|
1 ”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.
|
|
2 Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.
|
|
3 Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
|
|
4 Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.
|
|
5 Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.
|
|
6 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’ (Ilm. 3, KR 1938)
|
Sardeen seurakuntajakso sai alkunsa Pyhäinpäivän aattona 31.10.1517, jolloin nuori Wittenbergin yliopiston teologian professori Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen. Teesit oli suunnattu Rooman kirkon aneiden myyntiä vastaan. Siitä alkanut kristikunnan opillinen uudistuminen, eli uskonpuhdistus, johti kansankielisen Raamatun räjähdysmäiseen leviämiseen ja yhteiskunnallisiin muutoksiin ympäri maailmaa ja myös Suomessa. Lutherin pääviesti oli, että ihminen pelastuu tekojen sijaan yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.
Kuitenkin tulemuksensa edellä Herran viesti Sardeen seurakunnalle on että; ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Näistä Jeesuksen sanoista on otettu käyttöön sana ”nimikristitty”. Sillä tarkoitetaan henkilöä, joka on kristillisen kirkon jäsen, mutta ei elä Jeesuksen yhteydessä ja on siksi hengellisesti kuollut. Liberaaliteologia on vienyt luterilaisesssa kirkossa ihmisiltä uskon Raamattuun Jumalan sanana ja tyhjentänyt kirkot sekä kääntänyt niiden jäsenmäärät jyrkkään laskuun. Lain ja evankeliumin saarnan tilalle on tullut etiikan ja evankeliumin saarna. Rakkaudesta on tehty ”epäjumala” ja tämä on saanut tuhon voimat liikkeelle. Jumalan sanan opettamisen sijaan painotetaan diakoniaa ja lähetystyön tilalle on tullut humanitaarisen avun antaminen. Papeista enää vain 40% pitää jumalanpalvelusta tärkeänä.
Sardeessa oli kuitenkin muutamia harvoja, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ts. he elävät Kristuksen yhteydessä jatkuvassa syntien anteeksisaamisessa ja omistavat siten Kristuksen tahrattoman vanhurskauden.
”Sinulla on se nimi että elät” viittaa suoraan Lutherin vanhurskauttamisoppiin, mikä oli hänen teologiansa ydin uskonpuhdistuksessa. Lutherille tärkeä löytö oli erityisesti Room. 1:17; ”Vanhurskas elää uskosta”. Siitä nimi ”sinä elät”. Nyt tämä oli kuitenkin Jumalan sanasta luopumisen tähden menetetty ja elämä on vaihtunut kuolemaksi. Siksi Herra kehoittaa Sardeeta heräämään ja valvomaan tilaansa.
Jeesus kehoittaa Sardeen seurakuntaa muistamaan aikaa, jolloin he ottivat pelastussanoman vastaan, katsomaan tarkasti mitä he ovat uskonpuhdistuksessa alunperin saaneet ja mitä Raamattu sanoo ja tekemään parannus syntielämästään. Niille, jotka siihen suostuvat puetaan ylle valkeat vaatteet, eli Kristuksen tahraton lahjavanhurskaus eikä heidän nimiään tulla pyyhkimään pois elämän kirjasta. Perimmältään kyse on siis palaamisesta siihen alkuperäiseen uskoon, minkä Sardee oli uskonpuhdistuksessa saanut.
Niille, jotka Sardeessa eivät kuitenkaan herää valvomaan Herran kehoituksesta huolimatta, Jeesus sanoo tulonsa olevan yllätys. Heille hän sanoo tulevansa ikäänkuin varkaana, äkisti ja yllättäen, ja he jäävät hengelliseen pimeyteensä ja menevät kadotukseen. Sen sijaan valvomaan heränneitä Jeesuksen tulo ei yllätä, vaan he saavat elää Jeesuksen yhteydessä puettuina valkeisiin vaatteisiin, eli symbolisesti hänen lahjavanhurskauteensa.
Nimi ”Sardee” merkitsee joko ”ilon ruhtinasta” tai ”jäljelle jäänyttä”. Edellinen kuvaa Lutheria uskonpuhdistuksen alkuunpanijana ja jälkimmäisen merkitys kuvaa meidän ajassamme uskosta ja Jumalan sanasta luopunutta luterilaista kirkkoa.
Kristuksen tulemus on lähellä.
Mitäs pitäisi tehdä vanhauskoisille ev.lut.kirkon seurakuntalaisille, jotka osallistuvat lähetyshiippakunnan toimintaan ja tunnustavat vanhan kirkon opin, Raamatun ja Tunnustuskirjat ohjeikseen? Monoa vain kuten papeillekin?
Tässä menee puurot ja vellit taas suloisesti sekaisin.
Kirkko ei tapaa erottaa jäseniään, kirkon jäsenten osalta ei edes voida tietää mihin ja miten kukin uskoo vai eikö usko ollenkaan.
Pappisviran hoitamisen osalta kysymys on siitä noudattaako asianomainen pappi kirkossa vallitsevaa järjestystä ja kirkkolakia vai ei, kuuluuko ao. pappi jonkun piispan kaitsentaan vai ei – useamman piispan kaitsentaan ei voi kuulua. Selvittelyn alla on siis papin toiminta pappisvirassa, ei kirkon jäsenyys.
Nuo ratkaisut on ”evl.kyriakonin” hallinnon tehtävä. Ei niihin mitään katuoikeuksia tai toverioikeudenkäyntejä tarvita. Tuntuu todella hyvältä, kun on ajatuksiltaan voinut olla niinkin vapaa, että on voinut nauttia sekä luterilaisen, ortodoksisen että katolisen ehtoollisen ja vieläpä kirkkojen hyväksymää ehtoollisyhteyttä noudattaen.
Anteeksi, Tuula Hölttä, en aivan ymmärrä kommenttiasi. Missä voi, kuulumatta ortodoksiseen kirkkoon, osallistua ortodoksiseen kirkon ehtoolliseen? Tai katoliseen, kuulumatta katoliseen kirkkoon? Vai mitä tarkoitat?
Liisa Förbom :”Anteeksi, Tuula Hölttä, en aivan ymmärrä kommenttiasi. Missä voi, kuulumatta ortodoksiseen kirkkoon, osallistua ortodoksiseen kirkon ehtoolliseen? Tai katoliseen, kuulumatta katoliseen kirkkoon? Vai mitä tarkoitat?”
Olen kastettu ja konfirmoitu luterilaisessa kirkossa. ”Sattuneista syistä” liityin ortodoksikirkkoon, jossa sain konfirmaatiota vastaavan voitelun ja saatoin osallistua ortodoksikirkon ehtoolliseen.
Kun yövyimme Tallinnassa Piritan katolisen luostarin vierasmajassa, luostarin abbedissa kertoi, että he ovat ekumeeninen luostari ja toivotti minut ortodoksikirkon jäsenenä tervetulleeksi heidän aamupalvelukseensa ja myös ehtoolliselle. Olin mukana aamupalveluksessa ja osallistuin ehtoolliseen, jonka jakoi katolisen kirkon eläkkeelle jäänyt kardinaali Vello Salo, joka sota-aikana oli virolaisten vapaaehtoisten joukoissa osallistunut Suomen puolella mm. Viipurinlahden taisteluihin.
Kristuksen kirkon pappeudesta ei evl-kirkon tuomiokapitulit voi erottaa ketään, vaan ainoastaan evl-kirkon pappisvirasta. Riittääkö nämä 15 vai erotetaanko pappisvirasta tulevaisuudessa vaikka niitä, jotka eivät kannata homoliittoja?
Juha Heinilä :”…erotetaanko pappisvirasta tulevaisuudessa vaikka niitä, jotka eivät kannata homoliittoja?”
Enpä usko, että ”homoliittojen” kannattamisesta tulee ainakaan lähimmän sadan vuoden aikana kirkossa kysymys, jonka perusteella pappeja erotetaan.
Luterilainen kirkko on jo naispappeuskantansa vuoksi vähän ”paitsiossa” suhteessa ortodoksiseen ja katoliseen kirkkoon, enkä usko, että evl.kirkko haluaisi kasvattaa ”kuilua” näihin kahteen suureen kirkkoon, jotka eivät hyväksy naispappeuttakaan. Seksuaalivähemmistöjen kohdalla kysymys on nyt lähinnä siitä, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävät saisivat ”maallisen regimentin” puolella samat oikeudet kuin heteroparitkin.
Onkos pappisnaiset erotettu Kristuksen kirkosta?
Ottautuvatkohan kapitulit yhtä hanakasti esimerkiksi niiden pappien toimintaan jotka ilmoittavat julkisesti siunaavansa samaa sukupuolta olevien liittoja? Eikös molemmissa ole kyse kirkon järjestyksen vastaisesta toiminnasta?
Mikä olisi tasa-arvoa tässä suhteessa jos asioita katsotaan kirkon järjestyksen kannalta?
Ovatkos hekin luoneet oman organisaation ja valinneet piispankin?
Eivät ehkä ole, mutta toimivat Raamattua ja tunnustusta vastaan ja syrjivät niitä, jotka tahtovat elää apostolista uskoa todeksi.
Sonja Ottavainen kysyi:
”Ovatkos hekin luoneet oman organisaation ja valinneet piispankin?”
Erottaa voidaan kirkkolain perusteella, tullakseen erotetuksi ei ole siis mikään pakko luoda omaa organisaatiota ja valita piispaa.
No, teillähän on nyt oma veljellinen hiippakuntanne, joten eläkäätten nyt siellä vapaina ja iloisina.
Sonja Ottavainen ilahtuen oivaltaa:
”No, teillähän on nyt oma veljellinen hiippakuntanne, joten eläkäätten nyt siellä vapaina ja iloisina.”
Mutta. Tässä keskustelussa ja kirkon kirkkolain mukaisessa tai kirkkolain vastaisessa vieläpä epäloogisessa toiminnassa ei oikeastaan pohjimmiltaan tai suoraan sanoen ollenkaan ole kyse siitä, kuka elää missäkin kuinka vapaana, iloisena tai vähemmän iloisena. Näitä asioita ei tulisi ratkaista sillä mittarilla mitaten että kuinka paljon iloa kukin meistä kokee tai ei koe. Kaikki ei ole aina naminamia.
Sonja Ottavainen. En tiedä koskiko ”oma veljellinen hiippakuntanne” -kommentti minua, joten huomautan, että en ole koskaan kieltäytynyt yhteistyöstä naispappien kanssa, enkä ole ikinä käynyt LHPK:n tilaisuuksissa/jumalanpalveluksissa. Tässä tapauksessa kyselin vain että kohtelevatko tuomiokapitulit pappeja tasapuolisesti kirkkolain ja -järjestyksen suhteen.
Markku, painoin vahingossa asiaton -nappia kommenttisi kohdalla vaikka tarkoitus oli painaa vastaa -nappia.
Joo, lähinnä Jaatilalle esitin, koska tiedän hänen toimivan po. hk:ssa.
”No, teillähän on nyt oma veljellinen hiippakuntanne, joten eläkäätten nyt siellä vapaina ja iloisina.”
Niin eletäänkin. Kristuksen vapauttamina ja täynnä iloa Herrassa.
Kirkolla alkaa olla vaikeaa, kun uskovat juoksevat vauhdilla pois ja kohta kirkkoon ei jää muuta kuin agnostiikot pitämään iltamiaan.
Samalla maailmalla kasvaa todellisten hengellisten kristittyjen määrä nopeasti ja tänään globaalisti katsottuna kristinusko voikin paremmin kuin koskaan, katsotaanpa sitten prosentuaallista määrä tai kokonais lukumäärää.
Jeesus voittaa, ole sinäkin pappi ja kirkkoherra Voittajan puolella. Luota Raamattuun, luota Jeesuksen ja luota Hengen ohjaukseen.
Olen hämmästynyt, mihin tuomiokapitulit ja piispat keskittyvät tänä aikana, jolloin ihmisillä on vaikeaa, monilla on ahdistusta ja Jumala-asiat hukassa. Mutta on ”liian Raamattuun uskovia” pappeja, jotka lisäksi ottavat todesta tunnustuskirjatkin. Heidät pitää vaientaa! Miten tuomiokapitulit kantavat vastuun niistä papeista, jotka pappisvalaansa vastaan rikkovat niin räikeästi, että eivät usko uskontunnustukseenkaan vaan opettavat sitä vastaan? Tai niihin pappeihin, jotka löytyvät sammuneina juhliessaan eri ravintoloissa, sekin on pappisvalaa vastaan. Jos piispat alkavat erotella pappeja, jotka ottavat Raamatun todesta,ja ovat joutuneet siten uskovaiseen ojaan, allikossa on paljon enemmäm kuin 15 pappia, joiden elämä eikä opetus kestä päivänvaloa. He ovat myös piispojen vastuulla.
RUusitalo
Sonja Ottavainen, en tietenkään tahdo esiintyä rakkaudettomana. Toki naisen saarnaviran hyväksyväkin voi välttää kadotuksen ja pelastua, jos vain kääntyy ja tekee parannuksen.
Ja vaikka minulta puuttuisikin rakkaus, niin puolustan silti niitä profeettoja, jotka tosi ikävästi kuuluttivat Jerusalemin tulevaa tuhoa.
”Toki naisen saarnaviran hyväksyväkin voi välttää kadotuksen ja pelastua, jos vain kääntyy ja tekee parannuksen.”
Kerrotko mikä kirkkokunta opettaa noin? Ja mistä tuollainen oppi saa vahvistuksen?
Lähetyshiippakunnan perustamisesta on kulunut jo yli vuosi. Kirkkomme piispat ilmoittivat heti tuoreeltaan ettei Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi voi kuulua Lähetyshiippakunnan papistoon.
Tutkinnan alaisilla papeilla on siis ollut jo yli vuosi aikaa päättää haluavatko jatkaa aikaisemmassa hiippakunnassaan vai siirtyvätkö kokonaan lähetyshiippakuntaan. Asiasta ei pitäisi tehdä suurempaa ongelmaan kuin se on. Ensisijaisesti se olisi ko. pappien oma asia tehdä valinta kummassa kirkollisessa rakenteessa haluaa toimia. Ikävää jos tuomiokapituli joutuu tekemään valinnan ko. pappien puolesta.
On syystä muistaa, että lähetyshiippakunta on täysin uusi kirkollinen rakenne, johon ko papit ovat täysin vapaaehtoisesti siirtyneet. Tämä uusi rakenen ei kuulu Suomen ev.lut.kirkkoon. vaan on siihen nähden kilpaileva rakenne. Piispojen kannan mukaan kirkkomme pappisvirkaa ei voi hoitaa lähetyshiippakunnassa.
Kirkollisissa järjestöissä tuomikapitulinsa luvalla toimivat papit sitävastoin hoitavat juuri niissä tehtävissään kirkkomme pappisvirkaa. Piispojen ja tuomiokapitulien näkökulmasta kyse on siis täysin eri asiasta.
Pappisvirka ei ole palvelussuhde ja palvelussuhteita koskevaa kilpailukieltoa ei sellaisenaan voida soveltaa pappisvirkaan. Lojaliteettivelvoite koskee kuitenkin myös pappisvirkaa. Sikäli kun lojaliteettivelvoitteen rikkova kilpaileva toiminta katsotaan sopimattomaksi toiminnaksi pappisviran haltijalle, syntyy asiaperuste virasta erottamiselle. Tältä kuitenkin vältyttäisiin jos ko. pappi tekisi valinnan ihan itse.
Eikö johdonmukaisuuden nimissä tuomiokapitulien tulisi tutkia myös lähetystyöhön Suomen evl kirkon pispojen siunaamat papit, jotka toimivat Suomen evl kirkon lain ja järjestyksen vastaisissa kirkoissa ympäri maapallon?
Minut on Mikkelin, Oulun ja Helsingin piispat siunanneet lähetystyöhön Japanissa. Toimin naispappeuden hyväksyneen Japanin evl kirkon palveluksessa aikana, jolloin Suomen evl kirkko ei ollut hyväksynyt naispappeutta! Miksei minulta otettu pappisvirkaa pois (ja piispoille langetettu rangaistusta toimimisesta vastoin kirkkolakia ja järjestystä)?
Siis olkaa johdonmukaisia, älkääkä kateellisia!
Entäs sitten nyt, kun olen 13 vuotta, josta 5 vuotta eläkkellä (ja yhä Arkkihiippakunnan papistoon kuuluvana) vihkinyt (siunannut) ei-kristittyjen japanilaisten parien (heteroja, koska homoliitot ovat Japanissa kiellettyjä) avioliittoja kristillisin (luterilaisin) menoin, ja ilmoittanut jokaisen (2562) tilaisuuden alussa, että toimitan avioliiton siunauksen Suomen evl kirkon pappina? Eikö tuomiokapitulin pitäisi erottaa minut pappisvirasta?
Entäs, koska nykyisen vihkifirmani (Bridal Bokushikai) taustakirkko on baptistinen, sitä edeltävä firma (Bridal Bell) puhtaasti maallinen osakeyhtiö, samoin kuin ensimmäinen työnantajani (Fuji Chapel Enterprise), miten tuomiokapitulin tulisi kurittaa harhautunutta pappiaan? Kerron sen lukijoille: Tuomiokapituli on kirjannut työnantajani pappiskirjaani!
Eivätkö tuomiokapitulit voisi johdonmukaisesti menetellä samoin noiden lähetyshiippakunnan pappien osalta? Toisin sanoen nuo papit hoitavat ”sivuvirkoja” omalla vapaa-ajallaan, ja jos niihin tilaisuuksiin osallistuu oman luterilaisen seurakunnan jäseniä, myös työajallaan. Käyväthän papit mielellään puhumassa eri herätysliikkeittenkin tilaisuuksissakin työajallaan, varsinkin kun seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin kokoontuu vain kourallinen seurakuntalaisia, mutta herätysliikkeitten tilaisuuksiin väkeä kuin ”helluntain epistolassa”.