”En minä mistään ketusta puhunut. Sanoin että KEPUN luottamus pitää olla.”
Karlssonin piirroksessa (HS 7.12.) kaksi miestä keskustelee. Toinen roikottaa lehteä, jonka kuvassa kettu jolkottaa Valtioneuvoston linnan edessä. Aina valppaat lehtikuvaajat onnistuivat vangitsemaan ketun pikseleinä muistikorteilleen.
Suomalaiset olemme sen verran lähellä luontoa, että eläinhavainnot kiinnostavat. Olemme myös sen verran lähellä esi-isiemme ajatusmaailmaa, että etsimme erikoisista eläinhavainnoista syvempiä merkityksiä.
Onko siis Senaatintorilla juoksevalla ketulla syvempää sanottavaa samalla hetkellä, kun Antti Rinne kamppailee omasta asemastaan Valtioneuvoston linnassa? Ilman muuta, vähintään tulkitsijoiden mieliessä!
_ _ _
Kansansaduissa kettu on oveluuden perikuva. Omasta mielestäni kettu on ennen kaikkea hyvin sopeutuvainen erilaisiin ympäristöihin, kuten kaupunkien keskustoihin ja siksi sen on oltava myös varovainen. Ketun kiinni saaminen vaatii ihmiseltä taitoa ja oveluutta.
Olen kuullut, kuinka kettu saalistaa siilin: siilipuolustukseen kerälle kiertynyt siili on paha vastustaja, kunnes kettu pissaa siilin päälle, ”kusee silmään”. Siili luulee sateen alkaneen ja vetää piikit pitkin selkää, ettei piikkien alla oleva karva kastuisi. Samassa kettu kääntää siilin ympäri ja puree sitä vatsapuolelle (vrt. blogini Kettu ja kilpikonna – kybersotaa? 23.8.2019).
40 vuotta sitten Lapissa asuessani olin kaverin luona talkoissa sivukylillä. Orrella roikkui vanhemman veljen ketunrautoja (itse vastustan ehdottomasti raudoilla pyyntiä).
Kaveri kertoi, että varovainen kettu haistaa ihmisen hajun jopa raudoista ja jalanjäljistä lumella. Siksi raudat pitää keittää pihkavedessä ja jäljet pyyhkiä ketun hännällä. Tätä varten jahtirepussa on keppiin kiinnitetty ketunhäntä. ”Ketunhäntä kainalossa” tarkoittaa omien petollisten toimien salaamista.
_ _ _
Kettu saalistaa myös lintuja. Omalla pihallakin kettuja kiertelee kanalan ympärillä, jonka olen yrittänyt rakentaa ketun kestäväksi. Kurki pesii yleensä suomujun ja hetteiden ympäröimällä mättäällä. Kuuma ja kuiva kesä voi kuitenkin kuivata keväällä märkää suota, niin että kettu pääsee pesälle.
Mielessäni on seinämaalaus keskiaikaisessa Turun Maarian kirkossa. Kansanomainen käsi on maalannut kirkon takaosaan, korkealle pohjoisseinälle kurjen, jonka takapäähän kettu on tarrannut kiinni. Maalaus on mahdollista nähdä vain kiipeämällä lehterille.
Vieressä, kirkon länsipäädyn pyöröikkunan ympärillä on juhlava, heraldisen oloinen maalaus, jonka molemmin puolin seisoo kurki. Spekuloin seuraavassa selitystä maalauksille:
Suomen keskiajan viimeinen piispa Arvid Kurki (Kurck) 1510-1522 joutui ahtaalle tanskalaisen unionikuninkaan Kristian II:n aikana. Hän selvisi kuitenkin hengissä verilöylystä Tukholmassa marraskuussa 1520, kun ei saapunut Kristian II:n kruunajaisiin, missä Sten Sturen kannattajia, kuten Skaran ja Strängnäsin piispat ja Eerik Juhanan poika Vaasa – Kustaa Vaasan isä – teloitettiin.
Arvid Kurki avusti Kustaa Vaasan kapinaa Kristian II vastaan lähettämällä aseita ja miehiä. Kristian II ulotti kuitenkin vaikutuksensa Turkuun 1522 ja Arvid Kurki joutui pakenemaan Selkämeren yli Kustaa Vaasan luo turvaan. Matkalla Arvid Kurki seuruineen hukkui laivan haaksirikkouduttua myrskyssä. Kettu sai sittenkin kurjen kiinni.
_ _ _
Jeesus sai varoituksen häntä uhkaavasta vaarasta: ”Herodes aikoo tappaa sinut.” Jeesus vastasi. ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ”Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.” (Luuk 13:32).
Jeesus ei hätkähtänyt vaaraa. Idumealainen kuningas Herodes Antipas oli Herodes Suuren poika ja Galilean hallitsija. Hän surmautti Johannes Kastajan ja saattoi kokea myös Jeesuksen vastustajakseen.
”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” (Luuk 9:58). Näin Jeesus vastasi miehelle, joka halusi hänen seuraajakseen: tarjolla olisi ulkopuolisuutta, kodittomuutta, vaaraa ja vainoa.
Herodion on Herodes Suuren – Betlehemin lastenmurhaajan – rakennuttama palatsilinnoitus Juudean autiomaan korkeimmalla kukkulalla kymmenkunta kilometriä Jerusalemista etelään. Arabiankielinen nimi Jabal-al Fureidis – Pienen paratiisin vuori – kertoo paikan luonteesta. Kävin siellä 20 vuotta sitten. Palatsi ja sen puutarhat on kaivettu kukkulan huipulle suojaan tuulilta. Palatsin alle louhitut suuret vesisäiliöt varastoivat sadevettä. Kallio on kuin emmentaljuusto, louhittu täyteen käytäviä ja onkaloita. Siten se muistuttaa varovaisen ketun pesää monine pakoreitteineen.
_ _ _
Mitä tarinoiden ketuista pitäisi oppia? Onko kettu saalistaja vai saalis? Ensin pitäisi kysyä, kenellä on ketun häntä kainalossa, minkä vuoksi ja ketä varten? Kuka kusee kenen silmään? Politiikassa niiden pitäisi menestyä, jotka toimivat suoraan, avoimesti ja yhteiseksi parhaaksi.
Sympatiani ovat Senaatintorilla jolkottelevan ketun, kuten muidenkin ahdistettujen puolella.
”Ottakaa pienet ketut kiinni, jotka viinitarhan turmelevat” : näin laulujen laulussa.
Viinitarhan turmelu tietääkseni tapahtuu maan alla. Tunneleita kaivelemalla. Ovat kaiketi niitä isokorvaisia pieniä söpöjä eläimiä. Meillä Suomessa taitaisi olla paljon tarvetta sellaisten pienien kettujen kiinniottoon, joita kutsutaan itsepetoksiksi. Nekin syntyy meiltä piilossa ja huomaamatta. Jollei ajoissa havahduta, niin pian onkin jo myöhäistä. Kummallista on miten kovasti haluamme tulla huijatuiksi. Jopa huijaamme itseämme monella tavalla ja se on helppoa.
Kiitos Pekka kommentista. Toinen viittaus kettuihin – tai sakaaleihin – on Tuomarien kirjan Simson-kertomuksessa kun Simson ottaa ketut kiinni ja sitoo ne kaksittain hännistä yhteen. Kettujen väliin kiinnitetyt soihdut sytyttävät filistealaisten viinitarhat ja viljapellot.
Tätä on edeltänyt Simsonin kokema petos – hänen kihlaamansa Timnan nainen annetaankin toiselle – minkä hän kostaa tulella. Perimmäisenä asiana on kuitenkin Simsonin aie avioitua vieraaseen kansaan kuuluvan naisen kanssa, minkä Toora kieltää (5Moos 7:2).
Tämä oman aikansa kuuma vihkikeskustelu heijastuu moneen raamatunkohtaan. Ne osoittavat, että Jumalan lain rikkomisesta seuraa kuluttava tuli, joka lopulta tuhoaa Simsoninkin.
Mikä (kuvaannollinen) merkitys tässä on ketuilla? Ainakin ne ovat itsessään syyttömiä samoin kuin se aasi, jonka leukaluu aseenaan Simson surmaa suuren määrän vastustajiaan (Tuom 15:15). Ehkä ketut ja varsinkin sakaalit kuuluvat tuonelan asujiin yhdessä pöllöjen kanssa (vrt. Jes 34:12-14) ja ennakoivat siten onnettomuutta sekä kuolemaa.
Luin juuri, että monissa lento-onnettomuuksissa ja Usan suurissa epäonnistumissa sukkuloiden kanssa, sekä jopa 11.9 tapahtumassa on perussyynä ollut seurauksista piittaamaton toiminta. Ylimielisyys ja välinpitämättömyys seurauksista ja varsinkin seurausten seurauksista on usein suurten ja pienenpienkin vahinkojen syynä. Me Suomalaiset kun halutaan olla parasta maailmassa kaikessa, niin väkisin se johtaa ylimielisyyteen ja ongelmien vähättelyyn. Jopa silmien sulkemiseen tosiasioilta.