Kristus, ihmiseksi tullut Jumala, syntyi eläinsuojassa ja kuoli ristillä, orjien kidutuspaalussa.
Juuri tätä kautta jouluevankeliumi kuitenkin avautuu mykistävässä voimassaan: Ääretön ja Ikuinen ajan, paikan ja aineen Arkkitehti makaa avuttomana lapsena ajassa ja paikassa, eläinten syöttökaukalossa. Hän tekee sen palavasta rakkaudesta juuri Sinua ja juuri minua kohtaan. Ääretön astuu äärelliseen, Luoja luotuun, Ikuinen aikaan. Hän ottaa meidän häpeämme, rangaistuksemme ja kuolemamme, jotta me saisimme hänen puhtautensa, ikuisen elämänsä ja täydellisen onnensa. ”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.” (2. Kor. 8:9) Tästä salaisuudesta ihminen tulee osalliseksi Kristuksen ruumiin, Pyhän Hengen yhteen kokoaman uskovien seurakunnan, yhteydessä. Lahja on tarkoitettu kaikille: Kun Kristus ei halveksinut edes pimeää ja likaista eläinsuojaa pistelevine olkineen, hänelle varmasti kelpaa asunnoksi kurjinkin ihmissydän.
Joululomalla lienee useimmilla tavallista enemmän aikaa. Siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa käyttää sitä tutustumalla vanhoillislestadiolaisuuteen, annan muutamia vinkkejä:
Tänne on koottu luettelo rauhanyhdistysten nettisivuista. Paikallisyhdistyksen sivulta löytyy yleensä kalenteri tulevasta ohjelmasta. Tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Jos paikan päälle meneminen jänskättää liikaa ;), rauhanyhdistysten seuroja voi kuunnella netin kautta täältä.
SRK:n julkaisemia lehtiä voi lukea tästä linkistä. Vanhoja suviseurasaarnoja, osapuilleen aikaväliltä 1960-1990, löytyy täältä. Siionin lauluja voi kuunnella täältä ja täältä.
Kiitokset K24:n väelle monista mielenkiintoisista ja kehittävistä keskusteluista kuluneen vuoden aikana! Hyvää ja Siunattua joulunaikaa jokaiselle!
”Ei Raamatussa myöskään ole kohtia Marian synneistä.”
No mutta eivätkö kaikki ihmiset ole perisyntisiä ihan ilman erikseen lueteltavia tekosyntejä?
Perisynnistä löytyy erilaisia opetuksia. Lännessä yhdenlainen ja idässä hieman toisenlainen.
Ortodoksisuudessa sekä katolisuudessa on opetus, että Maria oli valittu ja valmistettu, eikä hän tehnyt henkilökohtaisia syntejä.
Joo, komppaan Sepon kommenttia ja pidän erikoisena , että täytyisihän oppi perustua johonkin dokumentteihin ,kuten vaikka raamattuun, sillä onhan katolilaisuus ja ortodoksisuus kristinuskoa.
Raamattu tärkein osa kristinuskon opinmuodostusta. Ei kuitenkaan ainut, ainakaan ortodoksisuuden tai katolisuuden mukaan.
Aika jännä väite, ettei Maria tarvitse itse pelastajaa, koska on synnitön. En ole koskaan törmännyt tuohon väitteeseen.
Mitään Raamatullista pohjaa väitteellä ei tietenkään ole. Vastaavia oppirakennelmia taitaa löytyä myös oman kirkkomme helmasta. Niistä pidetään kiinni ja niiden pohjalta tehdään pitkälle meneviä päätelmiä. Silti niiden perusteleminen Raamatulla on hyvin hankalaa.
Eihän kukaan ole sellaista väittänyt. Mariaa sen sijaan nimenomaan pidetään kirkkaimpana esimerkkinä Jumalan pelastamasta ihmisestä.
Kuten tässä on jo todettu, Marian synnittömyys ei perustu miltäään osin Raamattuun. Synnytys ei sen sivuilla poista syntejä, vain Jeesuksen veri sen tekee. Vai?
Marian epätäydellisyyttä puoltaa kaikki hänestä Raamattuun kirjoitettu. Täydellinen Jeesus korjasi äitinsä virheellistä ajattelua suoraan ensimmäisen ihmeensä yhteydessä. ”Mutta Jeesus vastasi: ’Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.'”(Joh2:4)
Täydellistä ja synnitöntä ei tarvitse entrata, meitä kyllä siitäkin edestä.
Mistä sinä Lars arvelet olevan peräisin ajatus Marian synnittömyydestä? Milloin tuollainen ajatus kehittyi kristittyjen piirissä?
Eihän sitä tarvitse arvuutella. Paljon hyviä kirjoja aiheesta. Esim. Serafim Seppälän Elämän äiti. Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa (2010).
Aina ja kaikilla ei ole mahdollisuutta lukea kokonaisia kirjoja yhteen detaljiin keskittyvässä keskustelussa.
Ehkä tuon mainitsemasi oppaan perusteella voit antaa tiivistetyn vastauksen kysymykseeni. Näyttäisi kiinnostavan muitakin.
Rauli tuossa on linkki tuon kirjan sisältöön; https://www.ortodoksi.net/index.php/El%C3%A4m%C3%A4n_%C3%A4iti_(kirja)
Kiitos linkistä, Sami. Oletko itse tutustunut antamaasi osoitteeseen?
Linkin päästä löysin hirmuisen määrän jäsennystä ja hyviä kysymyksiä. Esimerkiksi ”Mitä varhaisessa kristikunnassa ajateltiin Kristuksen äidistä? Mitä tiedämme Jumalanäidin syntymästä, kuolemasta? Milloin alkoi hänen liturginen kunnioittamisensa? Mikä on Jumalanäidin asema varhaisen kristikunnan spiritualiteetissa?”
Vastauksia vaan en löytänyt. Mistähän siis on tuo ajatus Marian synnittömyydestä tullut? Olisiko sinulla Sami se vastaus tiivistelmänä?
Tämä Marian (peri)synnittömyys on yksi niitä kysymyksiä, jotka osoittavat havainnollisesti katolisten kirkkojen eron reformaation seurauksena syntyneisiin kirkkoihin. Jaroslav Pelikanin dogmihistorian mukaan tuo käsitys kehittyi vähitellen vakiintuakseen sitten. Alun perin uskottiin Jumalan yliluonnollisesti varjelleen Poikansa osallisuudesta Marian syntiin. Nyt on toki hyvä muistaa, että Jumalan ihmiseksi tuleminen on sen verran kova juttu, että saivrtelu ei oikein ole paikallaan.
Ortodoksi ajattelee että apostolinen oppi on ilmoitettu osin Raamatussa ja osin Kirkon perimätiedossa (”minulla on teille paljon sanottavaa, mutta te ette NYT voi sitä kantaa…”) Luterilainen ajattelee, että kaikki PELASTUKSEEN tarpeellinen on yksin Raamatussa ilmoitettu. Muuta traditiota ei hylätä, mutta sitä voidaan arvioida kriittisesti Raamatun valossa ja sitä pidetään ehdonvallan asiana. Mekin tunnustamme muuten Marian ainaisen neitsyyden.
Marko Sjöblom
”Muuta traditiota ei hylätä, mutta sitä voidaan arvioida kriittisesti Raamatun valossa”
Tämä on kuin veteen piiretty viiva. Mitä traditiota näet meidän luterilaisilla olevan, jos verrataan sitä yhtenäisen kirkon traditioon? Onko sinulla mielessä joitakin esimerkkejä?
Sami Paajanen. Totta kai on tavallaan kysymyksessä veteen piirretty viiva. Esimerkiksi käy juurikin mariologia ja siihen liittyvä hurskauselämä. Jumalan synnyttäjää kunnioitamme. Hänen ainainen neitsyytensä on oikeastaan ehdonvallan asia. Sen sijaan pyhille, myös Marialle, osoitetut rukoukset torjumme Raamatun perusteella. Ja Nikean sekä Kalkhedonin linjaukset Kristuksesta ovat tietenkin meille yhteisiä, mutta eivät noissa kirkolliskokouksissa säädetyt ohjeet papistosta.
Kuitenkin sanassa on ettei Joosef yhtynyt Mariaan ennen syntymää. Tuntuu aika oudolle tuo maininta, siitä näkökulmasta, että Maria olisi ainainen neitsyt. Miksi tämä olisi mainittu, jollei Joosef olisi lainkaan yhtynyt vaimoonsa? Tuon kohdan perusteella on täysin selvää, että Joosef yhtyi vaimoonsa esikoisen syntymän jälkeen.
Matt 1:24-25
”24s Kr. ouk eginosken auten ”ei tuntenut häntä”; vrt. 1. Moos. 4:1: ”Adam tunsi (jada`, egno) Eevan, vaimonsa, ja tultuaan raskaaksi tämä synnytti Kainin …” Joosef toimii unessa saamansa ohjeen mukaisesti. Yhteen muuttaminen takasi Jeesukselle aviolapsen aseman; neitseellistä sikiämistä ei kuulutettu maailmalle. Antamalla nimen Joosef tunnusti pojan Daavidin perilliseksi. Yhteen muuttaminen ei tällä kertaa merkinnyt yhdyntää.
ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan Tämä sivulause on kovin niukka ”jouluevankeliumiksi”. Maria pysyi neitsyenä raskautensa ajan, mutta ajatusta pysyvästä koskemattomuudesta (lat. semper virgo) ei tekstistä löydy. Vasta yksi vanhalatinalaisen ja yksi syyrialaisen käännöksen käsikirjoitus (k = versio Afra sekä Syrus Sinaiticus) pyrkivät torjumaan sen otaksuman, että normaali avioelämä alkoi äidin ”puhdistautumispäivän” jälkeen (Luuk. 2:22). ” ( Jukka Thuren, kirkon aarteita)
Usko Neitsyt Marian ainaiseen neitsyyteen oli yleinen alkukirkossa. Tästä todistaa myös se, että paikalliset kirkolliskokoukset Roomassa ja Mediolanumissa vuonna 320 sekä yleiset kirkolliskokoukset ovat hyväksyneet opin siitä, että pyhä Maria on ainainen Neitsyt. V:n yleisen kirkolliskokouksen 2. ja. 6. säännössä sekä VI:n yleisen kirkolliskokouksen 1. säännössä tunnustetaan Jumalan Äidin ainainen neitsyys ja julistetaan kirkon yhteydestä erotetuksi ne, jotka hylkäävät tämän dogmin.
Ole tästä Pekan kanssa täysin yhtä mieltä. Ja Raamatu puhuu selvästi myös Jeesuksen lihallisista veljhistä ja sisarista, ei vain uskonveljistä.
Seppo Heinola
Ole tästä Pekan kanssa täysin yhtä mieltä. Ja Raamatu puhuu selvästi myös Jeesuksen lihallisista veljhistä ja sisarista, ei vain uskonveljistä.
”Ortodoksinen kirkko on aina ymmärtänyt, että niin sanotut Herran veljet ja sisaret ovat Hänen läheisiä sukulaisiaan, eivätkä Neitsyt Marian lapsia. Toisten kirkkoisien ja kirkon opettajien mielipiteiden mukaan he olivat Joosefin lapsia hänen ensimmäisestä avioliitostaan, siis he olivat ihmisten silmissä Herran velipuolia. Tätä mielipidettä olivat pyhä Epifanios ja muut idän kirkkoisät. Pyhän Jeromen mukaan Jeesuksen veljet olivat Marian, Kloopaan vaimon, poikia. Maria, Kloopaan vaimo, oli Neitsyt Marian sisar. (Joh. 19:25). Tätä mielipidettä kannattivat myös Hieronymus, Augustinus ym. länsimaiset kirkkoisät.” ( NÄIN ORTODOKSIT USKOVAT
Raimo Sissonen)
Tästä Marian ikuisesta neitsyydestä on varsin pitkä keskustelu tämän palstan osoitteessa https://www.kotimaa.fi/blogit/maria-ikuinen-neitsyt/#comments
Matias Roto puolustaa asiallisesti ikuista neitsyyttä eikä tee sitä vain tarjoamalla linkkejä aiheeseen. Jokainen voi tutustua esitettyihin argumentteihin ja verrata Raamatun tekstiä ihmistradition muodostamaan kuvaan alkuseurakunnan jälkeisinä vuosisatoina.
Rauli Toivonen12.12.2020 19:01
Linkit ovat ihan hyviä, silloin voi itse lukea tutkimuksia ja tutustua niihin oiken perinpohjin. Raamatun tekstit ovat osa myöhempää traditiota, sitä ennen oli suullinen traditio. Kirkon traditio ei ikinä ole Raamattua vastaan, silloin se ei ole kirkon traditiota.
Raamattu sanoo selvästi nämä ko henkilöt Jeeuksen veljiksi ja sisariksi eikä selitä heidän olen vain uskonveljiä. Mymös Rooma mymöhemmin kulusteli ihmisiä näistäJeesuksen sukulaisista. Eikä olis ollut Tarpeen kutsua Jaakobia ’Herran veljeksi’,jos olisi ollut kyse itsestäänselvästä uskonveljeydestä.
Edelleen evankelista Johannes sanoo suoraan, etteivät e d e s Jeesuksen veljet uskoneet häneen (Joh. 7:5). Jos veljet tarkoitaisivat uskonveljiä,niin eikö muka kukaan uskonveljistä olis uskonut häneen? Sana edes viittaa muutamanihmiseen,ei suurenseuraajoukkoon. Muitakin kohtia on paljon.
Täällä ollaan lähinnä tiedonjanoisina ja luulisi jonkin raamatun kohdan tukevan tätä ajatusta Marian synnittömyydestä. Ja kyllä mielestäni kaikki muut kristilliset kirkot uskovat , että raamatusta löytyy kaikki ihmisen pelastukseen.
Raamatun tekstit ovat kovin niukkasanaisia puhuessaa Jeesuksen äidistä Mariasta. Meillä on vain muutama maininta. Ei muuta. Sen sijaan kirkon historia antaa laajemman kuvan Mariasta.
Kiitos kommenteista. Niitä on tullut paljon. Yksi kohta blogikirjoituksessa vaikuttaa kiinnostavan erityisen paljon.
Yhden kirjallisuusvinkin annoin jo yllä. Toinen on esim. Jaroslav Pelikanin Mary Through the Centuries (1998).
Tiivistetysti. Varhaisina vuosisatoina vahvistui käsitys Marian synnittömyydestä. Jopa Augustinus synkimmillään, teoksessaan Luonnosta ja armosta teki Marian kohdalla poikkeuksen – hän oli synnitön.
Ensimmäisellä vuosituhannella, ehkä jo 500-luvulla, on vietetty idässä joulukuun alussa Annassa tapahtunutta Marian sikiämisen juhlaa.
Jumalanpalvelustekstit ovat esim. tämäntyylisiä. Jo mainitsemani aiheet ovat siinä esillä.
Katolinen kirkko, nojaten aika lailla läntiseen perisynti-opetukseen, julisti 1800-luvulla ihan opinkappaleella Marian poikkeuksellisen puhtauden – tahrattoman sikiämisen myötä.
Jeesuksen veljet ym. jutut netti pullollaan. Puolesta ja vastaan. Googlettamalla löytyy kaikenlaista.
Yleisen teologian opinnoissa opin sen, että mitä korkeammalta taholta jotain esitetään, niin sitä kriittisemmin siihen on syytä suhtautua. Sitä periaatetta olen sitten noudattanut monessa muussakin kohdin. Kukin saa mielestäni näistä sivuasioista olla mitä mieltä tahansa. Kunhan niistä ei tehdä pääasiaa. Arvostan silti Katollisia ja Ortodokseja yhtä paljon kuin oman kirkon väkeä. Kukin saa pitää oman uskonsa ja elää sen mukaan.