Helluntai herätystä blogeilla edustava Reijo Mänttäri toimii Se löytyi -kampanjassa yhteiskristillisessä ”hengessä”? Hän ei kuitenkaan blogillaan,”Se löytyi-kampanian kumppaneitten lausumia:”, anna minun kommentoida edes luterilaisia kommentoijia. Mielestäni se on erikoista yhteiskristillisyyttä? Poispotkittuna jo aikaisemminkin Kotimaa 24 Mänttärin blogeilta, kirjoitin omat blogini ”henkikaste oikean kristityn mittana ”sekä ”Jeesus ei tullut uskoon”. Näitä kahta blogia ylläpitäjän mukaan on luettu yhteensä yli 5000 kertaa.
Mänttäri jatkaa opetusta luterilaista oppia vastaan, esim. kaste lapsena mitätöidään täysin.
Luterilaiselle kristitylle kaste on Pyhä, samoin Ehtoollinen on Pyhä. Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus on ne itse asettanut. Jumalan Pyhä Henki toimii uskoa synnyttäen ja vahvistaen näkyvien aineiden, ehtoollisen leivän ja viinin sekä kasteen veden välityksellä. Kaste ja ehtoollinen eivät itsessään anna iankaikkista autuutta ilman uskoa.
Helluntailaisen kristityn voimakas hyökkäys luterilaista oppia vastaan herättää kysymyksen; Miten voidaan kampanjoida ”kumppanin” kanssa, joka julkisesti mitätöi Kristuksen asettamia sakramentteja? Herää myös kysymys, mistä nousee toistuva tarve nousta sakramentteja vastaan?
Paljonko niitä tullaan vastaisuudessa tuomaan Karjalasta?
Kirjoitin muutama vuosi sitten sanomalehti Karjalaiseen yleisöosastolle jutun, jossa vertasin marjanpoimijoiden tilannetta orjakauppaan. Lehti ei silloin julkaissut sitä oli lehden mielestä yrittäjiä loukkaavaa tekstiä. Nyt kuun vaihteen seutuun sama lehti kirjoittaa toimittajan toimesta marjanpoiminnasta, jotta siinä on ihmiskaupan piirteitä.
Kysynpä mahdolliselta lukijaltani haluaisitko sinä kerätä marjaa suomen metsistä ja soilta aamu hämärästä – iltahämärään. Pahimmillaan jopa 16 tuntia päivää kohti. Sen pituista työpäivää nämä kaukoidästä houkuteltujen poimijoiden on pitänyt tehdä, että saisi matka rahat ja hieman leivänjatketta kotiin vietäväksi. Jokainen poimija ottaa velan jolla tulee suomeen marjoja keräämään ja jos käy siten, ettei ole kerättävää marjaa riittävästi kustannusten peittämiseksi on velka kuitenkin maksettava kotona. Ellet pysty maksamaan se on velkavankeus edessä.
Marjanpoiminta bisnes on tällä tavalla tehtynä likaista bisnestä. Kuka se oli joka sanoi ”minkä olette tehneet näille pienimmille, sen te olette tehneet minulle.”
Auttajista oli se kesällä hyöty, että tuo autettu joukko jäi ilman tienestiä ja rahaa lentolippuun ja velkojensa maksuun. Auttaja päässee seuraavissa vaaleissa eduskuntaan.
Kai sitten on parempi, että marjat jäävät metsiin. Toivottavasti edes karhut saavat niistä iloa….
Minulla on kristittyjä veljiä ja sisaria monissa ns. ”vapaissa suunnissa”. Heidän kanssaan on ollut hyvä keskustella hengellisistä asioista opillisista eroavaisuuksista huolimatta. Reijo Mänttäri on ollut ainoa, joka ei anna minun tuoda mielipidettäni julki hänen blogeilla. Mänttäri ehdottaa kahdenkeskeistä keskustelua email välityksellä. Hän on myös blogillaan väittänyt minun vainoavan häntä tai olevan vihamielinen helluntailaisuutta kohtaan.
En vainoa Reijo Mänttäriä, enkä ole vihamielinen helluntailaisuutta kohtaan. Totean vain, että luterilaisella on erilainen näkemys kasteesta ja ehtoollisesta. Helluntailainen korostaa myös erityisellä tavalla uskoon tuloa omana ”ratkaisuna”. Luterilaiselle tärkeintä on se, että uskotaan. Oma osuus uskossa ja uskoon tulossa ei saa aina sellaista painotusta kuin joillakin helluntailaisilla näyttää olevan?
Et ole ainoa, joka on saanut Reijo Mänttärin taholta tuollaista kohtelua. Olen ymmärtänyt, että hänenellä on sukset ristissä myös monen omaan liikkeeseensä kuuluvan kanssa. Sen vaikutelman saa helposti, että hän ei ole näillä sivuilla vaihtamassa ajatuksia muiden keskustelijoiden kanssa vaan pelkästään julistamassa omiaan.
Näin sen varmasti täytyy olla. Reijon blogilla näkyy selvästi, kuka on blogin isäntä, ja kenelle annetaan oikeus kommenttiin: ”saat vielä vastata”, ”jos jatkat, poistan”, nyt riittää” jne., Reijo jakaa oikeuksia, se on tottakai RM:n oikeus. Minä en saa muiden kommentteja edes suosia, tai olla eri mieltä. Olen ilmeisesti joka tapauksessa erityisesti ja jatkuvasti eniten väärässä?
Olisi tietysti mielenkiintoista kuulla, miten tavallisena tallaajana ja takarivissä istuvana olen näin ”korkeaan” asemaan korotettu? Omasta mielestäni kommenttini eivät ole kovin kummoisia olleet, vaan pelkästään hyvin vaatimattomia. Ne Reijon täytyy kuitenkin poistaa? Siitä nostan Reijolle hattua, että hän on johdonmukainen, kaikki kommenttini, vaikka vain yksi sana, poistetaan.
Koska Suomessa saa mielipiteensä julkaista, niin olen luvannut Reijolle, että aina kun hän uudelta blogiltaan poistaa kommenttini, niin minä kirjoitan oman blogini samasta aiheesta. On mielenkiintoista nähdä, kuinka RM:n ”linja” suhteeni jatkuu?
Olen monta kertaa päättänyt lopettaa kommentointini kokonaan, mutta sitten käy niin, että ”olisi kuitenkin mukava osallistua”. Henki on altis, mutta liha on heikko.
Olen saanut Mänttäristä tarpeekseni. Harvoin tapaa ihmistä, joka niin korskealla tavalla ilmoittaa meille muille ”totuuden”. Eikä hän keskustele, vaan lyttää ja sensuroi – ja kuurona jatkaa omaa julistustaan.
Tunnen helluntailaisia, joiden kanssa voi keskustella asiallisesti ja ystävällisessä hengessä, vaikka on asioita, jotka erottavat.
On tosi ikävä kohdata uskovia joiden asennoituminen toisiin on jyrkän kielteinen. Siitä seurasta poistun nopeasti, jos vain mahdollista.
On aina joitakin, joille vain oma käsitys on ainoa oikea ja hyväksyttävä.He uskovat olevansa Jumalan asialla, vaikka ovat hajottamassa Jumalan seurakuntaa. Sitä tosiasiaa he eivät kykene oivaltamaan.
Yhdyn edellisiin kommetteihin en heitä vastaan.
Minulle syntyneen käsityksen mukaan Mänttäri ei suinkaan ole näiden sivujen pahin lyttääjä. Mielestäni turhan rajusti tässä häntä vastaan hyökätään. Hänellä(kin) on oikeus omiin näkemyksiinsä ja tulkintoihinsa, totta kai. Niitä(kin) voidaan kunnioittaa, vaikka eri mieltä joiltain osin oltaisiinkin.
Jos kaveri vastoin historiallisia ja dokumentoituja väittää puuta heinää, niin se on puuta heinää. Historian vääristelijöitä ei voida kunnioittaa.
Nokelainen
En etsi pahimpia tai parempia kristittyjä blogillani. RM:llä on täysi oikeus omiin mielipiteisiinsä sekä oikeus poistaa kirjoituksia blogiltaan. En hyökkää Mänttäriä enkä helluntailaisia vastaan.
Olen vain hämmästynyt, kuten edellä esitän. En millään tavoin ole esittämässä ainoata oikeaa oppia. Olen luterilainen ja vajavainen maallikko. Olen vain halunnut tällä alustalla keskustella muiden kristittyjen kanssa. Mukava juttu, että keskustellaan. Kiitos mielipiteestä.
Sami, helluntaiherätyksessä on myös niitä, jotka osaavat kirkkohistoriansa, kylläkin Gunnar Westinin mukaisena versiona. Helluntailaisuus mieltää kuitenkin kirkon historian suuressa määrin isoksi rappeutumisprosessiksi, jossa erilaiset valtakirkon lahkoina pitämät ja usein vainoamat ryhmittymät ovat jatkaneet ”raamatullista” kristillisyyttä. Se tuli esiin 1500-luvun kastajaliikkeissä ja erityisesti Asuza-kadun herätyksissä. Mänttäri edustanee epätavallisen militanttia ja muotoilultaan sekavaa maallikkoteologiaa. Se vastustaa ”laitoskirkkoa”, ”paavilaisuutta”, ”valtiokirkkoa” ja teologisia opintoja. Moni meistäkin voi sopivissa yhteyksissä osoittautua fanaatikoksi kun on tarpeeksi iso ego ja mielipiteen vaihto sattuu arkaan paikkaan. Helluntailaisten tulkinnan kirkkohistoriasta voi todellakin kyseenalaistaa hyvin perustein. Onneksi nuoremmassa polvessa on jo hyvin koulutettuja teologeja. Tällä palstalla taitaa kirjoitella aika moni vähän outoja ajatuksia esittelevä ajattelija. Pahoittelut Karille siitä, että asialliset näkemyksesi sensuroidaan tuolla tavoin.
Marko Sjöblom
Kiitos palautteesta ja tuesta.
Uskon, että Marko, Pekka, Sami, Timo, Jorma ja Martti kuten minäkin kuulumme Jerusalemin helluntaipäivän ”jatkumoon”. Tosin emme Asuza kadun liikkeeseen, jota joku kristitty voi pitää ainoana oikeana ”kastajaliikkeenä”.
Kiitos myös lyhyestä kuvauksesta siitä, että helluntailaisten parissa on monia erilaisia dogmaattisia linjauksia. Hajaannus on ilmeistä kaikissa kirkkokunnissa. Tämä koskee myös valitettavasti monin eri tavoin luterilaisuutta Suomessa.
Henkilöä halvetavaa ja mitätöivää kielenkäyttöä ei pidä ketään kohtaan käyttää. Asiat voi ilmaista muutenkin aivan selkeästi.
Miettikääpähän nyt hetki sitä kun Jeesus tuli maan päälle, kohtasiko Hän todella innostuneen vastaanoton juuri ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” eli fariseuksilta ja kirjanoppineilta, jotka luulivat todella uskovansa ”oikein” ja oikeaan Jumalaan?
Mikä on tilanne tänä päivänä, siis kun julistetaan puhdasta evankeliumia niin kyllä tämän päivän ”viisaat ja ymmärtäväiset” loukkaantuvat, mistä se kertoo, heillä ei ole rakkautta Totuuteen.
Mutta kun RM. ei ole Jeesus, paremminkin fariseus.
Jorma Hentilä olen samaa mieltä kanssasi.
”Oikeaa” Jumalaa ei ole, eikä ”oikeaa” uskoakaan. Olemme kaikki ”kirjanoppineita” verrattuna Jeesuksen ajan ihmisiin. Siksi ”hiusten halkominen” asiasta kuin asiasta on tavallista joka alalla. Turhaa touhua. Jokainen on jossakin oikeassa, mutta myös väärässä. Sen luulisi tekevän nöyräksi, mutta ei. Kun on seurannut korona-keskustelua, asiantuntijoita on joka lähtöön, keskenäänkin eri mieltä olevia. Sama uskonnon alueella. Paras pitää oma ”totuutensa” ja antaa muiden pitää omansa.
Ei tarvita kuin pienen taloyhtiön kokous tai kahden naapuruksen keskustelu yhteisen aidan rakentamisesta. Mielipiteet jakautuvat helposti.
Ehkä kuitenkin se hyvä puoli omassa ajassamme on, että vaikka diskuteeraus on toisinaan ”haasteellista”, ei sentään toisinajattelijoita polteta roviolla tai karkoteta maasta. Historiasta (myös kirkkosellaisestakin) voi löytää kaikenlasista, josta voi aina uudelleen alkaa ”kaivelamaan”, mitä mikin kuppikunta on väärin tehnyt. Ja on myös niinkin, että helposti aletaan puolustelemaan ”omia” kuppikuntia – silloinkin kun se ei ehkä olisi niinkään kannattavaa. Oikeaoppisuuden varjolla on tehty paljon vääryyttä. Historiaa ei voi kuitenkaan tarkastella irrallaan aikansa tilanteista.
Miellä kaikilla on taipumus katsella ”omia” ns. optimistisessa näkemyksessä. Toisaalta on tietysti luonnollista, että ”omia” pidetään ”parhaimpina” – muutenhan ne eivät olisi ”omia” ryhmiä. Aito itsekriittisyys on vaikeaa – voidaan mennä kyllä toiseenkin laitaan ja nähdä vain ”huonoa” – ja sitten siirtyä muualle – toivossa (ja utopiassa) siitä virheettömästä ryhmästä.
Olen niin usein murehtinut, kun eri kuppikuntien tuntuu olevan niin kovin vaikeaa oppia toisiltaan.
Kyllä oppiminen sujuu ihan hyvin, mutta kielteiset kohtaamiset kiinnostaa luijoita enemmän, kuin yhteistyön sujuminen.
Saumattomasta yhteistyöstä puhutaan hyvin vähän. Jolloin jää kuvitelma, ettei sellaista ole.
Yhteiskristillisyys on herkkä ”laji”. Jeesus Kristus yhdistää, kasteoppi erottaa. Luterilaisille tärkeistä asioista täytyy yhteisissä missioissa vaieta. Jotkut kykenevät siihen.
Helluntailainen neuvoo hengellisten asioiden koskettamaksi tullutta ”uskovien kasteelle”. Luterilainen neuvoo ripittäytymään ja uskomaan synnit anteeksi Kristuksen tähden sekä iloitsemaan jo lapsena saadusta lahjasta. Ristiriita näiden kahden eri opetuksen välillä on sovittamaton.
Tätä taustaa vasten voidaan ymmärtää RM:n ehdottomuus omalla blogilla.